Kuinka paljon häpesinkään sitä, että olin saanut potkut. Että minut on hoitajana irtisanottu.

Ylöjärven Vuorentaustassa asuva Tanja Koivula, 28, ei koskaan unohda nöyryytystään. Hänen ammatillinen kunniansa oli viety. Tylysti ja äkillisesti.

Kaikki alkoi syyskuussa 2018, kun tamperelaisen palvelukodin asukas oli saanut liikaa rauhoittavaa lääkettä ja kaatunut.

Esimies suuntasi syyttävän sormensa saman tien kohti tuolloin 24-vuotiasta Koivulaa. Vanhuksen lääke kun oli annosteltu lääkelistalta, johon juuri Koivula oli kirjannut lääkkeen antamisajat.

Pomoja ei kiinnostanut se, miksi listalle oli merkitty rauhoittavaa neljä kertaa niin paljon kuin piti. Näkemys oli selvä: Koivula oli kirjautunut järjestelmään lääkärin tunnuksilla ja muuttanut rauhoittavan lääkkeen annostuksen nelinkertaiseksi.

- Ei edes mietitty, että asiaa olisi tutkittu. Oli vaan päätetty antaa kylmää kyytiä Tanjalle, Koivula ihmettelee edelleen, neljä vuotta myöhemmin.

Ammattilaisten parissa HaiProksi kutsuttu lääkehoidon vaaratilanteita käsittelevä raportointimenettely olisi ollut ainakin kevyempi tapa puuttua asiaan. Yksi HaiPron periaate on se, ettei ketään syyllistetä.

Tampereen kaupungin vanhuspalvelussa työskennellyt Koivula ei ollut koskaan saanut varoitusta tai edes huomautusta työstään. Ei saanut nytkään. Noin kaksi ja puoli vuotta kestänyt työsuhde päättyi kuin seinään.

Keskustelut eivät auttaneet.

- Sopimukseen ei ollut mahdollisuutta. Esimiehet olivat niin varmoja, että voittavat. He varmaan ajattelivat, etten jaksa taistella ja tyydyn kohtalooni.

- Sanoin kuitenkin heille heti, että tämä ei jää tähän. Että löydätte tämän vielä edestänne.

Oikeutta päätettiin hakea Pirkanmaan käräjäoikeudesta ammattijärjestö Tehyn avustuksella. Koivula vaati oikeutta vahvistamaan, että irtisanominen oli laiton, eli tehty ilman asiallista ja painavaa syytä.

- Tässä vaiheessa kaupunki muutti irtisanomisen syytä. En enää ollutkaan muuttanut annostusta käyttämällä lääkärin tunnuksia. Uuden version mukaan olin toiminut järjestelmässä väärällä välilehdellä.

- Siitäkään ei ollut tosin mitään näyttöä.

Käräjäoikeus antoi ratkaisunsa huhtikuussa 2021. Oikeus ymmärsi, että annosteluvirhe oli tullut järjestelmään keikkalääkärin jäljiltä.

Tämän jälkeen väärä annostus kulki yksikön sairaanhoitajan tekemän tulosteen kautta lähihoitajille. Tulostamisen jälkeen yksi Koivulan kollega merkitsi annosajat käsin lääkelistaan ja jakoi lääkkeet dosettiin huomaamatta nelinkertaistunutta annostusta. Lisäksi toinen lähihoitaja vielä tarkasti, että annostus on oikein.

Koivulan ainoaksi virheeksi vaihtaa lääkelistaan käsin tehdyt kellonaikamerkinnät tulostettavaan muotoon.

Lähihoitaja, joka vanhukselle väärän määrän lääkkeitä lopulta antoi, oli vielä joku muu.

Käräjiä istuttiin aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Koska oli korona-aika, omaiset ja ystävät eivät päässeet saliin seuraamaan istuntoa.

- Mutta he kaikki istuivat aulassa koko päivän. Tauoilla sain aina heiltä tärkeää tukea.

- Käräjillä esimieheni kuuleminen kesti kaksi tuntia. Hän korosti sitä, miten vastuuntunnoton ja huono ihminen olen, Koivula sanoo.

Kokemus oli Koivulalle raju. Kaikki purkautui, kun tuomari kysyi irtisanomisen vaikutuksista.

- Olin päättänyt ennalta, että pysyn oikeudessa kovana enkä päästä kyyneltäkään. Mutta sillä hetkellä syke nousi varmaan 200:aan ja tuntui, etten saa happea.

- Purskahdin itkuun ihan täysin, ja meni aikaa ennen kuin pystyin vastaamaan. Kysymys kolahti ja toi pintaan kaikki ne tunteet, mitä olin kokenut: häpeän, ahdistuksen ja pelon toimeentulon menettämisestä.

Irtisanominen ja sitä seurannut oikeusprosessi oli Tanja Koivulalle henkisesti valtava raskas kokemus. Hän on iloinen siitä, että jaksoi taistella. Kuva: Kalle Parkkinen

Rajusta kokemuksesta huolimatta Koivula odotti toiveikkaana, että piina päättyisi käräjäoikeuden ratkaisuun. Ei päättynyt. Lopputulos oli järkytys.

- Käräjäoikeus katsoo, että Koivula on kokeneena lähihoitajana ja asukkaan omahoitajana ollut erityisessä asemassa asukkaan hoitotyössä. Koivula olisi voinut ja hänen olisi tullut käräjäoikeudelle esitettyjen olosuhteiden valossa asemassaan huomata muiden tekemä virhe ja saattaa asia tarkistettavaksi sairaanhoitajan tai lääkärin tietoon, käräjäoikeus kirjasi ratkaisuunsa.

Koivulan teko oli oikeuden mukaan niin vakava, että irtisanominen ilman varoitusta oli perusteltu.

- Purskahdin taas itkuun, Koivula muistaa yhden elämänsä katkerimmista päivistä.

Kaupan päälle Koivula tuomittiin maksamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut, 3 000 euroa.

Tappiosta huolimatta Tehyn juristi Matias Nyman valoi kuitenkin uskoa Koivulaan.

- Päätimme viedä asian loppuun asti. Hän oli minulle käsittämätön tuki ja tsemppari. Ilman häntä olisin luovuttanut.

Turun hovioikeuden kaksipäiväinen käsittely antoi uskoa.

- Tuomarit olivat aktiivisia ja kysyivät jatkokysymyksiä. He tosiaan tenttasivat kaikkia.

- Mutta vielä sielläkin esimieheni sanoi, että Tanja muutti potilaan annostuksen nelinkertaiseksi. Kun tuomari kysyi esimieheltäni, onko tämä varma asiasta, hän vastasi kyllä.

Ja kun tuli Koivulan vuoro kertoa tuntemuksistaan, tällä kertaa hovioikeuden tuomarille, tapahtui sama hajoaminen kuin käräjäoikeuden istunnossa.

- Olen itkenyt tämän neljän vuoden prosessin aikana niin paljon, että kyyneleitä olisi voinut pullottaa, Koivula sanoo nyt ja naurahtaa.

Hovioikeuden ratkaisua odottaessa ei kuitenkaan naurattanut. Päätöstä lykättiin viikkokaupalla.

- Uskoin jo, että häviän jutun. Että oikeudella menee aikaa perustella kaikki se, mitä tein väärin.

Nelisen kuukautta sitten, toukokuun loppupuolella, hovioikeus julkisti tuomion: kaupungilla ei ollut oikeutta päättää Koivulan työsuhdetta.

- Taas porattiin, nyt ilosta, Koivula kertoo.

Hovioikeuden tuomio sai lainvoiman heinäkuun lopulla. Väärin perustein tehdystä irtisanomisesta oli kulunut lähes neljä vuotta.

Täysin puhtaita papereita Koivula ei hovioikeudeltakaan saanut. Ratkaisun mukaan Koivulan menettelyssä oli "huolimattomia piirteitä" - kuten muillakin, jotka olivat mukana kyseisen lääkkeen annostelun kanssa.

- Käräjäoikeudesta poiketen hovioikeus myös katsoo, ettei Koivulan toiminta ole ollut muita tapahtumaketjussa mukana olleiden toimintaa paheksuttavampaa, eikä hänelle toiminnastaan aiheutuneiden seuraamusten ole perusteltua poiketa muiden tapahtumaketjussa virheitä tehneiden seuraamuksista, hovioikeus perusteli ratkaisuaan.

Muille seuraamuksia ei tullut. Koivula oli ainoa, jonka vastuulle työnantaja virheen pisti.

Koska päätös keikahti päälaelleen, katosi myös Koivulan velvollisuus maksaa kaupungin oikeudenkäyntikulut.

Kaupunki sai maksaakseen omien 7?300 euron oikeudenkäyntikulujensa lisäksi Koivulan vastaavat, runsaat 15?000 euroa.

Koivulalle kaupungin on maksettava lähes 20?000 euroa perusteettomista potkuista. Summasta noin puolet muodostuu neljän kuukauden palkasta, toinen puoli on aineetonta eli loukkauksen aiheuttamaa korvausta.

Koivulan esimiesten toiminta maksoi kaupungille siis runsaat 42?000 euroa.

- Joku on sanonut, että "voitit rahaa", mutta saamani korvaus ei merkitse mitään. Ei se tuo takaisin mitään siitä pahasta olosta ja häpeästä.

Koivulalle on tärkeää, että vastuullista työtä vaatimattomalla palkalla tekevien hoitajien oikeuksia kunnioitetaan.

- Toivon, ettei ketään muuta kohdella kuten minua. Toivon myös, että kokemani kannustaa muita väärinkohdeltuja taistelemaan oikeuksistaan.

Äkillinen irtisanominen ilman varoitusta ja siitä alkanut neljän vuoden show ovat jotain, mitä Koivula ei voi käsittää.

- Tuntuu edelleen väärältä, ettei asiaa selvitetty työnantajan toimesta. En olisi ikinä voinut uskoa, että näin voisi käydä.

Syitä voi toki arvailla.

- En ehkä ollut pidetty henkilö tiettyjen esimiesten silmissä. Olen ihminen, joka uskaltaa sanoa ja kyseenalaistaa, jos siihen on syytä. Minä kaipaan avointa keskustelukulttuuria, ja koen, ettei siitä tykätty.

Koivulaa huvittaa se, että esimiehillä oli niin kiire päästä hänestä eroon.

- Olin opiskellut työn ohella sairaanhoitajaksi ja olin juuri valmistumassa. Olisin pian lähtenyt muutenkin.

Tanja Koivula työskentelee edelleen hoitoalalla. Kuva: Kalle Parkkinen

Koivula aloitti hoitoalalla jo 17-vuotiaana. Häpeä potkuista oli pahinta kahden ensimmäisen vuoden aikana.

- Vasta sen jälkeen uskalsin puhua irtisanomisestani muille kuin aivan lähimmilleni.

Asiasta kuulleet kollegat tukivat Koivulaa.

- Moni sanoi, että onneksi se olit sinä. Että kukaan muu ei olisi jaksanut lähteä taistelemaan.

Ammatillisesti Koivula on jättänyt asian taakseen. Hän löysi uuden työpaikan puolisen vuotta potkujen jälkeen.

Nyt sairaanhoitaja Koivulan työnantaja on Terveystalo - ja työpaikka kotona. Uusi tehtävä on motivoiva.

- Kyseessä on pilottikokeilu hoidon tarpeen ratkaisusta. Tavoitteena on, että ensimmäinen kontakti auttaa asiakkaan mahdollisimman hyvin eteenpäin. Tykkään kehittää uudenlaista ajattelua terveydenhuoltoon.

- Voi sanoa, että irtisanominen avasi ovia pikkuisen nopeammin kuin ne olisivat muuten auenneet.

Tampereen kaupungin ovet tuskin enää Koivulalle avautuvat.

- Olen varmaan jollain kaupungin mustalla listalla, Koivula naurahtaa.

Laura Koivulan tarinasta on kerrottu aiemmin Tehy-lehdessä.