Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ajanut monet Afrikan maat ahdinkoon. Ruoan, lannoitteiden ja polttoaineiden hinnan nousu kurittaa köyhiä talouksia. Vehnästään maanosan maat ovat ostaneet leijonanosan Venäjältä ja Ukrainalta.

Kun sota tukahdutti maiden vehnänvientiä ja hinnat nousivat, nousi karvaasti esiin Afrikan maiden riippuvuus peruselintarvikkeiden tuonnista. Maanosa on tuonut 1970-luvulta lähtien enemmän elintarvikkeita kuin se on vienyt.

Mahdollisuuksia kuitenkin olisi: Yli 60 prosenttia maailman käyttämättömästä viljelykelpoisesta maasta on Afrikassa, sanoo Afrikan kehityspankki.

Kysyimme Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkijalta Mila Selliltä, miksi Afrikka ei pysty kasvattamaan omaa ruokaansa, ja mitä pitäisi tehdä, jotta se onnistuisi.

Muualta tuodaan perusruokaa

Enemmistö Afrikan maista on riippuvaisia peruselintarvikkeiden tuonnista. Maailman ruoka- ja maatalousjärjestön FAOn mukaan erityisen silmiinpistävää on 1970-luvun puolivälistä lähtien ollut peruselintarvikkeiden tuonnin lisäys: rasvojen, lihan, sokerin ja viljan.

Ukrainasta ja Venäjältä Afrikan maat ostavat vehnän lisäksi muun muassa auringonkukkaöljyä ja maissia.

Luken erikoistutkija Mila Sell toteaa, että vehnällä on Afrikan maissa nykyisin suuri merkitys, sillä niissäkin on kovaa vauhtia siirrytty perinteisestä ruokavaliosta länsimaiseen.

Tuonnin merkitys vaihtelee maittain ja maiden sisällä. Esimerkiksi Egyptissä hyvin pieni osa maasta on viljelykelpoista, Sell kertoo.

Tuonnin keskittämisessä on riskinsä, mutta Sell arvioi, että moni Afrikan maa on ollut siihen valmis edullisen hinnan ja muiden kauppasuhteiden takia.

Ukraina ja Venäjä ovat vastanneet yhteensä noin neljäsosasta maailman vehnänviennistä:

Köyhillä ei ole varaa tehostaa

Erikoitutkija Mila Sell toteaa, että syyt Afrikan riippuvuudelle ruoantuonnista ovat moniulotteiset, rakenteelliset ja historialliset, mutta suuri syy on köyhyys.

Suuren osan paikallisesti kulutetusta ruoasta tuottavat edelleen paikalliset pienviljelijät, jotka on köyhiä.

Heidän on vaikea päästä myymään ruokaansa, koska ongelmana on, miten ruokaa kuljetetaan - onko edes teitä - ja miten sen saa säilymään sekä onko ruoan laatu riittävä.

- Vaikka ruokaa tuotetaan, suuri osa menee pilalle, koska sitä ei saada eteenpäin tai varastoitua kunnolla.

Ja vaikka viljan hinta on jo vähän laskenut, lannoitteiden hinta on noussut noin 300 prosenttia.

- Jos pienviljelijöillä ei ollut niihin aikaisemminkaan varaa, niin nyt vielä vähemmän, Sell toteaa.

Lue myös:

Vehnän hinta romahti jo sotaa edeltäneelle tasolle - ruuan hintakriisiä ei kuitenkaan ole vielä selätetty, sanovat tutkijat

Ruoantuotannon omavaraisuutta nakertavat myös konfliktit ja väestönkasvu.

- Kun väestö kasvaa, tiloja jaetaan yhä useammalle perheenjäsenelle ja tilat pienenevät pienenemistään, Sell sanoo.

Kuivuutta ja tulvia

Jo ennen Venäjän Ukrainassa aloittamaa sotaa Afrikan sarvessa oli suuri ruokakriisi. Sateet ovat jääneet käytännössä tulematta neljänä peräkkäisenä sadekautena.

FAOn mukaan Somaliassa hätäavun tarpeessa olevien ihmisten määrä on noussut vuoden alussa 4,1 miljoonasta 7,1 miljoonaan. Karjaa on kuollut, sadot pienentyneet ja ihmisiä joutunut jättämään kotinsa kuivuuden takia.

Ilmastonmuutoksen edetessä kuivuuden ja myös tulvien odotetaan vain lisääntyvän. Suurin haaste on kuivuus, mutta yhtäkkiset kaatosateet voivat nekin pilata koko sadon.

Muutoksen näkee Sellin mukaan jo jokainen afrikkalainen viljelijä.

- Kun heitä haastattelee, he kertovat, että heidän nuoruudessaan oli erilaista. Maaperä on nyt kovempaa ja kuivempaa ja sitä on hankalampi työstää.

Työ on rankkaa, kun viljelijöillä ei ole työkoneita. Rankkuutta lisää lisääntynyt kuumuus.

Viljelyalan lisääminen vie jotain pois

Sell huomauttaa, ettei väite Afrikan valtavista hyödyntämättömistä viljelykelpoisista maista ole yksiselitteinen, vaan siihen liittyy monia kysymyksiä.

- Mitä menetetään, jos maa otetaan viljelyyn, mitä siellä on tällä hetkellä? Mihin käyttöön maa otettaisiin? Haetaanko monokulttuuria ja tehotuotantoa vai otetaanko maa monimuotoiseen viljelyyn, joka ei ehkä näytä yhtä tehokkaalta, mutta maaperä säilyy?

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi: Pystytäänkö maata oikeasti ja tulevaisuudessakin viljelemään?

Merkittävää on Sellin mukaan myös, kuka saa päättää maankäytöstä. Esimerkiksi kiinalaiset yritykset ovat ottaneet maata käyttöönsä ja vievät tuotteet Kiinaan.

Afrikkalaisille hallituksille tämä voi olla edullista, kun ne saavat vastineeksi esimerkiksi infrastruktuuria. Maa on kuitenkin poissa oman maan ruoantuotannosta.

Paluu perinteisiin ruokakasveihin?

Sellin mukaan afrikkalaisen väestön kannalta paluu perinteisiin kasveihin olisi paljon parempi kuin länsimainen ruokavalio. Perinteiset kasvit sopeutuvat paremmin ilmastoon ja ovat parempia myös ravintonäkökulmasta.

-. Hyvä esimerkki on Etiopia, jossa on vaalittu omaa ruokakulttuuria. Siellä syödään tefiä, joka on maailman pienin vilja. Tefin tuottavuus on pienempi kuin vehnän, mutta toisin kuin vehnä se säilyy vuosikausia, Sell sanoo.

Hän ei myöskään liputa pienviljelystä luopumisen, vaan sen tukemisen puolesta. Omalle yhteisölle viljely voi olla edullista yhteisön ruokaturvan kannalta.

Tuottavuus on kuitenkin nyt matala.

- Vaihtoehto ei ole, että joku ostaa maan ja perustaa valtavia tiloja. Ennemminkin pitäisi miettiä, miten pienviljelijät saataisiin toimimaan yhdessä markkinoille päästäkseen.

Sell toivoisi myös, että afrikkalaiset saisivat lisättyä elintarvikkeiden jalostusta, sillä maanosa vie nyt suureksi osaksi elintarvikkeet raaka-aineina.

Ruokaa ostetaan Afrikan ulkopuolelta

Afrikan maat tuovat elintarvikkeita pääosin maanosan ulkopuolelta. Vuosikymmeniä maiden maataloustuonnista vain viidennes on tullut toisista Afrikan maista.

Sell uskoo, että Afrikan maiden välisen kaupan lisääminen auttaisi ruokaturvan varmistamisessa. Näin myös siksi, että afrikkalaisten on vaikea saada elintarvikkeitaan esimerkiksi Eurooppaan täällä maksettavien maataloustukien vuoksi.

- Omavaraisuusajattelu on Ukrainan kriisin myötä lisääntynyt. Se on todella tärkeää, mutta rajaa muun muassa afrikkalaisten pääsyä vientimarkkinoille, Sell sanoo.

"Lännen virheitä ei pidä toistaa"

Sellin mielestä Afrikan ruokaturvan parantamiseksi olisi tärkeää kehittää paikallista elintarviketuotantoa, jalostusta ja teollisuutta.

Hän ei kuitenkaan kannata mallin ottamista länsimaisesta tehotuotannosta, vaan oman afrikkalaisen näkökulman kehittämistä.

- Ei tehdä samoja virheitä kuin länsimainen elintarviketeollisuus. Se ei ole eettistä eläinjalostuksen, maaperän ja ympäristön kannalta, hän sanoo.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää aiheesta (4.6.2022)

Lue myös:

Luontokato on kohtalon kysymys myös ihmiselle, sanoo asiantuntija Paloma Hannonen - "On turha puhua ruokaturvasta, jos meillä ei ole pölyttäjiä"