- Ensi kertaa matkustan Suomeen tuntien häpeää, ikään kuin kaikki näkisivät, että olen venäläinen. Se on häpeällistä, koska maani käy sotaa.

Näin kertoo suomen kielen kääntäjänä työskennellyt Alina tunnelmistaan. Hän kävi äskettäin pitkästä aikaa vierailulla Suomessa.

Alina sanoi jännittäneensä ennen matkaa jopa sitä, päästetäänkö hänet Venäjältä.

- Suomea pidetään epäystävällisenä maana, ja minä olen epäystävällisen kielen kääntäjä.

Alinan rajanylitys sujui lopulta ongelmitta, ja elokuisessa Suomessa sota tuntui kaukaiselta. Suomalaiset elivät elämäänsä, vaikka sota hallitsi uutisia.

EU:ssa käydään nyt keskustelua siitä, pitäisikö turistiviisumien myöntäminen Venäjälle lopettaa.

Kysyin asiasta kolmelta venäläiseltä, jotka ovat viime aikoina matkustaneet Suomessa. En käytä tässä jutussa haastateltavien oikeita nimiä, sillä poliittinen ilmapiiri Venäjällä on hyvin jännittynyt.

- Mielestäni se olisi typeryyttä eikä kovin kaunista Euroopan vapailta demokraattisilta valtioilta, moskovalainen Aleksandr sanoo viisumikiellosta.

Aleksandrin mukaan kielto ei johda siihen, että venäläiset syrjäyttäisivät Putinin hallinnon. Sen sijaan se osuu Putinin kriitikoihin.

- Ne ihmiset, jotka ovat hallintoa vastaan, joutuvat vankilaan ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi minut voidaan hetkellä millä hyvänsä vangita, koska vastustan sotaa ja tuen Ukrainaa, Aleksandr sanoo.

Kysymys onkin, kummalle puolelle rajaa rautaesirippu nyt nousee.

Aleksandr kävi tänä kesänä Suomessa töissä itäsuomalaisella marjatilalla poimimassa mansikoita. Se oli hänelle keino päästä matkustamaan. Tilalla noin puolet marjanpoimijoista oli Ukrainasta.

- Tunsin tietenkin ennen kaikkea valtavaa syyllisyyttä siitä, mitä maani tekee, Aleksandr sanoo.

Peloista huolimatta kohtaaminen ukrainalaisten kanssa osoittautui ystävälliseksi.

Aamuisin ukrainalaisten puhelimiin kilahteli viestejä ilmaiskuista - aina jonkun kotikaupunki oli ollut pommitusten kohteena.

Suurin osa ukrainalaisista marjanpoimijoista oli naisia, koska sotilaspalvelusiässä olevia miehiä ei päästetä maasta.

Matkustaminen on henkireikä sotaa vastustaville venäläisille, sanoo Suomessa opiskeleva Ksenija. Heitä on Ksenijan mukaan enemmän kuin voisi kuvitella, sillä venäläiset eivät uskalla nyt haastatteluissa sanoa vastustavansa sotaa.

- Ja he matkustavat Eurooppaan muun muassa siksi, etteivät tulisi hulluiksi, Ksenija sanoo.

- Minulla on paljon ystäviä, jotka aikovat hakea Suomen viisumia, koska haluavat vain levätä - eivät ostaakseen juustoa. Nyt on erittäin raskasta elää Venäjällä.

Ksenija ei ole kokenut suomalaisten suhtautumisen häneen muuttuneen sodan takia. Oppilaitoksen työntekijät ovat auttaneet auliisti käytännön asioissa.

Venäläisiin yleensä kohdistuu Ksenijan mukaan kuitenkin jonkin verran aiempaa enemmän epäluuloa. Pankeissa asioidessaan Ksenija koki, että venäläisiä ei kovin mielellään otettaisi asiakkaaksi.

Viisumikielto pelaisi Vladimir Putinin pussiin, Ksenija arvelee.

- Se antaa kantaansa vielä harkitseville perustelun ryhmittäytyä nykyisen hallituksen tueksi.

Alinaa surettaa kulttuuri- ja tiedeyhteyksien katkeaminen. Venäjällä hän ei enää mielellään kerro olevansa suomen kielen kääntäjä vaan sanoo mieluummin tutkivansa mansin tai udmurtin kieltä.

Vielä pandemian aikana yliopistojen yhteistyö oli tiivistä ja käännöstöitä riitti. Nyt niitä ei enää ole.

Alina pitää suurena iskuna, että suomalaiset yliopistot ovat katkaisseet suhteensa venäläisiin yliopistoihin ja suomalaisen kirjallisuuden vientiä tukeva FILI on lopettanut apurahat Venäjälle.

Venäjällä julkaistaan muutenkin vähän suomalaista kirjallisuutta, joten päätöksestä kärsivät pienet rohkeat kustantamot, jotka ovat ostaneet suomalaisten kirjojen oikeuksia.

EU:ssa on syytä tarkkaan miettiä, millaista viestiä se lähettää viisumikysymyksessä: Onko vaarana, että venäläiset tuntevat joutuvansa kollektiivisen rangaistuksen kohteeksi? Onko hyötyä siitä, että kansojen kesken säilyy henkilökohtaisia suhteita?

Kääntäjänä työskennelleelle Alinalle oli erittäin tärkeää kuulla suomalaisilta ystäviltä ja tutuilta, etteivät nämä pidä häntä vihollisena.

- Kun on henkilökohtaisia kontakteja, ei usko propagandaa, että kaikki venäläiset haluavat sotaa tai että kaikki suomalaiset vihaavat venäläisiä.

Aleksandrille marjanpoimintatyö Suomessa merkitsi ystävystymistä ukrainalaisten kanssa. Hän haaveilee palaavansa Suomeen ensi vuonnakin.

- Kun hyvästelimme, sanoin toivovani, että seuraavana vuonna on jo rauha. Ukrainalaiset sanoivat toivovansa samaa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan 16. elokuuta klo 23:een asti.

Lue myös: Hallitus pohtii ensi viikolla venäläisten viisumien rajoittamista - tutkijoiden mukaan yhteisen EU-ratkaisun löytäminen on vielä epävarmaa (julkaistu 14.8.)