Matti Mikkola osallistui 1937 paitsi sotilaskisoihin myös Viro-maaotteluun. Kuva: Jarmo Peltolan kotialbumi

Matti Mikkola oli Suomen keihäshistorian salaperäisimpiä huippuheittäjiä. Maailmantilaston kärkinimeksi yllättäen 1940 nousseesta Iitin kasvatista ehdittiin povata jo uutta ME-miestä. Mikkolan elämä päättyi kuitenkin traagisesti marraskuussa 1941 pommikoneen syöksyssä metsään.

Sotaisat uutiset hallitsivat Helsingin Sanomien etusivua 23. syyskuuta 1940, vaikka Suomessa elettiinkin välirauhan aikaa. Etusivun pääjutuksi oli kuitenkin nostettu Unkarin ja Suomen välinen yleisurheilumaaottelu, jonka Suomi voitti 10?000 katsojan edessä pistein 90-82.

Kuvaan oli päässyt maaottelun todellinen yllätysnimi, 24-vuotias keihäänheittäjä Matti Mikkola. Hän nakkasi Budapestissa 75,61, joka oli kyseisenä vuonna maailmantilaston kärkitulos ja siihen mennessä kaikkien aikojen viidenneksi paras noteeraus lajissa.

Mikkola jätti toiseksi olympiavoittajan, kaksinkertaisen Euroopan mestarin ja kymmenen kertaa maailmanennätystä parantaneen Matti Järvisen.

HS:n mukaan Mikkolan huippukiskaisu hämäännytti "vanhan" Matin niin, ettei tämä ollut saada lentoa heittoihinsa huonolla vauhdinottopaikalla ollenkaan. Järvisen, 31, paras vetäisy oli 72,22.

Kaksi vuotta vanha maailmanennätys 78,70 oli Yrjö Nikkasen nimissä.

Matti Mikkola oli kaksi viikkoa aikaisemmin heittänyt Ruotsin ja Suomen B-joukkueiden ottelussa Tukholmassa 73,60. HS aprikoi Mikkolan tulosten lupailevan jo miltei uutta ME:tä. Samanlaisia odotuksia heräsi myös yleisurheilupiireissä.

Mikkola eteni omaperäisellä hyppytyylillä vauhdinoton lopun. Ohjausta heittämiseen hän oli saanut vuoden 1932 Los Angelesin olympiakisojen hopeamitalimieheltä Matti Sippalalta, jota kutsuttiin "Hollolan Adonikseksi". Sippala perusti urheiluliikkeen Kotkaan 1936.

Mikkola sijoittui samana vuonna SM-kisoissa kahdeksanneksi, 1938 kuudenneksi ja 1939 neljänneksi. Parhaaksi saavutukseksi SM-tasolla jäi vuoden 1940 pronssi.

A-maaottelussa hän edusti Suomea syksyn 1940 Unkari-ottelun lisäksi kahdessa Viro-maaottelussa (1937 ja -39).

Matti Peltola poseeraa kilpakumppaniensa kanssa. Kuva otettu mahdollisesti SM-kisoissa. Kuva: Jarmo Peltolan kotialbumi

Maailmantilaston kärkinimi Mikkola ehti olla vielä 1941 tuloksella 73,76, vaikka urheilu jäikin jo laajenevan maailmanpalon alle. Jatkosota alkoi 25. kesäkuuta 1941.

Helsingin Eläintarhan kentällä järjestettiin syyskuussa kotirintamamiesten harjoituskisat. Väkeä tuli sateisesta päivästä huolimatta paikalle tavanomaista enemmän.

Suomen Urheilulehti kuvaili 10. syyskuuta jutussaan vaaleaa ilmestystä Matti Mikkolaa kisojen vetonaulaksi. Kaikki halusivat nähdä "pomminheittäjän" keihäänheittokaaret. Lehden mukaan yleisö ei joutunut pettymään.

Vuoksenniskan Urheilijoita tässä vaiheessa edustanut Mikkola sai voittoheittoonsa mittaa 70,14. Hän ehti myös neuvoa toiseksi tuloksella 54,48 sijoittunutta Heikki Niemistä, joka kisasi sotilaslakki vinosti päässään.

-?Kyllähän rintamallakin olisi harjoitusmahdollisuuksia, mutta kun kuoleman kanssa lyö leikkiä koko päivän, niin ei enää mieli tee pilviä keihäällä illemmalla tavoitella, Mikkola kertoi.

Hän vakuutti kunnon säilyneen, mutta tyyli tuppasi unohtumaan.

-?Parin, kolmen viikon harjoituksella tyylikin taas tulisi vaistomaiseksi ja pääsisi normaalikuntoon, Mikkola tuumi.

Matti Mikkola varusmiespalveluksessa 1937. Kuva: Jarmo Peltolan kotialbumi

Matti Mikkola Bristol Blenheim -pommikoneen konekivääriampujan tornissa. Kuva: Jarmo Peltolan kotialbumi

Lentolaivue 44:ssä palvellut huippu ei osannut arvata, että hänen heittonsa alkoivat olla heitetyt.

Laivueen tehtävänä oli 3. marraskuuta 1941 iskeä Muurmannin radan asemia ja junia vastaan. Neljä Bristol Blenheim -pommikonetta eli "Pelti-Heikkiä" starttasi aamuhämärissä Onttolan kentältä Kontiolahdella.

BL-118:aa ohjasi luutnantti Martti Salo, vänrikki Rolf Winqvist toimi tähystäjänä ja alikersantti Mikkola istui lasitornissaan konekivääriampujana.

Salo muisteli myöhemmin, että hän oli koekäyttänyt moottorit ennen starttia ja ne kävivät normaalisti.

-?Asetin potkurit nousukulmille ja avasin fläpit, panin lämpimät ilmat päälle sekä avasin kaasun ja ahtopaineet. Kone alkoi kiitää pitkin kiitorataa ja noin kentän puolivälissä alkoivat pyörät irrota kentästä. Samassa tunsin nykäisyn oikealle, Salo kuvaili.

Hänen mukaansa nousu jatkui kymmenen viidentoista metrin korkeudelle metsänreunan kohdalle, jolloin kone kallistui voimakkaasti oikealle kääntyen samaan suuntaan. Salo käski tähystäjän kelata fletneriä, koska kone oli epätavallisen pystyssä. Pahaksi onneksi fletneripyörä oli jumissa.

-?Sain koneen hetkeksi oikenemaan ja totesin, ettei moottori tee täysiä kierroksia. Ohjaimet tuntuivat jäykiltä. Samalla laski korkeus, ja kone kallistui taas oikealle tavaten ensimmäisiin puihin, Salo selvitti.

Tämän jälkeen pommikone rysähti maahan. Luutnantin seuraava havainto oli se, että hän makasi vatsallaan ohjaamossa, jonka etuosa oli avoin. Kone oli tulessa. Tähystäjä tuli pelastamaan hänet.

-?Nousin ohjaamosta rikkoutuneen etuosan kautta pois ja autoin luutnantti Salon pois koneesta. Huusin Mikkolaa, mutta vastausta ei kuulunut, Winqvist raportoi.

Vänrikki raahasi Salon jonkin matkan päähän koneesta ja irrotti laskuvarjon hänen päältään, koska se haittasi liikkeitä.

Kenttähuoltojoukkueeseen kuulunut alikersantti Lauri Ritari juoksi paikalle parinsadan metrin matkan.

-?Saapuessani koneen luo en voinut nähdä yksityiskohtia savun ja liekkien peittäessä koko paikan. Aivan palavan alueen rajalla tapasin luutnantti Salon ja vänrikki Winqvistin, jotka kannoin toisten kenttähuoltojoukkueen miesten avulla kauemmas koneesta. Päästyämme viidentoista metrin päähän koneelta, räjähtivät pommit heittäen meidät kaikki nurin, Ritari tilitti.

Tuhoutuneen koneen ohjaaja ja tähystäjä ehdittiin pelastaa täpärästi, mutta Matti Mikkolan hyväksi ei ollut tehtävissä enää mitään.

Lentolaivueen asemestari arvioi myöhemmin, että yksi 100 kilon pommi ja yksi tai kaksi 12,5 kilon pommia oli räjähtänyt Pelti-Heikin maahansyöksyssä.

Rintamaradion reportteri haastatteli jatkosodassa alikertantti Matti Mikkolaa Onttolassa. Kuva: Jarmo Peltolan kotialbumi

Mikkola haudattiin Iitin sankarihautausmaalle. Matti Järvinen lausui hautajaisissa keihäskomeetan arkun äärellä muistosanat.

Matti Mikkola oli syntynyt 21. helmikuuta 1916 Iitiän Taasian kylässä. Isä Otto Mikkola oli työmies.

Kotitalolta on matkaa Kouvolan keskustaan 35 kilometriä ja Lahteen 55 kilometriä. Matti Mikkola edustikin ennen Vuoksenniskan Urheilijoiden riveihin siirtymistään Lahden Urheilijoita.

Kantakorttitietojen mukaan Matti oli käynyt neljä luokkaa kansakoulua ja työskenteli siviilissä puhelintyömiehenä.

Ennen talvisotaa Mikkolalla oli työpaikka urheilutarvikkeita valmistaneella tehtaalla Porvoon maalaiskunnassa.

Mikkola palveli Lentolaivue 44:n riveissä jo talvisodassa. Hän toimi paitsi konekivääriampujana, myös valokuvaajana ja sähköttäjänä.

Mikkolan kotipaikaksi on kantakorttiin merkitty Ruokolahti. Hän asui ilmeisesti Vuoksenniskalla. Tehdastaajama kuului ennen 1948 tapahtunutta Imatran kauppalan perustamista Ruokolahden kuntaan.

Kantakortin mukaan Mikkola oli naimisissa.

Kyselykierros Iitissä osoittaa, että Matti Mikkola ja hänen saavutuksensa ovat painuneet jo melkein unholaan paikkakunnalla. Keihäänheittäjän täyskaima, Iitin kunnallispolitiikassa pitkään toiminut Matti Mikkola muistetaan paljon paremmin.

Keihäänheittäjä Matti Mikkola on outo nimi myös iittiläiselle valtiopäiväneuvokselle Mikko Pesälälle, 83, joka tuntee valtavan määrän seudun asukkaita.

Mikkolan synnyinkodin naapurissa asuva Esko Ihalempiä tunnistaa sentään keihässankarin.

-?Olen kuullut jonkin verran tarinoita Mikkolan Matista. Hänhän oli jo kuollut, kun muutimme tänne, evakkotaustainen Ihalempiä, 81, mainitsee.

Ihalempiän tilan lähellä on entinen Taasian työväentalo, jonka pihalla oli ennen vanhaan urheilukenttä. Ihalempiä tietää Mikkolan treenanneen työväentalon kentällä.

Samalta kylältä löytyy myös Niilo Napola, joka tietää Mikkolan saavutukset.

-?Veljeni Paavo, joka oli syntynyt 1925, tunsi henkilökohtaisesti Matin, Napola kertoo.

Lähteet: Matti Hämäläinen: Pommituslentolaivue 44. Antti O. Arponen, Markku Kasila, Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa.