Mikko Kilpimaan mummola tönöttää hänen talonsa vieressä. Se näkyy ikkunasta. Talon omistaa Kemijoki Oy ja Vuotoksen tekojärven tullessa pirtin lattian korkeudella lainehtisi järven pinta. Kuva: Ville Honkonen
Itä-Lappiin suunniteltiin vuosia Vuotoksen tekojärveä. Vesivoiman alta ostetut kodit rapistuvat nyt sijoillaan. Mikko Kilpimaa asuu talossa, jonka viereen tekoaltaan ranta olisi tullut ja haaveilee, että kotirannasta voisi joskus kalastaa lohen.
Romahtaneita navetoita, pääskysenpesiä entisissä keittiöissä, hiirten repimiä vaatteita ja 1980-luvun lopussa ilmestyneitä lehtiä lattialla. Sohva, jossa jousien tilalla on lahottajasientä. Luonto on vallannut alueensa takaisin. Navetan lattiasta kasvaa puu, ja pellolta voisi niittää heinän tilalta pajua.
Olemme alueella, johon on vuosikaudet suunniteltu vesivoiman rakentamista. Ensin Vuotoksen tekojärveä, sitten Kemihaaran tulvansuojeluallasta. Kemijoki Oy osti alueelta talot ja maat ja omisti Vuotoksen alueelta 2000-luvun alussa 29 asuinrakennusta ja 64 vapaa-ajan rakennusta. Kemijoki Oy:n mukaan noin kolmasosa rakennuksista oli jo ostettaessa purkukuntoisia.
Tekojärven tarkoitus oli vähentää Kemijoen tulvia ja tuottaa sähköä. Vuotosta ei ole saanut rakentaa, mutta ihmisten kotitilat jäivät tyhjilleen Kemijoen kauniille rannoille.
Kun Kemijoki Oy suunnitteli Vuotoksen tekoaltaan rakentamista, se osti alueelta ihmisten kodit ja tilat. Nyt rannoilla on taloja, jotka kelpaavat kodiksi enää ainoastaan linnuille. Kuva: Ville Honkonen
Kun Mikko Kilpimaa, 48, oli 9-vuotias, hän muutti perheensä kanssa isänsä kotipaikalle Savukosken ja Pelkosenniemen rajalle Viitarannalle. Kemijärven koulu vaihtui 12 oppilaan Lunkkauksen kyläkouluun ja Kemijärven koti mummolaan.
Vuonna 1982 hallitus päätti, että Vuotoksen tekojärveä ei rakenneta. Se oli helpotus Kilpimaan isälle, jonka elämää allashanke oli varjostanut jo 1970-luvulta saakka.
- Silloin vanhempani päättivät, että haluavat pois oravanpyörästä. He neuvottelivat perikunnan kanssa, ottivat ison lainan ja ostivat tilan pois.
Pian sen jälkeen allas kaivettiin jälleen naftaliinista.
Kilpimaa asuu talossa, jonka hänen isänsä rakensi 1980-luvun alussa.
- Tämä rakennettiin sillä mielellä, että vesi ei korkeimmillaankaan yltäisi tähän. Altaan reuna olisi talosta 15 metrin päässä.
Kilpimaan mummola tonottaa hänen talonsa vieressä. Se näkyy ikkunasta. Talon omistaa Kemijoki Oy, ja Vuotoksen tekojärven tullessa järven pinta lainehtisi pirtin lattian korkeudella.
Kilpimaa on Vuotos-lapsi. Lapsuutta varjosti ajatus siitä, että pian koti ja maat saattaisivat upota tekoaltaan alle.
Kuva: Ville Honkonen
Vuotos nousi keskusteluun 1950-luvulla, mutta sen rakentamisen on estänyt milloin vesilaki, milloin Natura 2000 -status.
Vuotoksen tekojärveä suunniteltiin Kemijoen sivujokeen Vuotosjokeen Pelkosenniemen, Savukosken ja Sallan kunnan alueille. Voimalan tehoksi on arvioitu 37 megawattia ja altaan pinta-alaksi 237 neliökilometriä. Allas olisi lisännyt joen alapuolen voimaloiden energiantuotantoa.
Alkuperäisen altaan vuosittainen pinnan korkeuden vaihtelu olisi ollut jopa kahdeksan metriä.
- Meillä olisi tuossa sitten kaikki kesät raparantaa eli järven pohjaa. Ei siinä paljon viitsisi pyöriskellä.
Vuonna 1982 hallitus luopui allashankkeesta ja eduskunta budjetoi elvytysvaroja, joilla aluetta asutettiin ja peruskorjattiin 30 miljoonan markan edestä.
Kilpimaan vanhemmilla oli hyvät työt ja talous kunnossa Kemijärvellä. Kaipuu kotiseudulle kuitenkin realisoitui, kun perhe muutti Viitarannalle. Toimistotyö vaihtui fyysiseen työhön, ja Kilpimaan isä raivasi 15 hehtaaria peltoa kuntoon.
- Kaikki, jotka ovat tehneet maatöitä, tietävät kyllä sen, mitä uuden pellon raivaaminen on. Se on helvetillinen työ.
Perhe muutti Kemijoen rannalle vuonna 1983, ja kun kaikki oli valmista, alettiin tekojärveä uumoilla uudestaan vuonna 1985.
- Muistan sen hyvin, ukko käveli pellonlaitoja, kiroili ja potkiskeli kiviä, matto vedettiin jalkojen alta pois.
- Ei kukaan silloin taloa rakentaessa arvannut, että parin vuoden päästä isoilla veloilla rakennetun tilan elinmahdollisuus on tapetilla. Oltiin rakennettu iso talo ja talousrakennukset, mutta paine Vuotoksesta oli kova.
Kilpimaan vanhemmat uskoivat tosissaan tilalle muuttaessaan, että Vuotos on kuopattu, mutta löyhä hirsi on jatkunut vaihtelevasti näihin päiviin saakka.
- Lampola oli täynnä lampaita, ja isällä oli poroja. Sitten tuli pelko, että kaikki ne pellot, jotka oli juuri raivattu, saattavat hukkua tai ne pitää myydä.
Pelko kävi toteen.
Kilpimaan kotitaloa ei myyty, sillä se ei olisi hukkunut altaan alle. Hänen isänsä viivytteli maiden myyntiä viimeiseen asti, mutta lopulta myi raivaamansa pellot Kemijoki Oy:lle. Kotitilan pelloista ja rannoista olisi Vuotoksen myötä tullut järven pohjaa.
- Isä osasi laskea, että jos hän ei myisi maita, ne pakkolunastettaisiin ja silloin hinnat olisivat toisenlaiset. Nyt kotipellot ovat jokiyhtiön omaisuutta ja pöpeliköityvät koko ajan, ei niille tee kukaan mitään.
Kemijoki Oy:stä kerrotaan Taloussanomille, että yhtiö teki noin 400 kauppaa tai vaihtoa vuosina 1990-2000. Yhtiö kertoo myös, että kaikki maanostot ja -vaihdot olivat vapaaehtoisia.
Kilpimaa kertoo, että Vuotoksen uhka vaikutti arkeen ja vanhempien avioliittoon.
- Siihen aikaan ei diagnosoitu masennuksia, mutta jos tuollainen tilanne ei isää olisi masentanut, niin ei sitten mikään.
Kemijoki Oy kertoo omistavansa edelleen ostamansa maa-alueet ja rakennukset, eikä suunnittele omistuksista luopumista. Allasalueen ulkopuolisia metsäpalstoja, joita tilakauppojen mukana tuli, yhtiö myi eteenpäin 2000-luvun alussa.
Osa pelloista ja taloista on vuokralla, osa on tyhjillään.
Vuonna 1992 hallitus aloitti Vuotoksen altaan valmistelun toden teolla uudestaan. Kun Vuotoksen tekojärvi ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, alueelle alettiin suunnitella Kemihaaran monitoimiallasta, jonka tavoitteena oli tulvasuojelu ja sähköntuotanto.
Tämä uusin allashanke kuopattiin 2018 Euroopan luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain vastaisena, ja valtioneuvosto päätti, ettei Natura 2000 -suojelua pureta Kemihaaran soilla. Huhtikuussa 2019 korkein hallinto-oikeus hylkäsi päätöksestä tehdyt valitukset ja vahvisti valtioneuvoston päätöksen.
Mikko Kilpimaa haaveilee siitä, että Kemijokeen nousisi vielä jonain päivänä lohi. Kuva: Ville Honkonen
Kilpimaa itse jätti lukion kynnyksellä Savukosken taakseen ja lähti opiskelemaan. Hän on asunut Rovaniemellä, Espoossa ja Lappeenrannassa. Kolme vuotta sitten hän palasi perheineen kotiin Viitarannalle.
Kilpimaa ei halunnut, että kotitila jäisi tyhjilleen, kun hänen isästään aika jättäisi. Puolen vuoden harkinta riitti, eikä lapsia tarvinnut paljon houkutella.
- Kun kysyin, miltä kuulostaisi, jos muuttaisimme Savukoskelle, tyttärellä tuli tippa linssiin ja säikähdin. Lapsi kysyikin, että ai ukin paikkaan? Ja hän jatkoi, että se on maailman ihanin paikka.
Energiakriisi ja ilmastoasiat nostavat myös vesivoiman keskusteluun, ja osa uumoilee Vuotoksen tekojärveä edelleen. Kemijoki Oy kertoo Taloussanomille, että yhtiö ei suunnittele tai edistä allashanketta tällä hetkellä.
Kilpimaan mielipide on selvä. Hänen mielestään Vuotos tai Kemihaaran tulvansuojeluallas olisi tuho paikallisten elämälle, luonnolle ja elinkeinoille.
- On käsittämätöntä, että joku tällaisena aikana haaveilee vielä Vuotosta tai Sierilää.
Sierilä on Rovaniemelle Kemijokeen suunniteltu vesivoimalaitos, jonka teho vastaisi 22?000 nelihenkisen kotitalouden vuotuista sähköntarvetta.
Kilpimaa painottaa, että kyse ei ole vain alueen kunnista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta.
- Jos tuohon tulee rapakko, se ei tuo paikallisille mitään, mutta joen se tuhoaa lopullisesti.
- Jos Vuotos rakennettaisiin, ei me paikalliset siitä kultaa vuoltaisi. Tästä alaspäin hanke tuhoaisi enemmän elinkeinoja kuin toisi työtä. Esimerkiksi Hirvasniemen paliskunnan porojen kaikki parhaat laidunmaat katoaisivat saman tien. Tiedän täsmälleen, koska omatkin poroni ovat siellä.
Kilpimaa puhuisi mielellään vaelluskaloista. Vesivoiman sijaan hän näkisi elinvoimaa lisäävänä asiana vaelluskalat, jotka vesivoimarakentaminen on aikoinaan Kemijoesta vienyt. Hänen ja monen muun paikallisen haaveena olisi, että Kemijoen voimalaitoksiin rakennettaisiin ohitusuomat, joiden kautta lohi vielä jonain päivänä nousisi Kemijokeen.
- Valtio rikkoo EU:n ympäristödirektiiviä, ja Suomea on huomautettu siitä toistuvasti. Meidän pitäisi tehdä ohitusuomat, mutta Suomi ei tee mitään. Sitten leikitään ympäristöasioissa edelläkävijöitä ja sivistysvaltiota, Kilpimaa puuskahtaa.
- Jos Vuotoksen allas tuohon täräytettäisiin, se olisi täysi tuho ja vapaana virtaava osa jokea pilattaisiin lopullisesti. Kemijoen vesistössä on ylimmän Seitakorvan voimalaitoksen yläpuolella noin 2?500 kilometriä vapaana virtaavaa luonnontilaista jokialuetta sivuhaaroineen. Parhaat lohen kutusorakot ovat täällä. Monissa muissa maissa on lailla velvoitettu rakentamaan ohitusuomat kaikkiin vanhoihin patoihin.
Mikko Kilpimaa on onnellinen siitä, että voi elää perheensä kanssa luonnon helmassa. Kuva: Ville Honkonen
Kalateiden ja ohitusuomien rakentamisesta Kemijokeen on keskusteltu paljon, mutta hinta-arviot riippuvat arvioijasta. Hintaan vaikuttaa paljon se, millaisia apurakenteita voimalaitoksiin pitää rakentaa. Joihinkin voimalaitoksiin saattaa tarvita kaksikin erilaista uomaa, jotta kalat voivat nousta.
- Hinta-arviot per voimalaitos liikkuvat jossain 2 miljoonan ja 10 miljoonan välillä, se on aika iso hintahaarukka, kertoo vesistörakentamisen tutkija Jukka Jormala.
Kemijoki Oy aikoo rakentaa Kemijoen alajuoksulle Taivalkosken voimalaitokselle Keminmaahan kalatietä. Sen hinnaksi on arvioitu 10 miljoonaa euroa.
Nouseva lohi voisi lisätä matkailua ja elinvoimaa pohjoisessa, mutta toistaiseksi Kemijokeen ei aiota rakentaa kalateitä kaikkiin voimalaitoksiin.
- Kyse on tahtotilasta. Ei näitä kiinnosta paskaakaan, miten täällä pärjätään. Yhtiöllä on tavoitteena vain maksimoida voitot. Suomi harrastaa täällä kunnon siirtomaapolitiikkaa, Kilpimaa puuskahtaa.
Vuosikymmenet jahkattu Vuotos on vaikuttanut Kilpimaan tapaan ajatella maailmaa ja nähdä omat juurensa.
- Isoimpia syitä tulla tänne on ajatus siitä, että en halua, että isän ja suvun elämäntyö menee hukkaan. Ei elämä näillä selkosilla helppoa ole.
- Jos Vuotos tulisi, olisi sama laittaa tulet talon nurkkaan. Silloin viimeinenkin toivo ja elinmahdollisuudet häipyisivät.
Muutto takaisin pohjoiseen kolme vuotta sitten tuntui mahtavalta. Nyt Kilpimaan pihalla juoksee kanoja, koiria ja kissa. Porot ovat metsässä.
Parasta elämässä haja-asutusalueella pohjoisessa on Kilpimaalle luonto ja ympäristö.
- Ja oma rauha ja vapaus, minulla on jatkuvasti monta projektia käynnissä. Tällaisessa paikassa ei työt lopu tekemällä. Vuodenajat ja sää ohjaavat työntekoa tilalla, ei kellokortti.
Kilpimaa mukaan lapset viihtyvät ja kasvuympäristö on turvallinen ja terve. Lapset osallistuvat myös tilan pienempiin askareisiin kykyjensä mukaan ja ovat oppineet, että kaikki työt hoidetaan yhdessä.
- HopLop alkaa, kun mennään joelle uistelemaan tai vaikka lampolan taakse metsään.
Kilpimaata hurmaa myös mahdollisuus omavaraisuudesta. Lihaa ja kalaa ei tarvitse ostaa kaupasta.
- Syömme pienriistaa, hirveä ja poroa. Kalastamme itse joesta ja järvestä. Marjat, sienet sun muut tulevat metsästä. Pihalla on mansikkamaat ja marjapuskat ja kasvihuoneet ja jos kana heittää munimasta, se syödään, Kilpimaa nauraa.
TetraSys Oy.