HIFK:n seurajohto ei voi enää silotella ja puhua parhain päin käsillä olevaa fiaskoa, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.

Tobias Salmelaisen (vas.) johtama ja Ville Peltosen valmentama HIFK rämpii SM-liigassa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS, Toni Repo / IS

Helsingin IFK:n uskollisten kannattajien jänne katkesi keskiviikkoiltana Nordenskiöldinkadun jäähallissa.

Aneemisessa 0-3-kotitappiossa KalPaa vastaan HIFK:n kannattajat kääntyivät ensimmäistä kertaa sankoin joukoin omiaan vastaan ja buuasivat joukkueen ulos kaukalosta.

- Ansaittiin täysin meidän kotiyleisön reaktiot. Ei oltu sitkeitä, kuten ollaan oltu aiemmissa peleissä täällä, kommentoi päävalmentaja Ville Peltonen ottelun jälkeen.

HIFK:n kannattajien turhautumisen ymmärtää. Runkosarjaa on pelattu neljännes. HIFK on sarjataulukossa toiseksi viimeisenä. Eroa viimeiseen suoraan pudotuspelipaikkaan eli kuudenteen sijaan on jo 11 pistettä.

Seurajohto ei voi enää silotella ja puhua parhain päin käsillä olevaa fiaskoa. HIFK on sortumisen partaalla. Tämä kausi on kovaa vauhtia menossa ryteikköön.

Ville Peltonen valmentaa toista kauttaan HIFK:ta. Kuva: Toni Repo / IS

Lokakuun kahdeksasta ottelusta HIFK on voittanut vain kolme. Tällä hetkellä HIFK kahlaa neljän ottelun tappioputkessa, jonka aikana joukkue on tehnyt tasan yhden maalin.

HIFK:n viisikkopuolustaminen on pääosin ahnasta ja kurinalaista, mutta kokonaisuus ei vakuuta alkuunkaan. HIFK:n kiekollisen pelaamisen rakenne venyy ja paukkuu ottelusta toiseen. Pelitavallinen selkänoja on hutera.

Suurin yksittäinen ongelma on toki krooninen tehottomuus.

HIFK on tehnyt nuhaiset 1,53 maalia per ottelu ja laukausprosentti tasakentällisin (5,3) on koko sarjan heikoin. Ylivoimaprosentti 5,1 on niin ikään selvällä erolla sarjan surkein.

- Kärsitään lamasta, joka näkyy tulostaululla. Siihen löytyy yksi lääke: pitää löytää vielä enemmän menijöitä ja kiekkoja sinne maalille. Myöskin ylivoimalla se puuttuu. Pitää olla selkeä määrätietoisuus ja suunta, tietty tempo maalin eteen menemiseen, Peltonen sanoi keskiviikon tappion jälkeen.

Jos asia olisi näin yksinkertainen, tämä lääkeannos olisi vedetty kitusiin jo aikoja sitten.

HIFK alkaa olla niin syvällä suossa, ettei sieltä nousta maalille menoilla tai hikisillä välipäivän laukausklinikoilla. HIFK on täydellisessä henkisessä takalukossa, jonka purkamiseen keinot alkavat olla vähissä.

HIFK alisuorittaa tällä hetkellä raskaasti monella sylinterillä.

Punaisten paras pistemies 15 ottelun jälkeen on puolustajajärkäle Ilari Melart tehoilla 4+4. Melart on ollut joukkueen harvoja valopilkkuja, mutta hänkin on pelannut edelliset seitsemän ottelua kiikareilla.

Olli Palola on hyökkäyksen "tehopyssy" kolmella osumalla. Eetu Koivistoisen, Iiro Pakarisen, Otto Paajasen, Julius Nättisen, Roni Hirvosen, Sebastian Dykin, Teemu Tallbergin ja Juha Jääskän, siis kahdeksan ydinhyökkääjän, yhteenlaskettu maalimäärä on kahdeksan. Siitä kasaantuu hintaa yhdelle maalille.

On käsittämätöntä, ettei valmennus ole pystynyt repimään nykyisestä rosterista nähtyä enempää.

Se on myös sanottava, että odotukset HIFK:ta kohtaan ennen kauden alkua olivat harvinaisen matalalla.

Takana oli katastrofiin päättynyt kausi ja kymmenestä parhaasta pistemiehestä viisi poistui riveistä. Sisään tuli neljä uutta vahvistusta, joista vain Melart on täyttänyt paikkansa. Nättisen piti olla uusi tehotykki, mutta hän ehti pelata kahdeksan ottelua ennen loukkaantumista.

Maalivahtipuolella HIFK jatkaa samalla kokemattomalla kaksikolla kuin viime keväänä. HIFK:n onneksi tolppien välissä tapahtui vallanvaihto, kun lupaava Roope Taponen söi Niilo Halosen edestään. Taponen, 21, oli ennen kautta kysymysmerkki, mutta hän on torjunut mainiosti.

Paperilla joukkue ei ole niin huono kuin umpisurkeat tulokset antavat ymmärtää, muttei HIFK:n kokoonpano myöskään ole lähelläkään sitä, mitä kolmen miljoonan euron joukkueen pitäisi olla.

Resursseihin peilaten HIFK on SM-liigan ylivoimaisesti suurin floppi.

HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen vastaa joukkueen rakentamisesta. Kuva: Antti Hämäläinen

HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen linjasi kuukausi sitten, että on liian aikaista arvioida sitä, miten joukkueen rakentaminen on onnistunut. Salmelaisen mukaan arviointia on hedelmällisempää tehdä 20 ottelun kohdilla.

- Uskomme siihen, että kun pidämme rauhan ja maltin ja jatkamme työntekoa, pelimme kehittyy, pelaajat kehittyvät ja sen myötä joukkueemme menestyy paremmin, Salmelainen ilmoitti viiden ottelun jälkeen, kun HIFK oli jumbosijalla.

Entäpä jos arviointia tehdään tämän alkukauden sekä reilun neljän kauden ajalta.

Salmelainen aloitti HIFK:n urheilujohtajana viisi vuotta sitten. Salmelaisen aikakaudella HIFK on saavuttanut kaksi pronssia. Ei mitään muuta.

Yksi fakta on säilynyt samana vuodesta toiseen. Salmelainen on saanut kasata joukkuetta yhdellä liigan paksuimmista lompakoista, mutta näytöt ovat toistaiseksi mitättömät.

HIFK:n kokoonpanossa on kaudesta toiseen valuvikoja, jotka menevät joukkueen rakentamisesta vastaavan urheilujohtajan piikkiin.

Tällä kaudella ongelmia on ilmennyt puolustuksessa ja keskikaistalla. Puolustuksen profiili on tasapaksu ja kiekollisesti keskinkertainen.

Keskikaistalla Koivistoinen ja Paajanen ovat olleet viime kauteen verrattuna varjojen mailla, eikä köykäisestä hyökkäyspelirakenteesta tule apuja. Kaksikon takaa puuttuu laatua. Keskikaistan ohuudesta kertoo se, että voimalaiturina tunnettu Pakarinen on pelannut keskellä.

Eetu Koivistoisen ja muiden HIFK:n kärkihyökkääjien ruuti on ollut märkää. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

HIFK on ajautunut kiusalliseen syöksykierteeseen.

Vaihtopenkin takana seisoo toista kautta seuraikoni, joka nauttii varauksetonta arvostusta ja luottamusta HIFK:n yhteisössä. Paljon katsotaan asioita läpi sormien vain sen takia, että päävalmentajana on Ville Peltonen, elävä pelaajalegenda.

Kuka muu tahansa kuin Peltonen olisi todennäköisesti saanut kenkää näin heikkojen esitysten jälkeen.

Pelaajat pelaavat, mutta Peltonen vastaa asemansa puolesta HIFK:n pelaamisesta ja siten tuloksista. Tuloksellisesti prosessi ei etene.

On myös kysyttävä, mitä lisäarvoa apuvalmentajat tuovat yhtälöön. Samuel Tilkanen ja Cory Murphy ovat Peltosen luottoapureita, mutta millä näytöillä? Murphyn vahtivuorolla HIFK:n ylivoimapeli ainakin sakkaa historiallisella tavalla.

Tilannetta ei auta yhtään se, että Peltosen valmennustyyli käy helposti raskaaksi, kun tappioita kasaantuu ja paine kasvaa. Videosulkeisten määrässä mitattuna HIFK olisi Suomen mestari. Valmennusryhmä painaa pitkää päivää ja kelaa videoita, mutta onko sillä työkaluja umpisolmun aukaisemiseen?

Näyttää siltä, että Peltosella ja Salmelaisella on ylemmän johdon siunaus ja täten työrauha, vaikka näytöt ovat olemattomat. HIFK:n johto kantaa siitä vastuunsa. Selvää kuitenkin on, että HIFK ei voi jatkaa samalla tavalla. Jotain on muutettava.

Vastuu syväkyykystä lankeaa yhtä lailla valmennukselle, urheilujohtajalle ja pelaajille.

HIFK:lla on sentään se luksus puolellaan, että seura pystyy kriisin keskellä satsaamaan lisäeuroja pelaajiin. Se taas on toinen kysymys, onko seurassa riittävästi osaamista.