Tekisi mieli kysyä oppositiolta ja hallitukselta: ettekö te ymmärrä aiemmin tekemiänne ja allekirjoittamianne papereita, kirjoittaa EU:n ennallistamisasetuksesta kolumnisti Saara Kankaanrinta.

"Se maksaa Suomelle 930 miljoonaa vuodessa!", uutisoitiin EU:n luonnon ennallistamisasetuksesta. Seurauksena oli pelkoa ja pöyristystä. Hallituskin heiluu lähes hajoamisen partaalla.

Harmi, ettei tekemättömyyden hintalappua uutisoida. Se on isompi. Ja sitä kalliimpi, mitä pidemmälle lykätään tekoja. Vai annetaanko elonkirjon hiipua ja järvien samentua umpeen?

Meitä pelotellaan "museoinnista". Museo on edessä, jos emme tee mitään. Voimme mennä sinne katsomaan tauluja kirkkaista järvistä, suljetuista sellutehtaista tai lajeista joita oli.

Ei Unionissa kiusakseen keksitä näitä. Jos "EU vaatii" luopumaan lapsityövoimasta, onko se EU:n oikku vai reaktio maailman tilaan?

Mitä jos tennariteollisuus tai pikamuodin etujärjestö riehuisi, että aivan kamalaa, liian kallista ja kyllä tästä pitää itse saada päättää.

Tältä näyttää, kun luonnon hyvän tilan tavoitetta vastustetaan. Meitähän ei määräillä parantamaan kotimaisen luonnon tilaa!

Jos "ennallistaminen" ahdistaa, unohda sana. Asian voi ilmaista myös näin: vesistöjen pelastaminen maksaa. Tuho on jo tehty, mutta saastuttaja ei ole maksanut.

Tuo karkea hinta-arvio on kuin esiin nostettu velkakirja. Tähän on päästy lainalla, jonka takaisinmaksu korkoineen ei unohtunutkaan.

Ruskeat mökkijärvet, joet, purot ja Itämeri vaativat paljon tekoja. Keskustelussa tuntuu unohtuvan, että kyseessä on suomalaisen lähiluonnon parantaminen.

Miljardien arvoista on myös luontomatkailu ja muut puhdasta luontoa tarvitsevat elinkeinot. Mutta se taitaa kuulostaa liian puuhastelulta. Suomessa talous tarkoittaa vain teollisuutta.

Jos metsistä puhutaan: eikö Suomi voisi olla edelläkävijä? Sen sijaan että haikaillaan peräpeilistä aikoihin, joina ei ymmärretty seurauksia.

Metsäteollisuuden olisi lobbareiden mukaan pitänyt loppua jo jätevesien käsittelyyn tai jäte- ja kemikaaliasetukseen. Väitteistä huolimatta ala tahkoaa rahaa.

Kannattaa edelleen varmistaa toimintaedellytykset, jotta ei joudu öljyteollisuuden tielle.

Hyvä parannus on vaikka soiden ennallistaminen. Kaivurikuski osaa kyllä tukkia kaivamansa ojan. Se on työtä, toimeentuloa ja näkyy vesistöissä.

Meillä on Suomen sitoumuksia, tiekarttoja, päätöksiä ja nykyinen hallitusohjelma, joissa pyritään samaan kuin ennallistamisasetuksessa.

Tekisi mieli kysyä oppositiolta ja hallitukselta: ettekö te ymmärrä aiemmin tekemiänne ja allekirjoittamianne papereita? Oletteko lukeneet koko asetusehdotusta?

Edessä on väistämätön siirtymä tuhoavasta korjaavaan. Isänmaallista olisi, myöhässäkin, lähteä kipinkapin Brysseliin lobbaamaan rahaa siirtymään.

Ei ole viisasta loitsuta epämääräisiä pelkoja ja keskittyä vastustamaan. Täytyy tunnustaa tosiasiat, miettiä ratkaisuja ja käyttää tilanne hyödyksi Suomelle.

Muuten on turha itsenäisyyspäivänä lauleskella niistä laaksoista, kukkuloista, vesistä, rannoista rakkaimmista.