Totuus on se, että sateenkaarinuoret voivat huonosti. Näin sanoo lakeuden Sateenkaari ry:n puheenjohtaja Johanna Lahdensuo.

Lakeuden Sateenkaari ry on eteläpohjalainen, kesällä 2021 perustettu kansalaisjärjestö, joka tarjoaa muun muassa vertaistukea seksuaali ja sukupuolivähemmistöille sekä koulutuksia aiheesta. Järjestö vastasi myös Lapuan ensimmäisen Pride-tapahtuman organisoinnista.

Vuoden 2019 Kouluterveyskyselystä selviää, että koko maassa sateenkaarinuorten ahdistuneisuus ja masennusoireilu on melkein kolme kertaa yleisempää kuin muilla nuorilla.

- Etelä-Pohjanmaan pienissä kaupungeissa ja kunnissa tämä korostuu. Piirit ovat pienemmät ja tukea on ehkä vaikeampi saada kuin suuremmissa kaupungeissa, Lahdensuo kertoo.

Lahdensuon mukaan järjestö saa yhteydenottoja lähes päivittäin. Yhdistyksen aktiiveja tavoitellaan erilaisia koulutus- ja yhteistyötilaisuuksia varten, mutta myös henkilökohtaisissa asioissa. Vertaistuelle on suuri tarve.

Kaksi nuoruutensa Etelä-Pohjanmaalla elänyttä seksuaalivähemmistön edustajaa Riku Hirsimäki, 25, ja Panu Mäenpää, 47, ovat kokeneet henkilökohtaisesti pienten paikkakuntien asenteet.

Riku Hirsimäki on kotoisin Kurikasta, noin 20 000 asukkaan kaupungista Etelä-Pohjanmaalla. Sieltä hän on päätynyt opiskelemaan Vaasaan ja harjoitteluun Euroopan parlamenttiin Brysseliin. Hän on mukana politiikassa ja oli kokoomuksen ehdokas viime kuntavaaleissa.

Hirsimäki kokee kotiseutunsa konservatiiviseksi alueeksi, jossa ei ole aina helppo olla oma itsensä. Kommentointi kasvokkain ei kuitenkaan ole yhtä julmaa kuin netin keskustelupalstoilla.

Panu Mäenpää on lähtöisin Seinäjoelta, mutta tällä hetkellä hän toimii Helsinki Pride -yhteisön puheenjohtajana.

- Olen lähtenyt sieltä 90-luvun puolivälissä. Sanotaanko näin, että ei se asenneilmasto ole varmasti hirveästi eteenpäin mennyt, Mäenpää sanoo.

Tässä jutussa he ottavat kantaa keskustelupalstojen sitkeimpiin ennakkoluuloihin ja kliseisiin kommentteihin.

Homous ei ole luonnollista. Ennen ei ollut homoja.

Panu Mäenpää: Vuonna 1971 homoseksuaalisuus oli vielä rikos ja vuoteen 1981 asti mielisairaus, joten on ymmärrettävää, että vähemmistöön kuuluvia ihmisiä ei ole ollut näkyvissä. Me olemme joutuneet olemaan piilossa ja hiljaa.

Lainsäädännön kautta on huolehdittu, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöillä ei ole mahdollisuutta puhua itsestään.

Olen 47-vuotias ja sanoisin, että vasta noin kymmenen vuoden ajan meillä on ollut varteenotettava ääni yhteiskunnassa. Sen ajan olemme voineet itse puhua omista asioistamme sen sijaan, että meidät marginalisoitaisiin tai esitettäisiin friikkeinä.

Riku Hirsimäki: En voi väittää, etteikö vieläkin olisi tilanteita, joissa mietin, mitä uskallan sanoa. Omasta identiteetistä kertominen vaatii rohkeutta, mutta se on ehdottomasti sen arvoista.

Minä tulin kaapista ulos, jos sitä ilmaisua nyt haluaa käyttää, kun olin 20-vuotias. Sitä ennen se oli kulkenut pitkään mukana salaisuutena. Oikeastaan ihminen joutuu usein tulemaan kaapista useammakin kerran. Aina tila ei tunnu turvalliselta kertoa itsestään.

Ei Suomessa tarvita Prideä, täällä on jo saavutettu tasa-arvo.

Riku Hirsimäki: Ei ole saavutettu missään nimessä, ei todellakaan.

Mitä tulee tasa-arvoiseen kohteluun, meidän yhteiskunta ei ole vielä valmis. Esimerkiksi Brysselissä vähemmistöjen asema ja puolustaminen näkyy katukuvassa joka päivä. Se ei rajoitu vain Pride-viikkoon, kuten Suomessa. Täällä kokee itsensä tervetulleeksi, kun liput liehuvat kaikkina päivinä.

Panu Mäenpää: Näin ajatellaan usein sen takia, että on tasa-arvoinen avioliittolaki sai niin paljon julkisuutta.

Konkreettisia esimerkkejä on monia. Muun muassa translakiin tarvitaan muutos, se on edelleen eduskunnassa hyväksymättä. Muutenkin asenneilmastossa on paljon tehtävää.

On itsestäänselvää, että tarvitsemme Pridea, jos ajattelemme vaikka väkivallantekoa Oslossa.

Me haluamme muistuttaa, että me olemme täällä ja meillä on ääni. Me haluamme samat oikeudet kuin kaikki muutkin. Ja siinä vaiheessa, kun kaikilla on samat oikeudet, ei varmaan myöskään ole enää tilausta Pridelle.

Raamatussa sanotaan, että avioliitto on vain miehen ja naisen välille.

Riku Hirsimäki: Länsimaisessa lainsäädännössä on kristinuskoon pohjautuvaa taustaa, mutta lainsäädäntö muuttuu ja käsitys kristillisyydestä muuttuu. Myös ihmisten arvot ja yhteiskunta muuttuvat. Kristinusko on yksi oppi muiden joukossa ja itse kirkkoon kuuluvana en voi ymmärtää, että miksi avioliittokysymys on nostettava vielä nykypäivänäkin jatkuvasti esille.

Kun tulin kaapista, yritin ajatella, että ainakin lainsäädäntö on vähemmistöjen puolella Suomessa ja Pohjoismaissa. Rakenteissa on kuitenkin vielä erittäin paljon korjattavaa.

Se helpotti omaa oloa, ja sillä tavoin sain järkeistettyä päätöstä kertoa asiasta.

Etenkin konservatiivisella alueella omana itsenä oleminen saattaa olla monelle vaikeaa. Silti vähemmistöön kuuluvia ihmisiä on myös Pohjanmaalla ja he eivät ole yksin.

Panu Mäenpää: Kirkkoon kuuluvana en tulkitse Raamattua näin. En lähde kenenkään uskontoa tai sen tulkintaa arvioimaan. Silloin kun puhumme yhteiskunnasta, haluaisin katsoa lakikirjaa ja huolehtia, että siellä kaikki on oikein.

Pitää muistaa myös kunnioittaa toista ihmistä yhtä paljon kuin haluaa myös itselleen sitä kunnioitusta. Tämä on ajatus, joka löytyy sieltä raamatusta.

Pride aiheuttaa vain vastakkainasettelua ja syrjii heteroita.

Riku Hirsimäki: Miten se syrjii heteroita? Meidän yhteiskunnan rakenteet suosivat heteroita monin tavoin. Vähemmistöt joutuvat monesti jännittämään oman turvallisuutensa puolesta ja peittelemään itseään. Tarvitseeko heteroiden tehdä niin?

Esimerkiksi Pride-lippujen tuhoaminen on tietynlainen esiaste väkivaltaiselle kohtelulle. Asenteet vähemmistöä kohtaan näkyvät pahimmillaan tällaisena käytöksenä. Myös Oslossa tapahtuneet väkivaltaisuudet Pride-viikolla osoittavat, että vastakkainasettelua luovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vihamielisesti suhtautuvat ryhmät.

Pelkääminen kuitenkin ruokkii vahingollista asetelmaa. Vähemmistöillä on oikeus ajaa omia oikeuksiaan ja uskon länsimaiseen demokratiaan, jossa kenenkään ei tarvitse elää väkivallan pelossa."

Panu Mäenpää: Koko meidän Pride-organisaatio hakee yhdenvertaisuutta ihan kaikille. Se tarkoittaa silloin sitä, että keneltäkään ei viedä mitään pois, mutta huolehditaan siitä, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet hyvään elämään.

Ajattelen ihmisyyttä sillä tavalla, että kun ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti, se lähtee pelosta. Ja pelko lähtee epävarmuudesta ja siitä, ettei tiedä tai ymmärrä. Minä painotan aina kunnioittavaa vuoropuhelua, jotta me pystyisimme pääsemään sellaiseen tilanteeseen, missä ei tarvitsisi pelätä.

Me olemme kaikki kuitenkin hyvin tavallisia ihmisiä. On hyvin tärkeää ymmärtää, että kun me puhumme Pridestä, emme puhu aatteesta vaan ihmisistä. Yksittäisistä ihmisistä, jotka haluavat esimerkiksi täällä Suomessa elää rauhallista ja hyvää elämää.

Homot saavat tehdä makuuhuoneessa mitä haluavat, mutta asian mainostus on mennyt liian pitkälle. Heteroitakin pitäisi sitten liputtaa.

Riku Hirsimäki: Siinä tapauksessa tee sinäkin, mitä haluat makuuhuoneessa! Ei tässä ole kyse siitä, että nostetaan ketään jalustalle, vaan siitä että tämä maailma ei ole todellakaan valmis.

On harhaista väitellä heteroiden asemasta ja vaatia heidän muistamistaan liputuksella. Tarvitsemmeko todella tätä? Mielestäni emme tarvitse.

Itselleni vähemmistöön kuuluvana koen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyys on vähäistä. Vastakkainasettelu vähemmistön ja enemmistön välillä on absurdia. Enemmistön ei tarvitse pelätä yhteiskunnassamme ja siitä syystä enemmistön tulee olla myös vähemmistön puolella. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat osa yhteiskuntaamme emmekä me ole lähdössä minnekään.

Panu Mäenpää: Tämä on kummallinen asia. Olen tavallinen naimisissa oleva ihminen. Kun kävelen kadulla aviomieheni kanssa, pidämme toisiamme kädestä kiinni, ihan niin kuin kuka tahansa muukin pariskunta. Usein ihmiset kommentoivat sitä ja kysyvät, miksi hieromme tätä suhdetta heidän naamaansa.

Tarkoitus ei ole hyppiä kenenkään silmille, se on tavallista elämää.

En minä ole mainostuksen takia homo, vaan sellaiseksi olen syntynyt. Ehkä se ajatus siitä, että olisimme yhtäkkiä jostain ilmestyneet, on lujassa. Kun jaksamme tehdä työtä, se muuttuu.

Osallistu chat-keskusteluun torstaina

Ovatko asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan edelleen ahtaita pienillä paikkakunnilla, ja etenkin pohjalaismaakunnissa? Mitä asenteille voi tehdä?

Yle Pohjanmaan toimitus järjestää torstaina 28.7. kello 18 alkaen aiheesta chat-keskustelun verkossa osoitteessa yle.fi/pride_pohjanmaa.

Keskusteluun ottaa osaa tähän juttuun haastateltu Panu Mäenpää, Translasten- ja nuorten perheet ry:n vaasalainen varapuheenjohtaja Anne Majaneva sekä kätilö ja seksuaalineuvoja Reetta Friimäki Seinäjoelta. Tervetuloa mukaan.

Lue lisää aiheesta:

"Mikä on tulevan vaimosi nimi?" kysyttiin vihkikirkkoa varaavalta Panu Mäenpäältä - kaapista voidaan pakottaa ulos tahattomastikin

Näin homoseksuaaleja käännyttävät eheytyshoidot toimivat - 25-vuotias Johannes Poikkimäki kertoo, millaiseen paineeseen hän joutui vuosiksi

Priden kampanjan kasvo skeittari Jarkko Poropudas arvostaa nuorten asennetta, jossa homotteluun puututaan: "Nyt mennään hienoon suuntaan"