Suomikin voisi osallistua enemmän ja näkyvämmin Ukrainan armeijan aseistamiseen, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Venäjän ulkoministeriö syytti Suomea Ukrainan sotatoimien tukemisesta vuonna 2015. Kuva: Sputnik / Reuters, Vyacheslav Madiyevskyy / ZUMA Press MVPhotos, Markku Ruottinen / Lehtikuva

Vuonna 2015 näyteltiin Suomen aseviennissä outo näytelmä.

Oululaisyritys Noptel sai puolustusministeriöltä vientiluvan Ukrainaan tuhannelle LRF-200-laseretäisyysmittarille.

Kaupasta ärähti Venäjän ulkoministeriö, joka piti kauppaa Ukrainan sotatoimien tukemisena. Ukraina ja Venäjä olivat käytännössä sodassa: Venäjä kaappasi vuonna 2014 Krimin niemimaan ja tuki venäjämielisten separatistien taistelua Itä-Ukrainassa.

Venäjä tulkitsi, että Noptelin pientä mittaria voidaan käyttää maalinpaikannukseen ampuma-aseissa eikä kauppa siten ole omiaan "edistämään rauhaa ja vakautta Ukrainassa".

Valmistajan mukaan kyse oli lähinnä kiikarista, ja uusilla tuotteilla korvattiin vanhempia malleja. Noptel-yhtiössä kohua ihmeteltiin.

Lue lisää: Venäjä moittii Suomea materiaaliavusta Ukrainaan - "Ei palvele rauhan luomisen intressejä"

Lue lisää: Nyt puhuu Venäjän hermostuttaneen suomalaisyrityksen pomo: "Tätä tuotetta on kehitetty pitkään"

Venäjä oli ylimitoitetussa ärähdyksessään sen verran oikeilla jäljillä, että laite sopii sekä siviili- että sotilaskäyttöön.

Mittarista löytyy myös kehittyneempiä versioita, joita on käytössä mm. Suomen puolustusvoimilla ja muuallakin. Maalin sijainnin voi mitata millimetrin tarkasti kymmenien kilometrien päähän.

Myöhemmin kesällä 2015 puolustusministeriö eväsi samojen Noptelin lasermittareiden kaupan Venäjälle. EU:n pakotepolitiikka ei enää sallinut sotilaskäyttöön soveltuvien tarvikkeiden vientiä Venäjälle.

Venäjä oli siis periaatteessa oikeassa kavahtaessaan etäisyysmittareiden vientiä Ukrainaan - ja halusi niitä itsekin.

Jos näin on, eikö niitä pitäisi antaa Ukrainalle lisää?

Venäjä ja Ukraina käyvät veristä uuvutussotaa. Venäjä tulittaa tykistöllä, raketeilla ja ohjuksilla ukrainalaisten asemia, sotilas- ja siviilikohteita. Vastahyökkäystä valmisteleva Ukraina taas pyrkii täsmäiskuilla tuhoamaan vastustajan tuliasemia, ammusvarastoja ja kuljetuslogistiikkaa.

Voisi kuvitella, että Ukrainalla olisi käyttöä tarkoille etäisyysmittareille.

Lue lisää: Kuivuiko odotettu vasta­hyökkäys kasaan? Pekka Toveri: Nämä ovat Ukrainan suurimmat huolen­aiheet juuri nyt

Tällä hetkellä on epäselvää, millaista aseapua Suomesta on viety sotatoimialueelle Ukrainan armeijan käyttöön. Helmikuussa Suomi toimitti kahdessa lähetyksessä luotisuojaliivejä, komposiittikypäriä, ensihoitoasemien varustusta ja paareja sekä kertakäyttösinkoja ja rynnäkkökivääreitä patruunoineen.

Sen jälkeen lähetyksiä on lähtenyt vielä viisi, mutta niiden sisällöt on salattu.

Heinäkuussa puolustusministeriön tiedote asiasta oli niukkaakin niukempi:

Tasavallan presidentti on tänään 4.7.2022 valtioneuvoston esityksestä päättänyt, että Suomi lähettää Ukrainalle lisää puolustustarvikeapua. Kyseessä on jo seitsemäs puolustustarvikeavun lähetys Suomelta Ukrainalle. Avun perillemenon takaamiseksi avun sisällöstä, toimitustavasta tai aikataulusta ei tiedoteta tarkemmin. Suomen lisäavussa on huomioitu sekä Ukrainan tarpeita että Puolustusvoimien resurssitilannetta.

Yhdysvallat, Britannia ja Saksa ovat kantaneet päävastuun Ukrainan aseistamisesta: viimeksi on kohistu amerikkalaisesta Himars-raketinheitinjärjestelmästä, joka on tehnyt pahaa jälkeä venäläisten huoltojärjestelmissä, kuljetuksissa ja ammusvarastoissa.

Suomen aseavusta Ukrainaan ei saa yksityiskohtaisia tietoja, mutta kokonaissumma on tiedossa: noin 88 miljoonaa euroa. Virokin laittaa enemmän tavaraa Ukrainaan. Etelänaapurin aseviennin arvo on lähes 250 miljoonaa euroa.

Suomen linjana on ollut ensisijaisesti turvata oma puolustus hyökkäyssotaa käyvän Venäjän naapurissa.

Olisi tietysti tyhmää antaa aseita Ukrainaan, jos niitä kohta saattaa tarvita itsekin. Lisäksi Suomella ei ole massiivisia asevarastoja, joista vaan käydään hakemassa tavaraa. Kaikki tarvitaan kotimaassa valmiusjoukkojen ja reservin aseistamiseen. Salailunkin ymmärtää: miksi kertoa Venäjälle, mitä aseita tai ammuksia Suomen varastoista lähtee sotatoimialueelle.

Suuri kuva ei kuitenkaan saa hämärtyä.

Koko Euroopan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että Vladimir Putinin raakalaisarmeija pysäytetään ja työnnetään takaisin Ukrainasta.

Kun Nato ei lähetä joukkojaan ja ilmavoimiaan sotaan, Ukrainan sotamenestys lepää katkeamattoman aseavun varassa. Ja siksi pienen Suomenkin panos on tärkeä. Puolustusministeriön kansliapäällikkö Esa Pulkkinen osallistuukin torstaina konferenssiin Kööpenhaminassa. Aiheena on Ukrainan tukeminen eli aseavun koordinointi.

Lisäksi Suomi lähettää noin 20 sotilasta Britanniaan kouluttamaan Ukrainan asevoimien sotilaita.

Jos isoja pyssyjä ei anneta, kaikenlaista pienempää huipputeknologiaa voisi Ukrainalle tarjota.

Katsotaanpa mitä Suomi on vienyt esimerkiksi Turkkiin.

Suomi jäädytti aseviennin kurdivähemmistöä moukaroivalle Turkille vuonna 2019. Sitä ennen Turkkiin ehdittiin viedä monenlaista asetta. Environics Oy myi Turkkiin vuonna 2018 tiedusteluajoneuvoihin asennettavia säteilyntunnistamisjärjestelmiä, Miilux Oy myi ajoneuvoihin tarkoitettua suojausterästä, Noptel Oy myi etäisyysmittausmoduuleita valvonta- ja tähtäyslaitteisiin ja Nammo Lapua Oy myi Turkin maavoimille harjoitus- ja viranomaisammuntaa varten lähes 40?000 patruunaa.

Kaikki sellaisia, joilla olisi käyttöä Ukrainankin sotatantereella.

Lue lisää: Asevienti­rajoituksista tuli yksi nappula Turkin Nato-pelissä - tällaisia tarvikkeita Suomi on toimittanut Turkkiin

Materiaalilähetykset Suomesta Ukrainaan kootaan ukrainalaisten toiveiden perusteella. Jos minä olisin Ukrainan asevoimien komentaja, pyytäisin Suomelta tykistön kranaatteja ja paikannuslaitteita tulenjohdon käyttöön sekä tarkkuuskiväärejä erikoispatruunoineen.

Ehkä niitä on pyydettykin.

Ja saatukin.