Tuttu nuori kävi pikaruokapaikan työhaastattelussa. Haastattelu kesti 12 minuuttia, ja se tehtiin kylmiön edessä tuolilla istuen. Haastattelussa, kysyttiin, voisiko hän työskennellä yksin, ja kerrottiin, että tarvetta olisi iltavuoron tekijälle, eli töitä vain iltaisin klo 23:30 saakka. Haastattelun jälkeen nuori sai tuntemattomasta numerosta WhatsApp-viestin, jossa ei ollut lähettäjän nimeä. Viestissä pyydettiin lähettämään henkilötiedot vastausviestinä, jotta työsopimus saataisiin kirjoitettua. Nuori vastasi kohteliaasti vetäytyvänsä rekryprosessista.

Toinen tuttu nuori aloitti viime keväänä työt huonekaluliikkeessä, mutta työsopimuksen kirjoittamiseen ei pomolla ollut moneen viikkoon aikaa. Kun paperi viimein saapui allekirjoitettavaksi, tuntipalkka oli melkein kaksi euroa matalampi kuin oli suullisesti luvattu. Työsuhteen alussa oli sovittu, että työvuorot sijoittuisivat iltoihin ja viikonloppuihin, lukiolainen kun ei päivisin töihin pääse. Seuraavassa vuorolistassa oli kuitenkin useampia keskellä päivää alkavia vuoroja. Kun nuori kysyi, mitä niiden kanssa tehdään, ruotsinkokeesta kun ei voi olla pois, työnantaja kehotti hommaamaan itse sijaisen, eli etsimään itse jonkun joka tahtoisi vaihtaa vuoroa. Nuori päätti kunnioittaa opiskelujaan ja irtisanoutui koeaikana.

Perehdyttäminen on olennainen osa mitä tahansa työtehtävää, ja sen merkitys korostuu, kun kyse on ihmisistä, joille työelämä on uusi asia. 

Nykynuorten työelämätaitoja moititaan säännöllisesti. Väitän, että kyse ei kuitenkaan ole työelämätaitojen, vaan työnantajataitojen puutteesta. Millaiset työolot työpaikassa on? Miten perehdytys on hoidettu? Pidetäänkö sopimuksista kiinni?

Nykynuorten on aikaisempaa vaikeampaa päästä kiinni ensimmäiseen työpaikkaan.

Itse olen sitä etuoikeutettua sukupolvea, joka sai kesätöitä kävelemällä kauppaan sisään ja kysymällä "pääseekö töihin". Olen hommannut yhden kesätyöpaikan kävelemällä Helsinginkatua lännestä itään ja toisen kysymällä Itäkeskuksen liikkeistä yksi toisensa jälkeen töitä. Tällä tavalla hommasin työpaikkoja läpi nuoruuteni. Viimeistään viidennessä paikassa aina tärppäsi. Koska työn saaminen oli helppoa, oli myös helppoa äänestää jaloillaan, jos hommissa oli vilunkia - tiesin saavani uuden työn muutamassa viikossa.

Aloitin asiakaspalvelutyöt pienessä ruokakaupassa, ja jatkoin siitä ensin myyjäksi pienen kalliolaisen kioskin luukulle ja sitten kassaksi automarkettiin. Minun nuoruudessani ei kyselty työkokemuksen perään, tarmokas asenne riitti pitkälle.

Kun täytin 18 vuotta, minulla oli takana jo monen vuoden kokemus asiakaspalvelutyöstä ja roppakaupalla siitä syntynyttä osaamista. Se varmasti helpotti myöhempiä työnhakujani.

Nykynuorten tilanne on paljon vaikeampi. Poikkeusvuosien ja kadonneiden kesätyömahdollisuuksien jälkeen heidän täytyy todistella taitojaan ilman aiempaa työkokemusta. Heidän täytyy yrittää erottua lukemattomien nettikaavakkeen täyttäneiden joukosta, jotta pääsisivät esittelemään itsensä haastattelussa.

Onneksi on myös toisenlaisia työnantajia. Kolmannen tutun nuoren ensimmäisessä työpaikassa suuressa organisaatiossa perehdytyksessä käytiin läpi työehtosopimus: nämä ovat oikeutenne, näin palkka muodostuu, näin lomat, näin sairastumisen sattuessa toimitaan. Olin vaikuttunut, vaikka tämän pitäisi olla ihan perusasia.

Perehdyttäminen on olennainen osa mitä tahansa työtehtävää, ja sen merkitys korostuu, kun kyse on ihmisistä, joille työelämä on uusi asia.

Asiakaspalvelutyö on vaativaa, ja on kamalaa, jos sellaiseen joutuu niin, ettei ole varma, miten työtehtävät kuuluisi tehdä, ja päälle tulee asiakkaiden ja pomojen raivo. Lisätään tähän vielä nollatuntisopimukset ja se, että oma elämä täytyy pitää tauolla, koska kutsu töihin voi tulla milloin tahansa. Ei ihme jos köyhänä sinnitteleminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin oman mielenterveyden ja yöunien menettäminen raskaan, epävarman ja huonosti palkatun työn takia.

Uskon, että nuoret haluat tehdä töitä ihan kuten me aikuisetkin. He haluavat oppia uutta, he haluavat työkokemusta ja he haluavat palkkaa.

Pitkälle päästäisiin sillä, että useammat työnantajat tunnustaisivat vastuunsa, toimisivat laillisesti, sitouttaisivat nuoria tarjoamalla säännöllisiä työtunteja, ja hoitamalla perehdytyksen perusteellisesti.

Monet työnantajat voisivat saada taitavia ja sitoutuneita työntekijöitä, jos he tarjoaisivat vastaavaa sitoutumista työntekijöihinsä ja heidän hyvinvointiinsa.

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on entinen kaupan täti

Kolumnista voi keskustella 30.7. klo 23.00 saakka.