Esko Ahon ja Paavo Lipposen Venäjä-toimille löytyy selityksiä, mutta ne eivät riitä.

Pääministereinä Paavo Lipponen ja Esko Aho nousivat valtiomiesluokkaan. Kumpikin haparoi Venäjän bisneksissä. Kuva: Lehtikuva

Kaikkien virheiden selitykseksi ei riitä hyvä usko.

Ironiaa riittää. 1990-luvulla Esko Aho (kesk) ja Paavo Lipponen (sd) kävivät eeppistä taistoa Suomen suunnasta. Kumpikin oli vuorollaan pääministeri. Nyt Aho ja Lipponen ovat samassa jalkapuussa arvosteltuina vaikutusvaltansa kauppaamisesta Venäjän käyttöön.

Helsingin Sanomien artikkeli, jossa käytiin läpi Lipposen Nord Stream -hankkeiden konsultointia herätti keskustelun. Lipponen ei tapansa mukaan kommentoinut. Lipposen konsultointisopimus päättyi putkiyhtiön konkurssiin. Kaasuputkien historia vaikuttaa loppuneen mystisiin räjähdyksiin Itämeren pohjassa.

Esko Aho toimi venäläisen Sberbankin hallituksessa. Aho vetäytyi Sberbankista Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kuluvalla viikolla hän selitti tekemisiään vuolaastikin uuden kirjansa ilmestymisen yhteydessä.

Entiset pääministerit ovat saaneet laajan tuomion julkisuudessa. Kirjailija Sofi Oksasen mukaan Nord Streamin edistämisestä tulee "mieleen lähinnä sana maanpetturuus" . On tietysti hyvä muistaa, että Lipposen toiminta ei ollut erityisen salaista.

Poliitikotkin ovat olleet kärkkäitä, välillä vähemmän onnekkaasti. Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo vaati "menneisyyden perkaamista". Vihreät olivat itse hallituksessa, kun ensimmäistä Nord Stream -putkilupaa haettiin.

Entinen pääministeri Alexander Stubb (kok) piti häiritsevänä kuinka suomalaiset poliitikot ja diplomaatit ovat rakentaneet uraansa "Venäjää lepyttelemällä ja Natoa vastustamalla" ja nyt pitävät itseään "transatlanttisten suhteiden mestareina". Nimiä hän ei maininnut.

Pääministerinä Stubb epäili russofobiasta niitä, jotka eduskunnassa kyseenalaistivat venäläisen Rosatomin roolin Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa.

Ensimmäisen ja toisenkin kiven heittäminen on usein hankalaa.

Esko Aho ja Paavo Lipponen olivat keskeisissä rooleissa 1990-luvulla, kun Suomea vietiin osaksi EU:ta ja länttä.

Aho puolustaa tehtäväänsä venäläispankissa sillä, että kyseessä oli yritys "muuttaa Venäjää paremmaksi". Lipponen voisi epäilemättä halutessaan esittää samankaltaisen selityksen.

Venäjän talouden nousun uskottiin pitkään vahvistavan maan hoipertelevaa demokratiaa. Kaupan lännen kanssa piti saada Venäjän johtajat välttämään seikkailupolitiikkaa. Vladimir Putin todisti kummankin oletuksen vääräksi.

Lipposen Nord Stream -konsultointi käynnistyi vuonna 2008. Samana vuonna Venäjä soti Georgiaa vastaan, mikä käynnisti Putinin ulkopoliittiset aggressiot. Lipposella oli aikaa johtopäätöksien tekoon. Krimin miehitys ei niihin riittänyt.

Aho aloitti Sberbankissa vuonna 2016, kaksi vuotta Krimin tapahtumien ja Ukrainassa käydyn sodan alun jälkeen.

Lipponen ja Aho eivät toimineet yritysten palveluksessa hyvää hyvyyttään. Kummankin varallisuutta kasvatti venäläinen raha.

Heidän toimiensa ihmettelyyn ja tuomitsemiseenkin on riittävästi syitä.

Yleensä keskittyminen vain syyllisten etsimiseen on tyhjänpäivästä. Nimetään syntipukit ja lopetetaan sen pohtiminen, mikä oikeastaan meni pieleen.

Näyttää hyvin mahdolliselta, että Venäjä häviää sotansa Ukrainassa. Sen jälkeen maa voi olla suurten muutosten edessä. Jos ne ovat myönteisiä, on vaikea kuvitella, ettei Suomikin jälleen loisi uusia siteitä Venäjälle. Tulevaisuudessa nyt saadut katkerat opetukset pitää muistaa.

Kaksi suomalaista valtiomiestä maksaa niistä menetetyllä maineellaan.