- Surun kohdannut ihminen harvoin odottaa ihmetekoja tai sitä, että voisit korjata kaiken. Jos voit olla läsnä ja pitää yhteyttä, se riittää, Suvi Mustonen sanoo. Kuva: Veera Visapää / Janakkalan Sanomat
Kuuden lapsen isä ei halunnut enää elää, mutta Suvi Mustosen oli pakko jaksaa jatkaa. Hän toivoo, että ihmiset muistaisivat kysyä toisiltaan mahdollisimman usein: mitä sinulle kuuluu?
Oli aika, jolloin Suvi Mustonen otti auton, ajoi sillä syvälle metsään ja vain huusi. Huusi, kunnes kurkkua alkoi kivistää ja ääni käheytyi.
Hän saattoi myös juosta niin kovaa, että melkein oksensi.
- Tunsin vihaa ja epäreiluuden tunnetta, koska Janne päätti lähteä ja jättää minut selviytymään kaikesta paskasta ja kantamaan vastuun isosta perheestä yksin.
Myöhemmin vihan tunne laantui, ja Suvi myös oppi, että on yleistä tuntea vihaa läheisen kuoleman jälkeen. Puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon tunteita, myös sellaisia, joita ei aiemmin olisi kuvitellut tuntevansa.
- Vähitellen yhä enemmän tilaa ovat saaneet kiitollisuus ja rakkaudellisuus. Olen kiitollinen siitä, että saimme lasten kanssa jakaa niin monta hyvää hetkeä heidän isänsä kanssa, ja nyt meillä on hänestä paljon muistoja.
Mustosen perheen elämä järkkyi viime vuoden keväällä. Perheen vanhimmat lapset löysivät henkensä riistäneen Jannen tämän kotoa. Suvi ja Janne olivat eronneet noin vuosi aiemmin, ja Suvi oli vienyt lapset hakemaan koulukirjojaan isänsä luota. Lyhyeksi tarkoitettu piipahdus muuttui surun alkuräjähdykseksi.
- Nyt kun tapahtuneesta on kulunut yli vuosi, olen vasta alkanut päästä sinuiksi asian kanssa. Se jakso elämästä tuntuu menneen kuin sumussa. Yritin toimia, jotta lapsilla olisi kaikki mahdollisimman hyvin.
Suomen Mielenterveys (Mieli) ry:n kriisipuhelin antaa keskusteluapua kriisissä oleville.
Kriisipuhelin päivystää suomeksi numerossa 09?2525?0111, ruotsiksi numerossa 09?2525?0112, arabiaksi numerossa 09?2525?0113, ukrainaksi numerossa 09 2525 0114 ja venäjäksi numerossa 09 2525 0115.
Mieli ry:n Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua nuorille lähes ympäri vuorokauden osoitteessa sekasin247.fi.
Suomessa kuolee itsemurhan takia vuosittain 600-800 ihmistä. Tuorein tilastotieto on vuodelta 2020, jolloin itsemurha oli 717 vainajan kuolinsyynä.
Sunnuntaina vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää, ja eri puolilla Suomea järjestetään muun muassa kynttilätapahtumia. Suvi Mustonen viettää päivää lastensa kanssa muistelemalla heidän isäänsä, katselemalla valokuvia ja keskustelemalla heidän kanssaan itsemurhasta.
- Huomaan, että myös lapset ovat alkaneet tuoda esille rohkeasti erilaisia tunteita, joita ehkä alkuvaiheessa eivät vielä osanneet purkaa. Toisinaan ne tulevat ulos kiukutteluna, joskus he taas kertovat, että on ikävä isää tai surullinen olo. Silloin pyrin rauhoittamaan tilanteen ja antamaan lapselle aikaa ja tilaa kohdata tunteensa. Sauna on monesti hyvä terapiapaikka.
Suvi kertoo olevansa siitä onnekas, että hänellä oli laaja ystävien ja sukulaisten verkosto, joka auttoi perhettä kriisin keskellä. Hän oli myös itse aktiivinen ja kertoi avoimesti tapahtuneesta ja siitä, että ottaa mielellään apua vastaan.
Suvi Mustosen perhettä koskeneen tragedian jälkeen hänen kotikylällään järjestettiin Vähäkkälä välittää -hyväntekeväisyystapahtuma itsemurhan tehneiden omaisten tukemiseksi. Kuva: Anni Nieminen
Ihmiset kuitenkin kohtaavat kuoleman hyvin eri tavoin, ja osa läheisistä ei ole sellaisessa tilassa, että osaisi vaatia apua tai ottaa sitä vastaan. Läheisten asemaa voi vaikeuttaa entisestään se, millainen leima itsemurhaan saatetaan liittää.
Suvi neuvookin läheisen menettäneen ystäviä olemaan rohkeasti yhteydessä ja kysymään, miten voi olla avuksi.
- Jos tuntuu, ettei tiedä, mitä sanoisi, ole oma itsesi. Surun kohdannut ihminen harvoin odottaa ihmetekoja tai sitä, että voisit korjata kaiken. Jos voit olla läsnä ja pitää yhteyttä, se riittää.
SuvillE ja Jannelle syntyi kuusi yhteistä lasta, jotka ovat nyt 5-15 vuoden ikäisiä. Lisäksi Suvilla on 19-vuotias aikuinen lapsi.
Suvi ei kokenut jääneensä kriisitilanteessa yksin.
Ensin tulivat poliisi ja ruumisauto. Sitten paikalla olikin jo kaksi läheistä ihmistä ja Suvin äiti, joka haki lapset luokseen. Suvi meni perässä, ja perhe vietti mummolassa pari päivää.
- Pyysin myös Jannen omaisia, kunnan sosiaalityöntekijää ja kriisityöntekijöitä sinne, jotta he pystyivät paremmin hahmottamaan tilanteen ja sen, millaista apua tarvitsimme siinä tilanteessa.
Suvi uskoo, että hänellä on paitsi maaseudun kehittämiseen keskittyneen työnsä, myös koulutustaustansa vuoksi ollut nopeasti varsin hyvä käsitys siitä, millaista apua kannattaa pyytää ja mitä on tarjolla. Kaikki eivät hänen mukaansa välttämättä pysty hahmottamaan tilannetta yhtä selkeästi.
- On riski, että ihminen tai perhe jää täysin tukitoimien ulkopuolelle, kunnes tulee ongelmia. Niin ei saisi olla, vaan apua tulisi tarjota varhaisessa vaiheessa.
Suvi ehdottaa, että kunnassa voisi olla surulähettiläs, joka ottaisi yhteyttä läheisensä menettäneeseen säännöllisin väliajoin. Näin huomattaisiin myös tapaukset, joissa avun tarvetta ei tunnisteta heti, mutta esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden päästä voisi kaivata esimerkiksi vertaistukea tai keskusteluapua.
- Itse olen toiminnan ihminen, joten tajusin, että nyt on vain huolehdittava omasta ja lasten hyvinvoinnista. Olen käynyt läpi jo yhden loppuunpalamisen, joten sellaista vaihtoehtoa ei ollut, että minä väsyn. Siksi ymmärsin pyytää apua.
Vähikkälän kylässä asunut perhe sai kyläyhteisöltä, suvulta ja perheeltä konkreettista apua, jotta arki saattoi jatkua mahdollisimman normaalisti. Yksi laittoi ruokaa, toinen tyhjensi tiskikoneen ja kolmas luki lapsille iltasadun. Tavallisia asioita, joilla on suuri merkitys silloin, kun maailma on nyrjähtänyt paikoiltaan.
- Kohta 9-vuotias lapseni muisteli vastikään tuota aikaa ja sanoi, että hänelle tuli läheinen ja turvallinen tunne siitä, kun ihmiset auttoivat meitä.
Suvi Mustonen toivoo, että kaikki hänen kohtalotoverinsa saisivat kokea yhtä paljon välittämistä ja huolenpitoa kuin hän sai. Kuva Vähäkkälä välittää -tapahtumasta vuodelta 2021. Kuva: Anni Nieminen
Heti Jannen kuoleman jälkeen Suvista tuntui, että kuolema oli hänen syynsä.
Hän kertoo miettineensä paljon heidän liittoaan ja eroa sekä sitä, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Sittemmin hän on päässyt itsesyyttelystä ja tajunnut, että sekin on hyvin luonnollinen osa suruprosessia.
- Minua on auttanut se, että olen perehtynyt muiden itsemurhan tehneiden läheisten kertomuksiin ja suruun yleisesti. Olen huomannut, että surussa on usein samoja piirteitä ja vaiheita, vaikka kuolemansyyt olisivat hyvin erilaisia.
Suvi suosittelee luettavaksi erityisesti Anneli Juutilaisen kirjaa Lähtösi jälkeen, jota hän kuvaa hyvin vaikuttavaksi. Myös lasten surua koskevista kirjoista on ollut apua.
- Kun aikaa on kulunut, olen pystynyt kokoamaan palan sieltä ja toisen täältä kohti ymmärrystä siitä, mitä suru on. Olen tajunnut, että suru on osa minua ja meitä, eikä se koskaan poistu, vaan sen kanssa on opittava elämään.
Suvi kuvaa surua kutsumattomaksi vieraaksi, joka tunkeutuu kylään, halusit tai et. Se jää loppuelämän seuralaiseksi, mutta muuttaa muotoaan ajan myötä.
- Suru raastaa ja raiskaa, ottaa vallan kysymättä. Samaan aikaan se on herkkää ja omalla tavallaan kaunista.
Lasten kanssa käydyissä keskusteluissa Suvi on huomannut, että kuoleman kosketettua heitä niin läheltä käsitys elämästä on muuttunut. Elämä on epävarmaa, ja voi olla ajoittain pelottava tietää, että ikäviä asioita voi tapahtua jopa aivan varoittamatta. Samalla tuossa tiedossa itää lohdun siemen: kun mikään ei ole varmaa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin nauttia ohikiitävistä hetkistä.
- Siksi sanonkin, että jos sinulle tulee mieleen, mitähän jollekulle kuuluu, kysy viestillä, soita tai mene käymään. Koskaan ei voi tietää, onko meistä kukaan enää seuraavana päivänä täällä.
Sunnuntaina 20.11.2022 kunnioitetaan itsemurhan tehneiden muistoa ja pyritään tuomaan lohtua läheisensä menettäneille
Tapahtuman aloitti vuonna 1992 Mielenterveyden keskusliitto
Itsemurhan tehneiden läheisille vertaistukea tarjoava Surunauha ry koordinoi kynttilätapahtumia, joita järjestetään kymmenillä paikkakunnilla
Kynttilätapahtuma on myös verkossa klo 19 alkaen. Surunauhan chatissa voi jakaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kesken.
Verkkotapahtuman löydät täältä.
Lue lisää: Outi käytti koiran ulkona ja hyppäsi sitten viidennen kerroksen parvekkeelta - pudotuksen aikana hän ehti miettiä yhtä asiaa
TetraSys Oy.