Puskaparkeiksi kutsutaan leirintäalueiden ulkopuolelle jääviä paikkoja, joihin voi pysäköidä matkailuautolla. Tällaisia ovat esimerkiksi rannat, metsänreunat ja pysähdyspaikat.

Puskaparkkeeraus rannoille lisääntyi selvästi koronapandemian aikana, kun ihmiset innostuivat kotimaan luontomatkailusta. Puskaparkkeeraajilla on myös ollut yhä useammin mukanaan esimerkiksi peräkärrysauna tai palju.

Esimerkiksi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö saa viikoittain maanomistajilta, retkeilijöiltä ja mökkiläisiltä kritiikkiä maastoon ja liian lähelle rantaviivaa parkkeeratuista autoista. Patikoijat ja mökkiläiset pelkäävät maaston kulumista ja myös maastopaloja.

- On myös havaittu törkykäyttäytymistä eli esimerkiksi septijäte on tyhjennetty kuivakäymälän säiliöön, harmittelee Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön vs. virkistysaluekoordinaattori Marja Kurkaa.

Jokamiehenoikeuksien tulkinta vaihtelee

Marja Kurkaa painottaa, että yleensä karavaanarit ovat siistejä ja vievät roskat jäteastiaan, jos sellainen on. Samoilla linjoilla on karavaanariliitto SF-Caravanin puheenjohtaja Olli Rusi. Hän sanoo, että 67 000 karavaaniharrastajan joukossa on erilaisia ihmisiä.

- Varmaan 97 prosenttia ihmisistä on vastuullisia ja fiksuja. Sitten on se kolme prosenttia, jonka havaintokyky on lähempänä omia mieltymyksiä kuin muiden näkökulmaa, Rusi kuvailee.

Hän kertoo, että eripuraa saavat aikaan epäselvät ja tulkinnanvaraiset määritelmät jokamiehenoikeuksista. Erimielisyyksiä on myös esimerkiksi velvollisuudesta levähtää matkalla väsymyksen yllättäessä sekä myös siitä, mikä on levähtämistä ja mikä leiriytymistä.

Selviä määrittelyjä näille ei ole.

- Jotkut haluavat haastaa esimerkiksi perusteettomiksi koetut epäviralliset yöpymiskiellot. Lisääntynyt riippumattomuus leirintäalueiden palveluista voi johtua teknisestä kehityksestä. Aurinkopaneelit turvaavat monelle tarvittavan sähkönsaannin ja muutenkin omavarainen ja omaehtoinen matkustaminen on suosiossa, Rusi kertoo.

Listaukset verkkosivustoilla sekoittavat ihmisiä

Puskaparkit ovat retkialueita, eivät leirintäalueita. Niiltä ei löydy palveluja, kuten sähköjä tai septityhjennystä. Ristiriitaa aiheuttaa se, että puskaparkkeja on kuitenkin listattu netin verkkosivustoilla.

- Kun pyydämme karavaanareita siirtymään rannasta, he tyrmistyvät ja sanovat, että netissä oli suositus juuri tästä paikasta, Marja Kurkaa harmittelee.

Myös Olli Rusi tietää, että osa käyttäjistä jakaa toisilleen tietoa paikoista, joissa yöpyä veloituksetta.

- Ikävä kyllä nuo suositukset eivät aina ole aivan asiallisia. Joskus ne voivat johtaa liian lähelle asutusta tai muuten ei-toivottuun sijaintiin, hän toteaa.

Miksi virkistysalueilla ei sitten ole varsinaisia kieltotauluja?

- Olemme ajatelleet ihmisten ymmärtävän ja kunnioittavan muita ihmisiä ja maastoliikennelakia - ja siksi on ohjeistettu vain ystävällisesti välttämään ajamasta moottoriajoneuvoilla rantahiekalle. Joudumme nyt miettimään kieltotauluja sekä ajoa estäviä puomeja, Kurkaa kertoo.

Kävijätutkimus meneillään

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö tekee retkikohteissaan parhaillaan kävijätutkimusta, jossa kuullaan eri virkistysalueiden ja retkisatamien käyttäjäryhmiä.

- Sen jälkeen tarkennamme ohjeita, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön vs. virkistysaluekoordinaattori Marja Kurkaa lupaa.

Rusi muistuttaa, että rekisteröidyistä yöpymisistä yli 60 prosenttia tapahtuu matkailuajoneuvoissa ja leirintäalue on eniten paikkakunnalle yöpymisiä tuova majoitusmuoto.

- Viimeisimmän tutkimuksen mukaan karavaanari jättää paikkakunnalle vuorokaudessa 104 euroa henkilöltä tai 237 euroa ajoneuvolta. Sillä työllistetään moni paikallinen, karavaanariliitto SF-Caravanin puheenjohtaja Olli Rusi summaa.