Ilta Sanoma

"Me stripparit olemme kuin terapeutteja. Ihmiset kaatavat niskaasi kaikki huolensa, ongelmansa, fetissinsä ja fantasiansa", Lola sanoo. Kuva: Lolan Dalvian arkisto

Lola Dalvia hankkii elantonsa strippaamalla ympäri maailmaa. Se on rahakasta, muttei helppoa hommaa.

Helsingin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa odottaa kokomustaan pukeutunut nuorehko nainen. Pöydälle on laskettu Pradan pikkulaukku.

- Ihanaa nähdä! Halataanko? Täällä kaikki ovat niin varautuneita, että ei tiedä, kehtaako sitä halata.

Lontoosta Suomeen ensi kertaa saapunut Lola Dalvia, 31, on halaajatyyppiä.

Hän on myös strippari, jonka työmatkaa Helsingissä sadattuhannet ihmiset ovat jo ehtineet seurata Tiktokissa.

- Se johtuu varmaan tavasta, jolla lausuin Helsingin sillä videolla. Ihmiset joko rakastivat tai vihasivat sitä. Mutta minä olen ihan rakastunut Suomeen, Lola sanoo ja vaikuttaa innostuneelta.

- Täällä Suomessa olen muistanut jälleen, miksi aloin tehdä tätä työtä.

Lola puhuu englantia ranskalaisittain murtaen, nopeasti ja paljon, elehtii käsillään eikä kaihda mitään aihetta: hän kertoo lapsuudestaan Etelä-Ranskassa, tanssiharrastuksestaan ja siitä, kuinka haaveili jo nuorena elämästä suurkaupungissa.

18 vuotta täytettyään Lola muuttikin Lontooseen. Vajaan kymmenen vuoden ajan hän teki lastenhoitajan työn lisäksi Lontoossa töitä ravintoloissa, vaatekaupoissa, assistenttina ja klubin emäntänä.

2010-luvun loppupuolella Lola castattiin tosi-tv-ohjelmaan.

- Sen nimiseen kuin Temptation Island. En ole varma, oletko kuullut siitä, Lola pohtii.

Lola ei tosiaan tiedä mitään Suomesta.

Hyppy viettelysten saarelle ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Lola olisi ajatellut - päinvastoin. Kuvaukset olivat ahdistava ja kontrolloitu kokemus.

- Tunsin oloni alipalkatuksi prostituoiduksi.

Jotain roolista tosi-tv:ssä jäi käteen: Lola tajusi nauttivansa olostaan kameran edessä. Hän halusi opiskella näyttelemistä ja tanssia, mutta siihen tarvitsisi rahaa.

Hän oli klubeilla nähnyt, miten sitä sai.

Strippaamalla.

- Se oli aina ollut yksi fantasiani, ja olin miettinyt sitä jo pitkään. Olen silti iloinen, että aloitin vasta 28-vuotiaana. Ymmärrän rahan ja itseni arvon, enkä ole helposti painostettavissa. Nuorempana sellainen on vaikeampaa.

Kuva: Lolan Dalvian arkisto

Lola etsii laukustaan huulipunaansa. Hän siirtää sivuun pinkan seteleitä, jotka on niputettu toisiinsa kuminauhalla. Tässä työssä kukaan ei taida vielä käyttää MobilePayta.

Kolmessa vuodessa Lola on siirtynyt Lontoon klubeilta niin sanotuksi kiertäväksi taiteilijaksi. Hän on yhteydessä klubiin toisessa maassa, sopii työehdoista ja matkustaa muutamaksi viikoksi kyseiseen maahan strippaamaan.

Työsuhde-edutkin ovat huomattavasti monia muita töitä paremmat: maahan tullessaan Lolan työnantaja tarjoaa hänelle majoituksen työskentelyjakson ajaksi.

Se on Lolan mukaan hyvin yleistä maissa, joiden asukkaat eivät itse halua tehdä kyseistä työtä - siis stripata. Suomen jälkeen hänen listallaan ovat ainakin Tanska ja Norja.

Joinain iltoina Lola saattaa tienata pari tonnia yhdessä illassa. Toisina iltoina käteen ei työstä mitään. Myös työpaikka vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon töitä edes jaksaa tehdä. Joillain klubeilla on niin paljon kilpailua, että edes plussan puolelle pääseminen on vaikeaa, Lola kertoo.

- Jos saisin pitää kaikki saamani rahat, voisin tienata 15?000 euroa kuussa. Mutta klubit ottavat palkasta komission - puhumattakaan matkakuluista ja sellaisista. Monet klubit vaativat maksun siitä, että pääsee edes heille töihin.

Tavallisesti Lola kertoo tienaavansa parista tonnista 8?000 euroon kuussa. Se on nopeaa rahaa, mutta ei helppoa rahaa, hän sanoo.

- Me olemme kuin terapeutteja. Ihmiset kaatavat niskaasi kaikki huolensa, ongelmansa, fetissinsä ja fantasiansa. Jotkut haluavat bilemimmin ja jotkut tyttöystävän. Sinun pitää osata lukea tilannetta ja selvittää nopeasti, mitä toinen ihminen haluaa.

Tienaaminen on myös hyvin satunnaista.

- Ei voi koskaan tietää, tuleeko rahaa seuraavalla viikolla. Tällä työllä ei saa pankista asuntolainaa tai työttömyysturvaa, ja rahasta on jatkuvasti huolta.

Lola vaikuttaa aidon kiinnostuneelta Suomesta. Hän kyselee vuokrista, asuinalueista ja siitä, millaista Suomessa on asua. Ja tietysti siitä, millaisia suomalaiset miehet ovat.

Lontoossa stripparin työ on todella kuormittavaa, Lola sanoo. Ihmiset ovat sekaisin ja klubit likaisia. Suomessa klubi ottaa palkasta isomman osuuden, mutta työ on helpompaa.

- Ihmiset kyllä juovat täällä selvästi paljon, mutta ovat silti kohteliaampia, eikä asiakkaista tarvitse taistella. Suomessa tanssijat voivat myös pyytää tippiä esityksen jälkeen, mikä tekee työstä huomattavasti helpompaa. Sellainen ei ole Lontoossa sallittua.

Lola sanoo, ettei hän itse juo, polta tai käytä huumeita. Hän kertoo, kuinka yleisestä käsityksestä poiketen suurin osa strippareista elää todella terveellistä elämää. Myös klubit haluavat, että heidän työntekijänsä pysyvät hyvässä kunnossa.

- Ihmisillä on stereotyyppinen kuva strippareista, jonka he saavat muun muassa leffoista. Haluan muuttaa sitä.

Niihin stereotypioihin Lola törmää työssään päivittäin.

- Ihmiset luulevat, että kaikki stripparit ovat tyhmiä, hän sanoo silmiään pyöräyttäen.

Se on yksi yleisimmistä strippareihin kohdistetuista ennakkoluuloista, jotka eivät pidä paikkaansa.

Stripparit eivät myöskään ole prostituoituja, Lola toteaa. Työhön ei kuulu seksiä missään muodossa, ei edes asiakkaiden suutelua. Turvallisuussyistä yhteystietoja ei luovuteta asiakkaille, eivätkä stripparit käytä töissä oikeaa nimeään. Myös Lola esiintyy tässä jutussa taiteilijanimellään turvallisuutensa vuoksi, mutta hänen oikea henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

- Monet miehet myös tuntuvat luulevan, että olemme työmme vuoksi helppoja. Että lähtisimme kenen tahansa mukaan, joka vain kysyy. Todella monet stripparit saavat miehistä töissä niin tarpeekseen, etteivät he edes halua tapailla ketään vapaa-ajallaan.

Lola näkee työssään jatkuvasti sen, millaisia ihmiset oikeasti ovat:

- Miehet esittelevät minulle kuvia vaimoistaan ja lapsistaan, kun hengaan alasti heidän vieressään. He pyytävät minulta numeroani, vaikka ovat juuri menossa naimisiin. Tässä työssä huomaa joka päivä, kuinka kaikki haluavat pohjimmiltaan vain tuntea itsensä halutuiksi ja hyväksytyiksi.

Lolan puhelin pöydällä välähtää. Ilmoitus on deittisovellus Tinderistä. Kysyn, onko hän tavannut ketään hauskaa Suomessa työn ulkopuolella.

- Olen yrittänyt! Mutta suomalaiset miehet ovat niin ujoja, Lola päivittelee.

Lola kertoo Tinderin olevan hänelle ensisijaisesti työpaikka siinä missä Instagram tai Tiktok. Moni strippari käyttää sosiaalista mediaa työnsä markkinointiin.

Lola tunnustaa Suomen vaikuttavan niin kiinnostavalta paikalta, että hän on oikeasti yrittänyt jutella miesten kanssa myös tutustumismielessä. Se ei ole aina niin yksinkertaista.

Stripparin työssä kohtaa ennakkoluuloja joka päivä, Lola toteaa, vaikka yleensä ihmiset suhtautuvat työhön kiinnostuksella.

- Jos joku kysyy ammatistani, kerron olevani tanssija. Ja kun he kysyvät, millainen tanssija, sanon, että sellainen joka tienaa rahaa.

Vitsi on hieno tapa rikkoa jää.

Juuri stripparin työhön liittyvät ennakkoluulot saivat Lolan kirjoittamaan kokemuksistaan kirjan. Strip - The diary of a hustler (2021) -teoksen kirjoittamiseen löytyi aikaa, kun korona sulki strippiklubit ja esti työnteon. Samoja ennakkoluuloja hän pyrkii rikkomaan sosiaalisen median kanavillaan.

- Louvre ja muut kuuluisat taidemuseot ovat täynnä alastomia kehoja. Elokuvat ovat täynnä alastonkohtauksia, ja se on hyväksyttävää, jopa ihailtavaa. Mutta kun ne samat kehot vie strippiklubille niin, että niiden omistaja hyötyisi niistä, se on yhtäkkiä halveksuttavaa. Halusin kirjoittaa siitä.

Lopuksi Lola esittää toiveen: hän kysyy, voisiko kuvata pätkän haastattelua YouTube-videolleen. Tulevaisuuden toiveissa olisi tehdä sosiaalisen median sisältöjä niin, ettei ainut elanto tulisi strippaamisesta.

- Strippaaminen ei ole mikään eläkevirka, Lola naurahtaa.

Sen jälkeen hän toteaa olevansa todella nälkäinen. Vaihtoehtoina ovat asunnon lähistöllä sijaitseva Lidl ja McDonald's. Ehkä tänään ei jaksaisi laittaa ruokaa, kun on vapaapäiväkin.

Lola heittää ylleen vaalean, luksusta henkivän takin.

- Tämä on kyllä ihan halpis, tyyliin Bershkasta. Mutta se näyttää kalliilta, Lola virnistää, halaa hyvästiksi ja katoaa Helsingin yöhön.

Lue lisää: Seksityöntekijä Adam kertoo, millaista seksiä naiset ostavat - on yksi asia, jota vain harva asiakas haluaa

Lue lisää: Melissa, 30, on kirjoittanut seksistä 10 vuoden ajan - pian häneltä ilmestyy äänikirja, jonka ansiosta yhä useampi suomalainen maksaa erotiikasta

Ilta Sanoma
jeudi 17 novembre 2022 20:30:00 Categories: Ilta Sanoma Työ & raha

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.