Äiti pitää käsissään kadonneen poikansa Janin kuvaa. Jani oli kadotessaan 23-vuotias. Hän on ollut kateissa pian neljä vuotta. Kuva: Harri Wickstrand

Vieläkö jäät kantavat? Jani kysyi äidiltään ennen katoamista. Sen jälkeen paljastui traaginen kaksoiselämä.

Se oli ihan tavallinen maaliskuun aamu 2019. Äiti valmistautui Jyväskylän kodissa lähtemään töihin ja Jani kouluun. Kun äiti iltapäivällä palasi töistä, Jani ei ollutkaan totuttuun tapaansa kotona.

Myöhemmin äidille selvisi, ettei Jani ollut käynyt koulua enää pitkään aikaan.

Hiljaisuuteen kadonneet -juttusarjassa käsitellään julkisuudessa vähälle huomiolle jääneitä katoamistapauksia.

Ihan tavallisesta päivästä tuli äidin elämän hirvittävin, sillä siitä tuli päivä, jolloin 23-vuotias Jani Lehtinen katosi. Kohta neljä vuotta äiti on miettinyt, minne poika meni ja miksi.

- Maaliskuun 22. päivän aamu oli ihan tavallinen aamu. Minulle oli tarkoitus tulla koira trimmaukseen iltapäivällä viiden maissa, ja sen jälkeen oli tarkoitus käydä kaupassa yhdessä. Istuimme sohvalla ja katsoimme aamutelkkaria ja Jani joi kahvia, äiti kertoo aamusta, jolloin hän näki poikansa viimeisen kerran.

Ovella äiti kääntyi vielä katsomaan sisälle.

- Muistan, kuinka Jani vilkutti kättänsä minulle pitkään. Näin jälkikäteen ajatellen, se ei ollut hänen tapaistaan niin kamalasti vilkuttaa, äiti sanoo.

Epätietoisuus pojan kohtalosta painaa rintaa ja saa äidin itkemään lohduttomasti.

Mitä Jani halusi sanoa vilkuttamisella? Vilkuttiko hän rakkaalle äidilleen jäähyväiset? Sitä äiti on miettinyt ja montaa muuta asiaa, kuten Janin eräänlaista kaksoiselämää, joka paljastui vasta pojan katoamisen jälkeen.

Jani Kuopiossa Puijontornissa kesällä 2017. Kuva: Äidin kotialbumi

Jani syntyi ja katosi maaliskuussa. Äiti kertoo Janin lapsuudesta Salossa ja urheiluharrastuksista. Äänestä kuultaa lämpö ja suunnaton kaipaus.

- Jani on aina ollut hiljaisempi ja rauhallisempi kuin veljensä. Ala-asteella hän pelasi jalkapalloa, mutta välillä tuntui, että nurmikolla kulkenut muurahainen kiinnosti poikaa enemmän kuin jalkapallo. Hän on ollut luonteeltaan tarkkailija, äiti kertoo.

Koulu sujui äidin mukaan hyvin ilman erityistä pänttäämistä. Urheiluharrastukset vaihtuivat jalkapallon kautta lentopalloon ja tennikseen.

- Jani alkoi pelata tietokonepelejä yläasteikäisenä. Hän uppoutui peleihin ja suunnitteli piirroksia ja logoja tietokoneella tutuille ja nettimaailmasta tulleille kavereille. Jani on todella hyvä piirtämään, ja hän kävi kansalaisopiston järjestämää taidekurssia vuoden verran.

Yläasteen jälkeen Jani kävi lukion ja sai valkolakin.

- Hän pääsi lukion jälkeen opiskelemaan kemiaa. Hän haki varmaan sinne vain jonnekin päästäkseen. Keväällä hän sitten sanoi, että häntä kiinnosta kemia ollenkaan, äiti kertoo.

Jani lopetti yliopiston ja kävi intin Säkylässä. Sen jälkeen hän oli työllistämiskurssilla, kunnes haki ammattikorkeakouluun opiskelemaan kyberturvallisuutta.

- Janista olisi tullut insinööri. Hän kävi koulua alkusyksyn. Jälkikäteen poliisit selvittivät, ettei Jani ollut suorittanut yhtään opintopistettä siellä, vaan hän on lopettanut koulunkäynnin myöhemmin syksyllä, äiti kertoo totuudesta, joka paljastui hänelle pala palalta.

Jani oli pienestä asti innokas piirtäjä. Hän harrasti myös urheilua. Kuva: Äidin kotialbumi

Varusmiespalveluksen Jani kävi Säkylässä. Kuva: Äidin kotialbumi

Viikonloppuisin Jani kävi yhdessä äidin kanssa äidin miesystävän luona Kuopiossa. Vanhemmat olivat eronneet, mutta molempien suhde poikaan oli läheinen.

- Hän lähti mielellään mukaani. Hänellä oli oma huone Kuopiossa. Usein lähdimme perjantaina ja tulimme sunnuntaina tai varhain maanantaiaamuna. Heitin hänet koululle ja menin itse töihin. Jani on varmaan sitten koululta kävellyt kotiin, sillä myöhemmin syksyllä 2018 hän on lopettanut koulun. Ei ole mitään muistiinpanoja enää sen ajan jälkeen.

Jälkikäteen äiti on harmitellut sitä, että hänet pidettiin pimennossa.

- Toivoisin, että vanhemmille kerrottaisiin, jos lapsi lopettaa koulun yhtäkkiä, vaikka lapsi olisi täysi-ikäinenkin. Olisin voinut puuttua asiaan, jos olisin tiennyt. Janihan olisi voinut mennä vaikka töihin ja hakea jotain toista opiskelupaikkaa, onhan nuorella ihmisellä aikaa miettiä, mitä haluaa elämässään tehdä, äiti itkee.

Pankkitiliotteista selvisi, että Jani oli käynyt kuitenkin koululla syksyllä 2018 syömässä.

- Muistan, kuinka minulla oli joskus semmoisia epäilyksiä, että ikään kuin Janin kengät eivät olisi liikkuneet koko päivänä mihinkään. Minä lähdin aamulla aikaisemmin töihin ja Jani sanoi menevänsä myöhemmin kouluun.

- Minulle tuli sellainen kummallinen tunne, että minun pitäisi ottaa pojan kengistä aamulla kuva ja illalla töistä tullessa uusi kuva ja katsoa, ovatko hänen kenkänsä liikkuneet yhtään. Se oli vaan sellainen tunne, etiäinen. Minä en koskaan rohjennut kysyä asiaa suoraan. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt.

Jani halaa rakasta mummoaan. Äidille tämä kuva on rakas ja hellyttävä, kun pitkä, 190-senttinen poika joutuu kumartumaan mummon halaukseen. Kuva: Äidin kotialbumi

Jani kalastusreissulla äidin ja tämän miesystävän kanssa kesällä 2018. Se oli kesä ennen katoamista. Hauki on Janin saalis. Kuva: Äidin kotialbumi

Ammattikorkeakoulusta Janille ei tullut äidin mukaan ketään kavereita, ei ainakaan sellaista, jonka kanssa hän olisi viettänyt vapaa-aikaa. Jani kävi lapsuusaikaisen kaverin kanssa kuntosalilla, mutta lopetti senkin myöhemmin syksyllä.

- Olen jälkikäteen miettinyt, kuinka yksinäinen Jani mahtoi olla. Ihmisiä on paljon ympärillä, mutta ehkä todelliset kaverit puuttuivat.

Suru rikkoo äidin äänen.

Sitten tuli se ihan tavallinen maaliskuinen aamu, joka muutti kaiken. Janin tapaista ei ollut olla ilmoittamatta poissa kotoa. Siksi äiti laittoi heti kotiin tultuaan Janille viestin: "Misä olet?"

- Jani syntyi veljensä kanssa Varsinais-Suomessa Salossa, siksi käytin tuota turkulaista ilmaisua niin kuin meillä oli tapana vitsailla.

Jani ei vastannut viestiin.

Koiran trimmauksen jälkeen äiti yritti vielä soittaa useamman kerran, mutta Jani ei vastannut soittoon. Äiti soitti omalle äidilleen, joka yritti myös soittaa Janille vastausta saamatta.

Vähän ennen yhdeksää illalla puhelin vaikeni, lopullisesti. Sen jälkeen siihen ei enää saanut yhteyttä.

- Pyysin äitiäni soittamaan hätäkeskukseen, koska itkin niin paljon, ettei puheistani olisi saanut mitään selvää. Tiesin, että jotain on nyt vialla. Äitini soitti, ja hätäkeskuksesta oltiin myös minuun yhteydessä. Janin teletiedot loppuivat Mehtiö-järven alueelle Ysitien varrelle, äiti kertoo.

Äitiä neuvottiin tekemään katoamisilmoitus.

Lauantaiaamuna äiti yritti turhaan kolkutella Jyväskylän poliisilaitoksen ovea. Hän soitti hälytyskeskukseen, että hänen pitäisi päästä tekemään katoamisilmoitus.

- Kukaan ei tullut avaamaan. Onneksi saimme pysäytettyä poliisiauton, ja sen avulla nainen tuli avaamaan oven. Suhtautuminen oli välinpitämätöntä. Asenne oli sellainen, että nuoret lähtee ja kyllä se poika tulee sunnuntaina viimeistään takaisin.

- Sanoin monta kertaa, ettei ole sellainen poika, joka lähtee tuosta noin vaan, eikä Jani ole tehnyt mitään katoamisreissuja aiemmin. Kyse on tunnollisesta ja kiltistä pojasta. Minulle vakuuteltiin, että kyllä se poika palaa reissultaan kotiin.

Sitä päivää äiti yhä odottaa, vaikka tietää, ettei kukaan ilman rahaa tule toimeen. Janin pankkitili on ollut koskematon katoamispäivän jälkeen.

Poliisi haki äidin ja Janin kotoa Kortesuolta Janin hammasharjan DNA-näytteen ottamista varten.

- Poliisit pöllyttivät Janin sängyn ja kaapin etsiessään johtolankoja. Tietokoneesta poliisi sai tietää, että Jani on avannut kartan ja katsonut Mehtiö-järven aluetta. Hiiri on pysähtynyt järven niemekkeen kohtaan. Sillä perusteella poliisi lähti tutkimaan järveä ja sen ympäristöä. Sen niemekkeen poliisi on tutkinut tarkkaan koirien kanssa siltä varalta, jos se olisi kuitenkin ollut se paikka, mihin Jani on halunnut kadota.

Äidin veli kävi etsimässä alun teletietojen perusteella Jania Pieksämäeltä, Rautalammilta ja muun muassa Konnevedellä katoamista seuraavana päivänä.

- Hän kävi läpi kaikki ravintolat ja jakoi kuvia, että tämmöinen poika on kadonnut. Teletiedot tarkentuivat myöhemmin Mehtiön alueelle, ja etsinnät keskittyivät sinne, äiti kertoo.

Jani oli aiemmin sanonut, että he olivat inttiporukan kanssa puhuneet tapaavansa vielä palveluksen jälkeen.

- Hän olisi varmasti sanonut minulle, jos olisi lähtenyt inttiporukkaa tapaamaan, äiti pohtii.

Jani oli katoamispäivänä noussut kahdelta päivällä Kuopioon lähtevään linja-autoon. Katoamisperjantain jälkeisenä maanantaina hänen enonsa löysi Mehtiön jäältä jäljet.

- Jäljistä ei voi tietää, ovatko ne eläimen vai ihmisen. Aurinko on saattanut niitä sulattaa ja tuulikin muuttaa, mutta sellaiset pyöreät jäljet ne ovat. Joku tai jokin on mennyt sivusuunnassa ikään kuin koettaen, kestääkö jää.

- Kukaan ei ole nähnyt jäällä kulkijaa. Ne jäljet ovat samansuuntaiset kuin järvessä ollut sula kohta. Sulan päässä ne tekevät 90 asteen käännöksen kohti sulaa. Janilla oli mukana reppu, pipo ja huivi. Mitään näistä ei ole löytynyt. Ei ole löytynyt kännykkää eikä mitään järvenpohjasta, äiti kertoo.

Jani piti kalastamisesta jo pienenä poikana. Kuva: Äidin kotialbumi

Kesällä 2020 äiti oli yhdessä miesystävänsä ja sukulaisensa kanssa naaraamassa Mehtiötä omatekoisella naaralla.

- Soudimme järveä ympäri parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Olemme myös tutkineet järveä, rantoja, pikkuteitä ja maastoa todella paljon dronen avulla. Vain hirviä on näkynyt, ei muuta.

Alueen postilaatikkoihin on jaettu Janin kuvia ja metsästysseuralle on ilmoitettu, jos heillä olisi havaintoja pojasta.

Rikoskomisario Markku Latvala Sisä-Suomen poliisista on Jani Lehtisen katoamisen tutkinnanjohtaja. Hän ymmärtää hyvin omaisten raastavan tuskan katoamistapauksissa. Janin tapauksessa ei epäillä rikosta.

Poliisi on tutkinut yhdessä pelastuslaitoksen, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien kanssa Mehtiö-järven ja sen ympäristön perusteellisesti.

- Järvi on käyty läpi valtakunnan parhaalla kalustolla niin hyvin kuin se voidaan tutkia. Järvi on hyvin haastava, syvin kohta on 70 metrissä. Sukeltajat ovat käyneet läpi pohjaa, mutta mitään ei ole löytynyt. Meidän keinomme on käytetty, mutta jos jotakin uutta ilmenee, me reagoimme siihen heti. Poliisi haluaa auttaa omaisia, jotta kadonnut löytyisi ja omaiset pääsivät aloittamaan surutyön. Epätietoisuus on omaisille usein pahinta, Latvala sanoo.

Lumijoen Etsintävene team -yhdistys on käynyt läpi järveä viistokaikuluotaimen kanssa useamman kerran.

- Lumijoen etsintäporukka on käynyt neljänä vuotena etsimässä Jania. Syksyllä 2021 he tekivät viistokaikuluotaimella louhikkoisessa järvessä havainnon. Sen havainnon voi hahmottaa järven pohjassa makaavaksi ihmiseksi. Tämän havainnon perusteella puolustusvoimat tekivät sukelluksia vielä 2022 ja myöhemmin syksyllä etsivät Jania järeällä kalustolla, tuloksetta. Olen näistä etsinnöistä hyvin kiitollinen sekä viranomaisille että Lumijoen Etsintävene team ry:lle.

Äiti oli poikansa katoamisen jälkeen viisi viikkoa sairauslomalla. Työterveyslääkäri ehdotti sen jälkeen kevyempiä työaikajärjestelyjä, osa-aikaista viikkoa.

- Menin takaisin kokoaikatyöhön. Kun teen töitä, en ehdi ajattelemaan asiaa koko ajan. Työnteko on auttanut jaksamisessa. Toivoin, ettei kukaan tule töissä silittämään selkää, koska se olisi mennyt itkemiseksi. Tätä toivettani on kunnioitettu. En jaksa puhua asiasta töissä.

Alussa hän sai apua myös kriisipäivystyksestä.

- He pitivät minusta hyvää huolta, soittelivat tosi paljon. Heille kuuluu täysi kymppi välittämisestä.

Pari päivää ennen katoamista Jani kysyi äidiltä, vieläkö jäät kantavat.

- Ajoimme Jyväsjärven ohi, kun Jani kysyi, vieläkö jäät kantavat. Sanoin, että ne ovat jo heikkoja, ei niille enää kannata mennä. Jani kertoi, että oli mukava kävellä jäätä pitkin keskustaan. Äitini asui aikoinaan järven toisella puolella. Jani on varmaan joskus oikaissut järven poikki kaupunkiin.

Kaikki juhlapyhät ovat pahimpia, samoin Janin katoamispäivä.

- Otan aina katoamispäivän jälkeen talviloman tai muuten vapaata. Se aika on niin raskasta.

Janin elämä on äidin mielessä päivin ja öin. Suru ja epätietoisuus raastavat äidin sydäntä. Kuva: Äidin kotialbumi

"Kun minä niin toivon, että hän olisi yhä elossa." Kuva: Harri Wickstrand

Ajatus Janin löytymisestä herättää äidissä ristiriitaisia tunteita.

- Olisi helpottavaa, kun Jani löytyisi. Toisaalta pelkään sitä hetkeä, kun hän löytyy. Kun minä niin toivon, että hän olisi yhä elossa. Herättelen toiveita, että jos hän olisi kuitenkin keksinyt, että haluaa vaan irtaantua nykymenosta ja elää jossakin Lapissa erakkona. Vaikka järki sanoo, että huonosti ihminen pystyy elämään ilman pankkitiliä ja kaikkea.

Poika on äidin mielessä päivin ja öin.

- Kun yöllä herään, mietin, missä poika on ja miksi näin kävi. Nykyään minä ajattelen myös niin, että Jani on siellä järvessä. Se on hänen viimeinen lepopaikkansa, vaikka mitään siihen liittyvää ei ole löytynyt, vain ne auringon ja tuulen muokkaamat pyöreät jäljet jäällä. Viemme aina sinne kynttilän, kun ajamme ohi.

Kotitalon pihalla on myös lyhty. Siellä palaa pojan liekki. Äidin sydämestä se ei koskaan sammu.

"Vieläkö jäät kantavat", Jani kysyi äidiltään ennen katoamistaan. Kuva: Äidin kotialbumi