Kaksi vuotta sitten Mari Laakso-Suutarin taakka kasvoi liian suureksi. Lähes 30 vuotta kieltenopettajan töitä tehnyt nainen päätti vaihtaa alaa.

Päätös oli kypsynyt vuosien varrella, työmäärän jatkuvasti kasvaessa.

Kotkan ja Kouvolan kouluissa työskennelleellä Laakso-Suutarilla ei ollut opettajan virkaa, vaan hän teki töitä tuntiopettajana. Tämän vuoksi hänen täytyi joka kevät hakea töitä.

Työsuhteen ollessa jälleen katkolla Laakso-Suutarille vinkattiin avoimesta projektikoordinaattorin työpaikasta.

- Päätin hakea mieluummin sitä kuin opettajan töitä. Olin siinä vaiheessa jo aika väsynyt opettajan työhön.

Kutsumusammatti kuormitti

Mari Laakso-Suutari valmistui opettajankoulutuksesta vuonna 1994. Siitä saakka hän teki kieltenopettajan töitä kaikilla koulutusasteilla: ala- ja yläkouluissa, lukioissa ja ammattikorkeakoulussa.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana työ alkoi käydä yhä raskaammaksi. Useat opetussuunnitelmauudistukset, nopeaan tahtiin vaihtuvat oppikirjat, lisääntynyt raportointi ja ylöskirjaaminen lisäsivät työn määrää huomattavasti.

Lisäksi kouluissa luovuttiin erityisluokista, ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat siirrettiin samoihin luokkiin muiden oppilaiden kanssa.

- Minulla oli jatkuvasti valtava riittämättömyyden tunne. Minua kalvoi ikävä ajatus, että asiat pitäisi pystyä hoitamaan eri tavalla, enkä pystynyt tekemään työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut, Laakso-Suutari sanoo.

Aina kesäloman alettua Mari Laakso-Suutarilla oli vaikeuksia palautua lukuvuodesta. Hän pääsi kiinni lomailuun vasta juhannuksen jälkeen.

- Työasiat ja oppilaiden asiat pyörivät mielessä koko ajan. Siitä oli tosi vaikea päästä irti. Kävin koko kouluvuoden aina läpi päässäni, mitä on tehty, millaisia tuloksia on saatu ja mihin suuntaan kukakin on menossa. Se vei ajatukset ihan täysin.

Opettajan auktoriteetti on rapistunut

Mari Laakso-Suutaria kuormitti myös se, että uutena ilmiönä oppilaiden huoltajat ovat entistä hanakammin yhteydessä kouluun.

Osa vanhemmista yrittää neuvoa opettajia, ja heidän toimintaansa saatetaan kritisoida vahvastikin. Mari Laakso-Suutari sai urallaan myös puhtaasti aggressiivisia yhteydenottoja.

- Kaksi vuotta sitten kevätjuhlan jälkeen puhelimeni soi kello kahdeksan sunnuntaiaamuna. Humalainen huoltaja huusi, räyhäsi ja vaati perusteluja sille, miksi hänen lapsensa ei ollut saanut kiitettävää, vaikka hän on itse lastaan opettanut ja tietää hänen kyllä osaavan. Silloin ajattelin, että tätä en halua enää yhtään, ja nyt haen kyllä jotain muuta hommaa, Laakso-Suutari sanoo.

Myös OAJ:n mukaan vanhemmat ovat tänä päivänä vaativampia kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten. Entisaikaan opettaja oli auktoriteetti, jonka ammattitaitoon luotettiin.

- Ihmiset tarkastelevat nykyään enemmän sitä, mikä on heille parasta, ja miten hommat pitäisi hoitaa että asia olisi mahdollisimman suotuisa heille itselleen. Varmaankin tällainen laaja arvojen muutos on siellä taustalla, OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos sanoo.

Sama ilmiö näkyy kaikilla koulutusasteilla

Opettajien ammattijärjestö OAJ:lle kuormituksen lisääntyminen ja opettajien vaikeudet palautua työstään ovat tuttu ilmiö.

- Osittain siihen voivat vaikuttaa raskaat koronavuodet, mutta jotenkin koulumaailmassa eivät resurssit, odotukset ja tavoitteet kohtaa. Jäseniltä tulee palautetta, että kun työt alkavat, akut eivät ole niin sanotusti latautuneet, Petri Lindroos kertoo.

OAJ on tehnyt jäsenilleen kyselyitä, joissa on selvitetty opettajien palautumista. Kyselyistä on selvinnyt, että palautumisen epäonnistuminen on valitettavan yleistä.

- Jos palautuminen ei kesäloman alettua lähde käyntiin, stressitaso ei pääse nollautumaan. Sitten tullaan siihen, että paria viikkoa ennen töiden jatkumista stressi ponnahtaa entistä korkeammalle tasolle, Lindroos sanoo.

Petri Lindroosin mukaan erityisen huolestuttavaa on se, että samaa viestiä tulee kaikilta koulutusasteilta. Hänen mielestään opettajien työkuormaan pitäisi puuttua lisäämällä henkilökuntaa ja pienentämällä opetusryhmiä.

Hälyttävää on sekin, että OAJ:n viime syksynä tekemään kyselyyn vastanneista opettajista reilusti yli puolet kertoi harkinneensa alanvaihtoa.

- Kyllähän se kertoo siitä, että kaikki asiat eivät ole kunnossa, Petri Lindroos sanoo.

Ministeriö: Tilannetta on pyritty helpottamaan

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tällä hallituskaudella myöntänyt varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen vahvistamiseen kunnille 395 miljoonaa euroa. Lisäksi vuosina 2020-2022 jaossa on ollut noin 124 miljoonaa euroa koronapandemian vaikutusten tasaamiseen.

Kunnille on myös jaettu kerran vuodessa koulutuksen tasa-arvorahaa, jota on voitu käyttää opettajien palkkaamiseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen. Tasa-arvoraha on päätetty vakiinnuttaa osaksi lainsäädäntöä vuoden 2023 alusta lähtien.

- Näitä toimenpiteitä on ollut hyvinkin paljon. On pyritty helpottamaan kuntien ja opetuksen tilannetta, neuvotteleva virkamies ja ryhmäpäällikkö Minna Polvinen OKM:stä sanoo.

Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen rahoitus on kasvanut tällä vaalikaudella ministeriön mukaan merkittävästi, ja tulee vahvistumaan yhä ensi vuonna.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä muistutetaan, että opetuksen järjestäminen ja sen tavat ovat koulutuksen järjestäjien vastuulla. On kunnan oma päätös, kuinka paljon resurssia perusopetukseen suunnataan.

- Julkisessa keskustelussa ehkä helposti unohtuu, että se on pitkälti kuntatason politiikkaa, Minna Polvinen sanoo.

Nyt lomamoodi löytyy heti

Mari Laakso-Suutarin päätökseen toiselle alalle siirtymisestä vaikutti myös vuoden 2020 rankka koronakevät. Oppilaille ei saanut antaa etäopetuksessa tehtäviä, joiden tekemiseen olisi tarvinnut tietokonetta, koska kaikilla sellaista ei välttämättä ollut.

- Oppilaiden piti lähettää minulle kuvia heidän vihkotyöskentelystään, kun minä olin ensin lähettänyt kuvia omista muistiinpanoistani sekä opettanut ja selittänyt videolla. Se vei ihan älyttömästi aikaa, ja sitten saattoi tulla 400, jopa 600 Whatsapp-viestiä päivässä oppilailta.

Niinpä opettajan työt jäivät taakse, ja Mari Laakso-Suutari hyppäsi projektikoordinaattorin saappaisiin. Ensimmäisen työvuoden jälkeen häntä hirvitti, että kesälomaa olisi vain 16 päivää.

- Ajattelin, ettei se riitä mihinkään, ja etten varmaan palaudu ollenkaan. Mutta kesäloman alkaessa olinkin saman tien lomamoodissa, eikä mikään asia painanut mieltä, Laakso-Suutari sanoo.

Mari Laakso-Suutari työskentelee yhä projektikoordinaattorina. Vahvasta kutsumuksesta opetustyöhön kertoo se, että hän on sittemmin alkanut myös opettaa kieliä kansalaisopistossa.

- Opettaminen on minun tehtäväni täällä. En voinut jättää sitä ihan kokonaan.

Lue lisää:

Unelma-ammatti uuvutti Saara Mälkösen - kysely kertoo dramaattisesta muutoksesta: jopa kuusi kymmenestä opettajasta harkinnut uranvaihtoa