Kuvituskuva. Kuva: Pete Aarre-Ahtio, kuvankäsittely IS
Suomen Taitoluisteluliiton lapsiin ulottuvaa testijärjestelmää kritisoidaan epätasa-arvoiseksi. Vaatimukset ovat kovemmat kuin Kansainvälisellä luisteluliitolla. Nuorten pelätään lopettavan ja loukkaantuvan testien takia.
Suomen taitoluistelussa käytössä olevaa, jopa esikouluikäisiin lapsiin ulottuvaa yksinluistelun testijärjestelmää kritisoidaan rajusti. Urheilulehden haastateltavat syyttävät Suomen Taitoluisteluliiton kehittämää ja ylläpitämää järjestelmää ennen kaikkea yhdenvertaisuuden puutteesta ja liian kovista vaatimuksista suhteessa luistelijoiden ikään ja olosuhteisiin.
Testejä myös kehutaan, mutta silti jokainen haastateltava toivoo järjestelmää vähintään muutettavan.
-?Nykyisellään järjestelmässä on asioita, joita ei ole mietitty lapsen kehityksen kannalta, sanoo Mikkelin Luistelijoiden päävalmentaja, pitkään Etelä-Suomessa työskennellyt Tero Hämäläinen.
-?Tämä ei varmasti toimi kenenkään mielestä niin kuin sen on ajateltu toimivan, kommentoi Oulun Luistelukerhon päävalmentaja Heidi Valkama.
He ovat tämän jutun ainoat haastateltavat, jotka suostuivat puhumaan aiheesta nimellään. Kaikki muut eli kaksi kokenutta, ansioitunutta valmentajaa, kolme luistelijaa ja kolme vanhempaa haluavat pysyä nimettöminä. Kolmesta vanhemmasta yksi on kokenut seura- ja hallitusaktiivi ja yksi itsekin luisteluvalmentaja. Kaikki he pelkäävät sitä, että järjestelmän kritisoiminen avoimesti heikentäisi urheilijan tai valmentajan uraa.
-?Pelkään, että sanomiseni vaikuttaisivat luistelijoihini. Sisäpiiri on niin pieni, sanoo luistelijoita kansainväliselle tasolle kasvattanut valmentaja.
-?Haluan säilyttää hyvät välit liittoon, jotta voin yrittää jatkossakin vaikuttaa asioihin, perustelee toinen valmentaja.
-?Jos on yhtään pärjäävämpi lapsi, et uskalla sanoa sanaakaan tai voit unohtaa lapsen etenemisen, tiivistää vanhempi.
Urheilulehti
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 48/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Taitoluistelun testijärjestelmässä on kyse siitä, että yksinluistelijan on suoritettava tietyt perus- ja elementtitestit päästäkseen etenemään kahdella ylimmällä sarjatasolla. Vain matalimmalla eli harrastemaisessa aluesarjassa testejä ei tarvitse tehdä lainkaan.
Perustesteillä testataan luistelijan perusluistelutaitoa, askeleita ja liukuja. Ne otettiin käyttöön nuoremmilla luistelijoilla kaudella 2013-14 ja ulotettiin myöhemmin SM-senioreihin.
Elementtitesteissä testataan luistelijan hyppyjä ja piruetteja. Ne ovat olleet käytössä SM-seniori- ja SM-juniorisarjoissa kaudesta 2009-10. Kaudella 2014-15 ne laajenivat nuorempiin luistelijoihin.
Osan vaadittavista testisuorituksista voi antaa testistä ja kilpasarjasta riippuen joissain kilpailuissa, mutta koska osa luistelijoista ei siinä onnistu, testejä suoritetaan paljon testitilaisuuksissa. Silloin luistelija käy yksin jäällä näyttämässä vaaditut asiat paikalla oleville kahdelle arvioijalle eli taitoluistelutuomarille.
Ensimmäinen kilpailusarja, johon tietty perus- ja elementtitesti on suoritettava, on alle 11-vuotiaiden korkein sarjataso A-silmut. Tämä tarkoittaa, että 9-10-vuotiaiden lasten on pakko suorittaa testit, jos he mielivät niin sanotulle SM-polulle.
Tero Hämäläinen kaipaa keskustelua taitoluistelun suunnasta. Kuva: Sari Gustafsson
Testejä kuitenkin suositellaan jo alle 9-vuotiaille tarkoitetusta minit-sarjasta alkaen. Tämän takia valmentajat käyttävät testitilaisuudessa lapsen taitotasosta riippuen jo 6-7-vuotiaita.
Joidenkin mielestä omien taitojen todistelu alkaa lajissa liian aikaisin ja lasten testaaminen on turhaa. Osa lapsista reagoi testeihin voimakkaasti jännittämällä.
-?Testijärjestelmän takia taitoluistelussa joutuu nykyään muutenkin koko ajan negatiivisella tavalla todistelemaan, että mä riitän ja olen tarpeeksi hyvä tekemään tätä lajia, Hämäläinen kuvaa tilannetta.
Toisten mielestä lasten on hyvä tottua arviointiin pienestä pitäen, sillä taitoluistelu on arvostelulaji.
Heidi Valkama sanoo, että testit aiheuttavat lapsille stressiä. Kuva: Pekka Sakki
-?Eskari-ikäisenä tai ekaluokkalaisena testin tekeminen on kuitenkin niin jännittävä tilanne, että olisi hyvä, että arvioija osaisi kohdata lapsen ikätasoisesti. Eli kannustaa ja kertoa, mikä meni hyvin ja mitä pitäisi harjoitella, Valkama huomauttaa.
Kritiikkiä tulee pienimpien lasten testauksen kohdalla siitäkin, että se pakottaa perheitä matkustamaan ja käyttämään rahaa. Koska testitilaisuuksia ei ole jatkuvasti, mutta testi on tietylle tasolle päästäkseen suoritettava, osa perheistä matkustaa testien perässä pitkin maata.
SM-tasolla kilpaillut, yhä alaikäinen luistelija ja hänen äitinsä kertovat, että 8-vuotiaana lapsi piti ajaa pääkaupunkiseudulta vajaan parin tunnin päähän suorittamaan yksi askel. Perustestin muut osat hän oli suorittanut oman seuransa testissä. Paineita oli, sillä sen aikaisten sääntöjen mukaan lapsen olisi pitänyt suorittaa koko testi uudelleen, jos yksi puuttuva askel ei olisi onnistunut uudessa testissä.
-?Testin tekeminen kesti 58 sekuntia. Siinä tuli yhdelle askeleelle paljon hintaa, äiti muistelee.
Perustestimaksu on vuosien varrella ollut joitain kymppejä. Lisää hintaa tulee suoritettavista osioista. Päälle tulevat mahdolliset omat ja valmentajan matkakulut. Kun testiä voi joutua yrittämään useamman kerran, yhden hypyn ja sitä kautta sarjapaikan hinnaksi voi tulla satoja euroja.
Testien osuus ei ole lajin kokonaiskustannuksista merkittävä, mutta myös rahasta halutaan puhua.
-?Meidät on totutettu siihen, että kaikki maksaa ihan jumalattomasti. Jos jokin maksaa 50 euroa, se on taitoluistelussa halpaa. Yleisurheilijan vanhemmalle ei voisi sanoa, että maksa 50 euroa siitä, että joku tsekkaa lapsen juoksutekniikan vain kisaoikeuden saamiseksi, ei itse tekniikan parantamiseksi, vanhempi sanoo.
-?Kun luistelija voi joutua matkustamaan, testi jää yhdestä asiasta kiinni ja eri tuomarit pyytävät tekemään eri asioita, kustannus yhdelle hypylle tai askeleelle voi olla järkyttävä, sanoo valmentaja.
Merkityksellistä on myös seurojen aika ja raha.
-?Testit kuluttavat hirveästi kallista jääaikaa. Lisäksi yksien testien järjestäminen ja tuomarien etsiminen vie yhdeltä seuran vapaaehtoiselta helposti pari työpäivää, sanoo seura- ja hallitusaktiivi.
Ehkä isoin ongelma silti on, että kaiken vaivannäön jälkeenkään ei voi luottaa siihen, että testejä arvioitaisiin yhteismitallisesti. Tästä ovat huolissaan kaikki tämän jutun haastateltavat.
Kuva: Pete Aarre-Ahtio, kuvankäsittely IS
Kipein asia se on sellaiselle urheilijalle, joka kokee tulleensa "oikeusmurhan" uhriksi. Erään luistelijan ura käytännössä loppui sen takia, ettei hän saanut 19-vuotiaana SM-seniorisarjaan vaadittua toista kolmoishyppyä testitilaisuudessa läpi.
Luistelija kävi yhden kesän aikana kolmessa testissä ja maksoi jokaisen päälle vielä uusintatestistä. Yhdessä testissä yrityksiä on kolme. Tuomari- ja valmentajakoulutuksia sittemmin käynyt luistelija tietysti ymmärtää epäonnistuneiden yritysten hylkäämisen, mutta ei sitä, että myös onnistuneelta tuntuneet, videollakin puhtaalta näyttäneet hypyt hylättiin.
-?Siellä oli katsomassa eräs vanhempi, arvostettu valmentaja, joka ei ollut oma valmentajani. Hänkin tuuletti suoritukseni jälkeen, mutta se ei mennyt läpi. Siinä hetkessä se tuntui oikeusmurhalta. Olen lähtenyt testeistä itkien ja ovia potkien, luistelija kertoo.
Hylätyllä hypyllä oli kova hinta, sillä se eväsi luistelijan paikan seuraavaksi kaudeksi SM-senioreihin ja johti hänen varsinaisen kilpauransa loppumiseen.
Sekä urheilijat että valmentajat kertovat vastaavanlaisista tapauksista. Toinen luistelija kävi 11-vuotiaana yhteensä viisi kertaa hyppäämässä testissä kaksois-kaksoisyhdistelmää edetäkseen ylemmälle sarjatasolle. Treeneissä hyppy sujui, mutta testitilaisuudessa jännityksen takia ei. Viimeisissä testeissä hyppy vihdoin onnistui ja kokenut, toisen seuran valmentajakin tuuletti. Hyppy kuitenkin hylättiin.
-?Toinen tuomari sanoi, että hyppy oli puhdas, toinen että ei. Toisen seuran valmentaja juoksi meidän perään koppiin ja sanoi, että miten te voitte hyväksyä hylkäyksen, hyppyhän oli täysin puhdas. Mutta tuomarit ovat oikeassa eikä heille voi sanoa vastaan, luistelija ja hänen vanhempansa kertovat.
Epäonnistuneen testin takia luistelija jäi vuodeksi vanhaan sarjaansa.
Arvostelulajissa on mahdotonta varmistaa, onko yksittäinen luistelija ollut oikeasti kokemansa "oikeusmurhan" uhri vai ei. Aivan kuten kilpailuissa, arvioijien päätöksiä testitilaisuuksissa ei voi riitauttaa. Olennaisempaa onkin ehkä se, että kaikki haastateltavat joka tapauksessa kokevat niin, että arvioijien osaaminen ja päätökset vaihtelevat. Se luo lajin sisälle epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja epäluuloa. Toisia tarkkaillaan ja mietitään, missä ja millä järjestelyillä kukakin luistelija on saanut testinsä läpi, etenkin, jos kisakaudella näyttää siltä, ettei luistelija oikeasti osaa testattuja asioita.
-?Kun luistelija ei kisasta toiseen tee vaadittuja elementtejä lainkaan vaan tulee vaikka isosti vajaasti alas, niin kysymys kuuluu, missä hypyt on testattu ja kuka ne on arvioinut, eräs valmentaja kuvailee.
Lopputulos on muun muassa se, että valmentajat yrittävät saada luistelijansa juuri tietyn arvioijan testeihin.
-?Tämä on mennyt sellaiseksi taktikoinniksi, että seurat pyrkivät valitsemaan tietyn tuomarin, koska tiedetään, että sen arviointi on löysempää kuin toisen, kuvailee yksi valmentaja.
-?Varmasti jokaiselle on näiden vuosien aikana muodostunut suhteita ja pyydetään sitä, jonka kanssa homma toimii, sanoo myös Valkama.
Testit kyllä kuvataan, mutta haastateltavien mielestä se ei riitä tekemään niistä yhteismitallisia. He kertovat testejä kuvattavan eri paikasta erilaisilla laitteilla. Tallenne voi olla hyvinkin epäselvä ja sitäkin tulkittaessa eniten painaa joka tapauksessa arvioijan sana.
Korona-aikana lisää harmia ja epäluuloa testien yhdenvertaisuudesta teetti se, että niitä järjestettiin erilaisin kuvausmenetelmin etänä.
Yhdenvertaisuuden kannalta ongelma on myös se, että taitoluistelun harrastajia ja sitä kautta seuroja, jääaikaa ja arvioijia on eniten Etelä-Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun seurojen on helpompi järjestää testejä.
-?Tänne reuna-alueille on hirveän vaikea saada tuomareita paikan päälle, joten olemme hirveän eriarvoisessa asemassa yrittämään testejä läpi kotiolosuhteissa, sanoo yksi valmentaja.
Kyse on paitsi arvioijien saamisesta myös rahasta. Valkama huomauttaa, että vanhempien on maksettava joko Ouluun asti tulevien arvioijien kulut tai oma ja valmentajan reissu muualle.
-?Kustannukset nousisivat niin mahdottomiksi, ettemme me pysty järjestämään testejä useasti ja näyttämään sitä yhtä asiaa useampia kertoja, jotta saadaan toivottu kisasarjapaikka. Meidän luistelijoillamme on vuodessa ne kaksi mahdollisuutta yrittää. Jos silloin ei onnistu, niin sitten kisataan alemmalla tasolla.
Urheilijoille kyse on isosta asiasta etenkin siksi, että kaikki haastateltavat kuvailevat kahdesta kilpasarjatasosta paremman eli SM-tason olevan suomalaisessa taitoluistelussa paljon arvostetumpi.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimurrosikäiset ja murrosikäiset, kovemmalla sarjatasolla aloittaneet luistelijat eivät lähtökohtaisesti halua pudota kansalliseen sarjaan siitä huolimatta, että sinnekin on iän karttuessa suoritettava testejä ja sarjojen kärki on kova.
Jos ja kun SM-sarjapaikka on yhdestä, etenkin epäoikeudenmukaiseksi koetusta testitilaisuudesta kiinni, herkässä iässä oleva luistelija voi stressaantua pahasti tai jopa lopettaa kokonaan.
-?Taitoluisteluliiton pitäisi ymmärtää enemmän, mitä täällä kentällä tapahtuu niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka kamppailevat näiden vaikeiden vaatimusten kanssa. Miten paljon uria loppuu liian aikaisin? Miten paljon murrosikäisillä tulee mielenterveys- ja muita ongelmia, eräs valmentaja kritisoi.
-?Eivät murrosikäiset jatka pettymyksestä toiseen, sanoo toinen.
Eräs luistelija ei päässyt seuraavan SM-sarjatason testejä läpi 14-vuotiaana, koska ei ollut täysin toipunut loukkaantumisesta. Hän lopetti uransa vammansa takia, mutta myöntää myös testien vaikuttaneen asiaan. Testijärjestelmä loi hänelle paineen toipua nopeasti, sillä ilman kesällä hyväksytysti suoritettua testiä hän ei saisi seuraavaksi kaudeksi SM-sarjapaikkaa.
-?Jos testiä ei olisi ollut tai jos se olisi ollut helpompi, olisi ollut helpompaa odottaa toipumista. Jos minulla olisi ollut sarjapaikka, olisin yrittänyt vielä. Ajatus, että joudun huonompaan kansalliseen sarjaan, ei houkutellut.
Teini-iässä urheiluharrastus tietysti lopetetaan usein muissakin lajeissa, mutta taitoluistelussa kritisoidaan sitä, että Taitoluisteluliiton testijärjestelmän vaatimukset nuorille urheilijoille ovat osittain kovemmat kuin Kansainvälisellä luisteluliitolla. SM-noviiseilta vaaditaan Suomen elementtitesteissä kolmen hypyn yhdistelmä vaikeimmilla hypyillä eli flipillä tai lutzilla ja SM-junioreilta yksi kolmoishyppy. ISU:n kilpasarjoihin näitä ei vaadita.
Lisäksi Taitoluisteluliitto edellyttää myös kilpailuissa ISU-vaatimuksia enemmän, eikä lähetä kansainvälisiin kisoihin kuin tiukan SM-seulan läpäisseitä luistelijoita, vaikka alemmassa, kansallisessa sarjassakin on luistelijoita, jotka täyttävät ISU:n vaatimukset.
-?Liitolla on peiliin katsomisen paikka siinä, miksi lajin kärki on Suomessa niin kapea, sanoo seura-aktiivi.
-?Olemme valmentajien kanssa ihmetelleet näitä rajuja teknisiä vaatimuksia. Sen takia Suomen taitoluistelun taso junnaa, kun emme anna useammalle luistelijalle mahdollisuutta päästä nuorina tavoitteisiinsa. Luistelijat lannistuvat ja lopettavat, eikä meillä valmentajille ole materiaalia, vaikka haluaisimme viedä heitä kansainvälisiin kilpailuihin, toteaa myös huipputason valmentaja.
Lopettamisriskin lisäksi jotkut haastateltavat ovat huolissaan siitä, miten testijärjestelmä voi altistaa loukkaantumisille tai saada kiirehtimään toipumisen kanssa.
Koska testit pitää olla suoritettuna uuden kauden alkupuolella, niitä suoritetaan paljon keväällä heti edellisen kisakauden loputtua ja elokuussa kesäloman jälkeen. Tero Hämäläisen mielestä tämä lisää loukkaantumisriskiä.
-?Normaalisti rytmitämme viikolle tasaisesti eri hyppyjä, koska ne lähtevät eri jalalta ja eri tavalla. Jos tulossa olevaa testiä varten jauhetaan pari viikkoa yhtä tai kahta hyppyä, jotka lähtevät samalta jalalta, niin se voi tehdä ongelmia jalkaterään, Hämäläinen kuvailee.
SM-tasolla kilpaillut entinen luistelija on samaa mieltä.
-?Ennen testejä harjoittelu meni aina vähän paniikinomaiseksi. Hypyssä toistuu helposti aina sama virhe ja jos tehdään vain sitä, myös loukkaantumisen riski kasvaa. Oli myös henkisesti tylsää mennä harjoituksiin ja tietää, että taas tehdään vain yhtä juttua, urheilija kertoo.
Taitoluistelijoita paljon hoitava fysioterapeutti Viviane von Hertzen vahvistaa, että osa loukkaantuneista lapsista ja nuorista nostaa syyksi testit.
-?On ollut luistelijoita, jotka sanovat, että mun piti mennä tällaiseen testiin ja harjoitella siihen hirveän paljon tällaista, ja sitten tuli tämä kipu.
Von Hertzenin mukaan tyypillistä on myös luistelijoiden loukkaantuminen kesäloman jälkeen, koska varhain syksyllä alkavaa kisakautta varten aloitetaan heti harjoitella kovaa. Samaan ajankohtaan ajoittuvat viimeiset testimahdollisuudet.
Osa valmentajista on sitä mieltä, että testeihin tulisi valmistautua tasaisesti läpi vuoden, eivätkä ne niin toimiessa altistaisi loukkaantumisille. Tässäkin asiassa olosuhteilla voi olla väliä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jäätä on saatavilla enemmän, mikä mahdollistaa monipuolisen harjoittelun myös testien lähestyessä.
-?Jos jäätä olisi käytössä vähemmän, loukkaantumisen riski olisi tietysti erilainen, pk-seudulla valmentava myöntää.
Eriarvoisuutta luistelijoiden keskuuteen luo sekin, että joissakin seuroissa hylätty testi ja sitä kautta huonompi sarjapaikka tiputtaa luistelijan heikommin harjoittelevaan ryhmään. Hyvin vaativassa, paljon harjoittelua vaativassa lajissa sieltä on mahdotonta tai ainakin vaikeaa ponnistaa takaisin kovemmalle tasolle. Ei auta, vaikka testi olisi epäonnistunut tai jäänyt väliin ymmärrettävästä syystä, kuten loukkaantumisen tai murrosiän pituuspyrähdyksen takia.
Hämäläinen on huolissaan siitä, että nykyisellään testijärjestelmä vaarantaa herkässä lajissa muut kuin suoraviivaisesti ja onnekkaastikin etenevät polut.
Samaa asiaa nostaa esiin myös valmentajaksi edennyt entinen luistelija.
-?Omassa lapsuudessani testejä ei ollut. Menin nuorimpien joukossa seuraavaan sarjaan ja olin aluksi viimeisten joukossa, mutta kauden aikana kehityin kärkeen. On surullista, jos testit nyt torppaavat 10-vuotiaan kehittymisen ja motivaation, eikä hän jatka 14-vuotiaaksi, vaikka iso kehitys luistelijana voisi tapahtua silloin.
Kaikki haastateltavat sanovat, ettei hyväksytty testi itsessään kerro luistelijan taitotasosta ja etenkään tuloksista mitään.
-?SM-junioreiden heikoimmat ovat huonompia kuin kansallisen sarjan parhaat, moni mainitsee esimerkiksi.
-?Se, että joku pääsee testit läpi, mutta ei esitä yhden yhtä puhdasta kaksoishyppyä kisoissa, kyseenalaistaa koko testijärjestelmän, toteaa uransa lopettanut, yhä alaikäinen luistelija.
Toki testijärjestelmässä nähdään myös hyvää. Se esimerkiksi totuttaa urheilijat arviointiin, tuo tuomarit lähemmäksi ja ennen kaikkea antaa valmentajan työlle suuntaa ja selkänojaa.
-?Enää ei ole valmentajalta mielivaltaista, mihin kilpailusarjaan hän kenetkin lapsen laittaa, Valkama huomauttaa.
Luistelijoille raskaampaa kuulostaa olevan järjestelmän koettu epäoikeudenmukaisuus kuin testattavaksi joutuminen.
Joka haastateltava muuttaisi järjestelmää. Kehitysehdotuksiin kuuluu muun muassa testien yhdenvertaisuuden parantaminen, testien maksimimäärän ja suoritusajankohtien muuttaminen ja se, että pienimpien lasten testejä voisivat tuomarien lisäksi hyväksyä myös valmentajat.
Arvioijien osaamista halutaan kehittää, arvioijapareja sekoittaa ja taata Suomen eri alueille omat arvioijaparit.
Luistelijoille halutaan lisäsaumoja näyttää testeissä vaaditut asiat kisoissa.
Muutosta toivotaan myös testien sisältöön. Ongelma ei ole vain liian tiukoiksi tai löysiksi sarjasta riippuen arvioidut elementtitestit, vaan myös perusluistelutaitoa mittaavat perustestit. Monen mielestä niissä on määritelty liian yksityiskohtaisesti esimerkiksi käsien asento.
-?Oikeasti sillä ei ole mitään merkitystä, miten kädet ovat, jos kaaren vaihto on puhdas, tuomari- ja valmentajakoulutuksia käynyt entinen luistelija sanoo.
-?Kun tuomari toukokuussa ja toinen kesäkuussa vaatii eri asioita, me valmentajat tipahdamme kärryiltä. Absoluuttista, kaikkia miellyttävää ratkaisua ei varmasti löydy, mutta pitäisi keskustella avoimemmin siitä, mitä voitamme sillä, että teemme tämän juuri näin, jatkaa valmentaja.
Onkin niin, että testeihin liittyvien toiveiden taustalta kuuluu vielä isompi toive. Haastateltavat haluavat liiton kuulevan kenttää ja ottavan suunnittelutyöhön mukaan he, joita päätökset koskevat.
-?Olisi kiva saada vastaus vaikka siihen, miksi testijärjestelmä on tällainen ja mitä sillä haetaan. Ainakaan toistaiseksi se ei ole vaikuttanut siihen, että yksinluistelu olisi Suomessa kovemmalla tasolla kuin ennen, sanoo toinen valmentaja.
Nykyistä paremmin toimivan taitoluistelumaailman yhtenä osana nähdään sekin, että kilpasarjojen ikä- ja kelpoisuusvaatimuksia muokattaisiin vastaamaan paremmin nykyluistelijoiden määrää ja tasoa ja että liitto arvostaisi enemmän myös kansallisen sarjojen luistelijoita.
Näiden luistelijoiden arvostuksen nostaminen ja etenemismahdollisuuksien parantaminen lieventäisi testistressiä. Se myös edistäisi koko lajin tulevaisuutta, koska uusia tuomareita ja valmentajia saadaan nimenomaan kansallisen sarjan luistelijoista.
-?Jos he ovat koko uransa ajan kokeneet liiton puolelta, etteivät ole mitään, he eivät halua jatkaa tämän lajin parissa, Hämäläinen huomauttaa.
Hän itse kaipaa lajiin monipuolista keskustelua. Testeistä hän luopuisi kokonaan. Perustestien osia voisi harjoitella ilman testipakkoa ja elementtitestit voisi korvata kilpailuissa saatavien teknisten pisteiden rajoilla. Ne arvioivat urheilijaa paremmin kokonaisuutena.
-?Vain pisteillä on oikeasti merkitystä.
Hämäläinen toivoo, ettei verrattain harvoja Suomessa kilpataitoluistelun harrastuksekseen valitsevia lapsia puristettaisi liian tiukkaan järjestelmään liian aikaisin. Näin siksi, että täällä ei voi toimia kuten Venäjällä. Siellä parhaimmat jättävät koulun väliin ja esittävät teini-ikään mennessä neloishyppyjä. Hinta on kova, sillä moni tyttöteinitähdistä on lopettanut ja joutunut selkä- ja lonkkaleikkauksiin.
Myös Suomessa jo alakouluikäiset kilpaluistelijat harjoittelevat noin kuusi kertaa viikossa 2-3 tuntia, mikä fysioterapeutti Von Hertzenin mukaan on suorassa yhteydessä jo alakouluikäisten lasten nilkka-, polvi- ja selkävaivoihin.
Hämäläinen toivookin, että Suomessa keskusteltaisiin nyt testijärjestelmän ja esillä olleiden ikärajojen lisäksi koko lajin suunnasta. Hän haluaisi lähtökohdaksi urheilijan pitkän tähtäimen kehityksen, mikä ei ole ristiriidassa yksittäisten huippujen tuottamisen kanssa.
-?Kanada on tuottanut sillä menetelmällä aikuisia maailmanmestareita. Toivon yhteiskunnallista keskustelua Suomen taitoluisteluun siitä, miksi olemme olemassa ja millä arvoilla tätä teemme.
TetraSys Oy.