Moniongelmainen Italia lipsuu kriisistä kriisiin - ja se on Suomenkin päänsärky, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Italian hallitus kaatui ja pääministeri Mario Draghi jätti eronpyyntönsä viime kuussa. Draghi toimii maan toimitusministeristön puheenjohtajana, kunnes ensi kuussa pidettävien parlamenttivaalien jälkeen maa saa aikanaan uuden hallituksen. Kuva: Roberto Monaldo / LaPresse / Zuma / MVPhotos

Viime kuussa tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun euroalueen keskuspankin EKP:n silloinen pääjohtaja Mario Draghi lupasi EKP:n tekevän "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi.

Draghin lupaus ja pian sen jälkeen alkanut EKP:n rahaelvytys nolla- ja miinuskorkoineen ja massiivisine velkakirjaostoineen rauhoittivat finanssimarkkinat, painoivat Italiankin korot laskuun - ja taltuttivat eurokriisin.

Lupauksen ja rahaelvytykset taikavoimaa kesti kymmenen vuotta, vaikka väliin sattui talouttakin poikkeuksellisen ankarasti koetellut koronakriisi. Myös EU:n koronatuki suosi eniten Italiaa ja muita velkaisimpia jäsenmaita, mikä osaltaan piti rahavirtoja vuolaina ja korkoja matalina.

Italialla kosolti aikaa kohentaa taloutensa kuntoa EKP:n ja EU:n mittavan korko- ja rahoitustuen avulla, mutta tilaisuus halpaan lisävelkaantumiseen houkutteli enemmän.

Nyt talouden kokonaiskuva on äkisti muuttunut ja auvoisa aika ohi, sillä eurotalous on ajautunut koronakriisin jälkeisestä toipilaskasvusta ankaran energiakriisin, kiihtyvän inflaation, taantumauhan ja rahoitusolojenkin kiristymisen vaaralliseen yhdistelmään.

Italian korot kohoavat taas pahaenteisesti.

Samat vaikeudet haastavat Suomenkin taloutta ja alijäämäistä valtiontaloutta, mutta Italian rinnalla Suomi on euroalueen vakaimpia ja vähävelkaisimpia luottovaltioita.

Suomi on aivan liian pieni ja vähävelkainen aiheuttaakseen eurotaloudelle minkäänlaista ongelmaa, mutta Italia on kyllin velkainen, poliittisesti epävakaa ja taloudellisesti heikko jopa uuden eurokriisin sytykkeeksi.

Eurovaltioiden ylivoimaisesti suurimman valtionvelkansa lisäksi Italia on kuluneen ilmaisun mukaan aivan liian suuri päästettäväksi kaatumaan. Siksi Italian velka on Suomenkin ongelma - viimeistään sitten, jos maa ei kykene tai halua omin voimin kantaa taakkaansa.

Suomen ja koko euroalueen Italia-riskiä kasvattaa maan tavan mukainen sisäpoliittinen sekamelska varsin taajaan toistuvine hallituskriiseineen - jollainen on paraikaakin meneillään.

Italian talouden kertaalleen EKP:n pääjohtajana pelastanut Mario Draghi on viime kuukaudet yrittänyt uudistaa ja vahvistaa maan taloutta pääministerinä, mutta yritys tyssäsi viime kuussa hallituskriisiin ja eroilmoitukseen.

Tämänkertainen kaaos liittyy energiakriisiin ja inflaatioon, sillä hallituskriisi leimahti valtion energiatukia koskevista kiistoista. Hallitus aikoi kasvattaa ennestäänkin EU-maiden mittavimpiin kuuluvia energiatukia, mutta tukiaikeet olivat hallituksen populistipuolueille liian niukkoja.

Hallituskriisin jälkeen tehdyissä kannatusmittauksissa niin hallituksen kuin opposition populistipuolueet ovat kasvattaneet suosiotaan esimerkiksi inflaatiota, energiakriisiä, hallitusta ja EU:ta moittimalla - ja kansalaisten tukiaisia vaatimalla.

Osa maan populistipuolueista on vanhastaan ollut läheisissä väleissä Venäjän valtiojohtoon, ja siksi ne ovat yleisen EU-kritiikin ohessa arvostelleet erikseen myös EU:n Venäjän vastaisia talouspakotteita.

Talouslinjausten perusteella maan talousuudistukset viivästyvät ja julkinen talous velkaantuu - ja EU-suhteet heikkenevät - sitä enemmän mitä vahvemman otteen populistipuolueet saavat seuraavassa hallituksessa.

Poliittinen epävarmuus ja useista EU-ihanteista lipsumisen riski lisäävät syyskuussa pidettävien Italian ennenaikaisten parlamenttivaalien jännitystä - ja pitävät EU:n, EKP:n ja finanssimarkkinoiden taloushaukat varpaillaan.

Samasta syystä Italian vaaleja ja vaalien jälkeistä politiikan valtapeliä lienee syytä pitää silmällä Suomea myöten.