Emma Aalto näkee rekan nupista kauas. Työpäivän aikana maisemat vaihtuvat tiuhaan. Se on hänen mielestään parasta. - Kelloa ei tässä työssä tarvitse kytätä, hän sanoo. Kuva: Aleksi Jalava

Yhä useampi nuori nainen haluaa nyt rekkakuskiksi. Emma Aalto, 24, päästi IS:n toimittajan seuraamaan työpäiväänsä ja kertoi samalla, mikä ammatissa on parasta.

Artikkeli on julkaistu alun perin 14.10.2022. Ilta-Sanomat julkaisee joulunaikana uudelleen joitakin vuoden luetuimpia artikkeleita.

Parkkipaikalla on sysipimeää, kun Emma Aalto kiipeää kapeat portaat rekan hyttiin ja asettelee työkengät ylimmälle rappuselle. Kun rekan oven vetää kiinni, kengät pysyvät siellä tallessa.

Hän ajaa rekkaa aina sukkasiltaan. Matot ovat puhtaat ja pehmeät jalkoja vasten. Ilmastointi puhaltaa varpaisiin lämmintä ilmaa.

Aalto nostaa kalenterinsa kojelaudalle ja esittelee samalla nimikylttinsä. Se tuli Ruotsista. Taustan piti olla vaaleanpunainen, mutta nyt se on lähempänä tummanpunaista. Nimen vieressä on kaksi sydäntä.

Kaikilla rekoilla on omat nimensä. Tämä on Emman sininen Volvo.

Muiden yhdistelmäajoneuvojen hyteissä istuu neonvärisiin työtakkeihin pukeutuneita nuoria miehiä. Aalto on lastannut perävaunun täyteen juureksia ja moikkailee jokaista ohikulkijaa.

Työkavereita näkee aamuisin ja joskus illalla, jos sattuu palaamaan samaan aikaan reissulta. Päivisin ei silti tarvitse olla hiljaa. Silloin puhutaan puhelimessa.

- Se puhelujen määrä on ihan järkyttävä, Aalto nauraa.

Puhelimessa voi olla samaan aikaan useampikin työkaveri. Ei ole sellaista aikaa, jolloin ei tavoittaisi ketään puhelimeen. Aalto sanoo, että puhelut saattavat kestää tunteja, vaikkei olisi mitään asiaa.

- Kunhan höpötellään, kysellään kuulumisia ja kerrotaan asioista, joita tien päällä näkyy.

Sitten hän huomaa nuoren miehen kävelemässä kohti asfalttikentän laidalla olevaa rekkaa. Työkaverilla on tänään iso päivä. Hän on siirtymässä leipäkuljetuksista isomman yhdistelmäajoneuvon rattiin.

Aalto käy kysymässä, onko kaikki hyvin ja tietääkö hän, mihin pitää mennä.

- Hän oli niin innoissaan, että tuli tuntia aiemmin töihin, Aalto nauraa.

Hän on itsekin usein innoissaan, kun työpäivä alkaa. Ison rekan nupista näkee kauas.

- Tykkään tästä hommasta tosi paljon. Se oli hieno päivä, kun sain ensimmäistä kertaa ajaa kuorma-auton sijaan isoa yhdistelmäajoneuvoa.

Työpaikalla Aalto on sanonut, että jos tulee mahdollisuuksia ajaa täysperävaunuyhdistelmää, hän tekisi sitäkin mielellään.

- Joskus olisi hienoa kokeilla myös sora-ajoja. Olisi kiinnostavaa nähdä, minkälaisia laitteita siellä on.

Punaisen nimikyltin Aalto tilasi Ruotsista. Tien päällä hän moikkaa kaikille vastaantuleville rekkakuskeille. Kuva: Aleksi Jalava

Rekan valot halkovat märkää asfalttia. Kohta tulee talvi, eikä kymppitie ole enää kovin hyvässä kunnossa.

Ensimmäisten liukkaiden tulon tietää Aallon mukaan siitä, että hartiat ovat jumissa jännittämisestä. Nopeasti sitä kuitenkin lakkaa ajattelemasta.

Lähes 17 metriä pitkän puoliperävaunuyhdistelmän kanssa ei sovi hötkyillä.

- Talvella tilanteita pitää ennakoida paljon. Sanoin kaverillekin aamulla, kun hän oli lähdössä ekaa kertaa ison auton rattiin, että ennakoi ja mene nöyränä tilanteisiin. Ajamalla et saa aikaa kiinni.

Pienenä tyttönä Emmaa itketti, kun isä otti hänet rekan kyytiin. Korkealta nupista näytti aivan siltä kuin auto olisi menossa kaistaviivojen yli ojaan.

Viime talvena Aalto luki uutisista, kuinka suuri täysperävaunuyhdistelmä oli kaatunut ojaan. Sen jälkeen hän mietti, että se olisi hyvin voinut tapahtua myös hänelle.

- Kun näin iso auto lähtee liirtoon, siinä ei voi tehdä muuta kuin istua kyydissä.

Vaikka peilejä on useita, katvealueita jää enemmän kuin ihmiset ymmärtävät. Rekan nupista näkee tieliikennekulttuurin parhaat ja pahat puolet. Päivässä kilometrejä kertyy noin 300-600.

Aalto sanoo, että hankalissa tilanteissa hän yrittää aina muistaa, mikä on tärkeintä: rauhoittuminen.

- Jos en tiedä, mitä edessä on, mieluummin käyn kävellen katsomassa kuin yritän ajaa isolla autolla väkisin läpi.

Koulussa Aallon opettaja sanoi, että yhdistelmäajoneuvolla ajaminen on samanlaista kuin pyöräily: kun sen kerran oppii, sen osaa lopun elämäänsä.

Silti hän sanoo, että haluaisi ajaa enemmän isoja täysperävaunuyhdistelmiä.

- En halua unohtaa, miten sitä ajetaan.

Emma Aalto merkitsee kansioon ajetut kilometrit. Päivän aikana niitä kertyy yleensä noin 300-600. Kuva: Aleksi Jalava

Iso sininen termosmuki tyhjenee nopeasti. Päivän toinen kahviannos pitää hakea huoltoasemalta.

Kuudelta aamulla Forssan Autokeitaan kaikki asiakkaat ovat pukeutuneet samoin kuin Emma: oransseihin tai keltaisiin työtakkeihin.

Kun lähtee aikaisin liikkeelle, välttää pahimmat ruuhkat.

Muita naisia ei näy, vaikka naisten määrä kuljetusalalla on viime vuosina kasvanut tuntuvasti. Aalto kertoo, että lähes kaikki hänen tyttökaverinsa ovat rekkakuskeja. Moni on hänen tapaansa alanvaihtaja.

Vaikka Emman isä ja sisko ajavat rekkaa, hänestä ei koskaan pitänyt tulla kuljettajaa. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli ravintolakokiksi, koska piti ruoanlaitosta. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta.

- Se ei todellisuudessa ollut yhtään sellaista kuin olin ajatellut. Harva 15-vuotias tietää, mitä oikeasti haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Ravintola-alan työt huoltoasemalla vaihtuivat ensin taksin ajamiseen, sitten kukkakuljetuksiin pienellä kuorma-autolla. Vähitellen Aalto huomasi, että hän viihtyy tien päällä ja haluaisi ajaa pidempiä matkoja. Isoihin autoihin hän ihastui jo teini-ikäisenä valokuvatessaan rekkoja.

Ennen kuin Emma Aalto ajoi rekkaa, hän kuvasi niitä. Hän kiinnittää usein ajaessaan huomiota erilaisiin valoihin ja muihin koristeisiin, joita autoissa voi olla. Kuva: Aleksi Jalava

Vaikka huoltoasemat ovat tuttuja paikkoja, juuri niillä käyminen jännitti eniten, kun Aalto kaksi vuotta sitten aloitti rekkakuskin työt.

- Kysyin siskoltani, onko siellä sekasaunat ja -suihkut. En tiennyt yhtään, mikä siellä odottaa.

Kerran hän odotti yli tunnin, että pääsisi saunaan. Vanhempi mies ei ollut osannut ajatella, että joku odottaa suihkuun pääsemistä.

Huoltoasemien suihkut ja saunat ovat yleensä ilmaisia. Niitä ei kuitenkaan ole erikseen naisille ja miehille. Joissain paikoissa oven saa lukkoon tai siihen voi kiinnittää kyltin: naistenvuoro.

- Kun menin ensimmäistä kertaa Jyväskylässä saunaan, kuulin oven takaa kauheaa kolinaa. Kun menin paniikissa ulos, siellä oli kuusi miestä odottamassa nätisti omaa vuoroaan. He sanoivat, että sauno vaan rauhassa, Aalto muistelee.

Tien päällä voi tulla eteen yllättäviä tilanteita. Aalto on oppinut, että tärkeintä on pysyä rauhallisena. Kuva: Aleksi Jalava

Terminaalien edessä parveilee rekkoja. Aalto peruuttaa omansa tottuneesti kapeiden valkoisten viivojen välistä, hyppää alas, avaa ovet ja purkaa raskaat lavat sisään.

Näissä valtavissa halleissa ruoka lajitellaan ja jaetaan sitten eteenpäin kauppoihin. Hän sanoo, että kuljettajan työ on paljon muutakin kuin rekan nupissa istumista.

- Olen huomannut, että monilla on sellainen käsitys, että tässä vain ajetaan.

Erityisesti iäkkäät ihmiset tulevat Aallon mukaan helposti juttelemaan. Hän sanoo, että tykkää höpötellä ihmisten kanssa, ja pääosin kommentit ovat mukavia.

Kerran huoltoasemalla vanhempi mies alkoi udella, osaako hän muka oikeasti ajaa.

Aalto sanoo, ettei hän ole kohdannut työelämässä syrjintää, vaikka on kuullut tarinoita, että joissain kuljetusalan työpaikoissa ei haluttaisi palkata naisia.

- Toisaalta olen myös kuullut, että naisia halutaan töihin, koska he ovat tarkempia.

Uransa alussa Aalto mietti, miten tulee pärjäämään vaativalla alalla. Nyt hän tietää, mikä on tärkeintä.

- Vaikka se kuulostaa kliseiseltä, asenne vaikuttaa ihan älyttömästi. Jos itse on mukava, se heijastuu takaisinpäin. Olen myös aina uskaltanut pyytää apua, jos olen sitä tarvinnut.

Kun kuorma on purettu, Aalto soittaa kaverilleen.

- Toimin hänen herätyskellonaan. Tämä palvelu pelaa myös toisinpäin, hän nauraa.

Vaikka rekkaa ajetaan yksin, ala on yhteisöllinen. Erään tuntemattoman rekkanaisen kanssa hän kohtasi kerta toisensa jälkeen huoltoasemilla. Lopulta he päätyivät viettämään yhdessä iltaa rekkaparkkiin.

- Kerran puhuimme isommalla porukalla puhelua koko työpäivän ja viikonloppuna lähdimme yhdessä humpalle. Näissä piireissä tsempataan toisia paljon. Olen saanut älyttömän paljon uusia ystäviä.

Vuoden kohokohtia ovat rekkafestarit, joista suurin on Härmässä järjestettävä Power Truck Show. Siellä Aalto kävi siskonsa kanssa jo ennen kuin ajoi itse rekkaa.

- Tykkäsin kuvata hienoja rekkoja ja julkaisin kuvia Facebook-ryhmiin. Nykyään festareilla parasta on se, että näkee paljon tuttuja.

Emma Aalto sanoo, että kuljetusalan työt ovat monipuolisempia kuin ihmiset usein luulevat. -?Olen huomannut, että monilla on sellainen käsitys, että tässä vain ajetaan, hän sanoo. Kuva: Aleksi Jalava

Päivän viimeinen pysähdys kestää tunnin. Aalto lastaa rekan täyteen trukkilavoja.

- Tämä on se työtehtävä, jossa tulee hiki.

Tyypillisesti työpäivä sisältää jonkin verran odottelua. Tänään jonoja ei kuitenkaan ole syntynyt.

Ajojärjestelijä ei ole soittanut, joten Aalto arvelee, että hän selviää noin 10 tunnin työpäivällä. Tavallisesti työpäivät venyvät jopa 13-15 tuntiin.

Koskaan ei tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu. Keikkoja voi tulla lisää tai peruuntua yllättäen. Se on Emman mielestä työn suola: kahta samanlaista päivää ei ole.

Häntä kiehtoo myös vapaus. Rekan nupissa saa olla rauhassa. Toisaalta joskus stressaa, ehtiikö hän ajoissa seuraavaan paikkaan. Siksi lounas saattaa jäädä syömättä.

- Olen yrittänyt tsempata ruokavaliossa ja ottanut aamu- ja välipaloja mukaan rekan jääkaappiin. Aluksi kävin Hesessä, mutta nykyään haluaisin aina kotiruokaa. Syön lämpimän aterian kerran päivässä.

Osa Emman päivätöissä käyvistä kavereista ei ymmärrä, miksi hän ei arkena jaksa tavata. Kun Emma pääsee töistä kotiin, hän ei enää jaksa liikkua sieltä mihinkään. Nukkumaan hän menee yleensä viimeistään kymmeneltä.

- Moni ei välttämättä ymmärrä, miten pitkää päivää tässä tehdään.

Sesonkiaikoina, kuten jouluna, työtunteja voi kertyä kuukaudessa jopa yli 200. Aalto sanoo, että hän on kuitenkin aina tykännyt tehdä paljon töitä. Rekan nupissa ajan kulumista ei usein edes huomaa.

- Kelloa ei tässä työssä tarvitse kytätä.

Kun hänellä viime kesänä oli neljän viikon kesäloma, hän mietti, miten siitä selviää.

- Kyllä se sitten hyvin meni, kun parilla kaverilla oli loma samaan aikaan, hän nauraa.

Kun tunteja kertyy paljon, myös palkkaa tulee enemmän. Aalto sanoo, että hän on tyytyväinen palkkaan, joka on parempi kuin esimerkiksi ravintola-alalla, jossa hän aiemmin työskenteli. Kiiresesonkien ulkopuolella, jolloin tunteja kertyy vähemmän, peruspalkka vaihtelee 2?000 ja 3?000 euron välillä.

Kuljetusalalla työtilanne on Aallon mukaan sekä hyvä että huono -?riippuen siitä, keneltä kysytään. Nuorille vakituisen työpaikan saaminen voi olla hankalaa, koska monessa paikassa arvostetaan kokemusta, hän sanoo.

Kun hän aiemmin ajoi kukkakuljetuksia, hän katseli vastaantulevia rekkoja ja mietti, mihin voisi hakea töihin. Työnhaussa häntä auttoivat verkostot ja suora kontakti. Nyt hänellä on vakituinen työpaikka.

- Olen kaikille kavereillekin sanonut, että paras tapa hakea töitä on soittaa. Siinä jää ihmisille mieleen niin paljon paremmin.

Emma Aalto kertoo, että hän on saanut kuljetusalalla työskentelevältä siskoltaan hyviä neuvoja. Kun Aalto oli teini-ikäinen, hän istui usein siskonsa kyydissä. Silloin Aalto ei vielä tiennyt, että päätyisi itsekin kuljetusalalle. Kuva: Aleksi Jalava

Työpäivä on onnistunut, jos pystyy välttämään ruuhkat. Kehä 3:n sisäpuolella se on hankalaa. Siksi Aalto ajaa mieluiten muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

- Se on ehkä tämän työn ainoa huono puoli. Ruuhka-ajat välillä ärsyttävät. Työpäivien pituutta en pidä huonona, koska totuin niihin jo silloin, kun ajoin taksia, Aalto sanoo.

Tänään hän saattaa olla kotona Turussa jo kello 16 aikaan. Se on harvinaista.

Työpäivää venyttää hieman lakisääteinen 45 minuutin lounastauko, jonka hän pitää tutulla huoltoasemalla Lohjalla.

Kotona edessä on pyykinpesua ja pakkausta, sillä loppuviikoksi hän lähtee Pohjanmaalle.

Aalto kutsuu pidempiä reissuja kukkalenkeiksi. Niiden aikana hän jakaa kukkia eri kauppoihin. Nyt perävaunuun lastataan todennäköisesti paljon sesongin kukkia, kanervia.

Kukkalenkit ovat hänen suosikkejaan, sillä silloin elämä siirtyy kokonaan autoon. Yleensä hän nukkuu rekassa huoltoasemien pihalla, sillä siellä on muitakin. Se tuo turvaa.

- Tekee hyvää päästä muutamaksi päiväksi pois kotoa. Se on vähän terapeuttistakin, kun kuuntelee musiikkia ja ajaa. Illalla voi suihkun ja ruokailun jälkeen mennä rekkaan omaan petiin katsomaan Netflixiä.

Emma Aallon mielestä työssä menestymisessä tärkeintä on asenne. Hän sanoo, ettei pelkää pyytää apua, jos sitä tarvitsee. -?Minulla ei ole kynnystä kysyä, jos mietin jotakin asiaa. Kuva: Aleksi Jalava

Nuoret naiset hakevat kuljetusalan koulutuksiin aiempaa aktiivisemmin. Hakijamäärät ovat kasvaneet tuntuvasti parin viime vuoden aikana esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopistossa.

Logistiikka-alan koulutuspäällikkö Matti Heikkilä Tredusta kertoo, että 2000-luvun alussa naisia oli noin 1-2 prosenttia. Nykyään valituista noin 30 prosenttia on naisia.

- Henkilöliikenteessä prosentti on ollut aina hieman korkeampi, mutta nyt naisia hakeutuu erityisesti tavaraliikenteeseen. Mielenkiintoista on, että suuri osa hakeutuu maansiirtokuljetuksiin, Heikkilä kertoo.

Heikkilä arvelee, että Tampereen seudulla maansiirtokuljetukset kiinnostavat, koska kaupungissa on rakennettu viime vuosina näkyvästi uutta infraa.

Moni kuljetusalalla työskentelevä nuori nainen kertoo työstään sosiaalisessa mediassa. Heikkilä arvelee, että se on osaltaan vaikuttanut alan suosioon. Lisäksi hän nostaa esiin palkkauksen ja työolot. Työ ei ole enää fyysisesti niin raskasta kuin aiemmin.

- Palkkaus on selkeästi parempi kuin perinteisesti naisvaltaisina pidetyillä aloilla esimerkiksi kaupanmyyjänä. Moni meiltä valmistunut on ollut siihen tyytyväinen.

Laajassa kuvassa ammatit ovat yhä jakautuneet Suomessa tiukasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Tilastokeskuksen Yliaktuaari Miina Keski-Petäjä kertoo, että pientä muutosta on kuitenkin?nähtävissä.

Esimerkiksi logistiikka-alalla naisten osuus on noussut noin 20 vuoden aikana 11 prosentista 17 prosenttiin.

- Toki tilastot tulevat aina vähän jäljessä. Kestää vuoden tai kaksi, että uudet opiskelijat näkyvät luvuissa.

Naisten osuus on noussut hieman myös perinteisesti miesvaltaisilla ict-aloilla. Tekniikan alojen houkuttelevuutta on yritetty kasvattaa esimerkiksi erilaisilla hankkeilla.

- Nyt on paljon puhuttu esimerkiksi koodaamisesta. On ollut hankkeita, jotka ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että kiinnostus on lisääntynyt.

Keski-Petäjä sanoo, että vielä on mahdotonta arvioida, miten esimerkiksi hoitoalan ympärillä käyty keskustelu vaikuttaa nais- ja miesvaltaisten alojen tilanteeseen. Sukupuolijakaumaa keskustelu tuskin muuttaa.

- Sukupuoliroolien ja stereotypioiden purkaminen kuuluu meille kaikille. Nuoret eivät tee valintoja tyhjiössä. Tärkeä kysymys on myös se, miten miehiä saataisiin enemmän naisvaltaisille aloille.