Kokenut kolmiloikkaaja kertoo seikkaperäisesti myös omasta henkisestä kasvuprosessistaan.

Hopeaa, pronssia, kultaa ja kultaa. Kristiina Mäkelä (vas.), Lassi Etelätalo, Topi Raitanen ja Wilma Murto tähdittivät Suomen EM-kisajoukkuetta. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva, Kai Pfaffenbach / Reuters

Viime sunnuntaina päättyneet yleisurheilun EM-kisat Münchenissä olivat suomalaisittain jättimenestys, ja yksi uuden hypen ilmentymistä oli eittämättä EM-hopealle SE-tuloksella 14,64 ponkaissut kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä.

Sama nainen, joka nelisen vuotta sitten kritisoi voimakkaasti Suomen urheiluliittoa linjaamalla muun muassa FinnishNews.fi-sivuston puheenvuorossaan näin:

- SUL ei ole tällä hetkellä sellainen organisaatio, joka pystyy tuottamaan huippu-urheilijoista mitalisteja, tykitti tuolloin Mäkelä, joka oli tyytymätön urheilijoiden resursseihin, Sulin tukeen ja informaation puutteeseen.

Vastakritiikkiäkin kaikui, kun esimerkiksi managerilegenda Jukka Härkönen kiiruhti sanomaan Ylen Urheiluhullut-ohjelmassa, että "Mäkelä on omaan tasoonsa nähden yleisurheilukartalla maailman tuetuin urheilija".

Yhtä kaikki: miten lähes pohjamutiin vajonnut suomalainen yleisurheilu pystyi muutamassa vuodessa nousemaan tasolle, jolla se pystyi jo nyt saavuttamaan yhteensä neljä EM-mitalia ja läjän myös muita realistisia mitalikandidaatteja?

Orimattilan Jymyä edustava Mäkelä, 29, on niin kokenut arvokisaurheilija, että juuri hänellä on kompetenssia arvioimaan, millaiseen perspektiiviin Suomen mitalisade oikein asettuu.

Eikä vähiten semminkään, että nyt hän on vastoin aiempia puheitaan voittanut uransa ensimmäisen arvokisamitalin Sulin alaisena urheilijana.

Altaassa mitalistit Kristiina Mäkelä ja Topi Raitanen sekä Mäkelän valmentaja Tuomas Sallinen. Kuva: Olli Kivioja

- Taannoiset puheeni koettiin pelkäksi voimakkaaksi kritiikiksi, mutta se ei ollut perustarkoitukseni, vaan se, että syntyisi kaivattua keskustelua asioiden kehittämisestä. Halusin puuttua siihen, että urheilijoiden tie kohti huippua saataisiin pikkaisen pehmeämmäksi - ettei kaikkien tarvitsisi kompastua samoihin kiviin, Mäkelä aloittaa.

- En ole nytkään huutelemassa kritiikkiä mihinkään suuntaan, mutta totuus on, että maamme yleisurheilun isossa kuvassa on tapahtunut selkeä muutos.

Jo Helsingin 2012 EM-kisoissa kilpaillut Mäkelä haluaa nostaa esiin erityisesti yhden näkökulman. Se kuljettaa keskustelun oitis urheilun henkisiin tekijöihin: urheilijoiden aitoon uskoon.

- Suurin tekijä on nähdäkseni ollut ilmapiirin muutos. Historia on näyttänyt, että sillä voi pitää kulissia hetken aikaa pystyssä, mutta nyt viimeistään EM-kisoissa nähtiin, että tämä raikas ja positiivinen ilmapiiri on aidosti totta, Mäkelä sanoo.

- Ollaan kaukana kulissista. Nyt urheilijat tuntevat juuri sellaista aitoa uskoa, joka ruokkii tunnetta onnistumisen mahdollisuudesta, Mäkelä ruotii.

- Ilmapiirin muutosta ei koskaan tehdä pelkillä puheilla, se on monien asioiden summa. Arjen tekemisestä kaikki lähtee.

Kun muutoksen konkretiasta puhutaan, Mäkelä tuo esiin muun muassa Suomen urheiluliitossa nähnyt henkilöstövaihdokset. Sulin valmennuksesta vastasivat pitkään Jarmo Mäkelä ja Jorma Kemppainen, kunnes tilalle astuivat Jarkko Finni (valmennuksen ja koulutuksen johtaja) ja Tuomo Salonen (huippu-urheilun valmennuspäällikkö).

- En missään nimessä kuitenkaan tarkoita, että nämä ihmiset eli Jarmo ja Jorma olisivat olleet huonoja työssään. He joutuivat työskentelemään vaikeassa ja mielestäni vääränlaisessa tekemisen kulttuurissa. Kun henkilöitä sitten vaihdettiin, kaivattu muutos oli mahdollista saada aiempaa nopeammin aikaiseksi - ja sellainen tässä on todella sittemmin nähty, Mäkelä alleviivaa.

- Nykyisessä ilmapiirissä urheilijat ovat pystyneet kasaamaan toimivia tiimejä ympärilleen, ja kuitenkin niin, että nyt kaikki tähtäävät yhdessä menestykseen. Kyse on ennen kaikkea urheilijoiden henkisestä prosessista, joka on myös omalla kohdallani mennyt viime vuosina oleellisesti eteenpäin.

Hopea oli Krstiina Mäkelän ensimmäinen arvokisoissa. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Perjantaina Lausannen Timanttiliigan osakilpailussa kisannut Mäkelä näkee kasvaneensa paljon niin ihmisenä kuin urheilijana.

- Urheilu on erottamattomasti osa elämääni, sillä se vie kuitenkin kolmasosan kokonaisuudesta, hän linjaa.

Valaistuneet asiantuntijat painottavat usein, että ihminen pystyy päättämään kahden korvansa välissä pitkälti itse siitä, millaiseksi maailman- ja sielunkuvansa rakentaa.

Tiivistettynä kyse on siitä, että mitä enemmän ihminen näkee edessään mahdollisuuksia uhkien sijaan, sitä todennäköisemmin hän pystyy löytämään harmoniaa elämäänsä.

- Se on tärkeä viisaus, jota olen yrittänyt opetella paljon. Olen päässyt eteenpäin, ja siitä hyvä esimerkki oli viime vuosi, jolloin leireillä mikään ei meinannut sairastelujen vuoksi onnistua. En silti halunnut tuntea itseni epävarmaksi, vaan taistelin turhautumisen tunnetta vastaan ja pidin mieleni kirkkaana, Mäkelä selvittää.

- Vuosien varrella olen myös oppinut löytämään työkaluja siihen, miten saan kilpailuissa oikealla hetkellä suljettua kaiken ulkopuolisen pois mielestäni. Yleinen positiivinen ajattelu ja säännöllinen psyykkinen valmennus ovat olleet avaintekijöitä tämän taustalla. Nykyään todella nautin siitä, kun saan keskittyä kisoissa pelkästään yhteen asiaan.

Mäkelän henkistä kasvua on osaltaan tukenut myös itse hyppäämiseen liittyvät asiat. Mäkelä on valmentajansa Tuomas Sallisen kanssa ajanut jo parin vuoden ajan sisään tekniikkamuutosta, joka näkyy hänen niin sanotun kinkkansa alastulossa, toisin sanoen toisen loikan lähdössä.

Kaksinkertaisella olympiakävijällä ei ole ollut aina yhtä hauskaa viimeisen kisahypyn jälkeen kuin oli Münchenissä elokuussa. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

- Sitä on hinkattu todella paljon. Nyt pystyn jatkamaan loikkaani toisen ponnistuksen jälkeen paremmin. Tosin EM-finaalin ennätyshypyssäni viimeinen loikka vielä hieman epäonnistui, enkä siksi uskaltanut tuuletella heti hyppyni jälkeen, Mäkelä avartaa.

- Kun aito uskoni on kehittynyt, myös koko tavoiteasetelmani on muuttunut. Ennen minulla oli arvokisoissa tavoitteena karsinnasta jatkoon pääseminen, mutta nyt keskityn siihen, että menestyisin nimenomaan finaalissa. Pystyn säästelemään karsinnassa jonkin verran energiaani, ja sillä on finaalin kannalta ilman muuta merkitystä.

Mäkelä aikoo jatkaa hyppyuraansa vähintään Pariisin olympialaisiin 2024.

- En ole tehnyt mitään suunnitelmaa urani päättymisestä. Olen hyppääjänä parhaassa iässäni, ja aion jatkaa niin kauan, kunnes tunnen, ettei minulla ole enempää annettavaa, hän summaa.