Isovanhemmista voi olla parhaimmillaan arvokasta tukea lapsiperheelle ja perheistä iloa isovanhemmille, mutta aina kemiat eivät kohtaa.

Ongelmia syntyy, jos toisten elämään puuttuu liikaa - puolin ja toisin. Kuva: Colourbox

Neljä nuorta äitiä kertoo kokemuksiaan siitä, miten isovanhemmat puuttuvat lastenkasvatukseen ja jättävät huomioimatta vanhempien toiveita.

Isoäiti taas kertoo, miltä tuntuu, kun ex-miniä ei halua pitää yhteyttä.

"Mummo on sitä mieltä, että hänen kasvatustapansa on oikea, koska hän on kasvattanut kolme lasta aikuisikään asti. Minulla on kolme lasta, mutta en mummon mielestä osaa kasvattaa heitä.

Mummo hoitaa poikansa asioita edelleen niin, ettei poika edes viitsi hoitaa oman lapsensa asioita.

Mummo on yrittänyt kiristää erilaisilla syillä minua, että antaisin lasta hänelle hoitoon, mutta tilanne on johtanut siihen, että katkaisin välit häneen.

On ihan ok, jos kertoo kokemuksiaan ja näkökulmiaan, mutta jos aletaan toista haukkua, siinä menee rajani. Lapsille on rikkaus, jos on kaikki isovanhemmat kasvua tukemassa, mutta liiallinen puuttuminen lapsenlapsen tai edes omien lapsien elämään on liikaa.

Mummo ei myöskään ymmärtänyt, että pieni lapsi tarvitsee paljon unta ja että jokainen lapsi nukkuu eri lailla. Hän koki, ettei ehdi olla tarpeeksi lapsenlapsen kanssa, kun lapsi nukkuu niin pitkät päiväunet.

Hän ihmetteli sitäkin, miksi en nukuta lasta ulkona, sillä hänen omat lapsensa olivat nukkuneet 3-4 tunnin päiväunia ulkona.

Lapsi edelleen tapaa mummoa, mutta vain isänsä läsnä ollessa."

Perheenäiti, 29

"Olemme uusperhe. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja meillä on mieheni kanssa yhteinen, alle yksivuotias lapsi.

Anoppini on tiiviisti tekemisissä mieheni eksän kanssa ja aiheuttaa jatkuvasti eripuraa mieheni ja eksän välillä haukkumalla vuoroin eksää ja vuoroin miestäni toisilleen.

Anoppi on toiminut eksän turvaverkkona erosta asti. Kun miehelläni ja lasten äidillä on erimielisyyksiä lasten asioista, eksä soittaa anopille, joka taas soittaa miehelleni ja pitää eksän puolia.

Mies on kieltänyt äitiään sekaantumasta ja puuttumasta asioihin, mutta hän ei lopeta.

Yhteistyö miehen ja eksän välillä sujuisi oikein hyvin, ellei anoppi säätäisi välissä aivan jatkuvasti. Anoppi ottaa kantaa esimerkiksi viikonlopputapaamisiin, jos ne eivät mene hänen mielensä mukaan.

Kaiken lisäksi hän syyttää minua asioista, joissa en ole mitenkään osallinen."

Soppa, 24

"Kun esikoiseni syntyi, halusin panostaa lapsen ravitsemukseen yhtä lailla kuin omaani. Tein lapsen soseet itse ja käytin purkkiruokia vain hätätapauksessa.

Tämä oli lapsen isovanhempien mielestä naurettavaa, sillä kaupassa oli tarjolla valmiita "ihan hyviä" ruokia. Kyllä, mutta halusin tehdä lapseni ruuat itse samalla kun valmistan ruokaa itselleni. Hävikkiäkin tuli vähemmän yhden aikuisen ja yhden lapsen taloudessa.

Lapsen ruokailu kiristi välejä jo ennen sormiruokailuakin. Isovanhemmat paasasivat, että lapsen kehitys viivästyy sormiruokailun takia. He pyörittelivät silmiään lapsen ruokaillessa.

Olisin toivonut, että he olisivat antaneet minulle mahdollisuuden kertoa faktaa siitä, miten sormiruokailu edesauttaa lapsen hahmottamiskyvyn kehittymistä, tukee koordinaatiokykyä ja tekee lapsen ruokailusta mielekkäämpää.

Lapsi oppi pinsettiotteen ja tutustui erilaisiin ruokiin. Sormiruokailu myös helpotti yksinhuoltajaäidin kokkausta.

Lapsi oli alle vuoden ikäinen, kun isovanhemmat syöttivät lapselle ensimmäisen kerran suklaata salaa. Lapsi oksensi, ja pahoitin mieleni asiasta, koska olin aiemmin puhunut isovanhemmille, että antaisin herkkuja lapselle vasta sitten, kun hän osaa niitä itse pyytää.

Minua harmittaa, että isovanhemmilla on ikään kuin luonnostaan lupa hemmotella lapsenlapsia herkuilla, myös vasten vanhempien tahtoa. He vetoavat, että "kyllähän nyt isovanhemmilla on oikeus.".

Nykyään vilkas 4-vuotias poika käyttää sujuvasti haarukkaa ja veistä ruokaillessaan, taaperoiän sormiruokailusta huolimatta."

E.P., 25

"Olen erittäin läheisissä väleissä anoppini kanssa, mutta muutama asia on sellaisia, joita en haluaisi opettaa lapsilleni, ja silti mummo opettaa.

Hän esimerkiksi saattaa antaa lapsen mennä istumaan ostoskärryihin, sinne ruokien joukkoon. Olen huomauttanut tästä, mutta ei se auta.

Toinen juttu on, kun kaupassa asioidessaan hän antaa lapsen syödä maksamattoman pasteijan, banaanin tai pillimehun. Olen sitä mieltä, että tuotteet pitää ensin maksaa ja sitten kaupan ulkopuolella vasta syödä.

Lelujakin mummo ostelee lapselle aivan liikaa. Hän ei tarvitsisi enää yhtään lisää leluja. Kaiken lisäksi mummon ostamat lelut ovat kovaäänisimpiä mitä ikinä voi olla. Juuri nytkin tuossa pauhaa Elvis-koira, joka heiluu, sätkii ja laulaa rokkia. Kiitos mummo. Kiitos. Hermot menee."

Mammamia, 28

"Meillä on ollut ristiriitaa lapsenkasvatuksesta poikani ex-vaimon kanssa. Hankalinta on ollut se, että lapsen äiti ei haluaisi pitää meihin yhteyttä.

Olemme tottuneet siihen, että viestitellään, kerrotaan kuulumisia ja kysytään vointia, käydään poikkeamassa puolin ja toisin sekä osoitetaan kiinnostusta ja kiintymystä. Kuunnellaan muiden kokemuksia ja keskustellaan.

Tämä on lapsen äidille käsittämätön asia. Hän ei ole tottunut minkäänlaiseen yhteistyöhön tai keskusteluun. Hänellä on myös ajatus, että hän sanelee kaiken ja muiden tulee toimia tasan niin ilman että muuta perhettä huomioidaan lainkaan.

Kun he olivat yhdessä, myös poikamme myötäili häntä paljon perherauhan ylläpitämiseksi. Hän kyseli meiltä salaa ohjeita ja neuvoja.

Lasten äiti on kertonut pojallemme olevansa kateellinen läheisistä väleistämme.

Olen sitä mieltä, että lapsenlapsen olisi hyvä oppia hyväksymään yhteydenpito sukulaisiin ja läheisiin, oppia juttelemaan ja keskustelemaan avoimesti."

Mummo, 45

Millaisia kokemuksia sinulla on sukupolvien välisistä ristiriidoista lastenkasvatuksessa? Tai oletko niin onnekas, että kokemukset ovat vain hyviä? Jaa kokemuksesi alla kommenteissa!