Miten on mahdollista, että tämän päivän pitäisi olla elämäni onnellisin, mutta tunnen vain pakokauhua, Salima miettii.

On se päivä, jolloin Salima menee naimisiin. Pienessä kylässä, kaukana Suomesta ja kaukana niistä haaveista, joita hän pikkutyttönä liitti avioliittoon ja omaan kotiin.

Salima on 20-vuotias. Tulevan aviomiehensä hän on tavannut vain ohimennen, eikä hän pitänyt miehen tylystä ja omahyväisestä katseesta.

Sen sijaan Saliman vanhemmat ovat ihastuneet heti tähän vanhempaan, hyväkäytöksiseen ja varakkaan oloiseen mieheen. Mies on myös luvannut maksaa Salimasta hyvät myötäjäiset.

Salima on vastustanut avioliittoa, mutta häntä ei ole kuunneltu. Salimaa pelottaa.

Väkivalta avioliitossa alkaa heti.

"En tiedä mitä hääyönä pitäisi tapahtua, mutta ymmärrän, ettei ainakaan tätä. Kun mieheni työntyy raivolla sisääni, mieleeni ja kehooni palaa sama tuskansekainen kauhu, jota koin kuusivuotiaana pikkutyttönä, kun minut ympärileikattiin."

Salima kertoo tarinansa ihmiskauppa-asiantuntijan Pia Rendicin kirjoittamassa kirjassa Pakotettu naimaan (Basam Books, 2022).

Naisen oikea nimi ei ole Salima. Entinen puoliso on uhannut tappaa hänet, ja siksi Me Naiset ei kerro Saliman oikeaa nimeä tai mitään sellaisia yksityiskohtia, joiden perusteella hänet tai hänen lapsensa voisi tunnistaa.

Haastattelu tehdään videopuhelun välityksellä, koska se on Salimalle turvallisinta.

Saliman kotiseudulla avioliitot tyypillisesti järjestetään. Välittäjät kiertävät maaseudulla etsimässä kauniita ja kokemattomia neitsyitä kaupunkilaismiehille.

Tällainen välittäjä Salimankin löysi, ja esitteli Saliman vanhemmat hänet haluavalle miehelle.

Saliman perhe on keskiluokkaa, ja heillä oli varaa kouluttaa lapsiaan. Erityisesti tyttöjen kouluttaminen oli perheelle tärkeää, jotta tytöt pääsevät hyviin naimisiin.

Saliman vanhemmat kuitenkin vahtivat perheen tyttöjä lähes sairaalloisesti. Neitsyys ja "puhtaus" olivat hyvän koulutuksen ohella tyttöjen tärkeimmät ominaisuudet.

- Pojat saivat olla vapaita. Tyttöjä kasvatettiin olemaan kotona ja pysymään hiljaa, Salima kertoo.

Salima kävi nunnien pitämän koulun, ja ennen avioliittoaan hän ei ollut edes puhunut muille miehille kuin isälleen. Salima kertoo, että hänellä oli kännykkä, mutta ei älypuhelinta tai pääsyä internetiin.

- Valmistuin ammattiin, mutta en saanut mennä töihin, etten olisi vahingossakaan liannut mainettani.

- Ja sitten yhtäkkiä olin menossa naimisiin ilman, että minulta kysyttiin mitään.

Pakkoavioliitto on järjestetyn avioliiton äärimmäinen muoto. Maailmassa solmitaan paljon järjestettyjä avioliittoja, mutta suurin osa niistä perustuu kuitenkin osapuolten suostumukseen.

"Mieheni ja hänen perheensä hallitsevat minua. He päättävät, milloin menen nukkumaan ja milloin nousen ylös. He päättävät mitä teen, mihin menen ja kenelle puhun. Anoppini ja appeni eivät suo minulle hymyä, eivät yhtäkään kaunista sanaa. Ymmärrän, etten ole heille mitään muuta kuin ilmainen kotiapulainen, suvun sylkikuppi."

Saliman avioliitto muodostui hyvin nopeasti pakon ja kontrollin täyttämäksi fyysiseksi ja henkiseksi lähisuhdehelvetiksi. Henkinen väkivalta oli rajoittamista, kiusaamista ja vähättelyä.

Salima kertoo, että fyysinen väkivalta muistutti häntä lapsena koetusta ympärileikkauksesta, joka tapahtui samalla tavalla. Häneltä ei kysytty, eikä syytä kerrottu. Hänen omanarvontuntonsa ja tahtonsa murrettiin jo silloin.

Mies huijasi koko Saliman perhettä, sillä hän ei koskaan maksanut lupaamiaan myötäjäisiä ja kihlajaiskorutkin hän otti pois. Kun Salima pakeni miestä lapsuudenkotiinsa, vanhemmat lähettivät hänet takaisin miehen luo. He pelkäsivät perheen maineen puolesta: jos se olisi mennyt, Saliman sisarukset eivät olisi ehkä päässeet naimisiin, vanhemmat olisivat menettäneet ystävänsä ja asemansa ja heidät olisi eristetty yhteisöstä.

Salima tuleee seudulta, jossa avioliitot järjestetään. Pakkoavioliitoiksi kutsutaan järjestettyjä liittoja, joissa vähintään toinen on ilman omaa suostumusta. Kuva: Päivi Ristell

Pakkoavioliittotilanteissa tapahtuu usein niin, että nainen saattaa avautua väkivallasta ja kontrollista ystävilleen ja perheelleen, mutta kukaan ei halua kuulla häntä.

Ja kun mies löi ja Salima joutui sairaalaan, lääkärikään ei sanonut mitään.

Sitten Saliman mies ilmoitti, että he muuttavat Suomeen. Salima järkyttyi, sillä hän tiesi, mitä se tarkoittaisi.

Pakkoavioliitot ovat viime vuosina yleistyneet, ja kansainvälinen kehitys näkyy myös Suomessa.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaana on Suomessa nyt noin 200 pakkoavioliiton uhria, mutta pakkoavioliitoissa elävien määrän arvioidaan olevan kymmenkertainen.

- Suomi ei ole kaikille täällä asuville se tasa-arvon ja onnellisuuden esikuvamaa, jona meidät yleensä tunnetaan, Pia Rendic sanoo.

Osa liitoista on solmittu ulkomailla ennen Suomeen tuloa, osa Suomessa.

Viime vuosina pakkoavioliittoihin on Suomessakin havahduttu, ja useat järjestöt ovat tarjonneet koulutusta niin poliisille kuin sosiaali- ja terveysalan työntekijöille.

Pakkoavioliitolle ei ole kuitenkaan olemassa yhtä, laajasti hyväksyttyä määritelmää, mikä vaikeuttaa sen tunnistamista ja mahdollista kriminalisointia. Jos ei tunnisteta, ei osata myöskään auttaa, sanoo Pia Rendic. Siksi hän halusi kirjoittaa aiheesta kirjan. Rendicin kirjassa pakkoavioliitto määritellään siten, että se on avioliitto tai sen kaltainen suhde, jossa toinen tai molemmat puolisoista eivät ole voineet itse vaikuttaa avioliiton solmimiseen tai puolison valintaan.

- Kyse on avioliitosta ilman suostumusta, Pia Rendic tiivistää.

Pakkoavioliitto on myös yksi kunniaan liittyvän väkivallan muoto. Usein siihen liittyy myös jonkinlaista uhkaa ja painostusta perheen ja suvun taholta. Kunniakulttuureissa väkivalta on usein yhteisöllistä. Se voi voi olla niin fyysistä kuin psyykkistä, taloudellista tai hengellistä, uskonnon varjolla tapahtuvaa.

Suomalaisilla voi olla vaikeuksia hahmottaa, miten suurta roolia talous pakkoavioliitoissa näyttelee, sillä meillä omaisuutta ei yleensä siirry liittoja solmittaessa.

Kuva: Päivi Ristell

Myös Suomessa syntyneitä maahanmuuttajaperheiden lapsia lähetetään ulkomaille avioitumaan.

Osa tuo puolison mukanaan. Osa jää sille tielleen.

Rendic toivookin, että etenkin 13 vuotta täyttäneiden tyttöjen elämästä pidettäisiin parempaa huolta koulussa ja terveydenhuollossa.

- Kyseltäisiin esimerkiksi rauhallisesti, että millaisia lomasuunnitelmia perheellä on, Rendic sanoo.

13 vuotta - tai kuukautisten alkaminen - on joissakin kulttuureissa se rajapyykki, jonka jälkeen tyttö on valmis avioliittoon ja saamaan lapsia tai ainakin häntä aletaan valmistaa tulevaa avioliittoa varten.

"Nyt tunnen huonekalut täysin eri tavalla. Tiedän, miltä huonekalut tuntuvat kun ne iskeytyvät voimalla kylkeeni. Tiedän miltä tuntuu, kun hyllynreuna painautuu nikamieni väliin ja saa minut huutamaan tuskasta. Ymmärrän, että ovenpieli voi tehdä silmäni mustaksi ja että sängynpäädyn pylväät voivat puristaa jalkani tunnottomiksi, murtaa sääreni ja jalkapöytäni. Olen kuin nainen, jolla on kuollut ruumis."

"Olen kuin langanpäässä roikkuva jojo, joka on täysin käyttäjänsä armoilla."

Suomessa Salima joutui täysin eristyksiin. Aluksi hän ei edes puhunut englantia. Hän ei saanut tavata kuin miehensä ystäviä.

Saliman piti tehdä töitä miehensä yrityksessä, mutta mies ei maksanut hänelle palkkaa.

Miehen hallussa oli kaikki aina henkilöpapereista avaimiin.

Suomessa väkivalta raaistui, ja Salima joutui käymään hoidattamassa haavojaan. Lääkäri näki ruhjeet, kirjasi kaiken ylös - ja käski Salimaa olemaan varovaisempi.

Salimalta ei koskaan kysytty mitään, kun mies istui vieressä. Eipä hän toisaalta olisi uskaltanutkaan sanoa mitään, vaikka olisi kysytty.

Mies myös nosti sosiaalitukia, joista Salima ei tiennyt.

Saliman mukaan mies sepitti viranomaisille ja virkailijoille paljon tarinoita. Nyt Salima ihmettelee, miten on mahdollista, ettei yksikään suomalainen viranomainen ikinä kyseenalaistanut mitään. Miestä uskottiin kaikessa, eikä hänen puheitaan koskaan selvitetty tarkemmin.

Pakkoavioliittojen uhrit kohtaavat myös institutionaalista väkivaltaa: siitä voidaan puhua, kun viranomaiset eivät puutu tai poliisi ei usko tai tutki.

Mies kohteli kaltoin myös pariskunnan lapsia, mutta Salima ei voinut lähteä. Hänellä ei ollut passia, rahaa tai luottokorttia eikä paikkaa, minne mennä.

Rendic painottaa, että pakkoavioliitossa on laajasti ottaen kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ihmisoikeusrikkomuksesta.

Eduskunnassa sorvataan nyt pakkoavioliittoihin liittyvää lakia. Pohditaan, voisiko avioliiton pakkoavioliittotapauksissa päättää tai purkaa helpommin kuin nykyään. Oikeusministeriössä mietitään, olisiko mahdollista säätää pakkoavioliitot kieltävä laki.

Rendicin mukaan avioliittoon painostamista ja kunniaan liittyvää väkivaltaa voi esiintyä myös joissakin suomalaisissa yhteisöissä, kuten esimerkiksi Jehovan todistajien, lestadiolaisten ääriliikkeiden ja romanien keskuudessa. Rendic siteeraa kirjassaan useita kotimaisia tutkimuksia aiheesta.

Myös Suomessa sai mennä alaikäisenä naimisiin presidentin luvalla vielä muutama vuosi sitten. Kyseessä oli vanha jäänne, ja mahdollisuutta käytettiin usein juuri uskonnollisista tai kulttuurisista syistä.

Kansainvälinen yhteisö ja ihmisoikeusjärjestöt tulkitsevat kuitenkin alaikäisten avioliitot aina pakkoavioliitoiksi, koska suostumuksesta ei voi olla täysin varma. Lopulta lainsäädäntöä muutettiin Suomessa Unicefin pyynnöstä.

Kuva: Päivi Ristell

Sopu-työn johtava asiantuntija Johanna Aapakallio Loisto-Setlementti ry:stä on tehnyt pitkään käytännön työtä kunniaan liittyvän väkivallan parissa.

Sopu-työssä ratkotaan päivittäin muun muassa pakkoavioliitoista johtuvia tilanteita ja tavataan riitojen osapuolia, myös väkivaltaa käyttäviä. Heidän kanssaan yritetään luoda keskusteluyhteyttä, jotta väkivalta ja kontrolli saataisiin vähenemään.

- Kunniaan liittyvä väkivallan taustalla on konflikti, joka on seurausta siitä, että joku yhteisön jäsen ei noudata se yhteisön sosiaalisia ja moraalisia normeja, Johanna Aapakallio kertoo.

- Väkivallan tekijä taas kokee, että hän on epäonnistunut miehenä, äitinä tai isänä. Menettänyt maineensa ja kunniansa sen yhteisön silmissä.

Ympäristössä, jossa ei ole sosiaaliturvaa, sosiaalisen maineen menettäminen on vakava asia.

- Silloin pelätään, että yhteisö hylkää. Jää yksin, eikä saa apua, ja siksi on viime kädessä pakotettava se poikkeavasti käyttäytyvä toimimaan yhteisön normien mukaisesti. Ääritapauksessa murhaamalla, jos muu ei auta.

Aapakallio ei vastusta pakkoavioliiton kriminalisointia, mutta hän epäilee, että laista ei välttämättä ole suurta hyötyä.

Käytännön työssä hän näkee, että määrittely- ja todistuskysymykset voivat olla vaikeita. Hän on vaikea kuvitella, että nuori nainen lähtisi haastamaan esimerkiksi omia vanhempiaan oikeuteen.

Sen sijaan Aapakallio uskoo viranomaisten, terveydenhuollon ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyöhön ja rauhalliseen keskusteluun, jolla pyritään muuttamaan asenteita.

- Sormella osoittelu ei auta.

Pia Rendicin mielestä pakkoavioliitto pitäisi ilman muuta kriminalisoida.

- Se lähettäisi viestin naisille ja se lähettäisi viestin niille yhteisöille, joissa sitä tapahtuu, että se on väärin.

Rendic uskoo, että niin kauan, kun avioliittoon pakottaminen on "harmaata aluetta" niin tekijöille kuin uhreille - eli ei ole ihan selvää, onko se laitonta vai ei - asiaan ei tarvitse kunnolla puuttua.

Hänen mukaansa kriminalisointi on muualla Euroopassa helpottanut pakkoavioliittojen tunnistamista.

- Ja olipa meillä sitten lakia tai ei, pakkoavioliittotilanteisiin joutuneille pitäisi pystyä tarjoamaan nykyistä parempaa tukea, Pia Rendic sanoo.

Saliman helvetti päättyi, kun hänen poikansa uskalsi uhmata isäänsä ja hälyttää apua. Kuva: Päivi Ristell

"Ilma alkaa hävitä keuhkoistani, tunnen miten paniikki kasvaa, tajuan että käsillä ovat elämäni viimeiset minuutit. Kuin sumun läpi kuulen lasteni itkun ja huudon, poikani äänen, joka huutaa poliisia. On soitettava poliisille!"

Saliman helvetti kesti vuosia, kunnes tuli se viimeinen kerta, jonka jälkeen hän pääsi pakenemaan turvakotiin ja sille tielle, jolla hän nyt on.

Salima on saanut asiansa ja elämänsä järjestykseen, ja hän toipuu hiljalleen väkivaltaisesta suhteesta.

Salima kuvaa kehitystään runollisesti: hän on saanut koottua ja ripustettua sen helminauhan, joka kerran hajosi ja levisi pitkin lattiaa.

- Suomi on auttanut minua saamaan takaisin ihmisarvoni. Olen oppinut, tiedän oikeuteni, osaan sanoa ei ja taistelen oikeuksieni puolesta.

Pelastumisestaan Salima kiittää poikaansa, joka uskalsi uhmata isäänsä ja ottaa yhteyttä poliisiin.

Saliman puolisoa ei kuitenkaan ole tuomittu vielä mistään, vaan tapaus on yhä kesken.

Salimalla on ikävä perhettään ja kotimaataan, mutta hän ei missään tapauksessa aio palata. Hän haluaa jäädä Suomeen, kehittää itseään ja auttaa muita pakkoavioliittojen uhreja. Pia Rendiciinkin Salima otti itse yhteyttä, koska halusi kertoa tarinansa.

-En menettänyt henkeäni. Voin puhua näistä asioista ja haluan koko sydämestäni auttaa muita vastaavissa tilanteissa olevia.

Saliman kursivoidut sitaatit ovat Pia Rendicin kirjasta Pakotettu naimaan (Basam Books, 2022).

Lue myös: Eräänä päivänä Eva, 18, pakkasi treenikassinsa, lähti harjoituksiin - eikä palannut enää koskaan kotiin