Suvin lapsuus oli ihan tavallinen, mutta kun perheeseen tuli sijaislapsia, kaikki muuttui. Suvi kokee, että hänen vanhempansa ovat hylänneet omat lapsensa.

Suvi, 45, kokee, että hän ja hänen siskonsa jäivät vanhemmilleen toissijaiksiksi, kun perheeseen tuli sijaislapsia. Kuvituskuva. Kuvan henkilöt eivät liity tapahtumiin. Kuva: Shutterstock

Kun Suvi, 45, kertoo lapsuudestaan, häntä alkaa itkettää.

Suvilla oli ihan tavallinen perhe. Hänellä on kaksi vuotta vanhempi sisko Kaisa, äiti ja isä. Vaikka vanhemmat tekivät paljon töitä, porukalla ehdittiin käydä uimassa, eläintarhoissa ja sukulaisten luona. Kesäisin matkustettiin Lappiin. Kotona vietettiin tavallista perusarkea: leivottiin, tehtiin polttopuita ja pestiin mattoja.

Vanhempien ja tytärten välit olivat avoimet ja rehelliset. Ei ollut mitään, mistä ei oltaisi voitu yhdessä puhua.

- Lapsuudenkaverit ovat myöhemmin sanoneet, että he olivat aina vähän kateellisia meidän perheelle, kun olimme niin läheisiä, Suvi kertoo.

Kun Suvi oli teini-iässä, vanhemmat kysyivät, miltä tytöistä tuntuisi, jos perheeseen tulisi sijaislapsia. Sopisiko se?

- He olivat aina halunneet paljon lapsia. Äiti ja isä kertoivat, että sijaislapsi tai useampi voisi muuttaa meille asumaan. Olimme innoissamme, sillä olimme aina halunneet veljen.

Ensin tuli Maiju. Alkuun pieni tyttö kävi Suvin perheen luona viikonloppuisin, mutta muutti myöhemmin pysyvästi heidän luokseen. Suvi asui tuolloin kotona, Kaisa oli jo muuttanut omilleen. Molemmat osallistuivat tiiviisti Maijun elämään.

Sitten tuli Pekka. Suvi ja Kaisa olivat innoissaan: vihdoinkin veli! Pekasta tuli molemmille rakas. Suvi oli jo muuttanut pois kotoa, mutta hoiti tätä paljon poikaystävänsä kanssa. Välillä Pekka oli hoidossa viikonloppuja, jotta äiti ja isä saivat välillä vapaata.

Pekan myötä äidin ja isän käytös alkoi kuitenkin hiljalleen muuttua.

Suvi ei osaa nimetä yhtä hetkeä, jolloin hän tajusi, että hänen vanhempansa suhtautuivat eri tavalla biologisiin lapsiinsa kuin sijaislapsiinsa.

Sen aisti pienistä asioista. Esimerkiksi jouluisin Suvista ja Kaisasta tuntui, että heidät unohdettiin, kun vanhemmat keskittyivät vain sijaislapsiin. Kun siskokset alkoivat tahoillaan rakentaa omia taloja, äiti ja isä eivät tulleet auttamaan.

- Aiemmin he aina itse ehdottivat, että tulisivat apuun. Tuntui, että rupesimme putoamaan pois perhe-elämästä. Silloin kuitenkin ajattelin, että pienet sijaislapset tarvitsivat paljon huomiota. Se oli ymmärrettävää.

Kun Suvi oli 23-vuotias, hänen vanhempansa saivat vielä yhden sijaislapsen, Oonan.

Silloin kaikki alkoi mennä Suvin mukaan pieleen.

Suvi ja Kaisa saivat samoihin aikoihin omia lapsia. Molemmista tuntui, että heidän vanhempansa, etenkin äiti, olivat paljon enemmän innoissaan Oonasta kuin omista lapsenlapsistaan.

Vuosien varrella Suvin mielestä kävi yhä useammin selväksi, että vanhemmat kohtelivat sijaislapsia eri tavalla kuin lapsenlapsiaan.

- Esimerkiksi jouluna he ostivat sijaislapsille uudet, kalliit puhelimet. Lapsenlapset saivat suklaalevyt. Emme osanneet kuin katsoa tilannetta suu auki.

Kasvettuaan Suvin ja Kaisan lapsetkin alkoivat ihmetellä, miksi mummo käyttäytyi niin kummallisesti.

- Tuntuu siltä, että vanhempamme kasvattivat meidät rakkaudella, mutta sijaislapset rahalla. Eihän rahalla ole väliä, mutta minusta kaikkien lasten pitäisi olla perheessä tasavertaisia, eikä tietoisesti pidä loukata toista.

Suvin mielestä vanhempien elämä pyöri vain sijaislasten ympärillä. Suville, Kaisalle ja heidän lapsilleen aikaa ei tuntunut riittävän.

Yksi poikkeus oli. Kun Suvi erosi aviomiehestään, hän muutti tyttärensä kanssa väliaikaisesti vanhempiensa luokse. Tuota aikaa Suvi muistelee mukavana, ja äiti ja isä vaikuttivat auttavan mielellään. Kun Suvi sitten sai ostettua oman asunnon, vanhempien suhtautuminen muuttui jälleen.

- Olin juuri muuttanut uuteen kotiini. Isä toi yhtäkkiä pihaani peräkärryllisen pahvilaatikoita, joita minulta oli jäänyt. Hän lättäsi ne lumiseen maahan, soitti perään, että hae siitä, ja lähti.

Suvi ymmärsi, että hän oli ollut hetken ajan tärkeä, koska tarvitsi apua.

Nyt perheen sijaislapsetkin ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen. Suvista ja Kaisasta tuntuu, ettei heidän äitinsä ole edelleenkään kiinnostunut heidän tai lastenlastensa elämästä. Suvi on asunut nykyisessä kodissaan jo monta vuotta, mutta vanhemmat ovat käyneet hänen luonaan kylässä vain kerran.

- Tuntuu, että sijaislapset ovat vanhempiemme silmissä parempia kuin minä ja Kaisa, vaikka olemme ihan tavallisia, työssä käyviä ihmisiä. Se tuntuu oudolta ja pahalta.

Vanhempien luona käyminenkään ei ole Suvin mukaan enää kivaa.

- Äidistä aina näkee, milloin meidän olisi suotavaa lähteä pois. Tai sitten tekee mieli lähteä itse, kun hän alkaa kehuskella jollain sijaislasten jutuilla.

Suvi kertoo, että äiti on jäänyt usein kiinni myös valehtelusta.

- Äiti saattaa vaikkapa sanoa, ettei ole nähnyt Oonaa viikkoon, mutta kun asiasta kysyy isältä, käy ilmi, että he ovat juuri olleet Oonan luona auttelemassa.

Viime jouluna Suvi ja Kaisa kävivät vanhempiensa luona vain nopeasti. He saivat käsityksen, että kylään sopii tulla piipahtamaan, mutta muutoin vanhemmat viettävät joulua Oonan kanssa.

Suvi ei ole tilanteesta katkera sijaislapsille. Hän on läheinen Pekan kanssa, joka myös ihmettelee vanhempiensa toimintaa.

- En halua sijaislapsille mitään pahaa. Heillä on ollut elämässä paljon mullistuksia. Ei se ole heidän vikansa, miten äiti ja isä käyttäytyvät.

Muutama kuukausi sitten Suvi ja Kaisa päättivät, että nyt saa riittää. He lähettivät vanhemmilleen viestin ja kertoivat tulevansa käymään. Siskokset istuivat pöydän ääreen vanhempiensa kanssa ja puhuivat ulos kaiken, mitä olivat jo pitkään halunneet heille sanoa.

- Äiti alkoi syytellä, että hehän kysyivät aikoinaan, onko meille ok, että he ottavat sijaislapsia. Selitimme, ettei siitä ole kyse, vaan siitä, ettei biologisia lapsia voi unohtaa sijaislasten tultua.

Suvi kysyi myös, miksei heidän äitinsä koskaan soita tai laita viestiä kysyäkseen kuulumisia.

Sitten hän kysyi suoraan: etkö sinä rakasta meitä enää?

- Äiti sanoi luulleensa, että emme tarvitse heitä, kun olemme jo aikuisia. Sanoin, että emme tarvitsekaan, mutta pitäisihän hänen olla meistä kiinnostunut.

Varsinaiseen kysymykseen äiti ei koskaan vastannut. Se järkytti Suvia.

- Minusta hänen olisi pitänyt äitinä sanoa, että totta kai rakastaa, koska olemme hänen lapsiaan.

Keskustelun jälkeen äiti piti Suviin tiiviisti yhteyttä parin viikon ajan, mutta sitten viestittely loppui.

- Arvasin, että hän ei kauaa jaksaisi.

Isäänsä Suvi kuvailee kiltiksi, mutta äitiä peesaavaksi.

Juhlapyhät ovat Suville vaikeimpia. Tuleva joulu stressaa häntä kovasti. Suvi ja Kaisa eivät ole menossa vanhemmilleen, sillä heitä ei ole kutsuttu eivätkä he koe oloaan tervetulleiksi.

Vaikea suhde vanhempiin vaikuttaa myös arkeen. Kun kipeät asiat nousevat mieleen, Suvi juttelee miehensä kanssa tai soittaa siskolleen. Pahaan oloon auttaa, kun saa itkeä, ihmetellä tai purkaa vihaa yhdessä.

- Kaipaan vanhempia, kun tapahtuu jotain isoa. Kun tyttäreni muutti toiseen kaupunkiin, olisi ollut kiva mennä käymään siellä äidin ja isän kanssa, tai että he olisivat edes iloinneet muutosta. Mutta ei.

Suvi haluaisi kaikesta huolimatta pitää jonkinlaiset välit vanhempiinsa.

- Totta kai haluaisin yrittää vielä. Olisi kiva palata joskus siihen, mitä meillä lapsuudessa oli, mutta en usko että pystymme. Mutta että voisi edes viettää joulua yhdessä.

Tulevaa joulua Suvi aikoo viettää tyttärensä kanssa. He menevät tyttären poikaystävän perheen luokse.

- Kaipaan ympärilleni isoa perhettä.

Haastateltavan ja muiden jutussa esiintyvien ihmisten nimet on muutettu.

Lue lisää: 9 naista kertoo vaikeasta suhteesta vanhempiinsa - Hannele pani kokonaan välit poikki: "Sen jälkeen on ollut helpompaa"