Kuka haluaa raahautua Pasilaan kuuntelemaan narsisteja, jotka ottavat maailmanhistoriaan kuuluvan epävakauden superhenkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan, kysyy Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

Sen sijaan että tärkeilevät aikuiset ovat huolissaan nuorista, jotka eivät lue, kannattaisiko olla välillä huolissaan aikuisista, jotka lukevat?

Ne vaikuttavat kovin yksinkertaisilta ihmisiltä.

Tänä viikonloppuna osa niistä kokoontuu Messukeskukseen Helsingin kirjamessuille kuuntelemaan, kun kirjailijat keskustelevat yhteiskunnallisista teemoista.

Kirjailijat?

Yhteiskunnalliset teemat?

Miksi?

Kirjailija Riikka Pulkkinen sanoi Hesarin haastattelussa Putinista, että "moni kirjailija on ottanut superhenkilökohtaisesti sen, että yhden ihmisen tapa vääristellä todellisuutta muuttaa maailmanjärjestystä". Kuka haluaa raahautua Pasilaan kuuntelemaan narsisteja, jotka ottavat maailmanhistoriaan kuuluvan epävakauden superhenkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan?

Yksinkertaisilta kirjaihmisiltä kului aika kauan ennen kuin ne keksivät kritisoida kirjamessuja, ja kun ne tänä vuonna viimein keksivät, se osui samalla tavalla ohi kohteen kuin kirjailijan idea siitä, että seuraava kirja voisi kertoa koirastani.

Kirjamessut ovat kuulemma pinnallistuneet.

Ne ovat kaupalliset messut, mitä muuta ne voisivat olla kuin pinnalliset?

Haluaisiko joku käydä messuilla, joissa yli-innostunut haastattelija kyselee sisäänpäin kääntyneeltä kirjailijalta uuden romaanin hauraasta minäkertojasta ja kirjailija kuiskii vastaukseksi, että on siinä kieltämättä vähän minuakin, mutta tarinana se on kreikkalainen tragedia sijoitettuna porttikonkiin Kalliossa?

Somevaikuttajat ovat kuulemma vallanneet kirjamessut. Mitä sitten?

Kirjallisuudesta tuli hetkeksi kelpo elämäntapavalinta, joogan ja sohvatyynyajatusten itsekeskeinen lapsi, ja totta kai kaikki haluavat sellaiseen herkutteluun mukaan. Eikä lopulta ole niin suurta eroa, kumpi hyrisee äänikirjassa kehollisuudestaan, somevaikuttaja vai ammattikirjailija, somevaikuttajalla on sentään puhtaammat huonekalut, joissa istua kehoa tutkailemassa.

Tämän vuoden kirjamessujen teemana on "rakentava debatti", joka on siinä mielessä merkittävä, että edellisten kirjamessujen teemojen tavoin se ei tarkoita mitään.

Rakentavaa debattia tullaan käymään sellaisista yllätysaiheista kuin Venäjä, ilmastokriisi ja naisviha.

Koska suurella todennäköisyydellä messuille ei ole saatu mukaan laumoittain naisia vihaavia diesel-putinisteja, mistä ne siellä debatoivat? Hymisevät toisilleen siitä, että Messukeskuksen ulkopuolella asuu kuulemma alempiarvoisia ihmisiä, jotka muuttuisivat laadukkaammiksi, jos voisin kirjailijana pestä ne omahyväisyydelläni?

Ja miksi Kirjamessut luovutti ja päätti, että kirjallisuus on jotain, jonka voi kiteyttää yksinkertaisiksi ajatuksiksi?

Ei se ole kirjallisuutta, vaan television aamukeskustelu. Kirjallisuus on paljon enemmän, mutta toisaalta on helpompi sanoa "Olen huolestunut Venäjän tilanteesta, ilmastokriisistä ja mikä se kolmas oli?" kuin kirjoittaa.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.