ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut kahden viime vuoden aikana. Tutkimuksiin hakeutuvat nyt kaikenikäiset suomalaiset, mutta suhteellisesti eniten niitä todetaan yllättävässä ryhmässä.

ADHD ei voi "puhjeta" aikuisena, vaan oireita on pitänyt olla lapsesta saakka. Kokonaan oma lukunsa on itse aiheutettu ADHD, josta käytetään lyhennettä ADT. Kuva: Colourbox

ADHD-diagnoosien määrä on kahden viime vuoden aikana kasvanut selvästi. Terveystalon psykiatrian erikoislääkäri, dosentti Sami Leppämäki arvelee yhä useamman hakeutuvan tutkimuksiin osin siksi, että ADHD:stä puhutaan julkisuudessa niin paljon.

-?Myös korona on varmasti vaikuttanut. Ihmisillä on ollut aikaa itsetutkiskeluun ja on lähdetty hakemaan ratkaisua. Oma terveys kiinnostaa ja haetaan apua, minkä ainakin minä koen pääsääntöisesti positiiviseksi asiaksi.

Diagnoosien määrä on kasvanut kaikissa ikäryhmissä. Vaikka julkisuudessa on puhuttu eniten juuri lasten ja nuorten aikuisten diagnoosien määrän kasvusta, suhteessa eniten niitä havaitaan yllättäen 40-50-vuotiailla. Se selittynee sillä, että heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan ei ADHD:tä eli tarkkaavuushäiriötä vielä juurikaan tutkittu.

-?Voi sanoa, että diagnoosit lisääntyvät tällä hetkellä kautta linjan molemmilla sukupuolilla, Leppämäki summaa.

Leppämäki on itse ollut mukana ADHD:n Käypä hoito -työryhmässä ja kirjoittanut useita artikkeleita neuropsykiatrisista diagnooseista. Hänellä on paljon potilaita, jotka ovat olleet psykiatrisissa tutkimuksissa ja saaneet monenlaista hoitoa pitkäänkin, mutta tuloksetta. Potilaita on hoidettu esimerkiksi masentuneina tai ahdistuneina. Kun on lopulta selvinnyt, että kyse onkin ADHD:stä, oikean diagnoosin ja hoidon saaminen on vaikuttanut heidän kokonaishyvinvointiinsa oleellisesti.

-?Jos ADHD on ylläpitänyt masennusta, usein myös masennus helpottaa, kun on alettu hoitaa ADHD:ta.

ADHD:n medianäkyvyyden myötä on virinnyt myös huoli ylidiagnosoinnin riskistä. Diagnoosi ei koskaan ole sataprosenttisen varma, eli myös vääriä diagnooseja voi tulla.

Leppämäki kuitenkin uskoo osumatarkkuuden lisääntyneen sitä mukaa kuin tutkimuksien määrä on kasvanut ja lääkärit ovat saaneet kokemusta ja koulutusta.

-?Toki kun volyymit ovat isoja, myös virheitä tulee enemmän. En silti olisi kauhean huolissani tästä.

ADHD-hoito toimii vain niillä, joilla kyse on todella ADHD:sta. Jos diagnoosi on mennyt pieleen ja kyse onkin esimerkiksi psyykkisestä ongelmasta, lääkityksen haittavaikutukset korostuvat. Kenenkään ei siis kannata syödä ADHD-lääkkeitä turhaan.

Leppämäen mukaan ADHD:n hoidossa käytettävät lääkkeet ovat melko turvallisia. Samoja lääkkeitä on käytetty jo pitkään lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.

Suomessa on kolme lääkeainetta, joita käytetään aikuisena diagnosoidun ADHD:n hoidossa: metyylifenidaatti, lisdeksamfetamiini ja atomoksetiini. Niistä metyylifenidaatti ja lisdeksamfetamiini ovat psykostimulantteja lääkeaineita, atomoksetiini sen sijaan ei ole.

Psykostimulantteihin liittyy väärinkäytön riski, mikä on suurin kyseisiin lääkkeisiin yhdistetty huolenaihe. Vaikka myös ADHD-lääkkeiden väärinkäyttöä tapahtuu, Leppämäki arvioi ilmiön olevan aika marginaalinen.

-?Tilanne on aivan sama kuin muillakin psyykelääkkeillä ja rauhoittavilla. Siksi lääkkeiden määräämisessä pitäisi noudattaa varovaisuutta ja järkeä. Pitää pyrkiä varmistamaan, että diagnoosi on oikea ja ettei potilaalla on taustalla päihdehäiriötä. Mikäli on, ADHD-lääke ei ole päihdehäiriön hoitoa.

-?Lapsena tai nuorena aloitettu ADHD-lääkitys on joidenkin seurantatutkimusten mukaan jopa vähentänyt päihdehäiriön kehittymisen riskiä nuorena aikuisena, hän huomauttaa.

-?Koska tarkkaavuushäiriöstä kärsivä hyötyy lääkkeistä niin paljon itse, hän ei todennäköisesti luovuta niitä muille.

Lääkkeitä tiedetään kuitenkin päätyvän esimerkiksi opiskelijoiden käyttöön. Leppämäki toteaa ADHD-lääkkeiden olevan täysin turhia, jos henkilöllä ei ole tarkkaavuusongelmaa. Niiden stimuloivaa vaikutusta hän vertaa kahvin kofeiinista saatavaan hyötyyn.

-?On kokonaan toinen asia, jos henkilöllä on kehityksellinen tarkkaavuusongelma. Silloin hyöty on ihan selkeä. Jos keskittyminen on vaikeaa jostain muusta syystä, kuten työuupumuksen takia, eivät ADHD-lääkkeet ole oikea hoito.

ADHD:n hoitoon on olemassa myös lääkkeettömiä keinoja, kuten kohdennettuja psykoterapioita. Ongelmana Leppämäen mukaan on se, ettei niitä ole saatavilla niin paljon kuin olisi tarvetta.

-?Ne ovat kyllä lisääntymässä. Siihen suuntaan ollaan menossa, että tarjolla olisi lyhyempiä terapioita.

ADHD-diagnoosi edellyttää, että tarkkaavuushäiriölle tyypillisiä oireita on useita ja ne häiritsevät elämää usealla eri osa-alueella pysyvästi.

Tutkimuksen pohjaksi pyritään keräämään mahdollisimman paljon tietoa henkilön lapsuudesta ja nuoruudesta. Näin siksi, että ADHD ei voi "puhjeta" aikuisena, vaan oireita on pitänyt olla lapsesta saakka.

-?Tutkimuksissa lähdetään ajankohtaisista oireista. Olennainen kysymys on se, ovatko oireet ilmenneet ainakin jossain määrin lapsuudesta alkaen. Jos niitä ei ole ollut lapsena, silloin on todennäköisesti kyse jostakin muusta tarkkaavuuteen vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä.

Tietoa mahdollisesta ADHD:sta kerätään esimerkiksi koulutodistuksista sekä neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkinnöistä. Leppämäki tosin toteaa, että esimerkiksi koulutodistukset eivät välttämättä anna viitteitä tarkkaavuushäiriöstä, sillä henkilöllä voi olla erinomaiset kognitiiviset taidot ja kympin paperit.

Jonkun läheisen tai lapsuuden tutun haastattelu voi sekin olla tärkeä tietolähde. Tarpeen mukaan apuna voidaan käyttää myös psykologin tai neuropsykologin tutkimusta. Myös seulontakysymyksillä on tärkeä rooli tutkimuksessa.

- ADHD näyttäytyy jokaisella omanlaisena. On 18 oiretta, joista tietyn määrän pitää täyttyä, jotta voidaan asettaa diagnoosi.

1. Huomion kiinnittäminen riittävän hyvin yksityiskohtiin epäonnistuu usein tai potilas tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muissa tehtävissä.

2. Keskittyminen leikkeihin tai tehtäviin epäonnistuu usein.

3. Usein potilas ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan.

4. Ohjeiden noudattaminen ja koulu-, koti- tai työtehtävien valmiiksi tekeminen epäonnistuvat usein (ei johdu uhmakkaasta käytöksestä tai kyvyttömyydestä ymmärtää ohjeita).

5. Kyky järjestää tehtäviä ja toimintoja on usein huonontunut.

6. Usein potilas välttää tai kokee voimakkaan vastenmielisenä tehtävät, jotka vaativat psyykkisen ponnistelun ylläpitämistä, kuten esimerkiksi läksyt.

7. Potilas kadottaa usein esineitä, jotka ovat tärkeitä tietyissä tehtävissä ja toiminnoissa, kuten koulutavaroita, kyniä, kirjoja, leluja tai työkaluja.

8. Potilas häiriintyy usein helposti ulkopuolisista ärsykkeistä.

9. Potilas on usein muistamaton päivittäisissä toiminnoissa.

10. Potilas liikuttelee usein levottomasti käsiään tai jalkojaan tai vääntelehtii tuolillaan.

11. Potilas lähtee usein liikkeelle luokassa tai muualla tilanteissa, missä edellytetään paikalla pysymistä.

12. Potilas juoksentelee tai kiipeilee usein tilanteissa, missä se ei kuulu asiaan (nuorilla tai aikuisilla voi esiintyä pelkkänä levottomuuden tunteena).

13. Potilas on usein liiallisen äänekäs leikkiessään tai ei onnistu paneutumaan hiljaa harrastuksiin.

14. Potilas on motorisesti jatkuvasti liian aktiivinen eikä aktiivisuus oleellisesti muutu sosiaalisen ympäristön mukaan tai ulkoisista vaatimuksista.

15. Potilas vastaa usein jo ennen kuin kysymykset ovat valmiita ja estää vastauksellaan toisten tekemiä kysymyksiä.

16. Potilas ei usein jaksa seistä jonossa tai odottaa vuoroaan peleissä tai ryhmissä.

17. Potilas keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva (esimerkiksi tunkeutuu toisten keskusteluihin ja peleihin).

18. Potilas puhuu usein liian paljon ottamatta huomioon tilanteen vaatimaa pidättyväisyyttä.

Lähde: adhdtutuksi.fi

Sami Leppämäellä on paljon esimerkiksi akateemisesti koulutettuja potilaita, jotka eivät ole elämänsä aikana pystyneet lukemaan yhtään kirjaa loppuun saakka. Tarkkaavuushäiriöstä kärsiville on tyypillistä paitsi keskittymisen vaikeus, myös vitkastelu ja vaikeus tarttua asioihin, jotka eivät kiinnosta itseä.

-?Aina löytyy jotakin mukavampaa ja kiinnostavampaa kuin se, jota pitäisi tehdä. Kun tällaisia pieniä valintoja tekee pitkin elämäänsä, päätyy tekemään jotakin muuta kuin mitä pitäisi.

Yleisen mielikuvan mukaan ADHD-ihminen on ylivilkas ja kiipeää pitkin seiniä. Aikuisilla hyperaktiivisuus voi näyttäytyä aktiivisena tekemisenä, jatkuvana puhumisena tai "häsläämisenä", jolloin vireystila pysyy yllä.

-?Monilla käy niin, että jos lakkaa puhumasta ja tekemästä jotain, vireystila romahtaa välittömästi ja he nukahtavat.

Oirekuva muuttuu iän myötä. Jos ihminen on ollut lapsena ylivilkas, aikuisena hän saattaa olla ennemminkin flegmaattinen. Mieli voi silti olla levoton.

Osa ADHD:stä kärsivistä ärtyy ja hermostuu helposti, mikä vaikuttaa pari- ja perhesuhteisiin sekä työhön tai esimerkiksi autolla ajamisen turvallisuuteen. Impulsiivisuus ja elämyshakuisuus taas voivat johtaa päihteiden käyttöön tai peli- tai seksiriippuvuuteen.

-?Haetaan keinoa, joka rauhoittaisi mieltä. Myös liikunta on yksi sellainen. On paljon potilaita, jotka kertovat treenaavansa kaksi tuntia oikein kovaa, jotta pystyvät olemaan rauhallisia ja keskittymään muutaman tunnin.

Joillakin ADHD-häiriöstä kärsivillä ei ole ollut lapsena mitään erityisiä oireita, kuten levottomuutta, sillä he ovat harrastaneet kilpaurheilua. Heillä nämä oireet tulevat vasta aikuisena.

1. Kuinka usein sinun on vaikea tehdä tehtäviä loppuun saakka sen jälkeen, kun haastavat tai mielenkiintoiset osat on tehty?

2. Kuinka usein sinulla on vaikeuksia järjestelmällisyyttä vaativissa tehtävissä?

3. Kuinka usein sinun on vaikea muistaa velvollisuuksiasi tai sovittuja tapaamisia?

4. Kun sinun pitäisi tehdä tehtävä, joka vaatii paljon ajatustyötä, kuinka usein välttelette sitä tai viivyttelet sen aloittamista?

5. Kuinka usein kiemurtelet tai liikuttelet levottomasti käsiäsi tai jalkojasi, kun joudut istumaan paikoillasi pitkään?

6. Kuinka usein sinulla on yliaktiivinen olo ja tunnet pakonomaista tarvetta tehdä asioita, ikään kuin sisälläsi olisi moottori?

Lähde: Aikuisten ADHD-oirekyselyn ASRS-V1-1 seula, WHO Compositen International Diagnostic Interview

Näiden kysymysten tai minkään muunkaan pohjalta potilas ei voi itse diagnosoida itselleen ADHD:ta, vaan epäilyn selvittämiseksi on aina hakeuduttava ensin terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle.

Moni, joka on diagnosoinut itsellään ADHD:n, saattaa kärsiä itse asiassa sekundäärisestä, eli itse hankitusta ADHD:stä, josta käytetään lyhennettä ADT.

-?On tyypillistä, että jos ihminen ylikuormittaa omaa attentiotaan eli tarkkaavuuttaan, se johtaa tällaiseen hankittuun tarkkaavuushäiriöön, jota nyky-yhteiskunnan tarjoama informaatiotulva suorastaan ruokkii. Nettiin on helppoa eksyä, kun seurataan linkkiä toisensa perään. Kaiken sen tiedon prosessointi vaatisi aikaa ja rauhaa, mutta kun koko ajan tulee uusia ärsykkeitä, seuraa yliviritystila.

-?Aivot ovat voineet käydä ylikierroksilla vuosien ajan. Koska ihmisen omaelämäkerrallinen muisti on lyhyehkö, voi alkaa tuntua siltä, että tällainen minä olen aina ollut. Meillä on myös tapana poimia omasta elämänhistoriasta asioita valikoiden.

Jos kyse on hankitusta tarkkaavaisuushäiriöstä, ADHD-lääkkeistä ei ole mitään hyötyä - päinvastoin niistä voi koitua jopa merkittävää haittaa.

- Jos tällaista tilaa lähdetään hoitamaan ADHD:nä, uupumus- tai ylirasitustila voi vain pahentua. Mieli ja keho uupuvat entistä enemmän, sillä lääkkeillä on stimuloivia vaikutuksia. Kun ihmisellä on ADHD, stimulaatio toimii rauhoittavana lääkkeenä ja auttaa keskittymään.