Pinnan alla kupliva viha ja äkisti ryöpsähtävä raivo herättävät naisissa pelkoa ja häpeää. Viime vuosina varsinkin 20-28-vuotiaat nuoret naiset ovat havahtuneet hakemaan apua hallitsemattomaan aggressioon.
Jälkikäteen jokainen hallitsematon vihanpurkaus aiheutti Melissassa suurta häpeää. Samalla hänen oli vaikea myöntää tarvitsevansa aggressioonsa apua. "Tuntui, ettei ollut ketään, kelle puhua." Kuva: Shutterstock, Melissan kotialbumi
Järkyttävä raivo iski äkkiarvaamatta, katsomatta aikaa tai paikkaa.
Kun koulussa luokkakaveri härnäsi tai kävi vähääkään hermoille, Melissa Sinisalo kävi tämän kimppuun. Sanaharkat ystävien kanssa saattoivat johtaa siihen, että Melissa paiskasi puhelimensa maahan säpäleiksi. Silmitön viha napsahti välittömästi pintaan myös silloin, kun Melissa tiesi itse toimineensa väärin, esimerkiksi pahoittaneensa seurustelukumppaninsa mielen.
- Valtaisa aggressio tuntui hallitsemattomalta, jopa ahdistavalta. Aivan kuin jonkinlainen eläimellinen tunne vain ottaisi minusta vallan: silmissä mustenee, keho jännittyy kauttaaltaan eikä järki enää pelitä. Voimakas tunne oli pakko saada purettua ulos, 25-vuotias Melissa kertoo Me Naisille.
Hallitsemattomana ryöpsähtävä viha purkautui ulos aina toinen toistaan vahingollisimmin tavoin: haukkuina, loukkauksina ja sivaltavina sanoina tai kurkku suorana huutamisena ja tavaroiden paiskomisena - sekä myös potkuina, lyönteinä ja nyrkiniskuina.
Vihanpurkauksia saivat tuta niin Melissan taannoiset seurustelukumppanit kuin ystävätkin, joskus jopa tuiki tuntemattomat ihmiset.
- Totta kai tiesin, ettei kenenkään fyysistä koskemattomuutta saa rikkoa. Jälkeenpäin käsirysyt aiheuttivat suurta häpeää. Soimasin itseäni siitä, miksen kyennyt hillitsemään itseäni tai lopettamaan tilannetta ajoissa. Koin myös aina hirvittävän pahaa mieltä kaikkien niiden puolesta, joita olin suutuspäissäni satuttanut.
Pahimmillaan hallitsemattomia raivareita tapahtui viikoittain. Varsinkin alkoholinhuuruisina iltoina aggressiivinen käytös oli lähes taattua.
Usein Melissa päätyi aggression vallassa satuttamaan myös itseään.
- Nipistelin itseäni, revin hiuksiani tai hakkasin reisiäni. Toisinaan puolisoni on täytynyt pitää minusta väkipakolla kiinni, etten satuttaisi itseäni.
Viha ja aggressio ovat kaikkia meitä koskevia, inhimillisiä ihmisyyteen kuuluvia tunteita. Silti jostain syystä näemme ne hyvin negatiivisessa valossa, kiellettyinä tai pelottavina, sanoo asiantuntija- ja kansalaisjärjestö Maria Akatemian ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Emma Laine. Työssään hän kohtaa viikoittain naisia, jotka kantavat huolta omista vihan ja aggression tunteistaan.
Suurin osa Maria Akatemian avun piiriin hakeutuneista naisista on 35-45-vuotiaita ruuhkavuosiaan eläviä naisia tai pienten lasten äitejä. Viime vuosina yhteydenottoja on tullut myös yhä useammin nuoremmilta, noin 20-28-vuotiailta naisilta.
Ikähaitarin laajentumista selittää ainakin se, että Maria Akatemia käynnisti vuonna 2016 Keijun varjo -toiminnan. Se tarjoaa apua ja tukea eritoten nuorille, 15-28-vuotiaille naisille.
- Jokaista yhteydenottoa yhdistää voimakas huoli ja pelko omasta aggressiosta, vihasta tai jopa väkivaltaisuudesta. Osa naisista kokee olonsa jopa avuttomaksi tunteen voimakkuuden alla.
Tunteena itsessään aggressio ei kuitenkaan ole vahingollinen. Päinvastoin, tunne on meille vallan tärkeä, sillä sen taustalla on aina jonkin suurempi syy tai viesti, kertoo naisten vihasta tietokirjan kirjoittanut psykoterapeutti Heli Pruuki.
- Ei kukaan suutahda yhdentekevistä asioista, vaan raivareiden taustalla on aina jonkinlainen tarve, kuten toive tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kun kukaan ei kuule, tulee huutaneeksi entistä kovempaa, Pruuki sanoo.
Kuva: Shutterstock
Vahingolliseksi ja tuhoavaksi aggressio kääntyy silloin, jos tunteen kanssa tulee jääneeksi yksin, tai tunnetta joutuu toistuvasti tukahduttamaan. Ennen pitkää käsittelemätön tunne nousee pintaan, usein tuhoisin seurauksin.
- Silloin räiskitään, paiskitaan, raivotaan ja huudetaan suoraa kurkkua. Vaikka varsinaista fyysistä väkivaltaa ei ilmenisi, ilmapiiri kotona voi olla väkivaltainen ja räjähdysherkkä. Lasten kanssa käytetään turhan kovia otteita ja kumppanille puhutaan sättien ja rumin sanankääntein. Se ajaa lähimmäiset varpailleen, ja koettelee ihmissuhteita.
Aina aggressio ei purkaudu muille näkyvänä toimintana, vaan tunne voi myös kääntyä itseä kohti esimerkiksi itsetuhoisuutena, omien rajojen laiminlyömisenä tai vaativana ja julmana sisäisenä puheena. Pruukin mukaan itseen kohdistuva moittiva puhe on naisilla jopa itsetuhoisuutta yleisempää.
Nyt Melissa on ollut lähes kaksi vuotta satuttamatta itseään tai muita ihmisiä ympärillään. Aggressio-ongelmien myöntäminen ja vihan säätelyn oppiminen ei kuitenkaan käynyt käden käänteessä.
- Tukeuduin pitkään ajatukseen, että kaikki muutkin kokevat samanlaisia tunnekuohuja. Välillä taas tuntui, ettei minulla ollut ketään, kelle puhua.
Lopullisen havahtumisen Melissa koki noin viisi vuotta sitten, kun hän alkoi seurustella nykyisen puolisonsa kanssa. Sopuisaa alkuhuumaa kesti noin vuoden, kunnes pariskunta lopulta ajautui arkiseen kinaan. Riidan tiimellyksessä Melissa päätyi lyömään miestään. Se sai Melissan ymmärtämään tilanteen vakavuuden.
- Ymmärsin, etten voi jatkaa näin. Minun olisi opeteltava hallitsemaan vihaani ja haettava tilanteeseen apua. Mieheni pysyi rinnallani, ja auttoi minua hakemaan apua.
Ratkaiseva apu aggressiivisuuteen löytyi dialektisesta käyttäytymisterapiasta (DKT), jonka Melissa aloitti vuonna 2020. Puolen vuoden ajan kestänyt terapia opetti muun muassa ahdingonsiedon ja tunnesäätelyn taitoja. DKT-terapiasta oli myös apua epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, joka diagnosoitiin Melissalle myös vuonna 2020.
- Nykyään, kun huomaan aggression nousevan pintaan, pyrin poistumaan tilanteesta siksi aikaa, kunnes tunnekuohu laantuu. Myös tunteen purkaminen jollakin sellaisella fyysisellä toiminnalla, joka ei satuta itseäni tai muita, auttaa. Saatan esimerkiksi juosta täyttä häkää kotimme pihatiellä.
Joskus jo pelkkä tunteen ja sen aikaan saaman impulssin sanoittaminen riittää.
- Voin esimerkiksi sanoa miehelleni, että juuri nyt minun tekisi lyödä sinua. Itse tekoa en kuitenkaan enää tee, ja mieheni myös tietää sen.
Terapian lisäksi Melissan impulsiivisuutta ja tunnemyrskyjä ovat lieventäneet reipas alkoholin käytön vähentäminen sekä sopivan mielialalääkityksen löytäminen epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Hän myös tapaa yhä psykologia kerran kuussa.
Kynnys hakea apua vihanhallinnan haasteisiin on valitettavan usein korkea. Laineen mukaan osa avun piiriin hakeutuneista naisista on paininut haasteidensa ja huoliensa kanssa useitakin vuosia ennen kuin asian kanssa on viimein rohjettu tulla julki.
- Jo pelkkä tunteen tunnistaminen voi olla haaste. Sitäkin vaikeampaa on selättää kaikki se pelko, häpeä ja syyllisyys, jota voimakas, hallitsematon aggressio voi itselle tuottaa. Harva pystyy noin vain avautumaan omista raivareistaan ystävilleen illanvietossa tai muille äideille hiekkalaatikon reunalla, vaan ongelmia tulee tuoneeksi ilmi kierrellen.
Häpeää lisää myös se, että naisten aggressio on yhteiskunnassamme edelleen tabu, Laine pohtii. Vihasta kihisevä nainen rikkoo räikeästi niitä odotuksia, joita naisille on yhteiskunnassa asetettu.
- Vihainen nainen sotii kaikkea sitä lempeyttä, hoivaavuutta ja suojelevuutta vastaan, mitä naiseuteen tyypillisesti liitetään. Niin kutsutun äitimyytin mukaiseen muottiin sopimaton nainen voi kokea olevansa naisena vääränlainen, kelpaamaton tai epäonnistunut, Laine sanoo.
Moni nainen oppiikin jo pienestä pitäen hillitsemään tunneilmaisujaan ja väistämään aggressiota - siis olemaan moitteeton, kiltti tyttö. Psykoterapeutti Heli Pruukia kiltteyttä ja sopuisuutta palkitseva kasvatustapa huolestuttaa, sillä tunnemyrskyistä nuhteleminen viestittää lapselle, etteivät hänen tunteensa ole hyväksyttäviä.
- Kun kiukutteleva lapsi passitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja miettimään tekojaan, lapsi jää tunteensa kanssa yksin. Samalla syntyy kokemus siitä, että kiukku ja viha johtavat hylkäämiseen ja torjumiseen. Surulla ja itkulla sen sijaan saa tukea ja myötätuntoa, ja siksi moni nainen purskahtaakin vihan keskellä itkuun.
Mitä enemmän naisten aggressiosta puhutaan, sitä paremmin ilmiö myös vastaisuudessa tunnistetaan. Sekä Pruuki että Laine liputtavatkin avoimen tunnepuheen puolesta.
- Valitettavan usein kuulee, miten esimerkiksi terveydenhuollossa huoli omasta aggressiosta on kuitattu ruuhkavuosille tyypillisenä väsymyksenä tai äitiyteen kuuluvana pinnan kireytenä, Laine harmittelee.
Lue lisää: Mira alkoi vihata 3-vuotiasta lastaan niin, että pelkäsi lyövänsä tätä - neuvolassa tunteita vähäteltiin, mutta yksi puhelinsoitto muutti kaiken
Haitallisen aggressiokierteen kitkeminen vaatiikin paitsi rohkeutta puhua omista tunteistaan ja kokemuksistaan, myös kokemusta kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta.
- Vihainen ihminen tarvitsee myötätuntoa. Kun tulee kohdatuksi kokonaisena, häpeä kaikkoaa ja viha laantuu. Ymmärryksen puute taas ruokkii tunteiden patoamista ja tuhoavaa aggressiota, Pruuki toteaa.
Työssään ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntijana Emma Laine on huomannut, miten mullistava vaikutus jo yhdellä myötätuntoisella kohtaamisella voi olla.
- Monelle tukipalveluidemme pariin hakeutuneelle jo se, että tulee viimein kohdatuksi ja nähdyksi huolensa kanssa, on itsessään kokemuksena korjaava.
Vuosittain Maria Akatemian ehkäisevän väkivallan palveluihin tulee noin 600-700 yhteydenottoa. Laineen mukaan yhteyttä ottaneista naisista noin 400 päätyy yksilökeskusteluihin ja heistä hieman alle puolet ohjatun vertaisryhmätoiminnan pariin. Avun pariin hakeutuneista naisista noin 80 prosenttia on saanut yksilö- ja ryhmätyöskentelystä pysyvää apua aggression ja väkivaltaisuuden hallintaan.
Mikäli oma viha, aggressio tai väkivaltaisuus huolettavat, maksutonta tukea ja apua tarjoaa muun muassa www.naisenväkivalta.fi.
Tunnista tunne
Pyri tunnistamaan, milloin viha nostaa päätään. Huomaa kehosi signaalit: kiihtynyt syke, hikoavat kämmenet, kaikkoava rationaalisuus tai nyrkkiin puristuvat kädet. Ylivirittyneinä pieniinkin ärsykkeisiin tulee reagoitua suurella volyymilla. Ylilyöntien välttämiseksi on tärkeä oppia tunnistamaan ne hetket, kun aggressio ottaa itsestä vallan.
2. Rauhoita tilanne
Anna voimakkaimman kuohun laantua. Kun tunteen voimakkain kärki on tasaantunut, tunnereaktiota kykenee pohtimaan tarkemmin: mistä kiihtyminen johtui, entä millaisia tarpeita raivostumisen taustalla oli. Kun pysähtyy tunteen äärelle ja tunnistaa tunnereaktioon johtaneet syyt, tunteen käsittely ja säätely sekä omien tarpeiden sanoittaminen muille vastaisuudessa helpottuu.
3. Opettele kanavoimaan aggressiota rakentavasti
Aggressio pitää sisällään valtavasti energiaa. Positiivisesta aggressiosta puhutaan silloin, kun energia kanavoidaan rakentavaan, omaa hyvinvointia tukevaan toimintaan. Myönteinen aggressio voi olla esimerkiksi omista tarpeista huolehtimista tai uskallusta olla jämäkkä ja asettaa itselleen terveitä rajoja. Parhaimmillaan tunne on eteenpäin vievä voima: rohkaiseva sysäisy kohti työpaikan vaihtamista tai uskallusta karsia pois omaa hyvinvointia nakertavia ihmissuhteita.
Lähde: Heli Pruukin ja Emma Laineen haastattelut
TetraSys Oy.