Elina Sivonen, 26, kohtasi pikaruokaravintolassa työskennellessään nimittelyä, huutelua ja seksuaalista häirintää. Pikaruokaravintoloiden työntekijät kertovat nyt kokemuksiaan kassan takaa.

Elina Sivonen kertoo, että ei ole edes merkitystä kuka työpaikalla mokaa, asiakkaan vihat vastaanottaa ensimmäinen kohdalle osunut työntekijä. Kuva: Elias Jimenez

Oli vuosi 2015 ja juuri lukiosta valmistunut 19-vuotias Elina Sivonen etsi ensimmäistä kunnollista työpaikkaansa.

- Minulla ei ollut vielä selvät sävelet jatko-opintojen suhteen, joten päädyin pitämään välivuoden. Ilman kunnollista työkokemusta ja ammattitutkintoa töitä oli kuitenkin vaikeaa löytää, Elina muistelee.

Lopulta työpaikka löytyi Helsingin keskustassa sijaitsevasta pikaruokaravintolasta. Elina kuvailee työtä pääpiirteittään mukavaksi. Ravintolassa oli paljon muitakin nuoria töissä ja työporukalle muodostui hyvä yhteishenki.

Työn nurjat puolet kuitenkin paljastuivat Elinalle nopeasti. Työpaikka oli levoton ja asiakaskunta osittain hyvin haastavaa.

- Asiakkailta tuntui joissain tilanteissa täysin katoavan tolkku siitä, mitä voi sanoa ja tehdä. He eivät ymmärtäneet, että kassan takana on ihan oikea ihminen, joka pikaruokaravintolan tapauksessa on vielä usein työuraansa aloitteleva nuori, Elina kertoo.

Me Naiset kysyi hiljattain pikaruokaravintoloissa työskentelevien kokemuksia epäasiallisesta käytöksestä. Moni vastaaja kertoo, että asiakkailta saatu huono kohtelu on kassatyöntekijänä arkipäivää.

"Asiakkaat ajattelevat, että hampurilaisaterian hintaan saa sanoa ja tehdä mitä vaan. Minua nimitellään tyhmäksi ja uhkaillaan. Sikailu onnistuu kaikenikäisiltä - myös vesiselvänä." Nainen, 32, edelleen alalla.

Myös Elina kohtasi työssään tiuskimista, huutelua, nimittelyä ja seksuaalista häirintää. Asiakkaat arvostelivat hänen ulkonäköään ja erityisesti päihtyneiltä miesasiakkailta hän sai kuulla seksuaalissävytteisiä kommentteja.

Elinan mukaan ikävimpiä asiakkaita olivat kuitenkin ne, jotka katsoivat asiakaspalvelijoita nenänvarttaan pitkin ja puhuttelivat työntekijöitä töykeästi ja alentavasti.

- Toisinaan ihmiset katsoivat minua kuin olisin kakkakikkare heidän kenkänsä pohjassa. Niin kuin olisin jotenkin tyhmä tai alempiarvoinen, koska työskentelin ravintolassa, ja he itse olivat jossain "arvostetummassa työpaikassa".

Myös moni muu kyselyyn vastannut kokee, ettei pikaruokaravintolan työntekijöitä arvosteta.

"Arvostus pikaruokaravintolan henkilökuntaa kohtaan tuntuu olevan jostain syystä hyvin alhainen, sitä ei pidetä 'oikeana työnä'. Itse voin sanoa sen olleen ylivoimaisesti vaativin, stressaavin sekä henkisesti että fyysisesti raskain työ mitä olen tehnyt." Nainen, 35, oli pikaruokaravintolassa työskennellessään 20-vuotias.

Kyselyyn vastanneilla on verbaalisen väkivallan lisäksi kokemusta kohti heitetyistä tavaroista, lääppivistä käsistä, lyömisestä ja päin sylkemisestä.

"Minua on uhkailtu ja minulle on huudettu päin naamaa. Minuun on käyty käsiksi, ja heitelty tavaroilla. Alalla olo on kovettanut minut." Nainen, 32, alalla 15 vuotta.

"Minua huoriteltiin, yritettiin lääppiä ja minulta yritettiin ostaa seksiä. Etenkin autokaistan luurien kautta kommunikoidessa limainen läppä ja seksuaalinen häirintä oli ihan arkipäivää. Päälleni on syljetty ja heitetty ruokaa. Puhumattakaan huudoista ja raivoamisesta, jota työntekijään kohdistuu jonojen venyessä pitkiksi. Kerran sain tappouhkauksen unohtuneen ketsupin vuoksi." Nainen, 35, oli pikaruokaravintolassa työskennellessään 20-vuotias.

Myös Elinan asiakaspalvelu-uran ikävin tilanne kärjistyi fyysiseksi väkivallaksi. Hän oli silloin työskennellyt pikaruokaravintolassa noin neljä kuukautta.

- Oli tavallinen ruuhkainen päivä, kaikilla kassoilla oli pitkät jonot. Eräs rouva pyrki ohittamaan jonossa seisovat ihmiset marssimalla suoraan kassalleni. Kerroin hänelle, että en palvele häntä, ennen kuin hän on jonottanut kassalle muiden tavoin.

Elina kertoo, että asiakas raivostui ja alkoi huutaa Elinalle törkeyksiä.

- Sen jälkeen hän alkoi viskomaan minua kolikoilla päin naamaa. Hän huusi, että tähtää silmääni ja aikoo sokeuttaa minut. Onneksi hänellä oli kuitenkin sen verran huono sihti, että ei osunut silmään.

Silmän sijaan kolikko osui Elinaa huuleen, ja siitä alkoi vuotaa verta. Elina poistui kassalta ja meni taukohuoneeseen itkemään.

- Soitin poikaystävälleni ja sanoin, että ei ihmisen pitäisi kestää töissä tällaista alle 10 euron tuntipalkalla. Jos työssäni on väkivallan uhka läsnä, minun pitäisi saada siitä vaarallisen työn lisää.

Itkuisen ruokatunnin jälkeen Elina palasi kassalle hymyillen ja hoiti työvuoronsa loppuun.

Nainen sai Elinan työpaikalle porttikiellon. Tilanteeseen kutsuttiin myös poliisi, ja Elina täytti tapahtuneesta rikosilmoituksen työpaikan ohjeistuksen mukaisesti. Rikosilmoitus ei kuitenkaan johtanut syytteeseen.

"Huono käytös oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Uhkaavia tilanteita unohtamatta. Olin neljä vuotta töissä pikaruokaravintolassa ja tuli nähtyä ja koettua vaikka mitä. Kollegani nostettiin kurkusta seinälle ja eräs mies uhkasi ampua meidät kaikki. Kerran yksi päihtynyt mies päätti "rakastua" minuun. Hän odotti minua töiden jälkeen työpaikan ulkopuolella. Kyllä minua välillä pelotti lähteä töistä, ja toisinaan lähdimme kollegoiden kanssa töistä samaan aikaan, ettei kukaan jäisi yksin. Olin 20-vuotias, kun sain burn outin." Nainen, 33, aloitti työt ravintolassa 18-vuotiaana.

Elina kertoo, että ensimmäiset ikävät asiakaskohtaamiset tuntuivat hänestä aivan kamalilta, mutta hän kovetti itsensä nopeasti. Ala-arvoiset kommentit alkoivat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

- Ei tuolla alalla pärjää ilman paksua nahkaa, vaikka eihän sen tietysti niin pitäisi mennä, Elina pohtii.

Hän toivoo, että pikaruokaravintoloiden asiakkaat tietäisivät, kuinka kovalla kiireellä ja pahalla alimiehityksellä töitä monesti tehdään.

"Minun työpaikallani töitä tehdään lähes poikkeuksetta alimiehityksellä ja ruuhkia on usein. Vaikka asiakkaalle ilmoitetaan ruuhkasta jo tilatessa, moni silti suuttuu, kun hampurilaista ei saakaan viidessä minuutissa. Mieleenpainuvin tapaus oli, kun vanhempi herra heitti minua hampurilaisella, koska joutui odottamaan ruokaansa 15 minuuttia." Nainen, 25, tapahtumahetkellä 20-vuotias.

Elina toivoo, että asiakkailta löytyisi enemmän armollisuutta, sillä hampurilaisaterian hinnalla ei voi odottaa Michelin-tason palvelua.

- Mielestäni jokaiselle ihmiselle pitäisi olla pakollista työskennellä haastavassa asiakaspalvelutyössä ainakin kuukauden ajan elämänsä aikana. Ehkä silloin ihmiset ymmärtäisivät työn vaativuuden ja asiakaspalvelijat saisivat parempaa kohtelua, Elina pohtii.

Elina työskenteli pikaruokaravintolassa lopulta yli kahden vuoden ajan. Hän kertoo olevansa kokemuksesta kaikesta huolimatta kiitollinen, sillä sen ansiosta hän oppi taitavaksi asiakaspalvelijaksi. Hän kertoo, että kokemuksesta on ollut hänelle myöhemmin hyötyä muissa asiakaspalvelutöissä. Yksi asia häntä edelleen kuitenkin puistattaa:

- Tällaisista kokemuksista kertoessa ihmiset usein kommentoivat, että mitäs valitsit tuollaisen työn. En ollutkaan tietoinen, että kaikki voivat vain vapaasti valita millaisia töitä tekevät, erityisesti nuorena, kouluttautumattomana ja vailla työkokemusta, Elina kuittaa.

Lue lisää: Maarit, 46, on ollut McDonald'silla töissä 26 vuotta - kertoo nyt, mikä sai jäämään Mäkkiin erinomaisella ylioppilastodistuksella