Ranskan parlamentin alahuone eli kansalliskokous hyväksyi tiistaina lakeja sarjatyönä ennen kuin edustajat kirmaavat kesälomalle. Eräs listalla olleista oli Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ratifioiva laki.

Asiasta äänestettiin klo 21.30 alkaneessa kaksituntisessa istunnossa, missä 11 kansanedustajaa esitti mielipiteensä laista.

Voimaan laki tulee aikaisintaan parin päivän kuluttua, kun presidentti Emmanuel Macron on sen allekirjoittanut, ja se julkaistaan Ranskan Virallisessa lehdessä.

Äänestystulos oli selvä: 209 ääntä puolesta ja 46 vastaan, tyhjiä ääniä ja poissa olevia 255. Suurin tyhjää äänestänyt joukko oli Marine le Penin johtaman Kansallisen liittouman edustajat, ja olennaisin vastaan äänestäneiden ryhmä oli Jean-Luc Melenchonin perustaman Alistumaton Ranska -puolue.

Vastustus ja tyhjän äänestäminen ei kuitenkaan ole vastalause sinällään Suomelle tai Ruotsille, joista käytettiin keskustelun aikana monia positiivisia ja ylistäviäkin puheenvuoroja.

Kumpaankin liittyy isompi kuva siitä, miten äärioikeisto ja radikaalivasemmisto suhtautuvat Natoon ja Ukrainan sotaan.

Nato jakaa kansaa

Ranskalla on ollut perinteisesti ja on edelleen kaksijakoinen suhtautuminen Natoon. Maa on ollut Naton jäsen alusta alkaen, mutta ei ollut mukana järjestön komentoelimissä 42 vuoden ajan.

Ranskassa muistellaan ja kiitetään yhä edelleen jatkuvasti Yhdysvaltain apua toisen maailmansodan päättämisessä, mutta samalla arvostellaan sen maailmanherruutta.

Toisen maailmansodan sotasankari ja presidentti Charles de Gaulle olisi halunnut 1950-luvulla Ranskan mukaan Naton johtoelimiin Yhdysvaltain ja Britannian rinnalle.

Kun tähän ei suostuttu, de Gaulle aloitti kunnianhimoiset hankkeet Ranskan itsenäisen puolustuksen parantamiseksi. Ranska kehitti oman ydinaseen, rakensi sukellusveneitä ja ohjuksia, suunnitteli suihkuhävittäjiä.

Lopulta de Gaulle päätti vetää Ranskan pois Naton komentoelimistä vuonna 1967, ja vasta presidentti Nicolas Sarkozy käänsi päätöksen vuonna 2009.

Myös sen jälkeen Ranska on vaatinut Eurooppaa kehittämään ja parantamaan omaa puolustustaan Nato-yhteistyön rinnalla. Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump otti etäisyyttä Eurooppaan ja heikensi Natoa, nämä vaatimukset vain kasvoivat.

Nyt Venäjän aloitettu hyökkäyssodan Ukrainassa on Ranska edelleen vaatinut Euroopan mailta parempaa varustautumista - myös siksi, että se vahvistaa Natoa.

Ranska on tukenut Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä alusta alkaen, ja varmasti oli myös auttamassa ja rohkaisemassa maita hakemuksen jättämisessä.

Epäluulo Natoa kohtaa kuitenkin elää etenkin radikaalivasemmistossa, missä Natoa pidetään edelleen vain Yhdysvaltain hankkeena oman vaikutusvaltansa laajentamiseksi ja aseteollisuutensa markkinoimiseksi.

Vasemmalla myös halutaan ymmärtää Venäjää, ja kuten eilisiltaisessa parlamenttikeskustelussakin kävi ilmi, Alistumaton Ranska -puolueessa katsotaan Ukrainan konfliktin olevan lännen ja Yhdysvaltain masinoima.

Heidän mielestään Naton laajeneminen on vaarallista ja se lisää sotilasliiton määräysvaltaa Euroopassa. Venäjää ei saisi ärsyttää sillä, että pitkään puolueettomina olleet maat otetaan mukaa Natoon.

Toisella poliittisella laidalla Kansallisen rintaman suhteet Venäjään ovat olleet puheissa jo pitkään: puolue on saanut tukea Venäjältä ja Marine le Penin suhteet Vladimir Putiniin ovat ainakin olleet lämpimät.

Kevään presidentinvaalikampanjassa le Penin ensimmäisissä vaaliesitteissä oli jopa suuri kuva le Penistä hymyilemässä Putinin kanssa - esitteet tuhottiin heti Ukrainan sodan alettua.

Viimeksi eilen tiistaina le Pen toivoi Venäjän pakotteiden purkamista, koska "niistä ei ole mitään apua sotaan". Myös äärioikeisto panostaisi Naton sijaan Ranskan omaan puolustukseen.

Laki tehtiin pikavauhtia

Ranskassa lakiehdotukset vaativat hyväksynnän parlamentin ylähuoneelta eli senaatilta sekä alahuoneelta eli kansalliskokoukselta.

Siinä missä joissain maissa Suomen ja Ruotsin jäsenanomukset hyväksyttiin parissa päivässä niiden jättämisen jälkeen, ei Ranskan lainsäätöjärjestelmä taivu niin nopeaan toimintaan.

Tässä tapauksessa ulkoministeri Catherine Colonnan ehdottama lakialoite otettiin senaatin käsittelyyn 20. heinäkuuta ja seuraavana päivänä laki hyväksyttiin selvin numeroin - 323 edustajaa puolsi ja 17 oli sitä vastaan.

Lakiehdotus oli hyvin lyhyt, sillä siinä oli vain kaksi artiklaa. Ensimmäisessä ehdotettiin hyväksyttäväksi Brysselissä allekirjoitettu sopimus Suomen liitymiseksi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, ja toisessa on sama Ruotsista.

Sen sijaan lakia taustoittava, alun perin kansainvälisen politiikan tutkijana työskennelleen kansanedustajan Jean-Louis Bourlangesin tekemä selvitys on pitkä ja perusteellinen.

Satasivuisessa dokumentissa selitetään erinomaisesti Suomen ja Ruotsin sotilaspoliittista historiaa, tilannetta yleisesti ja katsotaan tulevaankin. Teksti puoltaa selvästi jäsenyyttä.

Ranska ja Turkki napit vastakkain

Ranskan puolto Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle oli selvä jo alusta alkaen, mutta sitä ei voi sanoa Turkista.

Jos Ranska olisi nyt Suomen sijaan hakemassa Nato-jäsenyyttä, niin Turkki todennäköisesti ei puoltaisi sitä - niin paljon näillä samassa sotilasliitossa olevilla mailla on kaunaa toisiaan kohtaan.

Syitä on useita, joista yksi on henkilökemia. Presidentti Macronilla on vaikeuksia sietää populistipoliitikkoja, mikä näkyy Recep Tayyip Erdoganin lisäksi hänen suhtautumisessaan muun muassa Boris Johnsoniin. Myös Ranskan ja Britannian välit olivat varsin viileät ennen Ukrainan tilanteen kuumentumista.

Toinen suuri syy on Ranskan voimakas halu parantaa Euroopan puolustusta. Tämä heijastuu suoraan Kreikan ja Turkin välisiin jännitteisiin siten, että Ranska on automaattisesti joutunut tukemaan EU-kumppaniaan Nato-kumppania vastaan.

Ranskalla on Välimeren suurin laivasto ja se on turvaamassa myös Kreikan meriä. Kreikka on samoin hankkinut paljon puolustustekniikkaa Ranskasta. Kreikka on ostanut esimerkiksi Rafale-hävittäjiä, joista ensimmäiset toimitettiin viime vuonna.

Turkkia on ärsyttänyt myös se, että Ranska on virallisesti tuominnut turkkilaisten ensimmäisen maailmansodan aikaan tekemän armenialaisten joukkomurhan.

Ranskalla ei ole siten paljoa mahdollisuuksia painostaa Turkkia hyväksymään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä. Diplomatian kulisseissa kuitenkin tapahtuu varmasti paljon, sillä Ranska on iso ja tärkeä Nato-maa, joten varmasti sillä on sanansa sanottavana.

On selvää, että se tekee kaikkensa, jotta Suomi tulisi Naton jäseneksi mahdollisimman pian.

Lue lisää:

Ranska ja Italia kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta soraääniäkin löytyy - osa vastustaa Natoa, osa haluaa miellyttää Venäjää