Stena-mursun alkujaan 120 kilogrammaa painanut nahka on ohennettu ja sen paino nyt on hieman yli 40 kilogrammaa.

Haminassa ja Kotkassa seikkailut ja sittemmin kuollut Stena-mursu on paraikaa konservoitavana Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Helsingissä. Tälläkin hetkellä Stenan nahka on 1?000 litran vetoisessa säiliössä niin sanotussa alkuliemessä eli pikkelissä. Alkuliemi sisältää vettä, muurahaishappoa ja suolaa.

Mursun ruhon koko on poikkeuksellisen suuri verrattuna tavallisesti konservaattorien pöydältä löytyviin eläimiin. Siitä kertoo sekin, että normaalisti konservoitavan eläimen nahan säilyttämiseen tarvitaan vain 200 litran vetoisia tynnyreitä.

- Nyt piti ottaa järeämpää säiliötä käyttöön, myöntää konservaattori Roni Andersson.

Alkujaan 120 kilogrammaa painanut nahka on ohennettu ja sen paino nyt on hieman yli 40 kilogrammaa. Nahan ohentaminen on tehty veitsillä ja kaavinraudalla. Paksumpia kohtia on myös sahattu ohennuskoneella.

- Se vähän kuin höylää juustohöylän tapaan. Siinä vain on sellainen pyörivä terä, joka viistää nahasta pari milliä pois kerralla.

Seuraavaksi nahka muokataan. Se tapahtuu viikon, parin sisällä. Siinä alkuliemeen lisätään parkitusainetta ja nahkarasvaa, joka pitää mursun nahan pehmeänä ja hyvänä.

- Periaatteessa se on samanlainen muokkausmenetelmä kuin turkisnahoilla.

Kun nahka on muokattu se voidaan pakastaa. Pakastaminen tehdään, jos ei heti käydä mursun kropan kimppuun. Todennäköisesti kropan tekeminen aloitetaan kuitenkin jo ensi viikolla.

- Siinä vaiheessa nahkaa voidaan sovittaa tekeillä olevan kropan päälle, että miltä se näyttää.

Andersson kertoo, että esimerkiksi hirvieläimien konservointi on helpompaa siinä mielessä, että niiden ruumiista löytyy enemmän kiintopisteitä kuin vesieläimillä - kuten hylkeillä tai mursulla.

Mursulla nahka venyy ja se tavallaan kerrostuu joissain kohdissa sen kroppaa. Hirvistä on helpompi nähdä, mihin kohtaan nahka kuuluu.

- Vaikka luulisi, että mursun kaltainen möykky olisi helpompi tehdä, niin kyllä möykyilläkin on muotonsa.

Stena-mursu Haminassa. Kuva: Ivan Bessedin

Tavallisesti konservoinnissa mallia eläimen kropan tekemiseen etsitään kuvista. Joskus kyseessä olevia eläimiä voidaan käydä katsomassa elävänä luonnossakin tai Korkeasaaren eläintarhassa.

Mursun kohdalla täytyy turvautua kuviin. Ennen kuin konservointia aloitettiin, otettiin mursun ruhosta paljon mittoja, jotka auttavat kropan tekemisessä.

Materiaaleja kropan eli mannekiinin tekemiseen on monenlaisia, mutta tavallisesti siihen käytetään kipsiä ja säkkikangasta.

Kun mannekiini on valmis, siihen ryhdytään liimaamaan ja ompelemaan nahkaa kiinni.

- Siinä tulee olemaan varmasti lähemmäs viisi metriä saumaa, jonka ompelu tehdään käsityönä.

Mursua konservoimassa on kolme konservaattoria ja kaksi alan opiskelijaa. Näillä näkymin mursu pääsee näytteille ensi vuoden puolella. Se, minne mursu museon näyttelyssä sijoitetaan ei ole vielä varmaa, mutta ainakin kolme mahdollista paikkaa on olemassa, Andersson paljastaa.

Myös mursun luusto menee luultavasti näyttelyyn. Siinä tapauksessa konservoitavaan mursuun tehdään keinotekoiset syöksyhampaat, koska aidot pidetään yhdessä muun luuston kanssa.

Nahan muokkauksen, kropan tekemisen ja kuivausvaiheiden jälkeen mursulle tehdään vielä viimeistelyt.

- Nahkaa joudutaan värjäämään, sillä muokkausvaiheessa se menettää väriään. Myös keinotekoiset hampaat värjätään aidon värisiksi.