Kuva: Annamari Kuvaja

Joulutarinakisaan eli Ilta-Sanomien vuodesta 2008 järjestämään lasten kirjoituskilpailuun tuli yli 1?500 tarinaa. Aiheena oli Joulupukki ja minä.

Hyvästelin kaverini jonka kanssa olimme juuri Joulukadun avajaisissa.Kävelin keskustan läpi kotiin päin huomasin penkillä istuvan tutun hahmon, mutta sehän oli joulupukki! Jostain syystä Joulupukki näytti surulliselta.

Kävelin hitaasti hänen viereen ja kysyin: Onko kaikki hyvin? Näytät surulliselta.

Joulupukki katsoi minua ihmeissään ihan niin kuin hänen kuulumisia kysytään ensimmäistä kertaa.

-?Minusta tuntuu vain että teen aina kaikkea muille, enkä ehdi ajatella itseäni. Minäkin haluan löytää minun juttuni niin kuin muutkin, ei vaan istua, paketoida ja jakaa lahjoja. Haluan kokeilla jotain uutta, jotain jännittävää, Joulupukki henkäisi.

-?Kuule Joulupukki, jouluun on kokonainen viikko aikaa. On siis mahdollista kokeilla jotain uutta! Nimittäin harrastuksia, niitä sinä tarvitset ja viikonloppuna ehdit vielä jakaa lapsille lahjat! keksin äkkiä.

-?Voi, sehän kuulostaa jännittävältä! huudahti pukki.

-?Ja tulet asumaan meille, lähdetään heti. Me tarvitaan hyvät unet!

Seuraavana aamuna minä herätin joulupukin ja huudahdin: Tänään lähdemme testaamaan tanssia! Saat lainata isäni vaatteita, selitin innoissani.

Aamiaisen jälkeen mentiin heti tanssitunnille.

-?Kas, kas, onkos tyttö ja ukki tullut tanssimaan? tanssinopettaja naurahti.

-?Joo halusimme kokeilla jotain uutta, minä vastasin.

-?Selvä, tanssinopettaja sanoi ja laittoi musiikkia päälle.

-?Oi! Miten svengaavaa, vihdoin jotain muuta kuin pelkkiä joululauluja! Joulupukki hehkutti lantiota keinutelleen.

Tanssinopettaja katsoi joulupukkia oudosti.

Viikko eteni ja harrastukset myös. Judossa joulupukki ei uskaltanut kaataa minua. Taidekerhossa oli aiheena elävän mallin piirustus ja kun ovelle astui kaunis neitokainen, joulupukki punastui ja poistui luokasta höpisten: En pysty tähän! Joulumuori ei tykkäisi tästä!

Joogassa taas joulupukki nukahti, sain juuri ja juuri pukin herätettyä!

Viimeiseksi vein Joulupukin tutustumaan minun omaan harrastukseen, jalkapalloon. Pukki ei oikein pystynyt olla käyttämättä taikuutta. Välillä pallo lensi itsestään maaliin, kyllä minun pelikaverit ihmettelivät!

Näin oli viisi päivää jo kulunut.

Joulupukki oli innoissaan ja hänen silmät loisti taas mutta minun ei, sillä tiesin että tämä päivä taitaa olla viimeinen päivä pukin seurassa.

-?Kiitos sinulle, en unohda tätä viikkoa ikinä! pukki sanoi.

-?Mutta nyt minun on kuitenkin lähdettävä jakamaan lapsille lahjoja ja muorikin varmasti jo minua odottelee, Joulupukki sanoi.

Halasin häntä. Kohta ikkunan eteen lensivät porot. Joulupukki katsoi minua hymyillen, hyppäsi rekeen ja lensi pois.

Linda Kessel, 10, Kristiinankaupunki

Tuomari: Tätä nasakkaa tarinaa kannattelee lämmin ajatus siitä, että huolenpito toisista on tärkeää - eikä joulupukkiakaan sovi unohtaa! Kaikki odottavat pukkia kylään, mutta muistaako kukaan kysellä hänen kuulumisiaan? Uutteran uurastuksen lisäksi myös pukki tarvitsee unta, leikkiä ja vapaa-aikaa. Lapsi, joka vie pukin tutustumaan uusiin harrastuksiin, antaa ja saa lahjoista parhaimman: yhdessäolon lahjan!

Joulukuun pimeys oli jo pitkällä ja lämpömittarin lukemat nollan alapuolella. Pienessä mökissä oli lämmin ja riisipuuron tuoksu leijui ihanasti ilmassa.

Oli vihdoinkin taas joulu ja kaikki kiireet takanapäin. Joulunvietto on parasta mitä tiedän, sillä siinä on niin monta mukavaa asiaa, joita voi muistella tai iloita etukäteen.

Eräänä jouluna tapahtui kuitenkin jotain satumaisen kummallista. Saavuttuamme perheeni kanssa pienelle mökille juuri ennen jouluaattoa huomasimme, että tonttuja oli talon katolla. Niitä oli myös talonnurkalla ja yhden puskan takana.

Kun tulimme autosta ulos, tontut alkoivat laulamaan onnittelulaulua. Mistä ihmeestä minua oikein onniteltiin? Yksi isompi tonttu astui esiin ja sanoi minulle, että olin ollut kaikkein kiltein lapsi Suomessa! Voitko kuvitella, että olen niin kiltti, että saan tällaista huomiota!

Siitähän riemu ratkesi ja tonttu-ukot alkoivat hyppimään! Paikallislehden toimittajakin saapui kameroiden ja muistiinpanojen kanssa haastattelemaan "Suomen Kilteintä Lasta".

Minua kuvattiin, käänneltiin ja väänneltiin. Mummo sanoi, että jo oli aikoihin eletty, vanhempani pyörittelivät ihmeissään silmiään ja pikkuveli mutisi epämääräisesti jostain vanhoista kepposista, joita kukaan ei tietenkään ottanut kuuleviin korviinsa.

Jouluaattoaamuna heräsin ihmeelliseen kopinaan. Kun katsoin ulos mökin ikkunasta, huomasin kaksi poroa, muutaman tontun ja perheeni istumassa reessä. Ei hetkeäkään, kun joku tontuista oli avustanut vaatteet päälleni ja jo istuin vanhempieni välissä reessä. Suloinen kilkatus kuului porojen kelloista, kun kevyesti liitelimme kohti Korvatunturia.

Suomen Kiltein Lapsi oli saapunut joulupukin maahan, Korvatunturin pieneen kylään, jossa joulupukki odotti.

"Tässä sinulle lahja", sanoi joulupukki ja ojensi minulle pienen paketin avattavaksi. Olin hämmentynyt. Sisällä paketissa oli kaunis punainen pullo ja pullossa kultaista tähtisadetta.

Kun ravistin varovasti pulloa, muistin kaikki ne kuvat ja laulut, joita maailman lapset lauloivat koulussa nähdyssä dokumenttiohjelmassa. Ajattelin, että jos minä olen Suomen Kiltein Lapsi, niin kyllä niitä kilttejä on muuallakin.

Ravistin pulloa vielä ja silloin tähtisade alkoi leviämään oikein kunnolla. Joulupukki sanoi, että tähtisade on kaikille maailman lapsille ja että kaikki maailman lapset tarvitsevat kilttejä ja viisaita aikuisia, jotta meistä kasvaa kilttejä lapsia.

Tiesitkö muuten, että joulupukki kutsuu luokseen joka joulu "Suomen Kilteimmän Lapsen" levittämään kultaista tähtisadetta maailman lapsille? Oli ihanaa olla "Suomen Kiltein Lapsi" sinä jouluna.

Martha Honkavuo, 10, Kauniainen

Tuomari: Tunnelmallinen ja sujuvasti kerrottu joulutarina. Hyvän jakaminen ja kiltteys toisille ovat nykymaailmassa entistäkin tärkeämpiä arvoja. Kertojan erityinen joulu huipentuu hienosti keksittyyn palkintoon: punaiseen pulloon, josta voi levittää tähtisadetta kaikille maailman lapsille.

Olipa kerran tyttö. Häntä kutsuttiin köyhäksi keijuksi. Hänellä oli aina samat vaatteet päällään. Hänellä oli iskä ja viisitoista sisarusta. Hän oli nuorin lapsi perheessä. Kaikilla muilla sisaruksilla oli omat perheet.

Tyttö oli kolmetoistavuotias, eikä hänellä ollut ystäviä. Eräänä aamuna tyttö heräsi eikä löytänyt hänen iskää. Hän löysi kirjeen, jossa luki "Rakas tyttöseni. Löysin äidiltäsi kirjeen ja siinä luki: OLEN VAARASSA, AUTTAKAA! Lähden pelastamaan hänet".

Tytöllä tuli kyynel silmiin. Hän meni jokaisen sisaruksensa taloon ja löysi niistä kirjeitä. Tyttö mietti, mihin äiti olisi voinut mennä. Tyttö keksi: KORVATUNTURILLE. Miksi? Koska olemme köyhiä. Äiti meni hakemaan rahaa, mutta miksi minä päässyt mukaan? Aion selvittää sen!

Tyttö lähti pois kotoa. Hän laittoi lämpimät vaatteet. Tyttö oli valmiina seikkailuun, mutta ensimmäisenä vatsan pitää olla täynnä!

Hän söi joulutorttuja, perunalaatikkoa ja ranskalaisia. Jälkiruoaksi hän söi kanelipullaa, omenapiirakkaa, porkkanakakkua ja vadelmakakkua ja hän joi glögiä, CocaColaa, Pepsiä, Spriteä, teetä ja tietenkin kahvia. Hänen vatsansa oli nyt täynnä, hän oli valmiina - ei kun piti mennä vielä ruokalevolle. Meni noin 24 tuntia, että tyttö heräsi.

Tyttö lähti liikkeelle. Hänen oli pakko löytää KORVATUNTURI. Hän ei ollut käynyt vuosiin vuorilla eikä metsässä. Hän oli Usvalammen metsäpolulla. Siellä oli kylä, siellä oli papereita. Paperissa oli hänen sisarensa kuva. Siinä luki "Tämä nainen on kadonnut, oletko nähnyt häntä?"

Tyttöä ei kiinnostanut, hän halusi jatkaa matkaa. Ja silloin hän löysi kadonneen naisen.

Nainen sanoi: Shh, sisko, älä kerro kenellekään, että elän.

Tyttö sanoi: Okei, mutta miksi?

Nainen sanoi: Tiesitkö, että äiti katosi? Kaikki lähettivät kirjeitä sinulle ja minulle. Siksi olen täällä etsimässä Korvatunturia.

Tyttö sanoi: Niin minäkin.

He menivät samaa matkaa, ja vihdoin he olivat Korvatunturilla. He sanoivat samaan aikaan: Missä isä, äiti ja muut sisarukset ovat?

He etsivät heitä niin paljon ja joka paikasta, eivätkä löytäneet heitä.

Molempien energia loppui. He olivat väsyneitä, nälkäisiä ja heikkoja.

He eivät jaksaneet tehdä mitään, vaan avata joululahjoja. He kävelivät pois päin Korvatunturilta ja kuulivat ylhäältä ilmasta:

Rakkaat tyttömme, olemme täällä ylhäällä.

Tytöt säikähtivät todella paljon, katsoivat ylös ja näkivät isän ja äidin Joulupukin reessä. Tytöt saivat paljon lahjoja, siis todella paljon.

Ja vihdoin he saivat nähdä oman äidin, isän ja heidän oman vaarin. Heidän vaari oli Joulupukki.

Hei hei, sanoivat kaikki.

Mutta emme kertoneet tytön nimeä! Hänen nimensä on... WINTERYA.

Maryama Hussein Hersi, 10, Helsinki

Tuomari: Tässä tarinassa on aitoa kertomisen iloa, ja sitä on varmasti ollut hauska kirjoittaa! Tarinassa kerrotaan surusta ja vaikeuksista, mutta samaan aikaan siinä on vauhdikasta seikkailun tuntua, ja loppu huipentuu iloiseen yllätykseen. Eloisa tarina painottaa läheisten ihmisten merkitystä - sekä unelmien toteutumista ja joulun taikaa!

Jouluaamu alkoi!

Todella synkkä sellainen. Musta Pukki heräsi pesästään. Likaisesta tuvasta. Siellä ei palanut takka. Hän ei alkaisi viemään lahjoja lapsille. Miten näin pääsi sitten tapahtumaan?

Nyt, vuonna 2022, kaikki ihmiset ovat virtuaalimaailman vallassa. He saavat kaiken haluamansa virtuaalimaailmassa. Ruoan, pelikonsolit ja hienon talon. He hallitsevat virtuaalimaailmaa. He eivät käy kertaakaan oikeassa maailmassa.

Siksi kukaan ei vietä joulua. Kun Pukki ei ole päässyt viemään lahjoja, hän alkoi vuosien varrella muuttua Mustaksi Pukiksi.

Hän vietti joulun samalla tavalla kuin jokaisen päivän. Hän makasi sängyllä. Pukki oli lopullisen romahduksen partaalla, niin kuin koko maailma. Ihmiset, jotka eivät olleet virtuaalimaailmassa, sotivat. Maailmanloppu oli lähellä.

Pukki tiesi, että hän selviytyisi korkeintaan viikon. Hän oli menettänyt kaiken. Joulun, Joulumuorin ja kohta elämän. Joulumuori oli kuollut viikkoja sitten sydänkohtaukseen. Seuraavana päivänä Musta Pukki löydettiin kuolleena sängyltä.

Hän oli kuollut, myös sydänkohtaukseen. Mustan Pukin hautajaisiin tuli hänen koko sukunsa. Tai siis kaikki, jotka eivät olleet kuolleet. Vuosien varrella kaikki pukin sukulaiset kuolivat. Loppujen lopuksi tapahtui niin, että joulua ei enää ollut. Tai niin ihmiset luulivat.

Oli YKSI perhe, MINUN perheeni, joka vietti joulua. Tuulisen perhe. He aina jouluna avaavat lahjoja ja syövät jouluruokaa. Samaten kuin tänä jouluna. He lähtivät hakemaan joulukuusen.

Mutta kun suurin osa ihmisistä oli virtuaalimaailman vallassa, kukaan ei ollut kaupungilla. Vähäiset sodatkin lopetettiin, kun ihmiset löysivät virtuaalimaailman.

Eli Tuulisen perhe meni metsään, he kaatoivat itselleen oikein hienon joulukuusen. Sitten Tuulisen perhe meni hakemaan toisilleen lahjoja ja ruokaa. He hajaantuivat tyhjään kauppakeskukseen.

Isä, Jari Tuulinen, haki kahdelle lapselleen lahjat. Sara tuuliselle hän osti, tai no otti, koska ei ollut kassan pitäjää. Niin hänelle isä otti nuken. Risto Tuuliselle hän otti kunnon leikkipyssyn. Äiti Henna Tuulinen otti joka joulu ruoat ja valmisti ne kuten tänäkin jouluna.

Kotiin päästyään äiti kokkasi koko Tuulisen perheelle juhla- aterian. Sitten he avasivat lahjansa ja iloitsivat. Taivaassa Joulupukki katsoi haikeana, kun yksi ainoa perhe vietti iloista joulua.

Niin Tuulisen perheen joulu sujui todella mukavasti. Illalla oli aika mennä nukkumaan. He kaikki menivät iloiten ja vatsa täynnä nukkumaan.

Ja siitä lähtien koko Tuulisen perhe vietti joka joulun yhtä hyvin mielin ja mitä he ikinä tekivätkin, he varoivat elektroniikkaa. Sillä se aikoinaan tappoi Pukin.

Eeli Mustonen, 10, Hausjärvi

Tuomari: Hurja kuvaus joulunvietosta, joka on jo melkein unohtumassa virtuaalimaailmassa eläviltä ihmisiltä. Taitavasti ja tarkasti kerrottu tarina Mustan pukin kuolemasta ja Tuulisen perheestä, joka kuitenkin vielä iloitsee perinteisestä joulusta. Joulun taikaan sopivasti tässäkin tarinassa on mukana ripaus toivoa.

Joulutarinakisa

A-sarja

1. sija: Pinja Sarkola, 7, Espoo (Palkinto 200 euroa ja matka Joulupukin maahan)

2. sija: Ruut Kärki, 8, Oulu (Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus, Tammi)

3. sija: Sanni Ojala, 8, Espoo (Sari Peltoniemi: Ihmetyttö, Tammi)

Kunniamaininta: Eemil Meilo, 6, Helsinki (Jonna Björnstjerna: Setä Surkeus, WSOY)

B-sarja

1. sija: Linda Kessel, 10, Kristiinankaupunki (200 euroa ja matka Joulupukin maahan)

2. sija: Martha Honkavuo, 10, Kauniainen (Timo Parvela ja Pasi Pitkänen: Varjot. Helähdys, Tammi)

3. sija: Maryama Hussein Hersi, 10, Helsinki (Kaisa Paasto: Anni Kaverinkesyttäjä suolaisilla vesillä, Tammi)

Kunniamaininta: Eeli Mustonen, 10, Hausjärvi (Janne Malinen: Seitsemän kielonlehteä, Tammi)

C-sarja

1. sija: Lenni Terämä, 12, Helsinki (200 euroa ja matka Joulupukin maahan)

2. sija: Kasper Rintama, 12, Lammi (A. F. Steadman: Skandar ja yksisarvisvaras, Tammi)

3. sija: Stella Salonen, 11, Valkeakoski (Thomas Taylor: Festergrimm, WSOY)

Kunniamaininta: Selma Andersson, 12, Helsinki (Roope Lipasti: Palavan kaupungin lapset, WSOY)