Jari Pippuri kuopuksensa Einon kanssa. Isä ja poika tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa, kun Eino oli neljän päivän ikäinen. Kuva: Jari Pippurin kotialbumi, Ivan Bessedin

Koronavirus runteli 44-vuotiaan Jari Pippurin keuhkot siihen kuntoon, että hän jonottaa nyt uusia. Maatessaan sairaalahoidossa hän katseli videoyhteydellä, kun vaimo synnytti. Nyt perheenisä kokee olevansa long covid -hoitojen koekaniini.

Joka kerta, kun Jari Pippuri, 44, poistuu kotioven ulkopuolelle, hän asettelee kasvoilleen happiviikset.

Ne johtavat kolmelitraiseen happireppuun, jota hän kantaa selässään. Laite on Jarille elintärkeä, sillä ilman sitä hänen kehonsa happisaturaatio laskee liian alas.

Muutos entiseen on suuri. Alle vuosi vuotta sitten heinolalainen perheenisä oli hyvässä kunnossa ja pyöräili mäkisessä maastossa pitkiä lenkkejä.

Keväällä iski koronavirus, jonka seuraukset olivat arvaamattoman kovat. Jari oli sairaalassa yhteensä 93 päivää.

Koko perhe sairastui, mutta muut vain pieneen flunssaan. Jari sen sijaan on tällä hetkellä elinsiirtojonossa ja odottaa uusia keuhkoja.

- Maaliskuussa selviää, pystynkö palaamaan töihin ja saanko pitää omat keuhkoni, Jari sanoo.

Tällä hetkellä sekä toipilaana oleva Jari että äitiyslomalla oleva Kirsi ovat kotona Eino-vauvan kanssa. Isommat lapset ovat päiväkodissa ja esikoulussa. Kuva: Ivan Bessedin

Viime helmikuussa Jarin vaimo Kirsi odotti parin neljättä lasta. Hieman ennen laskettua aikaa Kirsi sairastui koronaan, sitten myös Jari ja lapset.

Jarilla oli kaksi koronarokotetta ja kolmas tarkoitus ottaa vauvan syntymän jälkeen. Jarilla on nivelreuma, jonka lääkehoito on heikentänyt hänen vastustuskykyään, minkä vuoksi hän kuului riskiryhmään.

Aluksi syytä huoleen ei ollut. Muu perhe poti pientä nuhaa ja Jari "miesflunssaa".

- Minullakin oli alkuun vai neljä päivää perinteistä miesflunssaa, eikä sen pahempaa. Nousi pieni kuume ja tauti oli poissa, Jari muistelee.

Pian kuume kuitenkin kohosi 40 asteeseen ja pysyi siellä viikon päivät. Viimeisillään raskaana oleva Kirsi patisti miestään lääkäriin, mutta tämä ei tahtonut mennä, sillä olo tuntui kovasta kuumeesta huolimatta vain flunssaiselta.

Kaksi päivää syntymän lasketun ajan jälkeen Jari lopulta meni lääkäriin. Hänelle määrättiin antibiootit keuhkokuumeeseen. Ne eivät auttaneet.

Kotona Kirsiä huolestutti Jarin tiheä hengitys, jota hän alkoi kellottaa. Yöllä hän valvoi miehensä vieressä ja pohti ambulanssin soittamista. Jari vakuutteli hapen kulkevan hyvin.

- Luotin siihen, että Jari tietää itse parhaiten, Kirsi sanoo.

Seuraavana aamuna Jarin hengitys pihisi jo niin pahasti, että Kirsi päättii hälyttää ambulanssin. Hätäkeskuksesta sanottiin, että siinä kestäisi 2,5 tuntia. Kirsi kuskasi miehensä itse sairaalaan.

- Sanoin sairaalassa, että minä en vie Jaria enää takaisin kotiin. Minulla on synnytys edessä minä hetkenä hyvänsä, ja minä en ala vahtimaan, hengittääkö aviomieheni vai ei.

Lopulta Jari oli osastohoidossa 2,5 viikkoa. Keuhkoista otettiin röntgenkuvia. Testeissä löytyi edelleen korona. Hän sai lääkkeitä suoraan suoneen.

Jari otti sairaalassa itsestään selfien, kun oli ensimmäisen koronatartunnan jälkeen hoidossa. Kuva: Jari Pippuri

Samalla, kun Jari oli osastohoidossa, Kirsi synnytti samassa sairaalassa parin neljännen lapsen Einon.

Jarilla oli juuri loppunut koronakaranteeni, ja hän olisi päässyt mukaan synnytykseen, mikäli kuume olisi laskenut. Mutta mittari näytti edelleen yli 38 astetta lämpöä.

Jari oli mukana synnytyksessä WhatsAppin videopuhelun välityksellä. Kirsin tukena oli hänen siskonsa, joka sattuu olemaan toiselta ammatiltaan kätilö.

- Siskoni kuvasi Jarille synnytystä videopuhelun avulla.

Jälkeenpäin synnytykseen liittyvät yksityiskohdat huvittavat paria. Kuten se, että Jari katsoi synnytystä omassa huoneessaan iPadilta kuulokkeet korvilla. Huonekaverina oli 80-vuotias herrasmies, jota Jari yritti olla herättämättä.

- Minä jouduin karjaisemaan, että laittakaa nyt ne Jarin puhelun äänet pois päältä. Samalla kun yritin synnyttää kaiuttimista kuului hirveää yskää ja Jarin huonekaverin kuorsausta, Kirsi naurahtaa.

Neljä päivää Einon syntymän jälkeen isä ja poika tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa sisätautien osastolla, jonne Jari oli siirretty keuhko-osastolta hoidettavaksi.

Yllättäen kesken tapaamisen lääkäri tuli ilmoittamaan, että Jari voisi lähteä kotiin.

Isän ja pikku-Einon ensimmäinen kohtaaminen. Kuva: Jari Pippurin kotialbumi

Jari ehti olla viikon kotona, kun hän joutui uudestaan sairaalaan.

Hän oli saanut uuden koronavirustartunnan. Kunto oli muutoinkin ollut todella huono kotiutumisen jälkeen.

Uupunut mies nukkui lähes kaiken ajan sohvalla ja oli 39 asteen kuumeessa. Terveyskeskuksessa todettiin happisaturaation olevan huono.

Koko maaliskuu meni sairaalassa. Pääsiäisenä piti olla kotiutuksen aika, kun Jarin kunto yllättäen romahti. Hänen kehostaan löytyi harvinainen bakteeri.

Jari siirrettiin eristettyyn huoneeseen. Samaan aikaan kotona Kirsi pyöritti kotiarkea neljän lapsen kanssa. Hän luki lehdistä tarinoita koronaan sairastuneista, jotka olivat olleet kaksi viikkoa teho-osastolla ja päässeet kotiin.

- Minua ärsyttivät ne jutut ja mietin, miksi Jarikin ei voi olla teholla ja palata sitten kotiin elämään arkea normaalisti.

Kun Jari kotiutettiin sairaalasta, alkuun Kirsistä tuntui kuin kotona olisi ollut viisi lasta. Kuva: Ivan Bessedin

Toisen kerran Jari oli sairaalassa toukokuun puoliväliin saakka, minkä jälkeen hän oli kaksi viikkoa kotona, kunnes joutui jälleen sairaalaan.

Jari päätettiin siirtää Päijät-Hämeen keskussairaalasta hoitoon Helsinkiin, jossa hänelle tehtiin uusi hoitosuunnitelma.

- Lääkäri, joka oli minua koko kevään hoitanut, sanoi, että heiltä loppuvat konstit ja he eivät halua, että kuolen heidän hoidossaan.

Helsingissä Jarin kunto heikkeni muutamassa päivässä dramaattisesti. Hänet siirrettiin teho-osastolle. Kasvoille laitettiin turboviikset, jotka auttoivat hengittämisessä.

- Lihakseni eivät enää jaksaneet hengittää. Mietin, että olen todella heikossa hapessa ja että miten minulle käy.

Turboviikset takasivat Jarin hapensaannin teho-osastolla. Kuva: Jari Pippuri

Kirsi pelkäsi pahinta.

- Mietin, että nyt tämä oli tässä. Jarin tila vain huononee, jos hän kolmen kuukauden jälkeen ensimmäisestä koronatartunnasta joutuu teho-osastolle. En nukkunut koko yönä.

Kirsin onneksi Jaria hoitaneet lääkäri ja hoitaja soittivat hänelle ja rauhoittelivat häntä.

- Minusta oli ihanaa, kuinka hoitohenkilökunta hoiti vielä kotipuoltakin, vaikka heillä oli varmasti kiire.

- Laihduin sairaalassa todella paljon. Jalani olivat kuin kanankoivet, Jari Pippuri kuvailee. Kuva: Jari Pippurin kotialbumi

Kirsin piti pukea ylleen suojavaatteet, kun hän tuli katsomaan Jaria sairaalaan. Kuva: Jari Pippuri

Koko teho-osastolla olon ajan Jari oli tajuissaan. Lopulta hän pääsi kotiin juhannusviikolla. Mukana saapui suuri verkkovirtaan kytketty happikone.

Kone hurisi yötä päivää. Jari makasi sohvalla ja komensi lapsia, kun nämä johdon päältä juostessaan aiheuttivat isälleen hetkellisen hapenpuutteen.

Jarin fyysinen kunto oli täysin mennyttä, sillä pienissä sairaalahuoneissa hän ei ollut liikkunut muutamaa metriä enempää.

Kotonakin eteiskäytävälle piti asettaa tuoli, jolle Jari istahti lepäämään siirtyessään muutaman metrin matkan makuuhuoneesta vessaan.

- Hyvin pienin hiiren askelin Jari alkoi kuntoutua. Se oli kyllä vaivalloista ja hidasta, Kirsi muistelee.

Jari oli yhtäjaksoisesti kuumeessa neljän kuukauden ajan.

Kotona Jari sai jälleen koronatartunnan. Silloin hän meinasi heittää hanskat tiskiin. Tällä kertaa tartunta oli oireeton, eikä hän osannut sitä itse epäillä.

Kotiutumisen jälkeen lääkäri soitti Jarille viikoittain kysyäkseen tämän vointia. Yhdellä kerralla hän kehotti miestä käymään varmuuden vuoksi koronatestissä.

- Kun positiivinen tulos tuli, minulta tuli itkuparkaisu ja romahdin. Hoin vain, että minähän en enää lähde takaisin sairaalaan. En lähde.

Kotiutumisen jälkeen Jaria on hoidettu long covid -potilaana, sillä hänen keuhkonsa ovat edelleen huonossa kunnossa. Hän käy säännöllisesti keuhkokuvissa ja verikokeissa.

Keuhkoja hoidetaan muun muassa kortisonilla ja antibiooteilla. Hän on saanut myös Paxlovid-lääkettä, jota käytetään koronan estolääkityksenä riskiryhmäläisille.

Jarin päivittäinen lääkesatsi ensimmäisen kotiutuksen jälkeen. Kuva: Jari Pippuri

- Lääkärit eivät oikein uskalla sanoa tai luvata mitään, sillä tapaukseni on niin harvinainen. Olen vähän kuin koekaniinina tässä long covidin hoidossa.

Alustavasti on ajateltu, että maaliskuussa Jari voisi kokeilla palata töihin.

- Tällä hetkellä lääkärit ovat varovaisesti arvioineet, että keuhkoni paranevat 75-80-prosenttisesti siihen kuntoon kuin mitä on täysin terveellä ihmisellä.

- Jos minua ei saada työkuntoon, voi olla, että on eläkepäivät edessä. Se on vielä uhkakuvana.

Sen suurempaa hoitosuunnitelmaa long covidiin ei ole tehty kuin että Jarin tilannetta tarkkaillaan. Jos hänelle tulee uusi koronatartunta, hän saa Paxlovid-lääkettä.

Tällä hetkellä Jari pyrkii elämään mahdollisimman normaalia arkea, mutta hän välttelee suuria ihmismassoja. Kasvomaskia hän ei hapenpuutteen vuoksi pysty käyttämään.

Aamuisin hän kävelee 15 minuutin matkan ja vie perheen isommat lapset päiväkotiin. Se tuntuu suurelta saavutukselta. Kotiutumisen jälkeen Jarilla meni kuukausi, että hän jaksoi kävellä 10 metrin matkan kotinsa postilaatikolle.

- Äitikaverini valittavat, että he toivoisivat, että heidän miehensä osallistuisi enemmän lastenhoitoon. Sanon heille, että minä toivoisin, että mieheni pystyisi hengittämään omilla keuhkoillaan.

Lapset katsomassa isäänsä sairaalassa. Kuva: Jari Pippurin kotialbumi

Sekä Kirsi että Jari toivovat kaikista eniten, että he voisivat jälleen elää normaalia perhe-elämää ja matkustella silloin tällöin.

Tällä hetkellä Jari ei voi yöpyä muualla kuin kotona, koska happirepun säiliötä ei voi täyttää kuin kotona tai sairaalassa. Reppu mahdollistaa sen, että Jari voi olla enintään 18 tuntia pois kotoa.

Jari ja Eino totuttelemassa toisiinsa kotitalon terassilla viime keväänä. Kuva: Jari Pippurin kotialbumi

Entä henkinen jaksaminen? Luonnollisesti sekin on ollut koetuksella.

Sairaalassa ollessaan Jari kuitenkin kehitti itselleen keinon, joka auttaa jaksamaan. Se on itse asiassa aika yksinkertainen ja helposti kenen tahansa kokeiltavissa.

Hän päätti kaivaa jokaisesta päivästä esiin yhden positiivisen asian.

- Päätin, että voin murehtia päivät täällä tai nauttia tästä, Jari sanoo.

- Minulla sattui olemaan vielä niin hienosti asiat, että sairaalahuoneessani oli iso ikkuna, josta aurinko paistoi sisään. Join aamukahvia ja katsoin kevään tuloa. Siitä tuli mahtava fiilis. Hoitajat sanoivat monesti, että laitetaan verhot kiinni, täällä on liian valoisaa, mutta minä nautin.

- En jaksanut murehtia ja otin päivän kerrallaan. Sitten kun oli oikeasti huonoja hetkiä ja kroppa romahti ja aloin vähän toipua, ajattelin, että sentään olen hengissä.

Ilta-Sanomat on saanut nähtäväkseen potilasdokumentit, jotka tukevat haastateltavan kertomusta.

Jari on kiitollinen siitä, että on päässyt luomaan kuopuksensa kanssa syvän suhteen kotiuduttuaan. Alkuun meni pitkä aika, että Eino tottui isäänsä. Kuva: Ivan Bessedin

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Tuula Vasankari muistuttaa, että se, miten koronavirus vaikuttaa keuhkoihin riippuu muun muassa viruksen variantista ja siitä, onko koronavirukseen sairastunut perusterve.

- Ensimmäinen koronavariantti teki huomattavan paljon enemmän keuhkohaittoja kuin nämä myöhemmät variantit. Totta kai kaikki variantit voivat aiheuttaa haittaa keuhkoille, Vasankari sanoo.

Koronaviruksen myötä tulevat välittömät haittavaikutukset ovat keuhkokuumeenkaltaisia. Mikäli keuhkoihin tulee laaja-alaisia muutoksia, voivat ne vaikuttaa keuhkokudokseen, keuhkorakkuloihin ja pieniin keuhkoputkiin.

- Kun aikaa koronavirukseen sairastumisesta kuluu, keuhkoihin voi tulla jälkitauteja, kuten bakteerikeuhkokuumetta. Elimistö voi tehdä myös liian rajun puolustusreaktion, joka voi tehdä paikallisia vaurioita ja aiheuttaa keuhkoihin muutoksia ja toimintahaittaa.

Yleisellä tasolla hän kertoo, että keuhkojen hyvinvointiin vaikuttaa moni asia, kuten se, onko henkilö tupakoinut tai onko hän ylipainoinen. Koronaviruksen aiheuttamat keuhkomuutokset ovat usein molemminpuolisia, laaja-alaisia, maitolasimaisia ja näkyvät röntgenkuvissa vaaleina läiskinä, juosteina ja samentumina. Niiden parantuminen on hidasta ja röntgenkuvissa voikin näkyä arpimuutoksia pitkään tai jopa pysyvästi.

- Keskivartalolihavuus painaa keuhkoja jo lähtökohtaisesti kasaan.

Vasankarin mukaan ihminen pärjää yhdellä keuhkolla hyvin arjen askareissa. Maratoneja ei juosta, mutta normaalista arjesta suoriutuu. Tästä syystä monet keuhkosairaudet voivat olla alkuun piileviä, koska varakapasiteettia löytyy.

- Keuhkot eivät tunne kipua, minkä vuoksi on paljon keuhkosairauksia, jotka ovat piilevinä. Hengenahdistusoireet tulevat yleensä harmillisen myöhään.

Niille, jotka koronaviruksen vuoksi kärsivät keuhkovaivoista, Vasankarilla on lohdullinen viesti:

- Keuhkojen tervehtyminen voi viedä useamman vuoden. Olen hoitanut influenssaan sairastuneita perusterveitä kolmekymppisiä, joiden taudin jälkeisten keuhkomuutosten korjautuminen on voinut viedä yli vuoden. Keuhkojen korjautumista tapahtuu onneksi parin vuoden ajan vakavissa infektioissa.