Suomalaiset Akutu ja Raimo Valta asuvat vapaakaupunki Christianiassa. Kuva: Ivan Bessedin

Suomalaiset Raimo ja Akutu Valta asuvat kaupungissa, jossa ei ole - tai ainakaan pitänyt olla - sääntöjä. Viime aikoina elämä siellä on muuttunut aiempaa vaarallisemmaksi, ja poliisia tarvitaan usein.

Punakeltaisen eristysnauhan takana päivystää poliisi. Hän on asetellut kätensä asevyölle. Hieman kauempana kaksi virkaveljeä purkaa telttoja ja pieniä kojuja.

Eristysnauhan takana joukko ihmisiä katselee hiljaa.

Vielä tunti sitten, kun 28-vuotias Akutu Valta ajoi pyörällään tästä läpi, katu kuhisi. Värikkäiden valojen alla myytiin kannabista, ehkä myös muita huumeita. Tunnelma oli iloinen.

Nyt siitä ei ole mitään jäljellä.

Poliisit käyvät Akutun kotikaupungissa joka päivä. Nykyään he tulevat usein, koska vapaakaupunki ei ole enää entisensä.

Jengit ovat saapuneet. Muutama kuukausi sitten Akutun tyttöystävä näki, kun miestä ammuttiin keskellä katua.

- Kukaan ei haluaisi heitä tänne.

Christiania on rakennettu entiselle armeijan kasarmialueelle. Se syntyi 1971 hippiliikkeen hengessä. Kuva: Ivan Bessedin

Kööpenhaminan sydämessä sijaitseva vapaakaupunki on otollista maaperää rikollisille, koska se on julistanut itsensä irti kaikista laeista.

Rikollisen toiminnan tukeminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut vapaakaupungin tarkoitus.

Siksi kaupungin asukkaat ovat viime aikojen kehityksestä hyvin surullisia. Heillä on omat säännöt, joita asukkaat noudattavat.

Ei autoja.

Ei aseita.

Ei selkämerkkejä.

Ei ilotulitteita.

Ei kovia huumeita.

Sääntöjä noudatetaan, sillä niitä rikkonut karkotetaan. Vapaakaupunki on ennen kaikkea yhteisö. Valta sanoo, että täällä kaikki rakastavat toisiaan ja pitävät toisistaan huolta.

Asukkaat päättävät yhdessä alueen asioista suurissa kokouksissa. Jokaisella on äänioikeus.

- Joskus kokous voi kestää kuusikin tuntia, jos asioista ei päästä yhteisymmärrykseen, Valta kertoo.

Christianiaa kuvattuna 1970-luvulla. Kuva: Emil Christensen / Reuters

Christiania eli vapaakaupunki perustettiin armeijan vanhalle kasarmialueelle Kööpenhaminan keskustaan vuonna 1971.

Aktivistit pystyivät valtaamaan alueen, koska lain nojalla armeijan alueet muodostivat oman hallinnollisen alueensa.

Tällä hetkellä alueella asuu noin tuhat ihmistä.

Yhteensä alue on noin 36 hehtaarin kokoinen.

Vuonna 2011 Tanskan korkein oikeus päätti, että alue kuuluu valtiolle. Asukkaat saivat kuitenkin mahdollisuuden ostaa kaupunginosan itselleen.

Valkoisen omakotitalon pihassa on monta pyörää. Pitkät rappuset johdattavat ovelle. Akutu Valta asuu vapaakaupungissa isänsä rakentamassa talossa. Se on tehty pala kerrallaan kierrätetyistä laudoista ja ikkunoista.

Siksi jokaisen nurkan takaa voi löytyä yllätyksiä.

Lapsena Valta laski rappusten keskivaiheilta alkavasta putkesta liukumäkeä alakertaan.

Yläkerrassa on tunnelmallisia makuusoppeja. Ullakolle pieneen torniin johtavat hyvin kapeat tikapuut.

Akutun isä Raimo Valta sanoo, että talo on vieläkin kesken. Aina löytyy joku nurkka laitettavaksi.

Hän tuli vapaakaupunkiin käymään Suomesta ensimmäistä kertaa 42 vuotta sitten. Tuolloin kaupungissa oli tunnelmaa, jollaista hän ei ollut kotimaassaan koskaan kokenut.

- Suomi oli silloin vaikea paikka minulle. Täällä sai elää vapaammin, Raimo Valta kertoo.

Siksi hän päätti jäädä.

Akutu sanoo, ettei hän ehkä enää pystyisi muuttamaan Suomeen. Elämä Christianiassa on jännittävämpää. - Naapurit auttavat toisiaan, eikä elämä täällä ole koskaan tylsää. Koko ajan tapahtuu jotakin, Akutu Valta sanoo. Kuva: Ivan Bessedin

Nyt vapaakaupungista on tullut myös Raimon pojan Akutun koti.

Vapaakaupunki on rakennettu entiselle armeijan kasarmialueelle. Se syntyi 1971 hippiliikkeen hengessä.

Koska armeijan alueet eivät kuuluneet siviilihallinnolliseen kuntaan, alueen valtaajat pystyivät perustamaan valtiosta riippumattoman kaupungin.

Aluetta on yritetty sulkea koko sen olemassaolon ajan. Vuonna 2011 Tanskan korkein oikeus päätti, että alue kuuluu valtiolle. Asukkaille annettiin kuitenkin mahdollisuus ostaa kaupunginosa itselleen.

Siksi Akutukin maksaa nyt valtiolle muutaman neliön yksiöstään, joka on erotettu omaksi asunnokseen isän talosta.

Vapaakaupungin asunnoista käydään kovaa kilpailua.

- Käytännössä pitää olla joko syntynyt tänne tai mennä naimisiin jonkun täällä asuvan kanssa, Valta kertoo.

Jos joku kuolee tai muuttaa pois, naapurit valitsevat, kuka saa muuttaa vapaaksi jääneeseen asuntoon. Jonossa on yleensä satoja ihmisiä, Valta sanoo.

Alueen asukkaille on tärkeää, että kaikki sitoutuvat yhteisiin sääntöihin. Akutu Valta uskoo, että juuri yhteisöllisyys houkuttelee ihmisiä alueelle.

- Naapurit auttavat toisiaan, eikä elämä täällä ole koskaan tylsää. Koko ajan tapahtuu jotakin.

Nyt Kööpenhaminan kaupunki on tosin suunnitellut uusien kerrostalojen rakentamista alueelle. Se harmittaa Akutua ja muita vapaakaupungin asukkaita.

- Moni pelkää, että tänne tulee lisää hulluja kaupungista riehumaan.

Akutun isä on tuonut matkoiltaan kotiin monia muistoesineitä. Kuva: Ivan Bessedin

Koko elämäänsä Valta ei ole vapaakaupungissa viettänyt. Hän muutti 7-vuotiaana Suomeen ja asui siellä äitinsä kanssa kahdeksan vuotta. Tuona aikana he muuttivat monta kertaa.

Lopulta Akutu sanoi äidilleen, ettei jaksa enää muuttaa. Hän halusi kodin.

- Ainoa paikka, joka on koskaan tuntunut kodilta, on tämä talo täällä.

Niinpä hän palasi.

Vaikka Akutu sanoo rakastavansa Suomea ja erityisesti sen luontoa, vapaakaupungissa elämä on rennompaa.

- Suomalaiset eivät tervehdi toisiaan, ja ihmiset ovat usein sulkeutuneita. Suomessa myös suhtaudutaan päihteisiin todella tiukasti.

Vapaakaupunkia on kritisoitu koko sen olemassaolon ajan vapaasta huumekaupasta. Raimolla on ollut pitkään vapaakaupungin keskustassa koju, jossa myydään kannabistuotteita.

Myös Akutu haaveilee hamppukaupan perustamisesta. Hän haluaisi myydä Tanskassa laillista CBD-kannabista, jota kutsutaan lääkekannabikseksi. Sillä on rentouttava ja kipua lievittävä vaikutus.

Vapaakaupungin asukkaaksi ei pääse kuka tahansa. - Käytännössä pitää olla joko syntynyt tänne tai mennä naimisiin jonkun täällä asuvan kanssa, Akutu Valta kertoo. Kuva: Ivan Bessedin

Kuva: Ivan Bessedin

Tanskalaiset ovat vapaakaupungista montaa mieltä. Jo vuosia kaupungissa on pohdittu, milloin paikka pistetään kiinni. Eniten keskustelua käydään huumeista.

Akutu Valta uskoo, että vapaakaupungin tulevaisuus näyttää nyt paremmalta, koska Tanskassa pohditaan kannabiksen laillistamista.

- Sitten jengiläiset ehkä menisivät muualle, ja saisimme elää täällä rauhassa.

Alueella käy myös paljon turisteja. Kaikki vapaakaupungin asukkaat eivät siitä pidä, mutta Valta sanoo, että se on hyvä asia.

Niin ihmisten käsitykset muuttuvat.

- Yksi katu, jossa myydään huumeita, on leimannut tämän koko paikan. Tämä on iso alue, ja meitä on paljon erilaisia ihmisiä täällä. Itse haluan näyttää, että täällä on hyviäkin ihmisiä.

Tällä hetkellä Akutu Valta vietää vapaakaupungissa melko rauhallista elämää. Hän nukkuu paljon ja tapaa kavereitaan usein.

Vapaakaupungissa on oma kirkko, kauppoja, pyöräkorjaamoita, ravintoloita ja yrttilääkäri, jonka luo voi mennä lievien terveyshuolien kanssa.

- Jos olisi jotain vakavampaa, sitten kyllä pitäisi lähteä kaupunkiin lääkäriin.

Koska palveluita on paljon, Valta ei poistu kotikaupungistaan kovin usein. Tulevaisuuttaan hän ei pysty kuvittelemaan missään muualla.

- Olen nyt kotona, siinä paikassa, jossa olen aina halunnut asua.