Elina Palomäki, 22, ja Frida Oksman, 24, tapasivat toisensa ensi kertaa lentokentällä. Balin-reissulle mahtui kommellus jos toinenkin, mikä vain lujitti kaksikon välejä. Kuva: Frida Oksmanin kotialbumi

Elina Palomäki, 22, kysyi ja Frida Oksman, 24, vastasi. Siitä alkoi ystävyys, jonka he uskovat kestävän ikuisesti.

Elina Palomäki julkaisi postauksen useissa Facebook-ryhmissä.

Hän halusi lähteä heinäkuussa kuukaudeksi Balille, mutta kukaan hänen lähipiiristään ei pystynyt lähtemään mukaan.

Niinpä hän päätti kokeilla, löytyisikö reissukaveri netistä.

Viestejä kiinnostuneilta tuli paljon. Tuntemattomat ihmiset juttelivat, miten mukavaa olisi lähteä yhdessä reissuun. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut olevan tosissaan.

Palomäki valmistautui jo lähtemään matkalle yksin, kun yhtenä yönä hänen puhelimeensa kilahti viesti.

- Voisin lähteä kanssasi reissuun, Frida Oksman kirjoitti.

Tuolloin 18-vuotias Palomäki ja 20-vuotias Oksman olivat toisilleen ventovieraita ihmisiä. Palomäki asui Laihialla ja Oksman Kuopiossa.

He vaihtoivat numeroita ja kahden päivän päästä lennot oli jo varattu.

- Emme ehtineet edes jutella puhelimessa. Näimme toisemme ensimmäisen kerran lentokentällä, Palomäki kertoo.

Osa hänen kavereistaan ihmetteli, miten hän uskaltaa lähteä tuntemattoman ihmisen kanssa matkalle. Entä jos siellä onkin joku 50-vuotias mies vastassa? he kyselivät.

Helsinki-Vantaan lentokentällä Palomäkeä vastassa oli mukavan oloinen ihminen. Vaikka tutustuminen alkoi nopeasti, aluksi molemmat olivat vieraskoreita.

- Se oli sellaista, että mitä haluaisit syödä ja mitä haluaisit tehdä, Palomäki kuvailee.

Vaikka tapaaminen jännitti molempia, toisen seurassa oleminen tuntui alusta asti luontevalta.

- Ei tullut yhtään sellainen olo, että apua, mihin soppaan olen lusikkani työntänyt, Oksman nauraa.

Viime kesänä Elinan mies järjesti yllätyksen. Myös Frida saapui festareille Jyväskylään yllättämään Elinaa.

Balilta he olivat varanneet vain ensimmäisen yön majoituksen. Seuraava yöpaikka tarjosi yllätyksen: he yöpyivät jonkinlaisessa bambumajassa, jossa ei ollut lainkaan äänieristystä.

Unet jäivät vähiin, kun kukot kiekuivat koko yön. Suunnitelma vaihtui lennosta.

- Viisastuimme siitä. Ei kannata varata yöpaikkaa näkemättä sitä, Palomäki nauraa.

Oksman ja Palomäki eivät suunnitelleet matkalle liian kireää ohjelmaa, sillä molemmat kaipasivat irtiottoa arjesta. Opiskelut ja työt olivat vieneet voimat.

- Me lähinnä vain haahuilimme. Vietimme aikaa rannalla, kävimme syömässä hyvää ruokaa.

Sitten Oksmania alkaa naurattaa, kun hän muistaa, että Palomäki söi lähes jokaisessa ruokapaikassa saman pasta-annoksen.

- Muistatko yhden aamupalapaikan, jossa oli ihanaa tofua?

Muutaman kerran he tutustuivat paikalliseen yöelämään. Molempien mieleen on jäänyt kotimatka mutkaista tietä pitkin skootterin kyydissä.

- Ehkä me oltiin vähän nuoria ja naiiveja, kun Suomen lintukodosta sinne lähdettiin, Palomäki pohtii.

Suurempia vaaratilanteita ei kuitenkaan sattunut. Matkan aikana Oksman ja Palomäki lähtivät eri teille vain kerran.

He olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Sanaharkan seurauksena toinen lähti kävelemään ostoskeskuksen toiseen päähän ja toinen toiseen.

- Siinäkin kohtaa olisi voinut todeta, että meikä lähtee nyt lopullisesti, mutta ehkä oli jo niin sitoutunut siihen hommaan. Puolen tunnin päästä olimme jo menossa sovussa takaisin hotellille, Palomäki nauraa.

Oksman sanoo, että toisaalta riitely kertoo luottamuksesta. Siinä kohtaa he uskalsivat jo näyttää toisilleen aidot tunteensa.

Haastattelutilanteessa Oksman ja Palomäki kuuntelevat toisiaan tarkasti. He täydentävät toistensa lauseita ja tuntuvat tietävän, mitä toinen on sanomassa.

Kolmen viikon seikkailu Indonesiassa rakensi ystävyyssuhteelle vahvan pohjan. Kumpikaan ei ollut ikinä aiemmin ollut niin kaukana kotoa.

Nyt neljä ja puoli vuotta matkan jälkeen he ovat ystäviä edelleen. Ensi viikonloppuna suunnitelmissa on yhteinen reissu Tampereelle.

Matkan jälkeen he pitivät tiiviisti yhteyttä. He soittelivat ja vaihtoivat viestejä viikoittain. Välillä yhteydenpito väheni ja oli ajanjaksoja, jolloin he eivät kuulleet toisistaan niin paljon.

Nykyään he pitävät yhteyttä ehkä tiiviimmin kuin koskaan aiemmin. Kuulumisia vaihdetaan viikoittain, joskus jopa useita kertoja viikossa.

- Tiedän, että voin soittaa Fridalle aina. Kun tapaamme, keskustelu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi, Palomäki sanoo.

Matkan jälkeen he eivät enää olleet tuntemattomia toisilleen.

Balin-reissun jälkeen Elina ja Frida tapasivat toisensa vasta kesällä 2020. Nykyään he soittelevat joka viikko.

Uuden ystävän löytäminen aikuisiällä ei ole helppoa. Oksman ja Palomäki ovat puhuneet aiheesta paljon.

Molemmat ovat kokeneet ajanjaksoja, jolloin ystävän kaipuu on ollut iso.

Palomäki sanoo, että hänen oli vaikea palata ammattikorkeakouluun vuoden äitiysloman jälkeen. Kaikki koulukaverit olivat häntä vuoden edellä. Porukat olivat tiivistyneet ja hän oli pudonnut pois yhteisistä jutuista.

- Silloin on helpompi tehdä kavereita, kun kaikki ovat uudessa tilanteessa. Kun muilla on jo omat porukat, vuorovaikutus jää helposti pinnalliseksi.

Oksman sanoo, että hänkin on aikuisuudessa kokenut aikoja, jolloin on tuntunut yksinäiseltä. Kokemus syntyy siitä, että syvälliset ihmissuhteet puuttuvat.

- Nykyään minulla on paljon hyviä ystäviä ja olen todella kiitollinen heistä jokaisesta. Tiedostan, että se ei ole itsestäänselvyys, vaan mukana on aina ripaus tuuria ja sattumaa.

Ystävyyden ytimessä on kokemus jostain jaetusta. Oksmanin ja Palomäen kohdalla ensimmäinen tärkeä asia oli rohkeus.

- Jos olet niin spontaani, avoin ja rohkea, että uskallat lähteä tuntemattoman ihmisen kanssa Balille, se itsessään on jo suuri tekijä, joka kannattelee aika pitkälle.

Toinen tärkeä ystävyyden elementti on huumorintaju. Oksman ja Palomäki huomasivat reissussa, että he ymmärsivät toistensa vitsejä ja osasivat ottaa asiat rennosti.

Lopullisesti ystävyyden lujittivat yhteiset muistot ja kokemukset. Kun toisen kanssa on kokenut erilaisia tilanteita, se vahvistaa luottamusta.

- Jotenkin se sitoi meidät ainutlaatuisella tavalla yhteen, Oksman miettii.

Molempien mielestä syvän ystävyyssuhteen muodostumiseen tarvitaan sekä rohkeutta että luottamusta. Kun uskaltaa avata toiselle itsestään vaikeitakin asioita ja toinen aidosti haluaa kuulla ne, ollaan hyvällä tiellä.

- Meidän kohdalla se oli ehkä sitä, että jo alusta asti jaettiin paljon asioita itsestämme. Jos oltaisiin oltu vain bilettämässä ja pitämässä hauskaa, ehkä suhde olisi jäänyt pinnallisemmaksi, Palomäki sanoo.

Sitä hän myös arvostaa Oksmanissa eniten.

- Frida on tosi fiksu ihminen. Hänen kanssaan pystyy pohtimaan asioita monelta kantilta.

- Saman minä sanoisin. Elina on hyvä keskustelija, mutta tarvittaessa myös rehellinen. Hän ei aina sano vain, mitä toinen haluaa kuulla. Se kertoo aidosta suhtautumisesta asioihin, Oksman sanoo.

Hyvää ystävää kaipaavalle Oksman ja Palomäki eivät halua antaa suoria vinkkejä. Ystävän löytäminen kun ei usein noudata mitään sääntöjä.

- Ehkä on väärä ihminen neuvomaan, kun itselläkin on välillä ollut hankalaa löytää ystävää, Palomäki pohtii.

He miettivät, että itseä kiinnostavien asioiden pariin hakeutuminen voi auttaa samanhenkisten ihmisten löytämisessä.

- Välillä pitää myös astua epämukavuusalueelle. Tarkoitti se sitten Balille lähtemistä tai pienemmässä mittakaavassa vaikka jonkin uuden harrastuksen kokeilemista, Oksman sanoo.

Uudet, jännittävät tilanteet yhdistävät ihmisiä ja voivat olla alku ystävyydelle. Oksman ja Palomäki eivät ole kertaakaan katuneet sitä, että he uskalsivat heittäytyä.

- Lähtekää reissuun, siellä viimeistään selviää, onko aineksia ystävyydelle, Palomäki nauraa.

14.2. vietetään ystävänpäivää.

Oikaisu kello 7.59. Korjattu otsikosta ja kuvatekstistä Palomäen ja Oksmanin iät.