EUGENE. Kello on Eugenessa sunnuntaiaamuna 5.30. On vielä pimeää, kun MM-kisoissa mediatyöläisiä kyyditsevä bussi kurvaa ulos valtatien varressa sijaitsevan hotellin parkkipaikalta.

Määränpää on ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King juniorin mukaan nimetty bulevardi, joka on Eugenen ja koko Oregonin osavaltion keskeisiä urheilupaikkoja. Kadun varrella möllöttää paikallinen nähtävyys Autzen Stadium, jolla Oregonin yliopiston amerikkalaisen jalkapallon joukkue pelaa kotiottelunsa. Niitä seuraamaan mahtuu 54 000 katsojaa.

Nyt ollaan matkalla hieman eri kokoluokan tapahtumaan. Tästä osviittaa antaa, että vartin kestävällä bussimatkalla kyydissä on lisäkseni vain yksi matkustaja, japanilainen toimittaja.

Kun bussi kurvaa jenkkifutisstadionin parkkipaikalle, poistumme kyydistä ja kävelemme turvatarkastuksen kautta stadionin sivustalle. Siellä vastassa on ennakkostudiota tekevä tv-ryhmä. Sekin on Japanista, luonnollisesti. Ollaanhan saavuttu seuraamaan Oregonin MM-kilpailujen kilpakävelyä.

Japanilaiset ovat kestävyysurheilukansaa. Etenkin naisissa vain Kenia on Japania menestyneempi maratonkansa olympia- ja MM-mitaleissa mitattuna. Miesten kilpakävelystä on muodostunut kuitenkin viime kisoissa nousevan auringon maalle uusi mitaliautomaatti.

Käynnissä olevissa MM-kisoissa menestys on jatkunut. Heti avauspäivänä Toshikazu Yamanishi ja Koki Ikeda saavuttivat 20 kilometrillä kaksoisvoiton, jonka ansiosta 125 miljoonan asukkaan Japani kiilasi juuri 5,5 miljoonan asukkaan Suomen edelle kaikkien aikojen MM-mitalitaulukossa. Maat löytyvät nyt sijoilta 26 ja 27. Molemmilla mailla on seitsemän kultaa ja kahdeksan hopeaa, mutta pronssimitaleissa mammuttimaa lyö sentään pienen ja piskuisen Suomen 16-7.

Jos Suomen seitsemästä kultamitalista viisi on keihäänheitosta, Japanin saldosta kuusi on kestävyysurheilusta. Suomalaisten hyvin muistama, moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalaisen kilpakumppani Koji Murofushi on edelleen ainoa japanilainen stadionilla kilpailtavien yleisurheilulajien maailmanmestari.

Muut kuusi kultaa on jaettu maratonin ja kilpakävelyn kesken 3-3. Kävely siirtyy kuitenkin piikkipaikalle lähitulevaisuudessa, mikäli viime vuosien trendistä voi vetää johtopäätöksiä.

Edellinen japanilaisen voittama maratonin MM-mitali on vuodelta 2013, minkä jälkeen yhdeksästä MM-mitalista kuusi on tullut kilpakävelystä, kuten ainoat kolme kultaa. Kolme vuotta sitten Dohassa japanilaiset voittivat molemmat miesten kävelyt. Nyt samaan on mahdollisuus seuraavan vajaan kahden ja puolen tunnin aikana.

Kultasauma olisi ilmeinen, mikäli kävelyn maailmankirjat olisivat samalla mallilla kuin vielä vuosi sitten Tokion olympialaisissa. Niissä vietettiin kuitenkin monen silmissä kestävyysurheilun kuninkuusmuodon eli 50 kilometrin kävelyn - pisin kilpailtava matka yleisurheilussa - hautajaisia.

Lajin, jossa japanilaiset ovat saavuttaneet joka kerta vähintään yhden mitalin kolmissa viime MM-kisoissa. Kansainvälinen yleisurheiluliitto päätti kuitenkin, että arvokisoissa kilpailtava pisin matka lyhenee Oregonissa 50:stä 35 kilometriin.

Suomalaiset kävelijät saivat vuosi sitten Tokion olympialaisissa maistiaisen siitä, miksi Suomi ja Japani tunnetaan ystävyyskansoina. Samanlaista sielunveljeyttä löytyy pian kasteensa saavan uuden kävelymatkan vastustamisesta.

Neitseellisellä maaperällä

Kävelijät kiertävät Martin Luther King Jr. Boulevardille pystytettyä kilometrin pituista rataa, toisin sanoen sahaavat edestakaisin 500 metrin pituista suoraa. Huoltopiste sijaitsee käytännössä toisessa päässä lähtö- ja maalipaikkasta.

Suomen joukkueen juottopaikalla on odottava tunnelma viisi minuuttia ennen kilpailun alkua. Aurinko on hetki sitten noussut, mutta toisin kuin Oregonin MM-kisoissa käydyissä stadionlajeissa, kilpakävelijät eivät kisaa 25-40 asteen asteen lämpötiloissa.

- Ei täällä lämmin ole, Aku Partasta valmentava Valentin Kononen toteaa ja heiluttelee käsiään saadakseen veren kiertämään paremmin.

- 13 astetta, Aleksi Ojalan valmentaja Veli-Matti Ranta kuittaa lämpötilaksi.

Olisi kyse sitten sadan metrin juoksijasta tai keihäänheittäjästä, tällainen sää olisi kaikkea muuta kuin optimaalinen. Sen sijaan kävelijöille olot lähentelevät täydellistä. Kontrasti ei voisi olla suurempi edellisiin, Dohan hurjassa kuumuudessa ja kosteudessa käytyihin MM-kisoihin. Niissä sekä 20:n että 50 kilometrin voittoaika oli MM-historian ylivoimaisesti huonoin.

Siispä millaisiin tuloksiin päädytään nyt 35 kilometrin arvokisadebyytissä? Se on arvoitus paitsi toimittajalle myös asiantuntijoille. Kosketuspinta lajiin on ohut, mutta keli antaa eväät kovaan loppuaikaan.

- Ei mitään hajua, Kononen vastaa kysymykseen, mikä on kautta aikain nopein aika 35 kilometrillä.

Voi siis hyvin sanoa, että nyt ollaan neitseellisellä maaperällä. Tiedon puutteesta Konosta ei voi syyttää, sillä matkalla ei edes ole virallista ME-aikaa. Sellaiseksi vahvistetaan jokin tänä vuonna tehdyistä ajoista 1. tammikuuta 2023.

Ennen MM-starttia ei-kansallisia 35 kilometrin kilpailuja on ollut käytännössä vain kaksi. Niistä nopeampi käytiin kilpakävelyn mekassa Slovakian Dudincessa, jossa Italian Massimo Stano käveli voittajaksi ajalla 2.29.09.

Starttiviivalle kokoontuneista urheilijoista nopein on ollut kuitenkin Japanin Daisuke Matsunaga, joka käveli maansa mestaruuskisoissa ajan 2.27.09. Ojala ja Partanen ovat liikkeellä yli kahden ja puolen tunnin tilastoajoilla.

Viimeinen kysymys Konoselle ennen starttia on, millainen kilpailu tänään nähdään.

- Dudincessa kärki lähti 4.15:n ja 4.20:n väliin menevää kilometrivauhtia. Varmaan aika samaa mennään. Vai onko niin, että pelätään vähän alkuun ja sitten vauhti kiihtyy hurjasti? Niin kävi 20 kilometrillä. Itse ennustaisin sitä, mutta se on puhdas arvaus, Kononen sanoo.

Ennustus menee heti totaalisen mönkään, kun ennakkosuosikkeihin kuuluva Matsunaga lähtee pääjoukolta karkuun välittömästi starttipistoolin pamauksen jälkeen. Kun Matsunaga on kävellyt puoli kilometriä ja saavuttaa huoltoalueen, ero muihin on jo lähes sata metriä.

- Kato, kato. Aika tiukka lähtö, Kononen päivittele japanilaisen vauhtia.

Matsunaga selvittää ensimmäisen kilometrin kolmessa minuutissa ja 59 sekunnissa. Muu joukko saavuttaa väliaikapisteen lähes puoli minuuttia myöhemmin. Matsunagan aloitus herättää huvittuneita reaktioita paitsi Suomen myös viereisellä Espanjan juottopisteellä.

- Veti muuten aika kovan tonnin. Samaa vauhtia käytännössä kuin mitä kärki kahdellakympillä, Ranta sanoo ja viittaa kymmenen päivää sitten kisattuun miesten avausmatkaan Oregonin MM-kisoissa.

- No, jos se on kunnossa, Kononen kuittaa välittömästi ja pudistelee päätään, kuten espanjalaiset vieressä.

Nyt tehtävänä on kuitenkin jaksaa 15 kilometriä pidempään.

- Tää on sitä 2.20-loppuaikaan tähtäävää vauhtia, Ranta kiteyttää Matsunagan alkuvauhdin.

Mittasuhteita voi hakea Kansainvälisen yleisurheiluliiton sivuilta löytyvästä artikkelista, jonka mukaan venäläinen Vladimir Kanaikin olisi kävellyt matkan epäviralliseen ME-aikaan 2.21.31. Suoritus olisi peruja Venäjällä järjestetystä testikilpailusta vuodelta 2006.

Viiden kilometrin jälkeen Matsunagan kilometrikeskiarvot ovat edelleen 4.02. Mennään siis 3 000 metrin Cooper-vauhtia. Takaa-ajajat ovat jääneet japanilaisesta jo lähes minuutin. Suomalaiset ovat loppuaikaan 2.27-2.28 tähtäävässä vauhdissa.

- Ei yhtään kovempaa. Porukassa vaan, Ranta huutaa Ojalalle.

Kononen toistaa hetken kuluttua saman Partaselle. Jos kävelijä kävelee itselleen liian kovaa vauhtia, riski tekniikkavirheelle kasvaa.

- Tänään nähdään hylkäyksiä ja katkeamisia. Kävelin kerran urallani 30 kilometriä harjoituskilpailussa 2.07:ään. Jos silloin olisi pitänyt kävellä 35 kilometriä, aika olisi ollut ehkä 2.29. Parhaassa kunnossani olisin kävellyt ehkä 2.26-2.27, Kononen arvioi.

Konosen Suomen ennätys 50 kilometrillä on 3.39.34, jolla hän voitti Dudincen klassikkokilpailun vuonna 2000. Tuolloin kilometri taittui keskiarvovauhdilla 4.23:een.

- 35 kilometrin väliaika oli jotain luokkaa 2.33-2.34, Kononen muistelee.

Ranskalainen Yohann Diniz vietti 50 kilometrin ME-kävelyssään (Zürichin EM-kisat 2014) aikaa reitillä kolme tuntia, 32 minuuttia ja 33 sekuntia. Se tekee keskiarvolla neljä minuuttia ja 15 sekuntia kilometriä kohden.

Toistaiseksi voi todeta, että käynnissä olevassa uudessa pitkässä matkassa ei ole mitään samaa kuin vanhassa viidessäkympissä.

Pitkän matkan lyhyt luonne

Kun arvokisojen kuninkuusmatka lyhennettiin 50:stä 35 kilometriin, kansainväliset yleisurheilupäättäjät perustelivat muutosta halullaan lisätä kävelijöiden kilpailumääriä. Oregonin MM-kilpailuissa tämä näkyy konkreettisesti ns. tuplaajissa. Tuplaaja on kävelijä, joka kilpailee arvokisoissa molemmat matkat.

Kun vuosi sitten Tokiossa matkana olivat viimeistä kertaa 20 ja 50 kilometriä, Brasilian Caio Bonfim oli ainoa tuplaaja. Siinä, että hän oli ainoa, ei ollut mitään ihmeellistä. Oregonissa Bonfim tuplaa jälleen, mutta tällä kertaa peräti 12 kävelijää tekee samoin. 20 kilometrin kärkikahdeksikosta mukana on neljä kilpailijaa, mukaan lukien ruotsalainen pronssimitalisti Perseus Karlström. Hän ei koskaan kävellyt arvokisoissa viittäkymppiä.

Kuuden kilometrin jälkeen Karlström on japanilaista jahtaavassa kärkijoukossa, mutta 50 kilometrin spesialisti Partanen on vaikeuksissa. Vaikka matkasta ei ole taitettu edes viidesosaa, Partasella on jo kaksi varoitusta askelkontaktista.

- Tais tulla kosketuksesta, Kononen huutaa Partaselle virheen tämän ohittaessa juottopisteen.

- Ei ole hyvä rekordi tässä kohtaa.

Jälkimmäinen ei ole Partasen enää korville. Urheilija tietää asian itsekin. Kolmas varoitus tarkoittaa jäähyaitioon joutumista 3,5 minuutiksi. Se taas tarkoittaa hyvien sijojen karkaamista. Mikäli tämän jälkeen tuomaristo näyttää varoituslaikkaa vielä neljännen kerran, urheilija hylätään ja poimitaan pois radalta.

11 kilometrin jälkeen Partasen peli on pelattu. Varoitustili on täynnä. Kononen pakkaa Partasen pullot laukkuun, toivottaa Rannalle hyvää kisaa ja lähtee kävelemään kohti maalivaatteen läheisyydessä sijaitsevaa haastattelualuetta. Matkalla sinne Kononen tekee selväksi, ettei tulos ollut yllätys.

- Tää oli arvattavissa. Akulle iski Vantaalla tehdyssä viimeistelyharjoituksessa pakarakramppi. Harjoituksessa piti vetää 30 kilometriä, mutta menikin vain seitsemän. Seuraavana päivänä olikin jo lento tänne, mikä ei tehnyt vaivalle hyvää. Aku ei ole päässyt harjoittelemaan kunnolla.

- Oli siinä ja siinä, että saatiin mies viivalle. Se vaikuttaa tekniikkaan heti, kun ei pääse käyttämään lantiota oikein. Tällöin ponnistus jää kesken, ja urheilija nostaa itseään ylemmäksi. Se taas johtaa kosketusvirheeseen, Kononen kertoo.

Mitä 35 kilometrin arvokisadebyytistä jäi sitten päällimmäisenä käteen?

- Kuten kaksikymppiä, tämä on anaerobisen kynnyksen laji. Viisikymppiä kilpailtiin aerobisella kynnyksellä, mutta kun sitä ei enää ole, näyttää, että kärkiurheilijat ovat samoja kuin 20 kilometrillä. Tuskin kukaan erikoistuu jatkossa 35:lle, Kononen sanoo ja kertoo, että myös Partanen kilpailee jatkossa päälajinaan kaksikymppiä.

- Aleksi voi olla tänään hyvällä sijalla. Käynnissä on yllättävä kilpailu, Kononen arvioi, kun takana on 14 kilometriä.

Matsunaga johtaa edelleen, mutta neljän minuutin pintaan taottujen kilometriaikojen sijaan tuorein kilometri on vienyt seitsemän sekuntia edellistä pidempään. Tässä lajissa moinen pudotus kielii ongelmista.

Riisuttu kisamuoto

Oregonin MM-kilpailujen yksi tunnusmerkeistä on ollut yhdysvaltalaisen ruokakulttuurin vahva läsnäolo kisapaikoilla. Erikseen näihin kilpailuihin uusitun Hayward Field -stadionin raitti on joka päivä täynnä eri maiden ruokia ja virvokkeita sekä muita tapahtuman oheistuotteita tarjoilevia kojuja.

Vastaavasta ei ole tietoakaan viiden kilometrin ajomatkan päässä sijaitsevalla kävelypaikalla. Reitiltä kivenheiton päässä sijaitseva koju myy sentään kahvia aamuvirkuille.

Palattaessa juottopaikalle ei voi olla kiinnittämättä huomiota kilpailun ulkopuolisiin asoihin: kävelypaikka on kuin riisuttu versio MM-kisabuumista. Katsojamäärää ei lasketa edes useissa sadoissa, vaan kymmenissä.

- On täällä kuitenkin ihan kv-meininki, lääkäri Ilkka Räsänen toteaa ja viittaa kisaan osallistuviin maihin, joita on 29 kappaletta.

Vaikka kilpakävely on pieni laji, se on ollut historian saatossa kansainvälisyydessään vertailukelpoinen muuhun yleisurheiluperheeseen. Esimerkiksi miesten 50 kilometrin kävelyn maailmanennätys on ehtinyt olla 14:n eri maan urheilijan hallussa, mikä on määränä sama kuin miesten sadan metrin pikajuoksussa.

50 kilometriä debytoi olympiatasolla Los Angelesin kisoissa jo vuonna 1932, mutta toisin kuin monessa muussa lajissa, viiden renkaan kekkereissä kuninkuusmatkan palkintojenjaossa nähtiin ensi kertaa kaksi urheilijaa samasta maasta vasta Soulissa vuonna 1988. MM-tasolla vuotta aiemmin.

Mitalimaiden kirjo onkin ollut yksi kilpakävelyn statuksen säilyttämisen puolestapuhujista. Oregonin MM-kilpailuissa Peru sai yleisurheiluhistoriansa ensimmäiset MM-mitalit, kun Kimberly Garcia voitti kultaa sekä 20:llä että 35 kilometrillä. Vaikka miesten kisa on vielä kesken, matkojen uudistuksen negatiiviseksi puoleksi voidaan katsoa, että naisissa kaikki kolme mitalistia olivat täysin samat molemmilla matkoilla.

Maitohappo vie voiton

Kun miesten kisassa saavutaan 20 kilometriin, on jo selvää, ettei rakettimaisesti kärkeen rynnännyt ja lähes minuutin erolla parhaimmillaan johtaneen Matsunagan veto kestä maaliin. Juuri ennen kuin pääjoukko saavuttaa japanilaisen, tämä kompastuu rata-aitaan.

Konosen ja Rannan enteilemä ylivauhti alkaa ottaa niskalenkkiä Matsunagasta, jonka kilometrivauhti on yhtäkkiä enää 4.20 eli 20 sekuntia hitaampaa kuin lähdössä. Matsunagan ohittavan pääryhmän vauhti on puolestaan kiihtyvää ja nyt jo alle 4.10:n.

Pari kilometriä myöhemmin Matsunaga kolaroi suoralla tiellä toistamiseen samaan seinään. Veressä jylläävä maitohappo aiheuttaa suoritukselle vastustamatonta hallaa japanilaisen taistellessa eteenpäin hämärän rajamailla. Kilpailu alkaa etäisesti muistuttaa 25 kilometrin kohdalla 50 kilometrin kilpailua, jossa olisi ohitettu 35 kilometrin väliaikapiste. 35 kilometrin kohdalla suuret kävelykilpailut ovat ikään kuin vasta alkaneet.

Suomalainen yleisurheiluväki muistaa varmuudella Valentin Konosen tuskan hetket vuoden 1994 Helsingin EM-kisoissa, kun kolmen tunnin jälkeen nesteen imeytymisongelmista kärsinyt Kononen tunki sormiaan kurkkuun tyhentääkseen vastalaukkuaan. Samaa työnäytettä Martin Luther King Bulevardilla antaa paraikaa vuorostaan Liettuan Artur Mastianica.

- Kävelijät eivät petä koskaan. Aina on duunia, joko kisan aikana tai sen jälkeen, vuodesta 2010 Suomen joukkueen lääkärinä toiminut Räsänen totesi hetki ennen MM-starttia - eikä ollut väärässä.

Yksi viime vuosien dramaattisimmista keskeytyksistä osui matkaa edelleen taivaltavalle Aleksi Ojalalle vuoden 2015 MM-kisoissa Pekingissä. Tuolloin Ojalan kone tilttasi suorilta jaloin, minkä jälkeen urjalalainen pääsi nauttimaan Räsäsen ammattitaidosta.

- Se näytti toki hurjalta, mutta hän tokeni nopeasti, kun saatiin tippa laitettua, Räsänen muistelee Pekingin hellettä, josta Eugenessa ei ole tähän aikaan vielä tietoakaan.

Kun kello lähestyy puolta yhdeksää, lämpötila on edelleen alle 20 astetta eikä Ojalan kohdalla ole tietoakaan valojen sammumisesta. Kärkeen tulee jatkuvasti lisää eroa, mutta kilometrivauhti pysyttelee suunnitellussa, oman kunnon mukaisessa alle 4.20:ssä. Sellaisena se pysyy loppuun saakka, ja loppua kohti tuloksissa noussut Ojala ylittää maaliviivan 13:ntena. Aika on 2.28.22, joten Ojala parantaa ennätystään lähes kolme minuuttia. Tuuletus maalivaatteen alla kertoo oleellisen.

Ojala jättää taakseen muun muassa 50 kilometrin viimeiseksi olympiavoittajaksi jääneen Puolan Dawid Tomalan, joka jää suomalaisesta puolitoista minuuttia ja sijoittuu 19:nneksi. Kisassa eniten ruutuaikaa saanut Matsunaga romahtaa sijalle 26 ja on Japanin TV:n haastattelussa kuin maansa myynyt.

Japanilaisille 35 metrin arvokisadebyytti on pettymys, sillä kolmen peräkkäisen MM-kullan ketju katkeaa. Lähellä kulta on tälläkin kertaa, mutta Masatora Kawanon häviää loppukirikamppailussa italialaiselle Massimo Stanolle vaivaisella sekunnilla.

Kulta on Italialle kisojen ensimmäinen ja viimeinen. Jos Matsunaga paineli avauskilometrin kolmessa minuutissa ja 59 sekunnissa, Stano tykitti toiseksi viimeisen kilometrin 3.53:een ja viimeisen 3.50:een. Matsunagan lähes minuutin johto Stanoon kääntyi lopulta 15 minuutin tappioksi. Voittoaika on 2.23.14.

Ruotsin Perseus Karlström toistaa 20 kilometrin temppunsa ja ottaa MM-pronssia. Karlströmin mitalin myötä miesten ja naisten kävelykilpailuissa jaossa olleista 12 mitalista peräti kahdeksan meni tismalleen samaan osoitteeseen, kun verrataan 20:n ja 35 kilometrin mitalikolmikkoja.

Miesten 35 kilometrin seitsemän kärkeen mahtuvat myös 20 kilometrillä sijoille 5 ja 6 yltäneet urheilijat. Vuoden takaisen 50 kilometrin viimeisen olympiafinaalin kärkikymmeniköstä uudella matkalla top 10:een mahtuu vain kaksi urheilijaa. Konosen pelko lajin muuttumisesta yhteen muottiin on toteutunut välittömästi.

Jos haetaan parhaiten ilmenevää yhtäläisyyttä miesten 35:n ja 50 kilometrin kävelyille, sellainen löytyy kisojen jälkeisistä haastatteluista. Niissä yksi toisensa jälkeen maaliin päässyt urheilija antaa tunteidensa näkyä kainostelematta.

Sen verran koville kisojen pisin kävelyreissu jälleen otti. Olkoon sen mitta mikä tahansa.

Lue myös:

Ilmiömäiset maailmanennätykset ja suomalaisnaisten esiinmarssi - näistä asioista Oregonin MM-kisat muistetaan

Suomalaisten menestyslaji mullistuu - keihäänheitossa tapahtui MM-kisoissa historiallinen käänne, jonka taustalla on myös suomalainen vientituote

Analyysi: Tällaista ei ole nähty vuosikausiin - Suomella on yleisurheilun EM-kisoihin seitsemän mitaliehdokasta