Jyden-lehden kansi huhtikuulta 1932. Tanskalaisseura muisti koskettavalla tavalla suomalaisnyrkkeilijää: "Emme kykene uhmaamaan kohtaloa. Yhtenä hetkenä onni hymyilee meille, ja seuraavana hetkenä luoksemme saapuu syvä tuska." Kuva: Urheilumuseo

Suomen ensimmäinen nyrkkeilyn arvokisamitalisti Kaarlo Väkevä kuoli traagisesti 22-vuotiaana pääsiäisenä 1932.

Tanskalaisen Jyden-seuran jäsenlehden kansi oli huhtikuussa 1932 omistettu suomalaisnyrkkeilijälle. Aalborgissa toimiva Jyden oli järjestänyt maaliskuun lopussa kansainväliset nyrkkeilykilpailut, joissa oli mukana myös neljä Helsingin Atleettiklubin iskijää.

Tunnetuin heistä oli Kaarlo Väkevä (1909-1932), jonka veistoksellinen kuva koristi Jyden-lehden kantta. Suomalaisen hahmo ei ollut esillä voitokkaan turnauksen takia, vaan surullisen kohtalon muistoksi.

Kevytsarjan (61,2 kg) ottelussa Väkevä kohtasi kotikehässään otelleen Rye Hougaardin. Tanskalaislehtien otteluselostusten mukaan kyseessä oli yksi parhaista matseista, joita amatöörikehässä oli nähty viime vuosina.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 9/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Tanskan mestari Hougaard osui ensimmäisessä erässä rajulla koukulla Väkevää korvan taakse ja suomalainen putosi kanveesiin. Huoltajana toiminut nyrkkeilijäkaveri William Ordén kertoi myöhemmin ihmetelleensä, kun yleensä puhelias Väkevä ei tällä kertaa sanonut mitään. Toisessa erässä Väkevä kävi kahdesti lattiassa, mikä oli poikkeuksellista, koska yleensä hän vältti kanveesin sulavan tekniikkansa ansiosta.

Väkevä sinnitteli pystyssä ottelun loppuun saakka ja kävi onnittelemassa voittajaansa. Sen jälkeen Väkevä pyörtyi, ja hänet kannettiin tajuttomana pukusuojaan, jossa lääkäri yritti puolen tunnin ajan saada ottelijaa virkoamaan.

- Kun Väkevän hengitys kävi epäsäännölliseksi, hänet kiidätettiin sairaalaan, Helsingin Sanomat kertoi kaksi päivää myöhemmin.

Sairaalassa Väkevä todettiin kuolleeksi. Viikatemies korjasi satonsa ensimmäisenä pääsiäispäivänä 27.3.1932. Väkevä oli tähdännyt kesällä järjestettäviin Los Angelesin olympiakisoihin ja oli kuollessaan 22-vuotias.

Jydenin muistokirjoituksessa Väkevästä kirjoitettiin kauniita sanoja. "Emme kykene uhmaamaan kohtaloa. Yhtenä hetkenä onni hymyilee meille, ja seuraavana hetkenä luoksemme saapuu syvä tuska."

Lehti muistutti suomalaisen kansainvälisestä urasta ja teknisestä taidosta, joka oli Väkevän tavaramerkki. Muistokirjoituksen mukaan Väkevä astui kehään tapansa mukaisesti hymyilevänä ja luottavaisena. Kirjoittajan mukaan myös Hougaard oli herrasmiesottelija, joka kunnioitti vastustajiaan.

Tämän vuoksi Jyden-seuran johtoporrasta harmitti kuolemantapauksesta tehdyt sensaatiouutiset. Väkevälle oli tehty ruumiinavaus ja myös syyttäjäviranomaiset olivat tutkineet tapauksen. Niiden raporttien mukaan suomalaisen kuolemasta oli turha syyttää tanskalaisvastustajaa tai syyllistää nyrkkeilyä lajina.

Amatöörikehissä kuoli 1930-luvun alussa useita iskijöitä ja myös Suomessa, joten lehdistön kritiikki oli ymmärrettävää. Lajin puolustajien mielestä nuorten miesten nyrkkeilyharrastus pelasti enemmän ihmishenkiä kuin vei, joten heidän mielestään lajin arvostelu oli tarkoitushakuista ja turhaa.

Kaarlo Väkevä syntyi Pietarsaaressa 1909. Kuva: Urheilumuseo

Mikä mies oli Kaarlo Väkevä, jota oli pidetty Suomen vahvimpana mitalitoivona kesän 1932 olympialaisissa?

Väkevä syntyi Pietarsaaressa 3.8.1909, mutta perhe muutti Ruotsin Sundsvalliin pojan ollessa seitsenvuotias. Uudessa kotikaupungissaan "Kalle" innostui nyrkkeilystä, joka oli Ruotsissa erittäin suosittu laji jo 1920-luvulla.

Väkevä aloitti bokraamisen GIF Sundsvallin harjoitussalilla ja pääsi esille jo 15-vuotiaana. Tukholman suurseurat värväsivät lahjakkaita iskijöitä muilta paikkakunnilta, ja myös Väkevälle tehtiin houkutteleva tarjous. Vuonna 1926 hän siirtyi edustamaan Hammarby IF:ää. Nuorukainen asui edelleen Sundsvallissa, mutta matkusti kisoihin Tukholmaan tai muihin kaupunkeihin.

Kutsu maajoukkueeseen kävi Kallen ollessa 16-vuotias. Viimeistään tuolloin hänen nimensä vakiintui ruotsalaisten suuhun paremmin sopivaan muotoon. Lehdissä hänen nimensä oli Carlo Wäckevä tai Carlo Väckewä ja muitakin versioita esiintyi.

Tukholmassa isot nyrkkeilykisat järjestettiin yleensä Djurgårdenissa sijainneessa Cirkuksessa. Näyttävä rakennus oli yleensä tupaten täynnä, kun paikalliset kyvyt kohtasivat muiden kaupunkien pugilisteja tai eksoottisia vierasmaalaisia. Väkevä pääsi kokemaan gaalailtojen nyrkkeilyhuumaa, jollaista Suomessa ei ollut vielä tuolloin tarjolla. Kehätuomarina hääri usein Arthur Koch, joka oli ollut käynnistämässä nyrkkeilytoimintaa Suomessa 1920-luvun alussa.

Väkevä ei häkeltynyt kansainvälisillä areenoillakaan, ja huhtikuussa 1927 hän pääsi kolmen miehen karsintaan Ruotsin EM-kisapaikasta höyhensarjassa. Väkevä voitti suljettujen ovien takana Djurgården IF:n Harry Wolffin, mutta hävisi IF Linnéan Ivar Karlssonille. Matkalipun Berliinin EM-kehään sai Wolff, joka palasi kotiin hopeamitalin kera.

Ruotsin mestaruuskisoissa Väkevä eteni parhaimmillaan välieriin, eikä siis ollut maan ykkösiskijä missään vaiheessa. Suomessa hänen taidoilleen oli sen sijaan kysyntää. Tieto nuorukaisen suomalaistaustasta tuli tietoon puolivahingossa Ruotsin ja Norjan välisen maaottelun yhteydessä.

Norjalainen seiväshypyn ME-mies Charles Hoff oli myös Sportsmanden-lehden päätoimittaja ja mainitsi jutussaan Väkevän olevan oikeastaan suomalainen. Karjala-lehden nyrkkeilyavustajan Jori Ilangon mukaan ruotsalaiset suuttuivat väitteestä, vaikka asia oli selvä: Väkevä oli "Suomen alamainen". Ruotsin kansalaisuus oli jäänyt hankkimatta, koska Väkevän isä oli ollut huolimaton asian kanssa.

Aitosuomalaisuuden nimiin liputtaneen Karjala-lehden mukaan ruotsalaiset olivat yrittäneet sumuttaa muita muuttamalla nyrkkeilijän nimen muotoon Carlo Väckewä. Lisäksi lehti muistutti, että Väkevän olisi palattava Suomeen keväällä 1928, mikäli hän aikoi suorittaa asepalveluksen säädetyssä aikataulussa.

Suomalainen nyrkkeilyväki oli noteerannut Hoffin esittämän tiedon ja päätti houkutella kykynsä osoittaneen urheilijan Suomeen. Amsterdamin olympiakisat lähestyivät ja Suomen nyrkkeilyliitto halusi lähettää ensimmäisen kerran edustajia viiden renkaan kisoihin. 18-vuotias Väkevä oli vahvempi olympiakandidaatti kuin kukaan Suomessa asunut nyrkkeilijä.

Väkevä vastasi kutsuun myöntävästi ja saapui Suomeen vappuna 1928. "Väkewä blir åter finne" otsikoi Tukholman Idrottsbladet. Lehden mukaan Väkevä tunsi itsensä ruotsalaiseksi ja olisi halunnut jäädä Ruotsiin. Suomesta tuli kuitenkin tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.

IB:n toimittajan mukaan myös Ruotsin nyrkkeilyliitto olisi voinut halutessaan järjestää Väkevällä kelpo työpaikan, mutta siihen ei ryhdytty, koska maassa oli muitakin laadukkaita kevytsarjalaisia. "Suomessa poika saa erityisaseman, jota hän ei olisi koskaan saanut täällä", IB kirjoitti ja arveli itänaapuriin siirtymisen olevan järkevää Väkevän tulevaisuuden kannalta.

Väkevä oli kitkutellut työttömänä Sundsvallissa, mutta Helsingissä oli luvassa "erinomainen työpaikka" General Motorsilla. Todellisuudessa hän päätyi varastomieheksi Urheilutarpeita Oy:n myymälään. Armeijaan Väkevä ei joutunut, vaikka Ilanko oli harmaan näkymän maalannut.

Nyrkkeilyliitto olisi halunnut lähettää Amsterdamin olympiaturnaukseen täyden kahdeksan miehen joukkueen, mutta Suomen Olympiakomitea laski pennejä, ja ilmoitti rahaa löytyvän kolmen iskijän matkakuluihin.

Amsterdamissa Väkevästä tuli ensimmäisenä olympiakehässä nyrkkeillyt suomalainen hänen noustua kehään 8. elokuuta 1928. Väkevän lisäksi höyhensarjassa (57,1 kg) otteli 17 nyrkkeilijää. Christer Sarlinin tuoreessa historiateoksessa Väkevän olympiamatseja kuvataan seuraavasti.

Jonni Hellström (vas.) ja Kaarlo Väkevä poseeraavat Lauttasaaren harjoitusleirillä ennen kesän 1928 olympiakisoja. Kuva: Urheilumuseo

"Väkevä hallitsi nopeudellaan kahta ensimmäistä erää meksikolaista Raul Talania vastaan. Kolmas erä oli sitä vastoin Väkevälle tuskainen: erän lopulla Talan osui rajusti suomalaiseen, joka meni iskusta täysin sekaisin. Hän sinnitteli kuitenkin pystyssä erän loppuun saakka ja voitti meksikolaisen selvällä pistejohdolla."

Toisessa ottelussa vastaan tuli USA:n Harold Devine. Normaalia sarjaansa alempana nyrkkeillyt suomalainen hiipui ottelun loppua kohti ja viimeinen puristus jäi tekemättä. Tuomaristo palkitsi voitolla lopussa aktiivisemmin otelleen Devinen, josta tuli höyhensarjan pronssimitalisti.

Joulukuussa 1928 Nyrkkeilyliitto kiinnitti Väkevän liiton "amatööri-valmentajaksi". Helsingissä Väkevä edusti ensin Atleettiklubia ja vaihtoi vuonna 1929 Helsingin Voimailijoihin, mutta valmentajan ominaisuudessa hän oli tekemisissä muidenkin seurojen kanssa.

Nyrkkeilyliiton pöytäkirjoista käy ilmi Väkevän viikko-ohjelma talvella 1929. Maanantaina Helsingin Toverit, tiistaina Helsingin Voimailijat, keskiviikkona ja lauantaina Nyrkkeilyliiton maajoukkue-ehdokkaat, torstaina Helsingin Nyrkkeilyseura ja perjantaina Helsingin Atleettiklubi.

Pääkaupungin ohella Väkevän opeista päästiin nauttimaan muuallakin. Hän kävi Vaasassa, Turussa, Tampereella ja muuallakin näyttämässä lajin perusteita. Raporttien perusteella Väkevällä oli pedagogisia valmiuksia, koska seurat olivat tyytyväisiä vieraan antiin. Amatööri-nimitystä käytettiin sen takia, ettei Väkevää olisi julistettu ammattilaiseksi. Virallisesti hän ei ollut liiton palkkalistoilla, ja kiertueista maksettiin vain päiväraha, matkakulut ja majoitus.

Valmennus- ja ohjaustehtävien ohella Väkevä piti itseään kunnossa, ja hän kävikin usein matsaamassa Pohjoismaissa. Helmikuussa 1929 järjestettiin ensimmäinen Suomen ja Ruotsin välinen maaottelu, joka herätti nyrkkeilybuumin myös Suomessa. Helsingin työväentalon (Paasitorni) salin 1?200 katsojapaikkaa myytiin loppuun muutamassa tunnissa. Väkevä sytytti kotiyleisön ja väsytti vastustajansa Arthur Litzenin.

Marraskuussa 1929 Väkevä kukisti Aleksanterinkadun Valkoisessa salissa järjestetyissä kansainvälisissä kisoissa Sten Suvion ja voitti selvästi. Ottelun jälkeen hän kertoi Helsingin Sanomien Uppercutille (toimittaja Yrjö Halme), että hänen molemmat peukalonjuurensa ovat kipeät. Suomen nyrkkeilyhistoriaa tutkineen Seppo Eskosen mukaan Väkevällä olikin alituiseen käsivammoja.

HS:n haastattelussa Väkevä listasi viisi kovinta otteluaan. Ykkösenä oli italialaisen olympiavoittajan Carlo Orlandin kohtaaminen, kakkosena hyvä taistelu saksalaista Euroopan mestaria Franz Dübbersiä vastaan ja kolmosena olympiakehässä koettu tappio USA:n Devinelle. Väkevän mukaan näissä otteluissa oli ollut kyse elämästä ja kuolemasta. Profeetallinen lausunto.

Toukokuussa 1930 Väkevä voitti EM-kisojen paikasta karsittaessa Suvion ja pääsi Budapestiin ottelemaan. Tonavan rannalla nähtiin suomalaisten ensiesiintyminen EM-kisoissa, ja tällä kertaa tuliaisiksi saatiin myös mitalisijoitus. Kevytsarjassa otellut Väkevä voitti ilman suuria vaikeuksia ensin Itävallan Anton Hergethin ja toisella kierroksella Ruotsin Per Edlundin.

Välierässä suomalainen "taisteli kuin mies", mutta isäntämaan Sandor Sobolewski oli etevämpi. Väkevän osaksi koitui pronssiottelu, joka oli vielä tuolloin ohjelmassa. Väkevän voitettua sitten Saksan Hans Heldin pistein Suomen ensimmäinen arvokisamitali oli tosiasia. Uuden Suomen mukaan nimenomaan Väkevää saatiin kiittää sinivalkoisten nyrkkeilijöiden teknisestä edistymisestä.

Talvella 1930 Väkevä oli opastanut IFK Helsingforsin pugilisteja. Maineikas ruotsinkielinen seura oli perustanut nyrkkeilyjaoston ja rekrytoinut ottelijoita pitkän sillan pohjoispuolelta. Työväen urheiluliiton hajaannuksen takia lukuisat kovan luokan iskijät jäivät ilman seuraa 1920-30-luvun vaihteessa.

Nykyisen Töölön Kisahallin paikkeilla oli aikaisemmin Hippodrom, jossa järjestettiin muun muassa paini- ja nyrkkeilykilpailuja. Kuvassa Kaarlo Väkevä vasemmalla takimmaisessa kulmassa ajan tyyliin vesikampauksessa. Kuva: Urheilumuseo

Samaan aikaan Helsingissä toimi seitsemän porvarillista nyrkkeilyseuraa, jotka hamusivat TUL:n iskijöitä itselleen. Elettiin valtavaa nyrkkeilybuumia: kilpailut houkuttelivat katsojia ja seurojen kassa kilisi. Kun SNL:n joukkue kohtasi marraskuussa 1930 Viron maajoukkueen, kahdeksasta iskijästä seitsemän oli TUL:n kasvatteja ja bonuksena "ruotsalainen" Väkevä.

HIFK:n nyrkkeilyn vahva mies oli elokuva-alalla toiminut ex-jalkapalloilija Kurt Nylund, joka halusi tehdä "Tähtirinnoista" maan ykkösseuran "Kalle" Väkevän avulla. Nylund antoi Väkevän asua luonaan, koska tällä ei ollut varaa asuntoon.

Elokuussa 1930 Väkevä ja Valfrid Resch (myöh. Valle Resko) ohjasivat nyrkkeilijöitä Kiviniemen harjoitusleirillä. Karjala-lehden "Isku" eli Jori Ilanko tiesi, että Urheiluopistolla osallistujat kastettiin "pyhään pugilistiuskoon". Kun Väkevä ei halunnut millään suostua kasteeseen, hänet heitettiin vaatteet päällä järveen.

Tämä ei jäänyt Väkevän viimeiseksi kylmäksi suihkuksi.

Tammikuussa 1931 IFK järjesti Töölön Hippodromissa (se sijaitsi nykyisen Kisahallin paikalla) voimailupäivät, joiden vetonaulaksi houkuteltiin italialaisjoukkue ja tummapintainen amerikkalainen Jack Beasley. Kohutut italialaisiskijät jättivät saapumatta ja Yhdysvalloista saapunut nyrkkisankari osoittautui ammattilaiseksi eikä saanut otella amatöörien kilpailuissa.

Beasley ei voinut otella virallisesti, mutta näytösottelussa hän "nekkaili" Väkevän kanssa. Beasleyn manageri oli ehtinyt palata Amerikkaan, joten varaton Beasley joutui hankkimaan toimeentulonsa erikoisilla keinoilla: tanssimalla ravintoloissa, esiintymällä outona ilmestyksenä iltatilaisuuksissa ja talonmiehenä.

Kesällä 1931 IFK:n nyrkkeilyjaosto sai kylmää vettä niskaansa. Suomen Nyrkkeilyliitto langetti IFK:lle puolen vuoden täydellisen toimintakiellon, koska seuran iskijät olivat kilpailleet Tukholmassa ilman liiton lupaa.

Väkevä kommentoi asiaa Uudessa Suomessa elokuussa 1931 ja harmitteli IFK:n nyrkkeilijöiden tilannetta.

- Heiltä on riistetty korkeimpaan kuntoon pääsemisen ehdoton edellytys: kilpailulupa.

Omaan kuntoonsa hän oli tyytyväinen.

- Olen nyt paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan ennen. Käteni kestää nyt mainiosti. Kuuntelehan miten terveesti nivelet rutisevat.

Hän oli saanut siviilityön ja asunnon alueelta, jossa treenaaminen oli vaivatonta.

- Olen nykyisessä toimessani voinut hoitaa kuntoani paremmin kuin aikaisemmin. Olen näet jonkunlaisena kaitsijana kaupungin kylpyrannoissa. Ja asuinpaikkani tarjoaa mainiot harjoitusmahdollisuudet, asun näet pienellä saarella lähellä Hietarantaa.

Kaarlo Väkevä oli 1930-luvun alussa HIFK:n tunnetuin nyrkkeilijä. Vappuna 1928 Suomeen Ruotsista saapunut nuorukainen tunsi Idrottsbladetin mukaan itsensä ruotsalaiseksi ja olisi halunnut jäädä Ruotsiin, mutta tarjous Suomesta oli lopulta houkuttelevampi. Kuva: Urheilumuseo

IFK:n nyrkkeilijät eivät olleet syypäitä sotkuun, ja heidät armahdettiin syksyllä 1931. Näin Väkevä pääsi mukaan USA- ja Viro-maaotteluihin.

IFK:n nyrkkeilytoiminta kiinnosti suomenkielisiä harrastajia, joista valtaosa oli työläistaustaisia. "Kurre" Nylundia tämä ei haitannut, mutta emoseuran johtoporras ei katsonut hyvällä IFK:n proletarisoitumista ja suomenkielisen väen mukaantuloa.

Väkevä ehti voittaa Suomen mestaruuden IFK:n paidassa keväällä 1931 ja otella Tähtirintojen edustajana maaotteluissa. Ne jäivät punapaitojen viimeisiksi sankariteoksi nuoratussa kehäneliössä, sillä tammikuussa 1932 seuran nyrkkeilytoiminta lopetettiin vuosikokouksen äänestyspäätöksen jälkeen.

Seuran sihteerinä tuolloin toiminut Enzio Sevón paljasti vuonna 1987 nyrkkeilyjaoston lakkauttamisen todellisen syyn. "Onneksi jaosto järjesti kansainväliset kilpailut, joiden jättitappion takia seurajohto saattoi lakkauttaa jaoston, ja samalla katosi koko suomenkielinen osuus jäsenistöstä."

Väkevä ja muut IFK:n kärkinyrkkeilijät siirtyivät HAK:n leiriin.

Helmikuussa 1932 Väkevä oli mukana Suomen B-maajoukkueessa, joka kohtasi Ruotsin. Seuraava mittava otteluturnee oli vuorossa maaliskuun lopussa, jolloin neljä HAK:n nyrkkeilijää suuntasi Ruotsin kautta Tanskaan.

Väkevä lähti Åke Karlssonin kanssa matkaan etukäteen. Kaksikko otteli 20. maaliskuuta Ruotsin Härnösandissa, jossa Väkevä pehmitti vanhan tutun "Pelle" Edlundin. Ruotsalainen lensi jo avauserässä köysien välistä lattialle ja mursi nenänsä.

Neljä päivää myöhemmin kaksikko oli päässyt Tanskan puolelle, jonne myös William Ordén ja Uuno Miettinen olivat saapuneet. Kiirastorstaina 24.3. kvartetti otteli voitokkaasti tanskalaisia vastaan Århusissa.

HAK:n puheenjohtajan Volmar Wikströmin mukaan Väkevä ei tiennyt, että kiirastorstain tapahtuma oli kutsukilpailu. Niinpä hän oli vetänyt turhaan painoa alas 2-2,5 kiloa ennen ottelua, jossa oli vastassa isäntämaan Wilhelm Beck. Tämän seikan Wikström kertoi Jyden-seuralle 1.4. lähettämässään kirjeessä.

Seuraavat matsit olivat vuorossa pitkänäperjantaina Aalborgissa. Väkevää vastaan asettui kööpenhaminalaista Sparta-seuraa edustanut Max Fahlgren, josta suomalainen nappasi selvän pistevoiton. Hufvudstadsbladetin raportin mukaan Väkevä oli ollut ottelun jälkeen "groggy" eli unelias.

Kaksi päivää myöhemmin oli sitten vuorossa Jyden-seuran jälkimmäinen kisapäivä, jonka pimensi Väkevän traaginen kuolema.

Lääkärien arvio Väkevän kuolinsyystä oli aivoverenvuoto, jonka aiheutti päähän kohdistunut tärähdys. Kirjeessään Wikström antoi tukensa kolmen lääkärin arviolle. Hänen mukaansa Väkevä oli usein valitellut laihduttamisen yhteydessä saamiaan sydänoireita.

Myöhemmin kuolinsyystä saatiin Suomeen tarkempi analyysi. Lääkärien lausunnon mukaan Väkevän "paljosta laihduttamisesta heikentynyt keho ei purkanut enää tarpeeksi vastustusvoimaa".

Pidetyn nyrkkeilijän menehtyminen otettiin murtuneena vastaan koti-Suomessa. Suomen Urheilulehden päätoimittaja Martti Jukola kirjoitti koskettavasti Väkevästä.

"Sitten loppuu kaikki. Hän lyyhistyy kehään, jonka miehekäs urheilu oli hänen puhtaan sydämensä suuri aate. Väkevä osoitti menettelyllään, ettei tapaturma ollut vastustajan eikä nyrkkeilyurheilun syytä. Hän syleili tahatonta surmaajaansa ja pyyhki nyrkkeilyltä syyn pois. Sillä nyrkkeily on miehekkäistä urheiluista ensimmäisiä."

Aamulehdessä kehuttiin vainajan toverillista, reilua ja epäitsekästä luonnetta. "Koskaan hän ei näyttänyt nurjaa naamaa, vaikka pistetuomarit olivat erehtyneet antamaan selvän virhehäviön. Silloinkin hän oli valmis onnittelemaan voittajaksi asetettua. Niin hän teki Aalborgissakin viimeisen erän jälkeen - se oli vain todellisen gentlemanniurheilijan vaistoa, itse ei hän kai silloin enää tiennyt mitä oli tapahtunut."

Väkevä haudattiin perheen kotikaupunkiin Sundsvalliin, jonka vanhalle hautausmaalle saapui 1?500 surijaa. Suomen nyrkkeilyliiton seppeleen laski Väkevän ruotsalainen kehäkaveri Bertil Nilsson. Juuri hänen kanssaan Väkevä oli käynyt ensimmäisen varsinaisen matsinsa 14-vuotiaana.

Väkevän muisto jäi kuitenkin elämään lajiväen piirissä ja elävänä kuvana myös suurelle yleisölle. Alkuvuodesta 1932 oli valmistunut Nyrkkeilyn taito -filmi, jossa mallia näytti Väkevä sekä hänen seurakaverinsa Ordén ja Karlsson.