Joulupukin maana Suomi näyttää ottaneen roolinsa turhankin vakavasti ainakin kuusipuun osalta. Metsänomistajat ovat viime vuosikymmeninä istuttaneet kuusta hakkuuaukoilleen niin valtavasti, että Suomi on alkanut kuusittua liikaa.
Kuusen osuus metsänviljelyssä on lisääntynyt erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, missä sen osuus on viime vuosina ollut useilla alueilla yli 70 %, Kanta-Hämeessä jopa 80 prosenttia kaikesta. Loput on mäntyä ja koivua ja rippunen muita puulajeja.
- Metsäammattilaisten näkemyksen mukaan keskeisin haitta on ilmaston lämpenemisen tuoma tuhoriskin kasvu. Ilmaston lämmetessä pitkät kuivuusjaksot yleistyvät, mikä altistaa erityisesti kuusikot tuhoille, kuten kirjanpainajille, valottaa riskejä metsäasiantuntija, palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo metsäntuntijayhtiö Tapiosta.
Vanhatalon mielestä kuusenviljelyn osuudessa ollaan tällä hetkellä ihan maksimeissa. Osuuden ei tarvitse nousta enää yhtään, vaikka kuusi on puuston tilavuudella mitattuna vielä selvästi jäljessä maan valtapuuta mäntyä: puolet on mäntyä, 30 prosenttia kuusta, 17 prosentia koivua ja loput kolme prosenttia muita lehtipuita. Taimikoissa kuusiongelma jo näkyy.
- Kuusen viljelyn suosion kasvu näkyy erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. 1-25 -vuotiaissa taimikoissa kuusen osuus suhteessa mäntyyn ja koivuun on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi vanhemmissa puuston ikäluokissa. Kun mennään 20-30 tai 50 vuotta eteenpäin, meidän vanhemmat metsät ovat huomattavasti kuusivaltaisempia kuin tällä hetkellä ja tämä koskee nimenomaan Etelä-Suomea.
Maan istutusalojen puulajivalinta on pitkälti Suomen päälle puolen miljoonan metsänomistajan käsissä. Laki velvoittaa metsänomistajat uudistamaan hakkuualansa, mutta puulajin saa valita. 1990-luvun puolivälistä lähtien ykkösasema on ollut kuusella ja suosio on sen jälkeen vain vankistunut.
- Männyn suosio laski 1990-luvun alussa ja vastaavasti kuusen nousi. Siihen on kaksi keskeistä syytä. Mäntyä oli aiemmin suosittu liikaakin, sitä oli uudistettu liian viljaville kasvupaikoille: puista tuli todella oksikkaita ja heikkolaatuisia. Huomattiin, että iso osa aloista olisi soveltunut paremmin kuuselle. Tapahtui korjausliike, Vanhatalo kertoo.
Toinen syy liittyy kuusen viljelyn sujuvoitumiseen. Paakkutaimien tulo avojuuristen vaihtoehdoksi helpotti istutustyötä paljon. Kolmas tekijä oli maan kasvanut hirvieläinkanta. Se kasvatti tuhoriskiä erityisesti mänty- ja koivutaimikoissa.
- Hirvet tykkäävät syödä lehtipuita ja mänty maistuu myös oikein hyvin, mutta kuusentaimen hirvi jättää rauhaan, Vanhatalo kertoo.
Metsänomistajalle kuusi onkin ollut helppo ja varma ja kustannustehokas valinta verrattuna mäntyyn ja koivuun, mikä tietysti vaikuttaa metsänomistajan päätöksentekoon puulajivalinnassa.
Hirvien syömien männyn ja koivun tilalle täytyy ostaa uudet taimet ja istuttaa ne. Rahaa palaa ja lisätyötä kertyy. Ja vuoden päästä ehkä sama uudestaan.
Kuusen ylisuosiota halutaan nyt laskea, mutta ei korvaamalla niitä puhtailla mänty- tai koivutaimikoilla. Metsänhoidon suositukset kannustavat vahvasti tavoittelemaan sekapuutaimikoita metsänuudistuksissa.
- Yhden puulajin metsiköt eivät ole kovinkaan suositeltavia. Mahdollisimaan hyvä puulajisekoitus on myös fiksua riskien hallintaa ja monimuotoisuuden hoitoa. Haavat, raidat, jalot lehtipuut ja monet muut kuten katajat kuuluvat suomalaiseen metsäluontoon ja tukevat samalla monimuotoisuutta.
Vanhatalon mukaan uudistusala voidaan kuitenkin ihan hyvin taimittaa yhdellä puulajilla, sillä aukolle ilmestyy nopeasti muitakin puulajeja luontaisesti ympärillä olevien vanhempien puiden siementäessä kohdetta.
- Sitten taimikonhoitovaiheessa voidaan tehdä valintaa, mitä puulajeja siellä halutaan kasvattaa
- Itse metsänomistajana ja ammattilaisena luotan siihen, että luontaisen uudistumisen kautta saadaan hyviä sekapuutaimikoita aikaan.
Puulajivalinnassa ei kuitenkaan pidä kiinnittää huomiota vain paikan viljavuuteen, vaan kannattaa katsoa myös alueen vesitalous.
- Riittääkö vettä myös tulevaisuudessa, esimerkiksi 50 vuoden päästä, Vanhatalo vinkkaa.
Metsän istutus- ja kylvöalat ovat tasaistesti vähentyneet viime vuosikymmeninä, kuten oheisesta graafista näkee. Kun vuonna 1970 metsää pantiin kasvamaan noin 140 000 hehtaaria, oli luku pudonnut alle 100 000 hehtaarin vuonna 2020.
Asiantuntijoiden mukaan se johtuu muun muassa harvennushakkuiden kasvusta ja puuntuonnin lisääntymisestä. Metsät alkoivat myös muuttua puustoisemmiksi. Eli pienemmältä alalta saatiin enemmän tavaraa.
Lue lisää:
Puun hinta on poikkeuksellisen korkealla, mutta hinta ei ole läheskään aina ykkösasia myyjälle
Määräily ärsyttää - Suomalaiset metsänomistajat turvautuneet "aavistushakkuisiin" vastavetona EU:ssa valmisteltavalle metsästrategialle
MTK huolestui metsäomistuksen valumisesta "kasvottomille sijoittajille" - vaatii verohelpotuksia yksityisille metsänomistajille
Perikuntien eripura jumittaa puukauppaa - metsäteollisuus ehdottaa lakimuutosta helpottamaan sopuun pääsyä
TetraSys Oy.