Janne kantaa kehossaan kymmeniä arpia. Ne kertovat siitä päivästä, jona hänen oma isänsä yritti murhata hänet.

Päivälliseksi oli maksalaatikkoa.

5-vuotias Janne söi hyvällä ruokahalulla. Päivä tarhassa oli ollut vauhdikas.

Isä seurasi ruokailua ja oli pienen pojan mielestä jotenkin kummallinen. Aivan kuin jokin olisi vialla.

- Ruokailun jälkeen en tiedä mitä tein tai jätin tekemättä, mutta isä rupesi jahtaamaan minua, Janne muistaa.

Nyt ei ollut leikki kyseessä.

Janne juoksi pakoon isän makuuhuoneen sängyn alle. Hän piileskeli peloissaan ja toivoi, että tilanne olisi jo pian ohi.

Ei se ollut.

Isä repi poikansa pois sängyn alta, raahasi tämän takaisin olohuoneeseen ja kohotti tuolin päänsä päälle.

Sitten alkoi helvetti.

Janne lapsuudenkuvassa isosiskonsa sylissä. Vanhempien eron jälkeen sisko sijoitettiin toiseen perheeseen, mutta Janne jätettiin alkoholi- ja mielenterveysongelmista kärsivän isän luo. Kuva: Jannen kotialbumi

Jannen lapsuus 1990-luvulla eteläsuomalaisen kaupungin lähiössä oli miehen mukaan "ihan ok".

Isä ja äiti joivat, mutta koskaan ei tarvinnut pelätä. Vaikka vanhemmat olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan, Janne ja hänen siskonsa saivat olla rauhassa.

Isä ja äiti erosivat Jannen ollessa parin vuoden ikäinen. Äitiä ei sen jälkeen pahemmin näkynyt. Isästä tuli yksinhuoltaja.

Isä ei kyennyt yksin huolehtimaan lapsistaan. Isällä oli todettu skitsofrenia, mutta Jannen mukaan hän jätti lääkkeet syömättä. Alkoholia sen sijaan kului edelleen.

Pian eron jälkeen Jannen isosisko otettiin huostaan, mutta jostain syystä Janne jätettiin isänsä luo. Hän oli tuolloin noin 3-vuotias.

Skitsofrenia sai isän kuulemaan ääniä, joita ei oikeasti ollut olemassa. Myöhemmin poliisikuulusteluissa hän kertoi "henkien antamista käskyistä".

- Lääkärin mukaan äänet olivat kertoneet, että isän pitäisi tappaa minut.

Sen sanottuaan Jannen katse painuu alas.

Isän teko vei Jannen teho-osastolle miltei seitsemäksi kuukaudeksi. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Palataan ajassa taaksepäin siihen päivään, jona isä raahasi pienen poikansa sängyn alta olohuoneeseen.

5-vuotias Janne ei ymmärrä, mitä tapahtuu, saati miksi.

Isä alkaa lyödä. Ensin tuolilla, lopulta leipäveitsellä.

- Sillä se sitten hakkasi ja viilteli mua.

Jannella on arpia ympäri ylävartaloa, kasvoissakin. Suurimmat niistä halkovat selkää. Janne on kuullut, että tikkejä jouduttiin laittamaan noin 50 kohtaan ympäri vartaloa.

Pienellä pojalla ei ole mitään mahdollisuutta paeta tilanteesta. Vastassahan oli aikuinen mies. Hän pysyy tajuissaan koko painajaisen ajan.

Samaan aikaan naapurissa on käynnissä juhlat. Ne keskeytyvät seinän takaa kuuluvaan lapsen hirveään huutoon. Joku soittaa hätäkeskukseen.

Pahoinpitely jatkuu, kunnes poliisit saapuvat paikalle. Jannella ei ole aavistustakaan, kuinka kauan isä häntä pieksi.

Lähes niin kauan, että henki lähti.

Ambulanssissa poika menettää tajuntansa.

FAKTA

Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava psykiatrinen sairaus. Se on yleisin psykooseiksi eli niin sanotuiksi mielisairauksiksi luokitelluista sairaustiloista. Skitsofrenialle ovat ominaisia erilaiset harhaluulot ja aistiharhat sekä usein myös tunneilmaisujen poikkeavuus tai latistuminen.

Nykyisen määritelmän mukaan skitsofrenian diagnoosi edellyttää, että henkilöllä on ilmennyt vähintään kuukauden ajan ainakin kaksi sairaudelle ominaisista viidestä oiretyypistä:

Harhaluulot

Aistiharhat

Hajanainen puhe

Pahasti hajanainen tai outo käytös tai selvä motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys

Niin sanotut negatiiviset eli puutosoireet, joita ovat tunneilmaisujen selvä latistuminen, puheen selvä köyhtyminen tai tahdottomuus

Näiden oireiden lisäksi skitsofrenian diagnoosiin kuuluu, että sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt merkittävästi ja yhtäjaksoisesti vähintään useiden kuukausien ajan.

Hyvän hoidon ja kuntoutuksen myötä suuri osa skitsofreniaan sairastuneista pysyy työelämässä.

Lähde: Terveyskirjasto

Käräjäoikeuden asiakirjat ovat suurilta osin salaiset. Tapauksen tuomion julkisessa versiossa isä jätettiin tuomitsematta rangaistukseen ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhan yrityksestä.

Tuomiolauselman kylmäävin osuus on lista tekovälineistä, jotka tuomittiin menetetyiksi valtiolle: leipäveitsi, putkipihdit ja pirttikaluston penkki.

Janne epäilee, että penkillä tarkoitetaan tuolia, jolla isä häntä hakkasi. Putkipihdeistä Janne ei osaa sanoa mitään. Hän ei muista, että isä olisi sellaisia käyttänyt.

Ensin isä tuomittiin korvaamaan pojalleen kivusta ja särystä 95?000 markkaa ja henkisestä kärsimyksestä 80?000 markkaa.

Myöhemmin isä tuomittiin korvaamaan vielä pysyvästä viasta ja haitasta pahoinpitelyn aiheuttaman kaularangan liikerajoituksen osalta 15?734 euroa, toisen munuaisen menettämisestä aiheutuvasta pysyvästä viasta ja haitasta 7?867 euroa, sormien liikerajoituksen aiheuttamasta pysyvästä viasta ja haitasta 2?489 euroa sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta 12?000 euroa.

Mikään summa ei kuitenkaan korvaa sitä tuskaa, jonka kanssa Janne joutuu elämään.

Se tuska ei vain fyysistä.

Janne haaveilee siitä, että hänellä on joskus omia lapsia. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Pahoinpitelyn jälkeen Janne oli teho-osastolla lähes seitsemän kuukauden ajan. Hän pääsi pois sairaalasta noin 10 kuukauden jälkeen.

Janne kertoo, kuinka lääkäreiden mukaan oli vain parista sentistä kiinni, että hän olisi kuollut. Niin lähelle sydäntä leipäveitsen iskut olivat uponneet.

Jannen isä todettiin oikeudessa syyntakeettomaksi. Hänet passitettiin Niuvanniemen psykiatriseen sairaalaan pakkohoitoon.

Janne sijoitettiin sairaalan jälkeen samaan perheeseen siskonsa kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua matka jatkui siskon kanssa uuteen sijaisperheeseen Keski-Suomeen. Perhe oli Jannen mukaan mukava, mutta elämä muuten ei todellakaan.

Janne muistaa olleensa pelokas lapsi. Kuinka oppia luottamaan ihmisiin, kun itselle läheisin henkilö on hakannut leipäveitsellä?

Sijaisperhe asui kaksikerroksisessa omakotitalossa.

- Aina, kun joku tuli yläkertaan, niin mä menin piiloon. Se johtui siitä pahoinpitelystä. Yleensä menin kaappiin, Janne kertoo.

Kotona pelotti, mutta koulussa ahdisti sitäkin enemmän. Menneisyytensä takia Jannea kiusattiin, rankasti. Janne kertoo, että häntä potkittiin ja lyötiin. Henkinen väkivalta oli haukkumista ja nimittelyä. Usein kiusaajat huutelivat siitä, mitä oma isä oli Jannelle tehnyt.

Jannen sijaisäiti oli kouluun yhteydessä. Ainoa seuraus oli Jannen mukaan se, että hän joutui seuraavana päivänä puhutteluun. Opettajien mielestä poika valehteli, sillä he eivät olleet mitään kiusaamista nähneet.

- Aivan kuin silloin sellaista ei voisi tapahtua, Janne tuhahtaa.

Yläasteella kiusaaminen jatkui. Jannea kantoi eteenpäin ajatus siitä, että kolmen vuoden päästä peruskoulu olisi ohi.

Yhdeksän vuoden kiusaamisen aikana Jannea ahdisti mennä kouluun lähes jokaisena päivänä. Vain noin neljänä päivänä hän lintsasi.

Skitsofrenia on selvästi altistava tekijä väkivallalle, mikäli sitä ei hoideta. Näin kertoo psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma.

Lauerman mukaan väkivallanteon riski moninkertaistuu, jos potilaalla on hoitamattoman skitsofrenian ohella päihdehäiriö. Hän kertoo, että 75 prosentilla niistä suomalaisista skitsofreniapotilaista, jotka ovat päätyneet henkirikoksen vuoksi oikeuspsykiatriseen hoitoon, on joko skitsofreniaa edeltänyt persoonallisuushäiriö, päihderiippuvuus tai molemmat näistä.

Psykiatrisen hoidon pariin pääseminen pudottaa Lauerman mukaan ensimmäisen psykoosijakson aikaisen henkirikosriskin viidestoistaosaan siitä, millainen se ilman hoitoa on.

- Hoidettu skitsofreniapotilas, joka saa tarvittavan tuen, informaation ja ennen kaikkea antipsykoottisen lääkityksen, ei ole yhtään sen vaarallisempi kuin kukaan muukaan, Lauerma sanoo.

Skitsofreenikon suorittama väkivallanteko kohdistuu lähes aina perheenjäseniin tai asuinkumppaneihin. Lauerman mukaan tämä johtuu pitkälti siitä, että he ovat usein ihmisiä, joilla ei ole laajaa ihmissuhdeverkostoa ja jotka pelokkuuden sekä arkuuden vuoksi vetäytyvät omiin oloihinsa.

Väkivallantekoon johtaa usein se, että hoitamattomasta skitsofreniasta kärsivä kokee läheisensä vaaralliseksi. Lauerman mukaan on mahdollista, että skitsofreenikko näkee asuinkumppaninsa esimerkiksi robottina, joka pitää tuhota.

- Tai koetaan tilanne, jossa itsellä on profeetallinen tehtävä, jossa tulee uhrata läheinen.

Lauerma kertoo, että perhesurmien ja erityisesti lapsiin kohdistuvien väkivallantekojen taustalla on kovin usein jonkinlainen vakava psykiatrinen häiriö.

Lauerman mukaan on hyvin tavallista ja samalla valitettavaa, että skitsofreniaan sairastunut jättää jostain syystä lääkkeensä ottamatta. Se voi johtua siitä, että lääkitys on vienyt esimerkiksi komentelevat ääniharhat pois.

- Ja sitten hän päättää, että on parantunut ja jättää lääkkeet käyttämättä ilman suositusta.

Lääkkeiden jättäminen voi johtua myös mahdollisten haittavaikutusten pelkäämisestä. Lauerman mukaan pelko ei ole relevantti, sillä nykyään on olemassa niin paljon keskenään erilaisia antipsykoottisia lääkkeitä, että kokeilujen kautta löytyy lähes aina sellainen, joka ei aiheuta ainakaan merkittäviä haittavaikutuksia.

Lääketablettien lisäksi skitsofreniaa voidaan hoitaa antipsykoosi-injektioilla. Injektioväli vaihtelee valmisteesta riippuen parista viikosta jopa kolmeen kuukauteen. Ennen injektioita lääkeaineen soveltuvuus testataan suun kautta.

Lauerma paheksuu sitä, että antipsykoosilääkkeistä levitetään kielteisiä käsityksiä ja väärää tietoa vailla minkäänlaista ammattitaitoa. Kammottavinta hänen mukaansa on se, että Suomessa on jopa joitain psykologeja, jotka suhtautuvat lääkkeisiin vihanmielisesti ja puhuvat niistä negatiivisesti.

- Erityisesti vanhan polven psykologeissa on joitain, jotka eivät ole millään lailla sisäistäneet tosiasioita, hän sanoo.

Janne on kohdannut isänsä muutaman kerran pahoinpitelyn jälkeen.

Ensimmäisen tapaamisen aikaan Janne oli 8-vuotias. Hän meni käymään Niuvanniemessä. Tilaisuudessa oli mukana kaksi vartijaa ja kaksi sosiaalityöntekijää.

Tapaamiseen oli varattu kaksi tuntia. Jo ennen sen täyttymistä Janne halusi pois. Ei hänellä ollut isälleen mitään asiaa.

Muutamia vuosia myöhemmin oli parin vuoden ajanjakso, jolloin Janne halusi nähdä isäänsä. Hän halusi vastauksen kysymykseen miksi. Miksi isä oli tehnyt sen, mitä teki?

- Mutta ei se osannut sanoa koskaan siihen mitään.

Yksi asia hämmästyttää häntä vielä yli 20 vuoden jälkeen.

- Isä pyysi sijaisäidiltäni anteeksi sitä, mitä oli mulle tehnyt. Minulle hän ei koskaan sanonut olevansa pahoillaan. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi.

Isä kuoli sydänsairauteen vuonna 2016. Janne oli tavannut hänet viimeksi noin vuonna 2010 tai 2011. Hautajaiset hän jätti väliin.

- Oli tavallaan hyvä, että hän menehtyi. En olisi enää kestänyt nähdä häntä, Janne sanoo ja jatkaa:

- En ole ikinä pystynyt antamaan hänelle anteeksi. Se, mitä hän minulle teki, heijastui siihen, että mua koulukiusattiin yhdeksän vuoden ajan. Ei sellaista voi antaa anteeksi.

Jannea vaikuttaa harmittavan, että isä todettiin syyntakeettomaksi. Jannen mielestä isä olisi kuulunut vankilaan. Siellä olot olisivat voineet olla ankeammat kuin psykiatrisessa sairaalassa.

Isä ei koskaan pyytänyt Jannelta anteeksi. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Menneisyyden hirmuteko ei enää vaikuta Jannen jokapäiväiseen elämään. Pahoinpitelystä seuranneet fyysiset vammat eivät häiritse.

Vielä viime vuonna tilanne oli toisin: vuoden 2022 aikana Janne joutui sairaalaan kuusi kertaa. Ainoan munuaisen kohdalle oli kertynyt nestettä, mikä aiheutti voimakasta kipua. Nyt vaiva on saatu hoidettua.

Myös sydämeen on kertynyt nestettä, joka poistettiin vuonna 2019. Siitä muistutuksena on rintalastan pituinen arpi.

Niskassa Jannella ei pahoinpitelyn seurauksena ole tuntoa. Se on haitannut lähinnä kesäisin. Janne ei huomaa, jos niska palaa auringossa.

Janne tekee ruumiillista työtä, jota sormien liikerataongelmat eivät onneksi estä. Haitta vaikuttaa lähinnä vasemman käden nimettömään, jonka ensimmäinen nivel ei taivu.

Myös henkisesti hän kokee toipuneensa niin hyvin kuin tällaisesta nyt voi toipua. Joskus kuluu kuukausia niin, ettei menneisyys vaivaa lainkaan. Toisinaan pahoinpitely tulee mieleen viikoittain.

Fakta

Lähisuhdeväkivaltaan on saatavilla apua. Sitä antavat muun muassa seuraavat tahot:

Nollalinja

Ensi- ja turvakotien liitto

Nettiturvakoti

Turvakodit

Rikosuhripäivystys

Naisten Linja

Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Miessakit ry

Mieli ry

Janne ei kuitenkaan ole kokenut tarpeelliseksi käsitellä asiaa terapiassa. Hänellä on oma terapiakeino, joka on toiminut: piirtäminen ja musiikin kuuntelu.

Muistot palaavat mieleen esimerkiksi silloin, kun Janne lukee uutisista jonkun lapsen joutuneen vanhempansa pahoinpitelemäksi.

Lue lisää: Poliisi epäilee: Äiti yritti surmata lapsensa helsinkiläisessä hotellissa

Pahimpia ovat hetket, jolloin Janne on yksin kotona ilman sen kummempaa tekemistä. Siksi hän pyrkii pitämään itsensä kiireisenä. Janne harrastaa partiota sekä vapaapalokuntatoimintaa ja käy töiden ohella lukiota.

Jos vaikeita muistoja tulee mieleen, Janne avaa kaiuttimet ja tarttuu joko värikyniin tai liituun.

Sitten helpottaa.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Vain harva Jannen ystävä tietää, mitä hän on joutunut kokemaan. Nyt hän haluaa jakaa tarinansa, jotta ihmiset tietäisivät, millaista suomalaisissa kodeissa voi suljettujen ovien takana pahimmillaan tapahtua - ja miten tällaisen kokemuksen kanssa voi oppia elämään.

Kohtalotovereilleen hän haluaa antaa toivoa.

- Kaikesta voi kyllä päästä yli. Mutta aikaa se voi viedä.

Jannella kesti 16 vuotta ennen kuin hän kykeni lopettamaan alituisen menneen miettimisen. Ratkaisevaa oli se, kun Janne havahtui siihen, ettei hän yksinkertaisesti voi vaikuttaa menneisyyteensä - mutta tulevaisuuteen voi.

Silti hän huomaa aika usein ajattelevansa, että kunpa olisi syntynyt niin sanottuun tavalliseen perheeseen.

Sellaisen sinkkuna elävä Janne haluaisi joskus itse perustaa.

- Tykkään ihan hirveästi lapsista. Olisin oikeudenmukainen ja reilu isä.

Yli tuhat alaikäistä joutuu vuosittain isänsä ja noin 800 äitinsä pahoinpitelemäksi. Tilastoihin asti päätyvät vain ne tapaukset, jotka tulevat viranomaisten tietoon. Todellinen lukumäärä on todennäköisesti suurempi.

Jannen nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi. IS on tutustunut asiakirjoihin, jotka tukevat Jannen kertomusta.