Keskustalaisten tulevaisuudenuskoa täytyy ihailla, kirjoittaa IS:n politiikan toimittaja Olli Waris.

Valtiovarainministeri, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko haluaa käyttää hallituksen "jakamattomia varoja" kaikille perheille maksettavaan ylimääräiseen lapsilisään. Saarikko sanoi puolueen työvaliokuntien kesäkokouksessa Tuusulassa, ettei sen sijaan uusia, pysyviä menolisäyksiä tulisi tehdä. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Valtiovarainministeri, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko onnistui kaappaamaan loppukesän julkisuuden ehdotuksellaan tuplalapsilisistä.

Ylimääräinen etuisuus maksettaisiin kaikille perheille sopivasti neljä kuukautta ennen eduskuntavaaleja ja ennen hiljentymistä joulukuusen ympärille.

Alustavan arvion mukaan ylimääräinen lapsilisä maksaisi valtiolle 112 miljoonaa euroa.

"Keskustan joulusataseksi" kutsuttu esitys on tyylipuhdas vaalitemppu ja edustaa keskustan perinteistä jakopolitiikkaa.

Keskustan työvaliokuntien kesäkokouksessa Tuusulassa tähdennettiin, että hallituksella on pari sataa miljoonaa "jakamattomia varoja", jotka käytetään joka tapauksessa johonkin.

Tätä jakamatonta varaa ei olisi tietenkään pakko käyttää - niillä voitaisiin vaikka lyhentää valtionvelkaa - mutta kuten eräs keskustalainen totesi - "aina ne rahat on käytetty".

Odotettavissa on, että myös muut hallituspuolueet haluavat muistuttaa lähiviikkoina budjettiriihen alla olemassaolostaan ja tekevät omia menoesityksiään.

Merkillepantavaa on, että useampi keskustalainen puolusti ehdotusta tuplalapsilisästä vertaamalla sitä kokoomuksen veronkevennysavaukseen.

Kokoomus on esittänyt ansiotuloverotuksen keventämistä kaikissa tuloluokissa yhteensä miljardilla eurolla.

Kokoomus rahoittaisi veronkevennykset leikkausten sijasta velkarahalla. Tämä istuu huonosti kokoomuksen velkakurilinjaan.

Keskusta pyrkii viestimään, että ylimääräinen lapsilisä on murusia kokoomuksen veronkevennyslupauksen rinnalla.

Huomion kääntäminen kokoomukseen on myös taktinen veto.

Keskustassa on pistetty merkille, että kannatussiirtymää vihreistä, demareista ja vasemmistoliitosta keskustaan on hyvin vähän ja eniten liikettä on keskustan ja kokoomuksen välissä. Keskusta pyrkiikin nakertamaan gallupjohtaja kokoomuksen kannatusta.

- Aina kun tappelemme vihreiden kanssa, perussuomalaiset ja vihreät pärjäävät, emme sillä ole koskaan kannatusta saaneet. Pitää mieluummin vaieta vihreiden avaukset kuoliaaksi ja tehdä omia avauksia, jotka ovat realistisia ja keskustalle aatteellisesti leimallisia, yksi keskustavaikuttaja kuvailee.

Toinen keskustavaikuttaja asemoi keskustan ja kokoomuksen osaksi samaa keskustaliberaalia blokkia.

Punavihreässä blokissa ovat Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto. Blokin ilmeinen johtaja on pääministeri Sanna Marin (sd), jonka henkilökohtainen suosio kannattelee demareita ja syö vihreitä.

Kansalliskonservatiivisessa blokissa taas ovat keskustavaikuttajan mukaan perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja osa keskustalaisista.

Keskustan kannalta ongelmana on, että se on tällä hetkellä väärässä blokissa, osana punavihreää vasemmistohallitusta.

- Kyllä pääongelmana on leima vihervasemmiston pönkkäpuolueena, keskustasta tunnustetaan.

Keskustan kentällä on jopa kuviteltu, että lihansyönti ja autolla ajaminen pitäisi lopettaa, vaikka sen enempää lihaveroa kuin liikenteen päästökauppaakaan ei ole säädetty.

Nyt huolenaiheita ovat esimerkiksi sähkön, lämmitysenergian, bensan ja elintarvikkeiden hinnat, korkojen nousu sekä hoitajapula.

Hoitajamitoituksen lykkääminen voi jysähtää hallituksen syliin juuri eduskuntavaalien alla. Samaan aikaan hoitajien palkkakiista on ratkaisematta.

Politiikan kärkiteemat ovat siis nyt hyvin arkisia ja konkreettisia, mistä keskustassa ollaan mielissään.

- Vihreätkin ovat joutuneet ymmärtämään, että ei tämä ole pelkkää identiteettipolitiikkaa, puhutaan muustakin kuin intersektionaalisesta feminismistä, keskustaleiristä irvaillaan.

Julkisuudessa politiikka henkilöityy vahvasti puheenjohtajiin, ja juuri nyt huomion kerää Marin, jonka johtamistaitoja kritisoidaan, mutta Marinia luonnehditaan silti "rocktähdeksi", jonka poseeraamis- ja esiintymistaidoista keskustassa puhutaan hieman kateelliseen sävyyn.

Marin vie tilaa muilta naispuheenjohtajilta, myös Saarikolta, minkä vuoksi keskustan sisällä on jo pohdittu, "olisiko mieheydestä etua".

Saarikko tosin tuskin saa kilpakumppaneita ennen eduskuntavaaleja. Antti-nimiset ministerit on mainittu Saarikon potentiaalisina haastajina.

Keskustan kannatus oli Ylen gallupissa elokuun alussa vain 11 prosenttia, mikä on umpisurkea lukema. Tätä huonompi kannatus eduskuntavaaleissa olisi suoranainen katastrofi.

Ulospäin on näyttänyt siltä, että keskusta on yrittänyt hallituskauden aikana kaikki mahdolliset temput pääministerin ulossavustamisesta oman puheenjohtajan syrjäyttämiseen, ministerivaihdoksiin ja maratonkehysriiheen talouskovisteluineen, mutta kannatus ei ole silti lähtenyt nousuun.

Keskusta sai aluevaaleissa kannattajansa liikkeelle, mikä on saanut keskustalaiset uskomaan, että kun puolue saa vietyä kärkihankkeensa maaliin ja ehdokasasettelu onnistuu, niin kevään eduskuntavaaleissa puolueen kannatus voisi ylittää 15 prosenttia.

Jo viime eduskuntavaalien kannatuksen, 13,8 prosenttia, ylittäminen mahdollistaisi sen, että keskusta voisi olla neuvottelemassa seuraavaan hallitukseen pääsemisestä, puolueen sisäpiiristä haarukoidaan.

Tavallaan keskustalaisten tulevaisuudenuskoa täytyy ihailla. Raadollisemmin voitaisiin puhua vallanjanosta.

Kun kokoomuksen ex-meppi Eija-Riitta Korhola twiittasi keskustasta "huorapuolueena", tuomitsi moni keskustalainen ilmaisun asiattomaksi, mitä se toki olikin.

Asiassa on toinenkin puoli. Muistetaan, miten Korhola perusteli ilmaisuaan Twitterissä.

- Ei omaa rakkauselämää. Ei vakaumusta. Ostettavissa milloin mihinkin.

Rakkauselämästä on paha sanoa, mutta ei keskustalaisia vakaumuksen ja aatteen palon puutteesta voi syyttää.

Korholan viimeisessä perustelussa on sen sijaan ripaus totuutta.

Vallanhaluun yhdistynyt joustava selkäranka ei taida kuitenkaan olla politiikassa vain keskustalaisten erityispiirre.