Joka kolmas nainen Suomessa joutuu väkivallan kohteeksi. Tiina Jokinen on yksi heistä, jotka juuri ja juuri selviytyivät.

Avopuoliso pahoinpiteli Tiina Jokisen, kun hän oli viimeisellä kolmanneksella raskaana. Kuva: Vesa Ranta

Sinä yönä ulkona oli lähes 30 astetta pakkasta.

Elettiin helmikuuta 2008, ja Tiina Jokisen mies oli jälleen palannut baarireissultaan.

Tiina havahtui siihen unestaan. Hän oli viimeisillään raskaana ja tottunut olemaan varuillaan. Viimeistään äitiyslomalle jäädessään Tiina oli tottunut muokkaamaan arkirytmiään miehensä menojen mukaan.

Hän tiesi, että miehen kotiuduttua uni harvoin enää tulisi.

Muutama vuosi sitten Tiina oli tavannut miehen, joka oli omannut samanlaisen vauhdikkaan ja hetkessä elävän luonteen. Mies oli ollut huomioiva ja hauskaa seuraa.

Sellainen tavallinen suomalainen mies, jolla on omakotitalo ja farmariauto.

Tiina teki kuitenkin töitä miesvaltaisella alalla. Siitä tuli miehelle ongelma. Vuoden aikana mustasukkaisuus vaihtui raivokohtauksiksi ja raivokohtaukset väkivallaksi. Ensin humalassa, sitten jatkuvasti.

Tällä kertaa baarista tullut mies retuutti Tiinan ylös sängystä pelkistä hiuksistaan. Mies kuristi ja potki lattialle kaatunutta avopuolisoaan niin, että Tiinan yöpaita repesi hänen yltään.

Mies jätti Tiinan makaamaan lattialle ja meni tupakalle.

- Siinä vaiheessa tiesin, että oli pakko päästä helvettiin sieltä kämpästä, Tiina Jokinen kertoo.

- Muuten lähtisi henki.

Tiina nappasi naulakosta takkinsa ja juoksi pakkasyöhön, alasti ja avojaloin. Hän ehti lähistöllä asuvan appiukkonsa ovelle, hakkasi ovea ja toivoi, että tämä avaisi, vaikka kello oli vielä yön puolella.

Minuutit olivat pitkiä ja pimeitä.

Muutamaa ikuisuudelta tuntuvaa hetkeä myöhemmin Tiina istui appiukkonsa keittiön pöydän ääressä ja veti sormiaan pitkien hiustensa läpi. Ne irtoilivat lattialle valtavina tuppoina.

Seuraavalla viikolla Tiina meni kampaajalle ja leikkautti jäljellä olevat hiuksensa lyhyiksi. Sellaisiksi, joista olisi vaikeampaa saada otetta.

- Ja seuraavana päivänä lähdin sitten turvakotiin.

Tiina Jokisen silloinen puoliso pahoinpiteli hänet 14 vuotta sitten. Kuva: Vesa Ranta

Joka kolmas nainen kohtaa Tiinan tavoin elämässään fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa Suomessa.

Suuri osa väkivallasta ei koskaan päädy tilastoihin tai poliisille: arviolta vain noin 15 prosenttia tapauksista tulee poliisin tietoon. Vielä yleisempää on henkinen väkivalta, joka jää vaikean tunnistettavuutensa vuoksi usein tilastoimatta.

Helmikuisena yönä tapahtunut pahoinpitely oli ainut, josta Tiinan silloinen avopuoliso sai tuomion. Mies jäi kiinni, sillä Tiinan oli ollut pakko mennä seuraavana päivänä neuvolaan.

Todisteita oli riittävästi: Muistelmia käsivarsissa, rinnassa, taipeissa ja säärissä. Haavoja kaulalla ja haljennut alahuuli. Hiuksia, joita Tiinan päästä oli lähtenyt tupoittain.

- Siinä oli riittävästi todisteita. Niitä harvoin on tarpeeksi, puhumattakaan siitä, että olisi sana sanaa vastaan, Tiina toteaa.

Rangaistus: 500 euroa raskaana olevan naisen hakkaamisesta. Me Naiset on tarkistanut tuomion käräjäoikeudesta.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa tutkittiin sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa. Sen mukaan suomalaiset naiset kokevat väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin EU-maissa asuvat naiset keskimäärin. Tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalainen nainen on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Henkistä väkivaltaa on kohdannut raportin mukaan yli puolet suomalaisista naisista.

Miksi maailman onnellisimmaksi maaksi tituleerattu Suomi on niin vaarallinen paikka paikka naiselle?

Asia ei ole aivan niin yksinkertainen, kuin mitä tämä tutkimus antaa ymmärtää. Maita vertaillessa tulisi huomioida vastaajien taustatekijät, maiden yhteiskunnalliset erot ja käytetyt tiedonkeruun menetelmät, sanoo THL:n erikoistutkija Johanna Hietamäki.

- Silti väkivallan esiintyvyysluvut ovat Suomessa poikkeuksellisen korkeita.

Kun puhutaan eroista eri maiden välillä, puhutaan yhteiskunnan eroista, Hietamäki kertoo. Silloin täytyy tarkastella sitä, kuinka sisäänrakennettua väkivalta on yhteiskuntaan.

- Jos mies kontrolloi naisen elämää ja menemisiä, mutta sitä pidetään kyseisessä maassa normaalina, nainen ei välttämättä edes ymmärrä kokevansa väkivaltaa. Silloin siihen ei ole myöskään keinoja puuttua.

Nykyään Tiina Jokinen voi harrastaa hevosia ilman pelkoa ex-puolisostaan. Kuva: Vesa Ranta

Suomessa väkivaltaa kokeva voi mennä esimerkiksi turvakotiin. Näin teki myös Tiina pian helmikuisen yön jälkeen.

- Siihen aikaan turvakodeissa oli kuitenkin tosi tarkat säännöt: Siellä toimittiin samalla tavalla kuin ensikodeissa, eikä monissa siellä tehtävissä asioissa ollut itselleni tarttumapintaa, Tiina kertoo.

Muutaman turvakodissa vietetyn viikon jälkeen hän palasi kotiin. Keväällä 2008 syntyi terve vauva.

Synnytyksen jälkeen Tiina sai sairaalassa täytettäväkseen kotiutumistarkastuslomakkeen. Siinä kysyttiin aika tavanomaisia asioita, kuten että koetko pärjääväsi arjessasi, tai että onko kotonasi väkivallan uhkaa.

Jälkimmäiseen Tiina vastasi kyllä.

- Papereita läpi käynyt sairaanhoitaja kysyi, että onko tämä vitsi. Vastasin vain, että olisipa, mutta olen ollut raskausaikanakin turvakodissa.

Tiina kertoo sairaanhoitajan menneen tilanteessa vaikeaksi. Sairaanhoitaja oli Tiinan mukaan todennut, että Tiina on sitten varmaan turvakodin asiakas.

Lopulta kukaan ei oikeastaan puuttunut asiaan mitenkään, ja äiti ja vastasyntynyt lapsi suuntasivat kotiinsa. Siihen, jossa Tiina oli ilmoittanut olevan väkivallan uhkaa.

14 vuodessa laki on muuttunut hieman: Vuonna 2011 Syyttäjän syyteoikeus laajennettiin koskemaan myös lievää pahoinpitelyä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lähisuhdeväkivaltatapauksissa syyttäjä voi nostaa syytteen ilman uhrin suostumusta tai vaatimusta. Väkivallan kokijan ei tarvitse siis toimia tilanteessa asianomistajana. Tavoitteena on tuoda yhä selkeämmin esiin perheväkivallan tuomittavuus.

Kymmenessä vuodessa on muuttunut myös moni muu asia. Vuonna 2015 Suomi allekirjoitti Istanbulin sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta yhdessä muiden EU-maiden kanssa.

Suomeen on perustettu maksuttomia turvakoteja, vuorokauden ympäri päivystäviä auttavia puhelimia ja kampanjoitu naisten kokemaan väkivaltaan liittyvän stigman lievittämiseksi.

Myös terveydenhuollon ammattihenkilöllä on nykyään velvollisuus ilmoittaa mahdollisesta sosiaalihuollon tuen tarpeesta - esimerkiksi väkivallan uhkasta kotona.

Suomen korkea sijoitus väkivaltatilastoissa johtuukin osin myös siitä, että naiset Suomessa tunnistavat yhä paremmin sen, mikä oikeastaan on väkivaltaa. Väkivaltaan liitetyn stigman väheneminen puolestaan on johtanut siihen, että naiset uskaltavat myös ilmoittaa siitä viranomaisille.

Hietamäki kertoo ruotsalaistutkimuksesta, jossa tutkijat ovat ottaneet huomioon myös muun muassa vastaajien henkilökohtaisen tilanteen ja heidän asuinpaikkansa.

- Pohjoismainen paradoksi eli väkivallan suurempi esiintyvyys näyttää siis todellisuudessa katoavan maissa, joissa on parempi sukupuolten välinen tasa-arvo. Tätä on tärkeä tutkia enemmän, hän sanoo.

- Jos katsotaan, että miten terveydenhuollossa tunnistetaan väkivaltaa, niin onhan se edelleen tosi heikolla tasolla, Elisa Niklander sanoo.

Hän työskentelee väkivallan ehkäisyn kehittämispäällikkönä THL:ssä.

Syitä siihen on monia, Niklander toteaa. Työntekijällä voi olla esimerkiksi itsellään kokemuksia väkivallasta, jolloin hänen voi olla vaikeaa kohdata väkivaltatilanteita työssään.

- Terveydenhuollon työntekijä tai viranomainen saattaa myös tietämättömyyttään kysyä syyllistävästi, että "miksi sä vaan jätä sitä tai mikset sä vaan lähde tai mitä sä itse teit siinä."

Sosiaali- ja terveysministeriö on suositellut jo vuodesta 2008 lähtien, että jokaisessa kunnassa olisi väkivaltatyön koordinaattori ja moniammatillinen väkivallan ehkäisyn työryhmä. Silti Suomessa on edelleen alueita, joissa sellaisia ei ole.

- Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluita varten on työryhmiä, mutta väkivaltatyössä ne voivat puuttua kokonaan.

Tiinan silloinen avopuoliso, lapsen isä oli pahoinpitelytuomion jälkeen luvannut hakea apua väkivaltaisuuteensa. Asia on kirjattu myös käräjäoikeuden päätökseen. Tiina ja mies kävivät hetken terapiassa kukin tahoillaan.

- Sitä kesti noin kolme viikkoa. Sen jälkeen mies lähti ryyppäämään, vaikka lupasi lopettavansa, Tiina sanoo.

Hän tiesi, mitä siitä seuraisi.

Tiina pakkasi lastenvaunuihin niin paljon vauvan ja nelivuotiaan esikoisensa tavaraa kuin pystyi. Hän hyppäsi Ouluun vievään bussiin, majoittui yön hotellissa ja jatkoi matkaa bussilla heti seuraavana aamulla.

Perille päästyään hän soitti ovikelloa.

- Oli siinä vanhemmilla ihmettelemistä, kun tytär ilmestyi ovelle kolmeviikkoisen vauvan ja nelivuotiaan kanssa, Tiina naurahtaa hieman lakonisesti. Vanhemmilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä Tiina oli kokenut.

Uusi elämä täytyi aloittaa täysin tyhjästä.

- Usein ihmiset pohtivat, miksi väkivallan kokija ei vain lähde. Sanotaan, että jos se kerrankin lyö, niin minä lähden, Tiina sanoo.

- Jos olisin pakannut yhdenkin laatikon, niin mies olisi hakannut minut hengiltä. Siinä voi jokainen miettiä, kuinka helppoa on lähteä omasta kodistaan niin, ettei ikinä palaa.

Kuva: Vesa Ranta

Naisten kokemalla väkivallalla on monta puolta. Yksi niistä on naisten kokema inhimillinen kärsimys, jolla on ylisukupolvisia vaikutuksia. Tiedetään, että väkivallalla on paitsi valtavat vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, myös palveluntarpeeseen.

Puhutaan siis terveydenhuollon resursseista eli rahasta. Sitä Suomessa kuluu väkivallan seurauksien hoitamiseen paljon.

Heli Siltalan väitöskirjatutkimuksen (2021) mukaan lähisuhdeväkivallan uhreilla on niin paljon terveysongelmia, että he käyttävät terveydenhuollon palveluita jopa 80 prosenttia enemmän kuin muu väestö.

Kustannukset kääntyvät laskuun sen jälkeen, kun lähisuhdeväkivalta on tunnistettu.

Elisa Niklander ja Johanna Hietamäki ovat yhtä mieltä siitä, että väkivallan tunnistamiseen liittyvien koulutusten tulisi olla lakisääteisiä kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla. Ensiapuun tulevalta väkivallan uhrilta tulisi kysyä rutiinilla skriinauskysymyksiä esimerkiksi mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta.

On myös yksi alue, joka usein väkivallan ehkäisyssä unohdetaan, Niklander kertoo. Väkivalta on ylisukupolvista ja kulttuurisidonnaista. Kun sitä saadaan ehkäistyä, voidaan katkaista väkivallan kierrettä.

- Väkivallan tekijän auttaminen auttaa myös väkivallan uhreja. Se voi vähentää myös muun muassa parisuhteen jälkeistä vainoa ja sitä, käyttääkö tekijä tulevissa suhteissaan väkivaltaa, Niklander kertoo.

Väkivaltainen parisuhde heijastui Tiinan elämään pitkään. Nykyään Tiinalla on uusi, turvallinen kumppani, jonka kanssa hän haluaa jakaa elämäänsä.

Paniikkikohtaukset ja ahdistus vaivaavat vielä yli vuosikymmenenkin jälkeen, esimerkiksi silloin, kun Tiina kohtaa humalaisia ihmisiä.

Keho muistaa.

Tiina toivoo, ettei väkivaltaa kohdannut jäisi Suomessa yksin: Hän muistaa turvakotiin lastensa kanssa tulleen isän, jolta sai tilanteeseensa vertaistukea. Hän muistaa avohoidon terapeutin, joka vaikutti oikeasti välittävän siitä, kuinka hän jaksaa.

Ja hän muistaa, kuinka itse väkivaltaa kokiessaan käyttäytyi. Ehkä siksi hän uskalsi avata suunsa, kun huomasi ystävänsä vuosien jälkeen käyttäytyvän samalla tavoin.

- Kuuntelin ystäväni selostusta parisuhteensa haasteista. Kysyin sitten suoraan, että onko teillä siellä kotona väkivaltaa, hakkaako se sua? Se kuulosti niin tutulta, Tiina kertoo.

Aluksi ystävä kielsi kaiken. Kahden viikon päästä Tiina näki ystäväänsä uudestaan. Ystävä kertoi miehen murtaneen hänen nenänsä, muttei uskaltanut aiemmin kertoa asiasta kenellekään.

Tiina kertoo keskustelun rohkaisseen ystävää muuttamaan pois väkivaltaisen kumppaninsa luota.

- Kaikki voivat vähän rohkeammin työntää nokkansa toisten asioihin ja kysyä, että mitä kuuluu. Se herättää sen toisenkin ymmärtämään, ettei tällaista tarvitse sietää.

Akuutissa hätätilanteessa, esimerkiksi väkivallan uhatessa soita aina yleiseen hätänumeroon 112.

Rikosuhripäivystys vastaa numerossa 116?006 suomeksi ma-pe klo 9-20 sekä ruotsiksi ma-pe klo 12-14.

Nollalinjan puhelinpalvelu lähisuhdeväkivaltaa kohtaaville 080?005?005. (Avoinna 24h vuoden jokaisena päivänä.) Chat-palvelu auki arkisin klo 9-15. Nollalinjan sivuilta löytyvät listattuina myös kaikkien Suomen turvakotien yhteystiedot.

Naisten Linjan tukipuhelin 0800?02400 suomeksi ma-pe 16-20 ja englanniksi perjantaisin klo 16-20. Chat-palvelu tiistaisin ja torstaisin klo 17-19.

Mieli ry:n Valtakunnallinen kriisipuhelin suomeksi 09?2525?0111 (24h), ruotsiksi 09?2525?0112 (avoinna ma ja ke klo 16-20, ti, to, pe klo 9-13) sekä arabiaksi ja englanniksi 09?2525?0113 (avoinna ma ja ti klo 11-15, ke klo 13-16 ja klo 17-21, to klo 10-15).

Kaikki linjat ovat maksuttomia.

Tällä viikolla Me Naisten teemana verkossa, somessa, lehdessä ja Me Naiset Radiossa on lainsäädäntö. Kysymme, miksi laki ei toimi. Julkaisemme aiheeseen liittyviä juttuja joka päivä 7.-13.11.2022.

Aiemmat jutut:

Lue lisää: Ex-mies raahasi Sannan kodin yläkertaan ja raiskasi hänet - sen jälkeen Sanna tiesi tismalleen, mitä tehdä

Lue lisää: Sari ryhtyi äitinsä omaishoitajaksi, koska kotihoito mokasi pahemman kerran - sitten hän tajusi, että omaishoitajan tuloihin liittyi nurinkurinen seikka