Pilates on keskeinen treenimuoto Ella Räsäselle. Kuva: Kalle Koponen / HS

Ella Räsänen oli pikajuoksun teinitähti, joka vuonna 2013 juoksi yhä voimassa olevan Suomen ennätyksen 400 metrillä hallissa. Nyt Räsänen pystyy taas juoksemaan, ja tavoitteet ovat yhä korkealla.

Tampere

Jos pitäisi sanoa yksi Suomen lahjakkaimmista, mutta vielä parasta menestystään hakevista pikajuoksijoista, täytyisi esille nostaa Ella Räsänen.

Käytännössä hän on ollut kymmenen vuotta pois yleisurheilun terävimmältä huipulta. Paluu radalle on ollut vaikeaa. Yhdessä vaiheessa näytti jopa siltä, ettei Räsänen koskaan palaa. Nyt tunnelin päässä näkyy pitkästä aikaa valoa.

Räsänen aloitti lokakuussa harjoittelun raskaan kesän jälkeen, ja nyt hän jo kilpailee.

Tammikuussa Räsänen juoksi ensimmäisen kisansa, 200 metriä, sitten syyskuun 2021.

18.-19. helmikuuta käytävissä SM-halleissa Räsänen juoksee 200 ja 400 metriä.

- Tuntuu utopistiselta puhua kisoista, kun niistä on vain haaveillut ja sitten niitä on. Hitsi, tätä on odotettu, Räsänen huokaa.

Jotta voisi ymmärtää Räsäsen tunteita, pitää palata ajassa vuoteen 2013.

Kymmenen vuotta sitten Räsänen juoksi halliratojen naisten Suomen ennätyksen ja alle 20-vuotiaiden Euroopan ennätyksen 400 metrillä 52,37 sekuntia. Hän vei 18-vuotiaana ennätyksen Riitta Salinilta, joka juoksi käsiajalla 52,9 vuonna 1976.

Salin on sentään matkan Euroopan mestari ulkoradoilta vuodelta 1974 ja juossut ulkona yhä voimassa olevan SE-ajan 50,14.

Räsänen oli ajallaan ikäluokassaan Euroopan halliykkönen ja maailman hallikakkonen bahamalaisen Shaunae Millerin (nykyään Shaunae Miller-Uibo) jälkeen.

Kesällä 2013 Räsänen kuvitteli mielessään, kuinka hän juoksee ja menestyy kolmissa seuraavissa arvokisoissa: vuonna 2014 EM-kisoissa, 2015 MM-kisoissa ja 2016 olympiakisoissa.

Unelmat kaatuivat, kun Räsäsen selässä todettiin rasitusmurtuman esiaste. Muut menivät menojaan. Samana vuonna 1994 syntynyt Miller voitti Riossa olympiakultaa 400 metrillä ja uusi voittonsa Tokiossa 2021.

Selän ongelmat alkoivat, kun Räsänen oli 16-vuotias. Vaivat liittyivät osaltaan kasvukipuihin, mutta myös juoksun asentovirheeseen, joka kertaantui, kun jalat iskivät radan pintaan.

Kesällä 2014 Räsänen osallistui vain viiteen henkilökohtaiseen kisaan. Kausi päättyi elokuussa viestijuoksuun EM-kilpailuissa Zürichissä. Hän oli vielä joukkueessa syksyn Ruotsi-ottelussa, muttei pystynyt enää menemään lähtöviivalle.

Hänellä ei ollut varsinaista fyysistä vammaa, mutta kroppa ajautui kokonaisvaltaiseen ylirasitustilaan. Se johti keskivaikeaan masennukseen, josta hän on puhunut julkisuudessa avoimesti ennenkin.

Syksyllä Ella Räsänen pystyi juoksemaan vain pari kertaa viikossa. Nyt viikolla saattaa olla viisi juoksutreeniä muun oheisharjoittelun ohella. Kuva: Kalle Koponen / HS

Seuraavana kolmena vuonna Räsänen ei juossut yhtään kisaa.

- Vuodet 2015 ja 2016 menivät ihan sumussa. Olin puoli vuotta vain kotona ja tuijotin yksiön seiniä. Menin fyysisesti ja psyykkisesti yli. En voinut elää urheilijan elämää. Elämänhallinnan takaisin saaminen kesti pitkään. Vaadin itseltäni liikaa, Räsänen sanoo tamperelaisessa Aina on pilates -salissa, josta on tullut vuosien myötä hänen henkireikänsä.

Pilates on muutenkin osa viikoittaista harjoittelua ja liikuntamuoto, jota Räsänen pystyi tekemään myös silloin, kun muu treeni ei ollut vammojen takia mahdollista.

Vuonna 2017 Räsänen alkoi voida paremmin. Sitten kesken treenikauden vihoitelleesta kantapäästä löytyi Haglundin syndrooma: akillesjänteen kiinnityskohdassa tai hiukan siitä ulospäin oli luukasvama.

Se vesitti treenaamisen. Molemmissa kantapäissä oli rakenteellinen vika. Terävä kantaluu painoi akillesjännettä.

Vaiva ärtyi nopeasti ja vaati leikkaushoitoa. Ortopedi Mikko Kirjavainen poisti kantapäästä ylimääräistä luuta ja tulehtuneet limapussit poistettiin. Aitajuoksija Nooralotta Neziri kärsi viime vuonna samantapaisesta vaivasta.

- Hyvä kysymys, olisinko pärjännyt ilman leikkausta. Ainakaan en olisi voinut juosta enää kilpaa, Räsänen sanoo.

Toinen kantapää operoitiin samalla tavalla vuonna 2019. Siinä ne pari kolme hyvää vuotta sitten menivätkin.

- Olin päässyt hyvään kuntoon ennen toista operaatiota. Sitten oli kuin matto olisi vedetty alta. Sitten repesi hallissa vielä takareisi. Tiesin, ettei kuntoutus ole helppoa.

Moni urheilija olisi saattanut panna piikkarit naulaan vastaavan sairauskertomuksen jälkeen.

Räsänen ei halunnut antaa periksi. Vuonna 2017 hän pääsi lukemaan hallintotieteitä Tampereen yliopistoon, mikä toi valoa ja tekemistä arkeen.

Vielä viime kesä oli vaikea, kun akillesjänne tulehtui. Syksyllä hän alkoi uudelleen harjoitella, mutta varovasti. Kestääkö jalka?

Fysioterapeutti Peetu Lehmus tuli Petra Stenmanin rinnalle toiseksi valmentajaksi.

- Stenmanin ja Lehmuksen kanssa muutettiin viikkorytmiä ja voimaharjoittelua. Nopeus on aina ollut vahva alueeni, mutten ole voinut treenata sitä juoksemalla vuosiin. Nyt sekin on alkanut onnistua ja syklisiä sekä lajinomaisia harjoitteita on toteutettu myös voimapuolella.

Päivä päivältä ja viikko viikolta entinen teinilupaus on päässyt yhä parempaan kuntoon.

- Ensin juoksin pari kolme kertaa viikossa ja tarvitsin välipäivän. Sitten juoksin neljä kertaa viikossa. Nyt minulla on 4-5 juoksutreeniä viikossa ja voin juosta peräkkäisinä päivinä ja kisata viikonloppuisin.

- Olen iloinen, että kroppa kestää juoksemista ja lajinomaista treeniä. Voin juosta taas piikkareilla. Minulla oli lukko, etten uskalla juosta kovaa ja kiihdyttää. Lukon avaaminen vaati altistumista epävarmuuteen.

Lopullinen avain lukon aukaisemiseen löytyi marraskuussa kolmen viikon leiriltä Etelä-Afrikassa. Se teki myös mielelle hyvää - Räsänen ei ollut vuosiin leireillyt lämpimässä ulkomailla.

- Se oli napakymppileiri, yksi parhaista. Siitä alkoi positiivinen flow. Siihen asti treeni oli soveltamista ja säätämistä. Nyt pystyin keskittymään juoksemiseen. Se oli ihanaa.

Ella Räsänen kiittelee vanhempiaan ja tukijoukkojaan, että hän on pystynyt jatkamaan urheilu-uraansa, kun sponsorit ovat tiukassa. Lauantaina hän kisaa SM-halleissa 400 metrillä. Kuva: Kalle Koponen / HS

Tavoitteellinen kilpailu on yhä Räsäsen tähtäimessä. Hallikausi päättyy SM-halleihin Helsingissä. Sen jälkeen hän lähtee uudestaan leirille Etelä-Afrikkaan.

- Vaikea arvioida, mitä tuloksia juoksen. Minulla ei ole ensi alkuun isoja tavoitteita, se olisi jo kohtuutonta. Hallista ensisijainen tavoite on saada kisarutiinia ja harjoitella maksimijuoksua.

Räsänen juoksi kauden avauksessaan 200 metriä Liikuntamyllyssä Helsingissä aikaan 24,80. Se oli vielä kaukana hänen parhaistaan, mutta pää oli avattu.

Myöhemmin Räsänen juoksi samassa hallissa 400 metrillä parhaan aikansa kymmeneen vuoteen 54,98.

- Ensimmäiset 200 metriä olivat turhan varovaisia. Vähän pehmeä juoksu muutenkin, mutta kelpo treeniveto. Teknisesti oli vielä hakemista ja huomasi, että uskallus ja röyhkeys puuttuivat, Räsänen kertoi.

Jos kaikki menee hyvin, Räsänen lähtee keväällä leirille Portugaliin. Kisaaminen ulkoradalla alkaa toukokuun lopulla.

Tarkoituksena on kerätä mahdollisemman paljon rankingpisteitä, joilla pääsisi kansainvälisiin kisoihin.

- Rankingsysteemi on minulle vielä uusi. Ohjelmassa pitää olla hyviä kisoja, jos haluan päästä tuleviin arvokisoihin. Minulla on vielä kovat tavoitteet. Haluan satsata täysillä, en puolivillaisesti.

Spekulaatio kuuluu urheiluun. Räsänenkään ei kaihda kysymystä, miten korkealle hän olisi voinut päästä ilman kymmenen vuoden vammakierrettä?

Ulkoradalla hänen 400 metrin ennätyksensä 53,44 on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2011. Se kertoo karua kieltään, ettei hän ole voinut juosta kunnollista ulkokautta kolmeentoista vuoteen.

Ensimmäisen naisten Suomen mestaruutensa hän voitti 400 metrillä jo kuusitoistavuotiaana kesällä 2010.

- Olen aikoinaan miettinyt paljon, mihin olisin päässyt. Uskon, että tasoni olisi voinut riittää olympialaisiin ja nuorten arvokisamitaleille. Tosin sitä on turha enää miettiä ja on katkeraa jossitella.

- Urheilussa ei voi ikinä varmuudella tietää, mitä tulee tapahtumaan, vaikka tekisi asiat kuinka hyvin. Toisaalta tuolla tasolla juosseena tiedän, että minulla on kapasiteettia juosta pitkälti alle 52 sekuntia.

Viime vuoden EM-kisoissa Münchenissä Räsänen olisi päässyt 52 sekunnin alituksella välieriin. Riitta Salinin lisäksi vain Pirjo Häggman (50,56) ja Mona-Lisa Pursiainen (51,27) ovat alittaneet suomalaisista 52 sekuntia.

Räsänen, 29, on nimetty täksi kaudeksi maajoukkueen Haastaja-ryhmään. Hän on siellä 400 metrin juoksijoista vanhimmasta päästä yhdessä samanikäisen Milja Thuresonin kanssa.

- Maajoukkueryhmässä on paljon lukioikäisiä tai lukiosta päässeitä. Tilanne on kääntynyt täysin kymmenessä vuodessa. Olen itse nyt haastaja. En tiedä, kumpi on helpompi lähtökohta, Räsänen sanoo ja nauraa.

Juoksemisen ohella Räsänen on hyvä viulisti. Ammattia hän ei siitä kuitenkaan koskaan ajatellut. Musisointi on silti yhä iso osa elämää.

- Jouluna soitimme ja lauloimme etäyhteydellä siskoni kanssa isovanhemmille. Se oli tärkeää heille. Muuten soitan harvakseltaan, mutta jamikulttuuri on kivaa. Soittamisen taito ei häviä. Se on kuin pyörällä ajo.

Helmikuussa 2013 Ella Räsänen juoksi Jyväskylän SM-halleissa Suomen ennätyksen 400 metrillä. Aika 52,99 oli samalla maailman kärkitulos. Pari viikkoa myöhemmin aika vielä parani Ruotsissa. Kuva: Mika Kanerva

Kuka?

Syntynyt 27. tammikuuta 1994 Kangasalla, 29 vuotta.

Asuinpaikka Tampere.

Valmentajat Petra Stenman ja Peetu Lehmus.

Seura Esbo IF.

400 metrin SE 52,37 hallissa vuonna 2013. Ennätys ulkona 400 metrillä 53,44 vuonna 2011.

Suomen mestari 400 metrillä 2010 ja 2012 sekä sadalla metrillä 2011. Kolme Suomen mestaruutta hallissa.

Opiskelee hallintotieteitä Tampereen yliopistossa.