Kuva: Maxim Shemetov/Reuters, Evgenia Novozhenina/REUTERS, Alexander Nemenov/AFP, Reuters

Putin on nyt 70-vuotias. Hänen aikansa käy väkisinkin vähiin.

Todetaan ensin muutama itsestäänselvyys. Tulevaisuuden tarkka ennustaminen on lähes mahdotonta. Siitä huolimatta tulevaisuutta kannattaa miettiä.

Lännen tulisi alkaa valmistautumaan aikaan, jolloin presidentti Vladimir Putin ei ole enää Venäjän johdossa. Tulisi miettiä, minkälainen Venäjä mahtaa olla ja miten sen kanssa aiotaan toimia.

Venäjän tunnetuimman oppositiopoliitikon, 9 vuoden vankeustuomiota istuvan Aleksei Navalnyin lakitiimi välitti hiljattain Washington Postille Navalnyin mielipidekirjoituksen, jossa hän katsoo lännen sivuuttavan kysymyksen tulevaisuudesta. Samankaltaisia ajatuksia esitti myös muun muassa Helsingin Sanomien haastattelema saksalainen asiantuntija Stefan Meister.

Presidentti Putin on nyt 70-vuotias. Hän saattaa hallita maata vielä vuosia tai sitten käsillä ovat hänen valtakautensa viimeiset päivät - oli presidentin kohtalona sitten terveyden pettäminen, hallittu vallasta luopuminen, vallankumous tai jopa salamurha.

Se on kuitenkin varmaa, että Putin ei pysy vallassa ikuisesti.

Jyväskylän yliopiston valtiotieteen professori Sergei Rozorov, Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith ja Aleksanteri-instituutin emeritusprofessori Markku Kivinen. Kuva: Jesse Liimatainen/JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO, SEPPO KÄRKI, JUHA SALMINEN/HS

Tässä jutussa tulevaisuutta arvioivat Aleksanteri-instituutin emeritusprofessori Markku Kivinen, Jyväskylän yliopiston valtiotieteen professori Sergei Rozorov ja Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith. Lisäksi se perustuu kirjallisiin lähteisiin, jotka luetellaan lopussa.

Seuraavat viisi skenaariota ovat mahdollisuuksien rajoissa, kohtuullisia ja niiden mahdollisuus on faktoilla perusteltavissa. Ne eivät myöskään ole toisensa poissulkevia, vaan ne voivat tapahtua peräkkäin tai samanaikaisesti.

Putin alkaa olla iäkäs, ainakin jos verrataan venäläisen miehen keskimääräiseen elinajanodotteeseen. Hänen terveydellään on spekuloitu jo vuosia.

Putinin yllättävällä ja äkkinäisellä kuolemalla olisi kaksi todennäköistä seurausta.

Venäjän lain mukaan valta siirtyisi pääministeri Mihail Mishustinille. Toiseksi seuraisi nykyiseen valtaeliittiin kuuluvien ryhmien ja henkilöiden valtakamppailu, joka horjuttaisi hallintoa.

Hanna Smith toteaa, että Putinin äkkikuolema on lyhyellä aikavälillä kaikista todennäköisin syy vallan vaihtumiselle. Jos näin käy, hänen mukaansa kaikesta varautumisesta huolimatta Venäjän hallinto lamaantuu.

Kivinen nostaa esiin Misustinin roolia. Jos hän toimisi riittävän ovelasti ja saisi pidettyä erilaiset vallasta taistelevat eliittiryhmät - etenkin turvallisuuspalvelut kurissa, voisi Venäjällä olla paljonkin potentiaalia suunnanmuutokseen ja demokraattisen kansalaisyhteiskunnan syntyyn.

Kivisen mukaan venäläisillä instituutioilla on osaamista potentiaalia toimia toisinkin, vaikka ne on nyt alistettu tekemään juuri niin kuin Putin haluaa.

- Oikeuslaitos, heti kun mennään eliitin asioiden ulkopuolelle, on kehittynyt koko ajan myönteiseen suuntaan. Medialla on valmiudet toimia ja kyky seurata kansainvälisiä informaatiovirtoja, mutta ne on nyt täysin alistettu sotapropagandalle. Ammattitaito ja professionalismi on kehittynyt kaikissa instituutiossa.

Mikäli oikeasti vapaat vaalit järjestettäisiin, oppositio nousisi hyvin nopeasti, Prozorov arvioi.

Putinin menehtyessä äkillisesti, valta siirtyisi Venäjän lain mukaan pääministeri Mihail Mishustinille. Kuva: Oksana Manchuk/BelTA/ZUMA

On kuitenkin virhe ajatella, että nykyinen valtaeliitti jotenkin katoaisi Putinin mukana, Kivinen muistuttaa.

- Neuvostoliiton romahtaessa eliittiin tuli uutta väkeä, mutta sama porukka siellä kuitenkin oli. Niin kauan kuin Venäjällä on presidenttivaltainen järjestelmä, niin presidentin paikalle on vaikea istuttaa ketään eliitin ulkopuolelta. Se tuntuu epätodennäköiseltä.

Prozorov huomauttaa, että valtahierarkiassa ne, joilla on virallinen asema, todennäköisesti päihittävät ne, joiden asema on epävirallinen tai huomattavasti heidän virallista asemaansa korkeampi.

Etenkin Venäjän turvallisuuskoneisto, muun muassa turvallisuuspalvelu FSB, pitävät todennäköisesti pintansa. FSB on kietoutunut niin tiukasti yhteen yhteiskunnan eri osa-alueiden kanssa, että sitä on kuvailtu valtioksi valtion sisällä. Sen purkaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

On myös mahdollista, että Misustin syrjäytettäisiin, joko suoraan tai käytännössä. Häntä pidetään teknokraattina, politiikan ulkopuolisena asiantuntijana jolla ei ole juurikaan poliittista valtaa.

- Misustinin rahkeet eivät riitä siihen, että hän nousisi valtataistelussa ylitse muiden, Smith toteaa.

- Lisäksi eliitin valtakamppailussa kaikki keinot ovat käytössä, Kivinen sanoo.

Asiantuntijat pitävät hieman todennäköisempänä, että Putinin jälkeinen hallinto on nykyistä parempi, ei pahempi.

Prozorov ei perusta argumentista, jonka mukaan Venäjän nykyhallinto on pienempi paha, koska kukaan ei tiedä, kuinka paha seuraava hallinto on. Hän pitää epätodennäköisenä, että uusi hallinto puhkuisi entistä kovempaa länsivihaa ja kiristäisi ruuvia kansalaisten suuntaan.

- Seuraajan poissaolo ja vallanvaihdon jälkeisen valtakamppailun todennäköisyys varmistavat sen, että uusi hallinto on vähemmän vakaa kuin nykyinen ja mahdollisesti moniarvoisempi, kuten neuvostojohto Stalinin kuoleman jälkeen.

Josif Stalin hallitsi Neuvostoliittoa verisenä diktaattorina kuolemaansa asti vuonna 1953. Kuva: Keystone Press Agency/ZUMA, MVPhotos

Myös Kivinen huomauttaa, että Venäjällä on monia erilaisia valtaryhmittymiä, myös paljon Putiniin tyytymättömiä ja liberaaleja. Esimerkiksi kelpaavat elinkeinoelämän edustajat, joiden bisneksille sota on huono juttu ja vihamielinen suhde länteen epätoivottavaa.

- He ovat olleet Venäjän avautumisen voittajia ja siksi sisäpolitiikassa heidän toivomaansa linjaa on noudatettu varsin yksiselitteisesti. Venäjä on ollut talous- ja sosiaalipolitiikaltaan varsin uusliberaali maa.

Turvallisuuspalvelujen eliitti, silovikit eli voimamiehet, ei muodosta Kivisen mukaan yhtenäistä ryhmää. Heidänkin joukossaan kelkka voi kääntyä länsimielisyyden puolelle, vaikka nyt kukaan ei uskalla nostaa päätään sodan paineessa kovin julkisesti.

Asiantuntijat huomauttavat, nykyinen hallinto henkilöityy Putiniin niin voimakkaasti, että johtajan vaihtuminen johtaisi myös eliitin suhtautumisen muutoksiin.

- Moni nykyisen eliitin jäsenistä on aiemmin kannattanut liberaaleja uudistuksia ja yhteistyötä lännen kanssa. Ei ole mitään syytä siihen, etteivätkö he voisi tehdä sitä uudestaankin. Ainakin opportunistisesti varmistaakseen poliittisen asemansa uudessa tilanteessa, Prozorov sanoo.

Venäläisiä sotilaita Voitonpäivän paraatissa Moskovassa toukokuussa 2022. Venäjän kehno sotamenestys Ukrainassa voi johtaa vielä vallanvaihtoon Kremlissä. Kuva: Maxim Shemetov / Reuters

Kuva: Evgenia Novozhenina/REUTERS

Venäjällä vallanvaihto ei liity pelkästään valtaan, myös valtaviin omaisuuksiin. Putinin noustessa valtaan nähtiin valtion omaisuuden uusjako, jossa Putinin suosikit saivat asemia ja omistuksia esimerkiksi energiayhtiöistä. Prozorov uskoo, että uusi presidentti tekee vastaavaa.

- Siksi eliiteillä on joko paljon hävittävää tai voitettavaa vallan vaihtuessa.

Hanna Smithin mukaan vallanvaihdon jälkeinen ilmapiiri riippuu myös siitä, tapahtuiko vallanvaihto eliitin suunnitelman mukaan vai ei.

- Hallitussa skenaariossa isoa valtarakennetta haasta kukaan. Silloin on mahdollisuus löysätä ruuvia. Annetaan uudenlaista toivoa ja kansalaisyhteiskunta jää katsomaan, mihin suuntaan tämä tästä lähtee.

On epätodennäköistä, että Putin luopuisi vallastaan vapaaehtoisesti tai siirtyisi käyttämään valtaa kulissien takaa.

Silti vuoden 2024 presidentinvaalit olisivat siihen luonteva tilaisuus etenkin jos Ukrainan sota on tavalla tai toisella saatu päätökseen. Tätä mieltä ovat Kivinen ja Smith.

- Joko niin, että sota on muuttunut niin epäsuosituksi, että hänen on syytä väistyä, tai sitten sota on voitettu ja hän voi esiintyä voittajana, Kivinen sanoo.

Ellei eliitin sisäinen valtakamppailu purkaudu ennen vaaleja, esimerkiksi Putinin kuollessa, Prozorovin arvion mukaan vaalit käydään samalla tavalla kuin aiemmin: tulos väärennetään ja ennalta päätetty ehdokas voittaa.

Myös Smith toteaa, että vallassa oleva eliitti pyrkii säilyttämään asemansa uudesta presidentistä huolimatta. Siksi vallan tulee vaihtua hallitusti, vaalien kautta.

- Ehkä ne, jotka istuvat juuri nyt vallassa, ovat sitä mieltä, että presidentin täytyy vaihtua. Ehkä siksi, että Putin alkaa olla aika vanha. Jos presidentin terveydentila ei kauhean montaa vuotta pysy työkuntoisena.

Prozorovin mukaan Putinin olisi todella vaikea pitää vallasta kiinni jossakin symbolisessa roolissa, vaikka turvallisuusneuvoston puheenjohtajana.

Kazakstanin entinen presidentti Nursultan Nazarbajev tapaamassa Vladimir Putinia Moskovassa keväällä 2020. Kuva: Alexei Nikolsky/Sputnik/Reuters

Hyvä esimerkki tästä on Kazakstanin Nursultan Nazarbajev. Lähes 30 vuotta presidenttinä toiminut Nazarbaev siirtyi vuonna 2019 maan turvallisuusneuvoston puheenjohtajaksi, kunnes hänet vuonna 2022 erotettiin tehtävästään laajojen, bensiinin hinnasta alkunsa saaneiden mielenosoitusten seurauksena.

Prozorovin mukaan Putin luopuisi vallastaan ainoastaan kuolemansairaana. Seuraukset olisivat samanlaisia kuin skenaariossa 1.

Kukaan asiantuntijoista ei pidä todennäköisenä, että Putin olisi jo valinnut itselleen seuraajaa. Prozorovin mukaan presidentti ei voi tehdä sitä menettämättä osaa omasta vallastaan. Nimitys houkuttelisi seuraajaa nopeuttamaan vallanvaihtoa ja suututtaisi muita valtaryhmiä.

Kun Putin tuli Venäjän presidentiksi Boris Jeltsinin tilalle, oli eliitin sisällä käyty jo vuosia keskustelua siitä, miten asia pitäisi hoitaa. Presidentti Jeltsin vilkuttamassa Gennadi Janajevin juntan vallankaappausta vastustaville mielenosoittajille elokuussa 1991. Kuva: Michael Samojeden / Reuters

Hän myös huomauttaa, että koska nykyhallinto on vahvasti henkilöitynyt Putiniin, on vaikeaa kuvitella minkäänlaista kollektiivista johtoa kuten kommunistipuolueen hallitsemassa Neuvostoliitossa. Se tekee vallanvaihdoksen ajasta entistä epävakaamman.

Smith vertaa tilannetta siihen, miten Putinista tuli presidentti Boris Jeltsinin tilalle.

- Nähtiin, että hallinnon suosio oli menossa alaspäin ja tiedettiin Jeltsinin terveydentila. Suunnitelmat tulivat avoimeksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, mutta se oli mietitty kokonaisuus. Sitä ennen eliitin sisällä oli käyty jo vuosia keskustelua siitä, miten asia pitäisi hoitaa.

Vallankaappauksen täytyy olla aina yllätys. Muuten se kukistetaan ennen kuin se ehtii alkaa.

Tämä on totta myös Venäjällä. Läpinäkymättömässä autokratiassa on mahdotonta tunnistaa vallankaappaukseen kykenevät tai siitä kiinnostuneet eliitin sisäpiiriryhmät, Prozorov sanoo.

Vielä toistaiseksi palatsivallankumous ei ole todennäköinen, eikä käytännössä kukaan voi haastaa Putinia uskottavasti. Presidentin täytyisi vielä heikentyä huomattavasti.

- Eliitin sisällä kenenkään on hankala nostaa päätään haastaakseen Putin, koska kaikki liikkuu tämän ympärillä. Halukkaista haastajista tuskin on pulaa, mutta heillä ei ole resursseja eikä välttämättä uskallusta, Kivinen sanoo.

Muistoseppeleitä Moskovassa vuonna 1991. Ylikulkusillalla taisteltiin Gorbatshovin hallinnon vastaista vallankaappausyritystä vastaan ??elokuussa 1991. Kovan linjan kommunistit kaappasivat hetkellisesti vallan. Neuvostoliitto hajosi pian sen jälkeen. Kuva: Arnold Drapkin/ZUMAPRESS

Hallintoeliitin on kuitenkin seurattava myös kansan mielipiteitä. Jos kansan tyytymättömyys presidenttiä ja sotaa kohtaan kasvaa huomattavasti ja kääntyy jopa massaprotesteiksi, tilanne muuttuu. Silloin uusia kasvoja ja haastajia nousee esiin monesta paikasta, Prozorov arvioi.

Tilannetta voi verrata Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin. Kun poliittinen osallistuminen tuli mahdolliseksi 1988-1989, uusia poliittisia ryhmiä nousi Neuvostoliiton kommunistipuolueen sisäpuolelta, mutta etenkin sen ulkopuolelta.

Eikä kaappaaja pärjää yksin. Smith sanoo, että kaappaus tarvitsee onnistuakseen vähintään armeijan tai turvallisuuspalveluiden tuen. Käytännössä toinen vie asiaa eteenpäin ja toinen ei pistä vastaan.

Kivinen kehottaa katsomaan historiaan, esimerkiksi Nikita Hrushtshovin valtaannousua Stalinin kuoleman jälkeen. Hänen ensimmäinen tekonsa oli kukistaa Lavrenti Berija ja tämän johtama salainen poliisi NKVD. Se tehtiin marsalkka Georgi Zukovin ja armeijan avulla.

Moskovan kaupungin puoluesihteeri, 42-vuotias Nikita Hrushtshov ja Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin kuvattuna vuonna 1936. Kun Hrushtshov nousi valtaan Stalinin kuoleman jälkeen hänen ensimmäinen tekonsa oli kukistaa salainen poliisi NKVD armeijan avulla. Kuva: Mondadori Portfolio/ZUMA, MVPhotos

Nytkin katseet kannattaa suunnata armeijaa kohti ja kysyä, kuinka tyytyväinen se on sotaan, Kivinen ja Smith sanovat.

Palatsivallankaappauksen jälkiseuraukset riippuvat paljolti siitä, kuka sen moottorina oli, Smith sanoo.

Jos se on armeija ja talouseliitti, niin heidän pitäisi näyttäytyä avoimen yhteiskunnan kannattajina. Venäjän kansalaisyhteiskunta saa hetkeksi huokaista helpotuksesta.

Jos kaappaus lähtee omasta asemastaan huolestuneista turvallisuuspalveluista, lopputulos voi olla synkkä.

- Voi olla, että alkaa tulla jonkinlaisia puhdistuksia.

Sota Ukrainassa on osoittautunut Venäjällä kaksijakoiseksi kokemukseksi. Vaikka valtion kontrolloima media syytää propagandaa, vapaaehtoisia sotimaan lähtijöitä ei riitä jonoksi asti, kuten esimerkiksi ensimmäisessä maailmansodassa.

Presidentti Putin julisti 18. syyskuuta "osittaisen liikekannallepanon", jonka seurauksena on nähty mielenosoituksia, tuhopolttoja, ainakin yksi ampumavälikohtaus ja tuhansien pakenemista maasta.

Pohjois-Kaukasuksella sijaitsevassa Dagestanissa protestit yltyivät paikoittain jopa avoimeksi väkivallaksi poliisia ja kansalliskaartia kohtaan.

Poliisi ottamassa kiinni naista "osittaista liikekannallepanoa" vastustavassa mielenosoituksessa Moskovassa syyskuussa 2022. Venäjä on kiristänyt otettaan mielenosoittajia kohtaan jo vuosia. Kuva: Alexander Nemenov / AFP

Eri arvioiden mukaan liikekannallepano ei riitä kääntämään sotaa Venäjän eduksi, vaan sen tilanne huononee entisestään.

Siitä huolimatta todellisen kansannousun ja jopa vallankumouksen syntyminen Venäjällä on eri asiantuntijoiden mukaan tällä hetkellä kaikista perusteltavissa olevista skenaarioista epätodennäköisin, sillä se vaatisi radikaalia muutosta nykytilanteeseen nähden.

Yhteiskunnallisten ristiriitojen pitäisi kärjistyä entisestään, venäläisten elintason romahtaa nopeasti ja Venäjän kokea sodassa murskatappio tai ainakin menestyä pitkään todella kehnosti.

- Asioiden on mentävä huonommiksi, ennen kuin ne paranevat, Prozorov sanoo.

Väliaikaisen hallituksen joukot ampuvat mielenosoittajia Pietarissa heinäkuussa 1917. Spontaani väliaikaisen hallituksen vastainen kansannousu oli osa Venäjän vallankumousta. Kuva: PHOTO12/ZUMA Press/mvphotos

Näistä lähtökohdista alkoi aikanaan myös kehityskulku, joka johti lopulta Venäjän keisarikunnan tuhoon ja Neuvostoliiton syntyyn. Vielä ollaan kuitenkin nähtävästi kaukana siitä, että Venäjän armeijan aseistetut joukot kieltäytyisivät taistelemasta Ukrainassa ja marssisivat sen sijaan Pietariin ja Moskovaan.

Smith toteaa, että vaikka kansannousu ei ole tällä hetkellä todennäköinen, se on mahdollinen. Niin on käynyt Venäjällä ennenkin. On kuitenkin vaadittu reilun vuosikymmenen pitkä kehitys, ennen kuin Venäjän kansan kattila on kiehahtanut lopullisesti yli.

Missä kohtaa tuota kehitystä Venäjä on nyt ja mistä lopun katsotaan alkaneen? Sen tietää vasta jälkikäteen.

Joissain analyyseissä on esitetty, että kansannousu voisi johtaa Venäjän valtion pirstoutumiseen etnisten alueiden, esimerkiksi Dagestanin ja Tatarstanin julistautuessa itsenäisiksi.

Kivinen ja Prozorov eivät usko siihen. Tyytymättömyys voi toki kasvaa yli äyräidensä, mutta se tuskin kanavoituu alueiden irtautumiseen Venäjästä, Kivinen sanoo.

Kivisen mukaan pirstoutumista pidettiin Neuvostoliiton romahdettua todennäköisenä, sillä keskusvalta oli tuolloin heikko. Yhtenä ensimmäisistä teoistaan presidentiksi noustuaan Putin teki lopun alueiden suvereenisuuden marssista.

Venäläistä sotakalustoa Armjanskin kaupungissa Krimillä helmikuussa 2022. Kuva: Reuters

Yksi syy epätodennäköisyyteen on raha, josta suurin osa kulkee keskushallinnon kautta. Se taas on taloudellisesti vakaa, toisin kuin 1990-luvun alussa.

Smith nostaa esiin toisen näkökulman. Jos alueet alkavat haastaa keskushallinnon auktoriteettia, hallinto joutuu reagoimaan. Reaktio taas voi olla vääränlainen, jonka seurauksena keskushallinnon auktoriteettiä kyseenalaistetaan aina vain lisää.

Yksinään alueilla ei välttämättä ole rahkeita, mutta esimerkiksi Tatarstan voisi saada tukea Kazakstanilta ja tsetseenit islamilaisesta maailmasta.

- Vaikka alueet eivät lopulta edes itsenäistyisi, keskushallinnon auktoriteetti joka tapauksessa asettuisi kyseenalaiseksi ja silloin vallan pitäisi vaihtua Kremlissä.

Kirjalliset lähteet: Russia after Putin: How to rebuild the state - a report by Anders Åslund and Leonid Gozma, Robert E. Berls Jr: Toward 2024 and Beyond: The Fate of Vladimir Putin's Reign, Part II, Politico: After Putin: 12 people ready to ruin Russia next 29.9.2022 Douglas Busvine, The Washington Post: Alexei Navalny: This is what a post-Putin Russia should look like