Kuva: Annamari Kuvaja

Joulutarinakisaan eli Ilta-Sanomien vuodesta 2008 järjestämään lasten kirjoituskilpailuun tuli yli 1?500 tarinaa. Aiheena oli Joulupukki ja minä.

Tämän vuoden joulu oli mielenkiintoinen. Kaikki alkoi hyvin tavallisesti, jos minulta kysytään, eli joulutoiveesta.

Olin jo selaillut lelukirjan kannesta kanteen keksimättä, mitä toivoisin tänä vuonna joululahjaksi. Lopulta sain neronleimauksen, kun kuulin vanhempieni keskustelun rahahuolista. Lisäksi isäni olisi töissä aattoiltana. "En ehdi tehdä kaikkea yksin!" oli äiti parahtanut. Päätin toivoa Pukilta jouluruoat tälle vuodelle.

Lähetin kirjeen Joulupukille Rovaniemelle. Kului hieman yli viikko, ennen kuin sain vastauksen kirjeeseeni. Pienessä lapussa luki pettymyksekseni vain: Toiveesi on vastaanotettu.

Oli jo aatonaatto, ennen kuin alkoi tapahtua. Nukuin tyytyväisenä sängyssäni, kun ikkunaani koputettiin napakasti. Hätkähdin hereille järkyttyneenä ja kun katsoin ikkunasta ulos, järkytyin yhä enemmän. Ikkunani edessä seisoi Joulupukki!

Päästin Joulupukin sisään etuovestamme. Pukki sanoi minulle "Ulkona on hyvin kylmä, nuori mies".

Siihen vastasin "No sehän on arvattavaa. Tuota... olet siis täällä?" kysyin hämmentyneenä.

"Niin, eivät kai ne jouluruoat itseään valmista", hohotteli Pukki.

"Osaat siis kokata?"

"No viimeksi kokkasin 30 vuotta sitten leivontakilpailussa, joten oletetaan, että osaan vielä jotenkuten", Pukki sanoi.

Minua alkoi jo arveluttaa, mutta Joulupukki vain sanoi innostuneena: "No, eiköhän aleta hommiin!"

Saatoin Pukin keittiöön. "Onpas täällä puhdasta! Sinäkö täällä olet siivonnut?".

"Äitini itseasiassa siivoaa keittiötämme joka päivä", vastasin Pukille.

Kun käännyin katsomaan Pukkia, huomasin, että hän kaiveli kaappejamme.

"Etsitkö jotakin?" kysyin. "Missä ihmeessä säilytätte kattiloitanne?" Pukki ihmetteli. Osoitin toiselle puolelle keittiötämme, jossa oli lasikaappi. "Tuolla", sanoin yksinkertaisesti. "He he he. En huomannutkaan", hän hekotti.

"Otin mukaani Joulumuorin reseptikirjan. Siinä on jopa 25?000 eri ruokaa!" Pukki kertoi ja veti taskustaan suuren nahkakantisen kirjan.

Sitten aloitimme kokkaamisen, josta ei tullut yhtään mitään. Luulimme jo tehneemme mainiota kastiketta, kunnes Pukki huomasi: "Hetkinen. Tämän pitikin olla keittoa! Oho. Unohdimme tuon kohdan ohjeesta! Lisää 7 litraa vettä."

Seuraava virheemme tapahtui, kun teimme luumukiisseliä, josta tulikin fudgea.

Kaaokset seurasivat toisiaan varhaiseen aamuun asti. Kuitenkin saimme kaiken tehdyksi, siivouksenkin!

Heti kun Pukki astui ulos ovesta, vanhempani tulivat keittiöön ja olivat aivan ihmeissään. "Mistä nämä kaikki ruoat ovat tupsahtaneet?" isäni kysyi ällistyneenä.

Sanoin, etten tiennyt ollenkaan. "Joulustamme taisi tulla juuri hieman parempi", äitini sanoi iloisena.

Illalla kun Joulupukki saapui meille, hän esitti kuin ei olisi yhtään tietoinen asiasta, mikä huvitti minua hirmuisesti.

Lenni Terämä, 12, Helsinki

Tuomari: On ilo lukea näin sujuvasti ja eloisasti kerrottua tarinaa! Joulupukki on mutkaton tyyppi, jonka kanssa on hauskaa touhuta keittiössä. Hyväntuulinen kertomus pitää imussaan loppuun saakka. Tarina täynnä iloista joulumieltä!

Kasper Rintama, 12, Lammi

Tuomari: Omaperäisesti ja rennosti kerrottu jouluruno, josta on myös silmäniloa - se on sommiteltu visuaaliseksi runoksi! Pukista on moneksi niin kuin joulustakin. Kirjoittaja kruunaa tunnelman humoristisella otteella.

"Myrsky karjaisi ja poika ulahti. Hän oli kuin elävä varjo.

Hän oli ollut jo pitkään yksin. Jos vuodattaisin sen tiedon muille, he luulisivat minua heikoksi! Hänen silmiensä edessä räjähti valo. Hän oli näkevinään hahmon tulessa, kunnes se löi pojan pimeäksi.

"Poika?"

Poika avasi silmänsä iho kihisten. Hän näki tumman hahmon, liehuvat letit, silmät kuin sinivuokot.

"Älä seuraa minua!"

Häntä seurannut tyttö haihtui kuin osaksi usvaa.

Poika kampeutui ylös ja marssi pois. Puiden oksat roikkuivat kuin halusta kätellä ja sammal kuorrutti metsää. Hän kulki, kunnes pysähtyi huljuttamaan tahraisia kenkiään joessa. Mustikat lähtivät pyörteilemään virtauksissa.

Hän istui ja katsoi kiipeilevää murattia ja kelluvia pilviä.

Kului vuosia, ja tyttö oli poissa. Poika ei miettinyt tyttöä. Pojasta tuntui silti, että jokin seurasi häntä, läpi välkkyvien jokien, läpi kaiken!

Raks.

Poika kääntyi, katsoi sinne, missä puut vilkuttivat hänelle.

Ei mitään.

Yö otti askelensa ja tähtiä syttyi.

Hän muisteli, kuinka hän oli ratsastanut peuralla ja seurannut kaloja kotiin. Hän katseli rehevää metsää.

Eläimet olivat nälkäisiä, kun talvi oli ripauttanut hiutaleita alas. Poika yritti ruokkia kaikkia nälkäisiä eläimiä ja valmistella joulua, mutta huomasi riutuvansa vuosi vuodelta mitä enemmän sitä teki. En ehkä ole enää nuori, mutta jos minulla olisi ystävä.

Kalat välkkyivät joessa, tuuli juoksenteli oksistossa.

Poika kyyristyi kukanversojen kanssa piikkipensaan juureen, kunnes näkyviin tuli ruskea kuono, mantelisilmät ja lopuksi esiin ponnahtivat pitkät valppaat korvat.

Kani. Se jähmettyi, teki syöksyn ja alkoi hotkia versoja.

Voi kun olisi ystävä. Parempi kuin kani. Olen niin yksin, niin nälissäni, kadun mennyttä.

"Ystävä?"

Valppaat ruskeat korvat avautuivat villeiksi ja töpöhäntä vaihtui liehuvaksi esiliinaksi.

"Kani. Mitä tapahtuu?" poika sopersi. Hänhän tunsi tämän tytön!

"Toivottavasti olen parempi kuin kani. Olen Joulumuori, hyvä Joulupukki", tytön silmät kimalsivat.

Tätä minä olen halunnut. Olen halunnut olla Joulupukki, yhdessä ystävän, Joulumuorin, kanssa.

Joulupukki ymmärsi unensa: tulessa vuosia sitten oli näkynyt Joulumuori. Kuinka saatoin yrittää selvitä niin monien paahtuvien kesien ja kirpeiden talvien läpi. Yksin voi jonkun matkaa mennä, mutta jos pitkälle tähtää, pitää mennä yhdessä.

Yhdessä me autoimme metsän eläimiä selviämään talvesta ja ilahdutimme lapsia joululahjoilla. Osa maahisista halusi auttaa myös, joten me rakensimme kylän tunturien maahan Lappiin ja jaoimme kaikille omat tehtävät. Tärkeintä kuitenkin oli, että olimme löytäneet toisemme.

Ja sen minä tiedän, sillä olenhan Joulumuori."

Stella Salonen, 11, Valkeakoski

Tuomari: Taitavasti kerrottu, runollinen tarina ystävänkaipuusta. Vuodet vierivät, "yö otti askelensa ja tähtiä syttyi". Luontoa kuvataan tunnelmallisesti ja omaperäisesti. Tarina kasvaa upeaksi kuvaukseksi joulupukin ja joulumuorin tapaamisesta - loppu on historiaa!

Tänään on minun lempipäiväni vuodesta! JOULU! Minä rakastan joulua paljon. Olen Siri ja olen 6-vuotias. Joulu ei ole ainoa asia, josta tykkään paljon. Tykkään myös kavereistani ja lumesta, mutta eniten tykkään sirkoista. Rakastan sirkkoja ihan hirveästi! Voisin puhua sirkoista koko päivän, mutta en aio, koska nyt on joulu ja haluan juhlia sitä, mutta ehkä huomenna voin.

Herään aikaisin aamulla herättämään vanhempani. He nukkuvat vielä, mutta ei joulua voi nukkua ohi. Kun he ovat heränneet, minä ja isäni keitämme puuroa, kuten tapahtuu joka vuosi. Kun me keitämme puuroa, ainut asia, jota mietin, on, miten sirkat juhlivat joulua?

Se ajatus ei jätä minua rauhaan! Sen jälkeen, kun me olemme valmiit, tulee mummo ja vaari. Mummolla ja vaarilla on aina parhaat lahjat! Me aletaan heti syödä puuroa koko porukalla, mutta koko ajan minä vain mietin, miten ne sirkat juhlivat joulua?

Sen jälkeen menemme saunaan, kuten joka vuosi. Saunassa me mietimme kaikki, mitäköhän me saamme joulupukilta. Minä ihmettelen, milloin joulupukki tulee. En välitä paljon lahjoista, koska saan, joka vuosi ainoastaan sukkia. Isä päättää, että on aika ottaa juhlajuomia ja hän tuo kaikille jotain kuohuvaa ja minulle omenamehua. Koko sauna-ajan mietin kuitenkin, miten sirkat juhlivat joulua??

Kun me olemme tulleet saunasta, niin katsomme televisiosta joulukanavaa samalla, kun minä ja mummo pelaamme lautapelejä. Mummo voittaa monta kertaa, mutta minun mielestäni se ei ole ihan reilua, koska mummo on miltei 80-vuotias, niin tietenkin hän osaa kaikki lautapelit ja miten ne voitetaan.

Vielä on vähän puuroa jäljellä, joten menen ottamaan sitä, mutta juuri silloin tulee äiti paketin kanssa ja sanoo: "Aikainen joulu lahja minulta sinulle! Avaappas se paketti."

Mikäköhän se lahja on? Sirkkapehmolelu? Puhelin? Leluja? Sukkia? Joo, varmasti sukkia. Mitä muuta se voisi olla? Kun olin avaan lahjan, niin hämmästyin. Se ei ollut sukkia!? Miten!? Se oli... Paita? Kuulemma joku "ugly christmas sweater?? "Laita se päälle.", sanoo äiti lempeästi. Kun olin laittamassa sen päälle, niin huomasin miten epämukava ja ärsyttävä iholle se paita on.

Otin sen heti pois päältä ja äiti ihmettelee mitä tapahtui, miksi minä otin sen pois. Sanoin, että vihasin miltä se tuntui ja että en halunnut sitä. Äiti kai loukkaantui siitä. En halunnut loukata äitiä, joten laitoin paidan päälle, mutta sanoin, että otan sen pois heti sen jälkeen, kun äiti on ottanut kuvan.

Juuri kun kuvahetki oli ohi, niin kuului ääni ovelta ja arvatkaapas, kuka se oli? JOULUPUKKI! Olin niin iloinen, että unohdin ottaa epämukavan paidan pois. Me avasimme lahjat ja lauloimme joululauluja, mutta oli yksi juttu, jota vielä mietin.

Kävelin joulupukin luo ja kysyin: "Miten sirkat juhlivat joulua?" Joulupukki alkoi nauraa ja sitten kaikki muutkin alkoivat nauramaan. En ymmärtänyt, mikä koko homman hauskuus oli. Halusin vain tietää, miten sirkat juhlivat joulua.

Nauru ei tuntunut hauskalta, joten juoksin huoneeseeni. Epämukava paita teki kaikesta vain ärsyttävämpää. Pari minuuttia myöhemmin tuli vaari sanomaan, että kukaan ei tarkoittanut pahaa ja se oli vain, koska kysymys oli hassu ja että joulupukilla oli vastaus minun kysymykseeni.

Tulin takaisin olohuoneeseen, koska halusin vastauksen kysymykseeni. Kun minä ja vaari tultiin olohuoneeseen, minä istuuduin lattialle kuuntelemaan joulupukin vastausta. Neljä sanaa, jotka mursivat minut:

"Sirkat eivät juhli joulua."

Miten niin ne eivät juhli joulua? Se on paras päivä vuodesta? Ei voinut olla totta!

Petyttyäni antoi joulupukki minulle lahjan. Hän sanoi, että minun piti avata se. Kun avasin sen, se oli jotain ihan mieletöntä. Ihan hämmästyttävää. Ihan shokeeraavaa. Se oli... SIRKKAPEHMOLELU! Juuri semmoinen, jonka näin kaupassa kerran, mutta silloin sitä ei ostettu.

Sitten joulupukki otti jotain taskustaan. Se oli pieni jouluhattu. Hän laittoi sen uuden pehmolelun päälle ja sanoi:

"Ehkä oikeat sirkat eivät juhli joulua, mutta pehmolelusirkat juhlivat kyllä!"

Selma Andersson, 12, Helsinki

Tuomari: Sirin joulussa on sadunomaista hohtoa, kun hän miettii sirkkojen joulunviettoa. Sujuvasti kirjoitetussa tarinassa on hauska ja omaperäinen loppuhuipennus.

Tarina ylittää Joulutarinakisan maksimimitan.

Joulutarinakisa

A-sarja

1. sija: Pinja Sarkola, 7, Espoo (Palkinto 200 euroa ja matka Joulupukin maahan)

2. sija: Ruut Kärki, 8, Oulu (Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus, Tammi)

3. sija: Sanni Ojala, 8, Espoo (Sari Peltoniemi: Ihmetyttö, Tammi)

Kunniamaininta: Eemil Meilo, 6, Helsinki (Jonna Björnstjerna: Setä Surkeus, WSOY)

B-sarja

1. sija: Linda Kessel, 10, Kristiinankaupunki (200 euroa ja matka Joulupukin maahan)

2. sija: Martha Honkavuo, 10, Kauniainen (Timo Parvela ja Pasi Pitkänen: Varjot. Helähdys, Tammi)

3. sija: Maryama Hussein Hersi, 10, Helsinki (Kaisa Paasto: Anni Kaverinkesyttäjä suolaisilla vesillä, Tammi)

Kunniamaininta: Eeli Mustonen, 10, Hausjärvi (Janne Malinen: Seitsemän kielonlehteä, Tammi)

C-sarja

1. sija: Lenni Terämä, 12, Helsinki (200 euroa ja matka Joulupukin maahan)

2. sija: Kasper Rintama, 12, Lammi (A. F. Steadman: Skandar ja yksisarvisvaras, Tammi)

3. sija: Stella Salonen, 11, Valkeakoski (Thomas Taylor: Festergrimm, WSOY)

Kunniamaininta: Selma Andersson, 12, Helsinki (Roope Lipasti: Palavan kaupungin lapset, WSOY)