Vielä muutama vuosi sitten potilaspaikat riittivät kaikille. Nyt vanhustenhuollon karu tilanne heijastuu päivystyksiin, jotka ovat muuttuneet vuodeosastoiksi ja joissa hoitajat tekevät jopa neljän ihmisen työt.

Päivystykset ovat ruuhkautuneet pahasti koko Suomessa. IS vieraili Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystyksessä, joka muistuttaa hoitajien mukaan jo vuodeosastoa. Kuva: Tatu Lertola

- On kiireinen maanantai-ilta, mutta on pahempaakin ollut, Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystyksen ylilääkäri Juha Peltonen sanoo.

Turun alueen yhteispäivystyksen eli Tyks Akuutin aulassa istuu neljän aikaan iltapäivällä parikymmentä henkeä. Sitkeästi jylläävä influenssa ja Turun seudun luistinkentiksi muuttuneet kadut saattavat keikauttaa tilanteen kuitenkin pahemmaksi illan aikana.

Ympäri Suomen ruuhkautuneista päivystyksistä on uutisoitu viime viikolla ahkerasti. Pääkaupunkiseudulla puhutaan jopa suuronnettomuustilasta. Tyksin aulassa ruuhkautuminen ei varsinaisesti näy. Se näkyy vasta ovien takana.

Tyksin päivystyksen edessä käy tasaisena virtana sekä takseja että ambulansseja. Kuva: Tatu Lertola

"Kävelevien potilaiden" aulassa on yllättävää kyllä vain muutama ihminen.

- Usein on maanantaina ollut niin, että kaikki paikat ovat täynnä, eivätkä potilaat mahdu istumaan. Ehkä uutisointi on vaikuttanut asiaan, ja siksi on ollut vähän hiljaisempaa, Peltonen sanoo.

Pehmytkirurgisten potilaiden yksikössä, jossa hoidetaan muun muassa vatsakipuisia, on 10 potilaspaikkaa. Potilaita on nyt 15. Yksi makaa sängyssä käytävällä, pari istuu tuoleilla ja odottaa. Potilasta tuonut ensihoitaja hakee sängyn, koska sairaanhoitajat ovat kiireisiä.

Viereisessä sisätautiyksikössä paikkoja on 29, potilaita "vain" 31.

- Ei ole harvinaista, että täällä on 40 potilasta, osa pitkin käytävää. Sängyt kyllä riittävät, mutta paikat loppuvat kesken. Tämä alkaa olla uusi normaali. Pari vuotta sitten ei tullut kuuloonkaan, että potilaita olisi enemmän kuin paikkoja, Peltonen sanoo.

Kun vuodepaikkoja ei ole, potilaat joutuvat makaamaan käytävillä sängyissä, joita ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Kuva: Tatu Lertola

Ovesta tulevien potilaiden määrä ei ole ongelma, sillä Tyksissä on ollut tänä vuonna yhtä paljon potilaita kuin viime vuonna ja vähemmän kuin ennen koronaa. Ongelma on se, että potilaiden läpimenoajat ovat pidentyneet, sillä he joutuvat odottamaan jatkohoitopaikkaa. Kun vanhuksille ei ole pitkäaikaispaikkoja, he joutuvat olemaan terveyskeskuksissa, mikä taas tarkoittaa, että Tyksin potilaita ei voi siirtää niihin.

- Meillä on ollut Tyksin osastoilla jopa 200 potilasta, jotka odottavat perusterveydenhuoltoon pääsyä, Peltonen sanoo.

Ylilääkäri Juha Peltosen mukaan pahinta on se, ettei tunnelin päässä näy valoa. Kuva: Tatu Lertola

Oman kuormituksensa tilanteeseen tuo influenssakausi, joka alkoi normaalia aiemmin.

- Influenssaa on jopa enemmän kuin koronaa. Se on yleensä kevättalven tauti, mutta korona sekoitti tartuntataudit.

- Henkilökunta on kuormittunut, eikä mitään valoa ole tunnelin päässä näkyvissä. Se auttaisi jaksamaan, jos tietäisi, että kohta helpottaa. Hoitajat tekevät ylitöitä, ja täällä joudutaan hoitamaan enemmän potilaita kuin mihin henkilökunta on mitoitettu.

Osaston seinällä kukkii huumori, jota tarvitaan kiireisinä aikoina. Kuva: Tatu Lertola

Mikäli päivystyksessä hoidettaisiin vain sinne kuuluvat potilaat, henkilökunta riittäisi. Nyt yksi sairaanhoitaja joutuu hoitamaan työvuoronsa aikana jopa tuplamäärän potilaita normaaliin verrattuna.

- Hoidamme omien töidemme lisäksi terveyskeskuksen hommia: jaamme tabletteja, hoidamme asennon vaihtoja, teemme ruokahuoltoa ja perus hygienia-asioita. Tässä tehdään kolmen-neljän ihmisen hommaa koko ajan. Aika ei vain riitä. Se on raskasta, sairaanhoitaja Petteri Tuomainen sanoo.

Petteri Tuomainen kertoo alanvaihdoksen olevan mielessä päivittäin. Kuva: Tatu Lertola

Moni on jo vaihtanut alaa tai yksikköä, sillä päivystys on muuttunut vuodeosastoksi.

- Varmaan jokainen miettii alanvaihtoa päivittäin. Tänne tullaan vielä töihin työkavereiden takia. Olisi hienoa, jos saisi tehdä sitä perusduunia, johon on hakeutunut.

Hoitajia harmittaa, että kiireessä työn laatu kärsii. Potilaat joutuvat olemaan useita päiviä sängyissä, jotka on suunniteltu muutaman tunnin visiittiin.

- Kun on paljon potilaita, he eivät ehdi saamaan sellaista hoitoa kuin heille pitäisi antaa. Se tuntuu pahalta. Uusia tulee koko ajan, ja vanhukset ovat usein huonokuntoisia, Kirsti Reivonen sanoo.

Hän ei harkitse alanvaihtoa, sillä eläkeikä on jo niin lähellä. Nuorempia työkavereita on kuitenkin lähtenyt. Reivonen on nähnyt pitkän uransa aikana alan muutoksen.

- Aluesairaalat lopetettiin ja kaikki keskitettiin. Ja nyt ollaan tässä. Ihmiset elävät vanhemmiksi, ja paljon sairaita ihmisiä asuu kotona kotihoidon turvin, mikä on huono asia.

Molemmilla hoitajilla on yksi ratkaisu tilanteeseen: raha.

- Jos käsiparit ja fyysinen tila loppuvat, se ei muulla ratkea, Tuomainen sanoo.

- Hoitajia tulisi enemmän, jos palkka olisi parempi, Reivonen lisää.

Päivystykseen tilataan nykyään enemmän ruokaa kuin vuodeosastoille, ja hoitajat jakavat ruoan muiden töidensä lisäksi. Kuva: Tatu Lertola

Jos työntekijöiden kiire näkyykin potilaille, hoidon laadussa se ei tunnu. Nimettömänä pysyttelevä, runsaat kolme tuntia vuoroaan odottanut, pariskunta kertoo olleensa rouvan verenkiertohäiriön takia päivystyksessä perjantaina ja nyt uudestaan. Ruuhkaan lähteminen ei arveluttanut.

- Täällä joutuu tietysti odottamaan, mikä on tylsää, mutta täältä saa hyvää palvelua, he sanovat.

Myös paraislainen Neppe Pettersson oli ollut päivystyksessä perjantaina. Hänen kasvonsa sulavat hymyyn palvelusta kysyttäessä.

- Kiire ei näy todellakaan hoidossa. Olin niin tyytyväinen, että kirjoitin siitä Facebookissa. Jokainen, jonka tapasin, oli mukava, asiallinen ja hyvä. He eivät vaikuttaneet stressaantuneilta.

Neppe Pettersson ja kuljettajana mukana ollut Christel Söderholm kehuvat Tyksin hyvää palvelua. Kuva: Tatu Lertola

Perjantaina koko reissuun upposi noin neljä tuntia, nyt Pettersson siskoineen on ollut paikalla vasta vartin verran.

- Tietysti aina toivoo pikaista käyntiä, mutta ei sille voi mitään, että he ottavat muita ennen minua. Uskon, että tässä menee ainakin puolitoista tuntia, ennen kuin tiedän mitään. Voi olla, että joudun jäämään yöksi.

Lucaksi itsensä esittelevä nuorimies on ollut paikalla pari tuntia. Edellinen päivystyskäynti on kahden vuoden takaa Helsingistä. Silloin hän odotti koko yön.

- Olen ollut täällä pari tuntia. Minulla on numero 120, kun nyt on vuorossa 117. Ei varmaan mene enää hirveän kauan, hän sanoo toiveikkaasti.

Työntekijöiden mukaan uutisoinnin myötä potilailta on löytynyt enemmän ymmärrystä odottamiseen. Monet pyytelevät jopa anteeksi, että ovat tulleet päivystykseen riesaksi.

- Eihän se ole potilaiden vika, että meillä on kiire. On tärkeää, että jos on akuutti vaiva, tulee hoitoon. Koronan alkuvaiheessa ihmiset viivyttivät hoitoon tuloa ja tulivat entistä huonompaan kuntoon, Peltonen sanoo.

Päivystyksen seinällä pyydetään odottajilta kärsivällisyyttä. Kuva: Tatu Lertola

Tilanne alkaa kuitenkin olla kriittinen. Peltosen mukaan päätöksiä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta nyt alkavat olla viimeiset hetket.

- Valtakunnallisella tasolla täytyy tehdä päätöksiä, että vanhusten pitkäaikaispaikkoja saataisiin lisää ja hoitajia niihin. Toki kunnat ovat tehneet supistuksia, mutta ei asiaa voi vierittää vain kuntien vastuulle. Ongelma on sama joka puolella Suomea.

- Emme voi antaa tällä hetkellä niin hyvää hoitoa kuin pitäisi. Kohta olemme siinä pisteessä, että emme pysty hoitamaan kuin aivan kriittisimmät tapaukset.