Hattulan seurakunnan talouspäällikkö Tia Kymäläisen mukaan 2010-luvulla Hattulan Pyhän Ristin kirkossa vieraili vuosittain noin 5 000 kävijää. Yksistään tänä vuonna kirkoon on jo tutustunut 10 700 ihmistä heinäkuun loppuun mennessä.

Anneli Kannon teos Rottien pyhimys sijoittuu 1500-luvulle. Se kertoo fiktiivisen tarinan kirkon seiniä tänäkin päivänä koristavien kalkkimaalausten maalaamisen ajalta. Maalauksissa on esitetty 180 raamatun kertomusta ja pyhimyskertomuksia.

Kuvien tarina alkaa maailman luomisesta ja jatkuu seinillä myötäpäivään päättyen viimeiseen tuomioon.

Kanto on käyttänyt maalausten tulkinnoissa myös taiteilijan vapautta ja selittänyt osan kuvista niin, että ne tukevat kirjan fiktiivistä tarinaa. Esimerkiksi kirkon eteisessä olevan maalauksen tikapuissa voi halutessaan löytää alkuperäisten merkitysten lisäksi myös Kannon kirjan juonen käänteitä.

Kirjan henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä, mutta historiallisen ajan kuvaamisessa on pyritty tarkkuuteen.

Ei hevosvankkureita

Kirkko-opas Vilppu Vuori on esitellyt Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa vierailijoille nyt neljänä vuonna. Hän avusti kirjailija Anneli Kantoa toimimalla yhtenä Rottien pyhimyksen oikolukijoista. Vuoren asiantuntemus näkyy esimerkiksi kirjan hahmojen käyttämissä 1500-luvun rahayksiköissä.

Nykyään kirkon pihalla olevalta parkkipaikalta voi seurata alhaalla Pälkäneentietä kulkevaa liikennettä. 1500-luvulla kirkolle ei kuitenkaan ajeltu edes hevoskärryillä.

- Annelin alkuperäisessä käsikirjoituksessa kaikki kulkevat aina kieseillä tai hevoskärryillä, mutta niitä ei täällä nykyisen Suomen alueella paljon keskiajalla käytetty.

Tiet olivat huonossa kunnossa, kapeita ja kivisiä. Pyörälliset hevoskärryt eivät olisi kestäneet.

- Ympäri vuoden saatettiin kulkea reellä suota pitkin tai purilaalla. Tai sitten vain käveltiin.

Luita lattian alla?

Vilppu Vuorella on vahva epäilys, että mikäli Hattulan Pyhän Ristin kirkon lattia joskus purettaisi, näky olisi hyvin samanlainen, kuin Isonkyrön vanhan kirkon lattian alta paljastui sitä purettaessa. Keskiajalla ei ollut tavatonta, että ihminen haudattiin maallisen matkansa päätteeksi kirkon lattian alle.

Hattulassa lattian alle hautaamisesta luovuttiin 1700-luvun lopulla. Vuori kertoo yhdeksi syyksi hajuhaitat. Vanhan tiililattian alla olleita hautoja purettiin pois, ja nykyinen puulattia rakennettiin vuonna 1793.

- Tätä puulattiaa ei ole valmistumisensa jälkeen koskaan avattu isommassa mittakaavassa. Vuonna 1793 on poistettu vain tiedossa olleet ja pahiten haisseet haudat. Aivan varmasti sinne on jäänyt joitain. Ihmisiä haudattiin lattian alle monta sataa vuotta, sanoo Vuori.

Lukupiirejä ja kuoroja

Hattulan kirkon pihalle paistaa aurinko. Joukko ihmisiä katselee rakennusta ja maisemia odotellessaan opastetun kierroksen alkua. Jukka Kallio on saapunut Hattulaan Kurusta.

- Kirjailija Anneli Kanto oli pitämässä esitelmää Kurun kirjastossa. Siitä saimme kimmokkeen lähteä tänne, Kallio kertoo.

Hän on kirkkokuoron virkistysmatkalla.

- Tämä merkitsee paljon. Olemme tehneet tällaisia matkoja joka kesä. Tietysti oli pari kesää, kun koronan takia ei ollut mitään. Nyt tulimme tänne, hän lisää.

Maarit Humaloja vierailee Rottien pyhimyksen maisemissa lukupiirinsä kanssa.

- Noh, kyllä tätä suunniteltiin heti kevään jälkeen, kun luimme Anneli Kannon kirjan. Tämä on taas tutustumista tähän Suomen ihanaan kesään ja omaan historiaamme.

Lue myös:

Tamperelaista kirjailijaa Anneli Kantoa alkoi kiinnostaa Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalareiden tarina

Vilppu Vuori, 23, rakentaa niin jouhikon, turpapäristimen kuin huippuharvinaisen Ähtävän harpunkin - perinnesoittimet kiinnostavat ulkomailla