Maailmanlaajuinen pölyttäjäkato sai meidät jo muutama vuosi sitten havahtumaan: jos pölyttäjät katoavat, katoaa myös ruoka ihmisten pöydästä.

Huoli sai käyntiin pölyttäjien seurannan: Suomessa kimalaisten aktiivinen laskenta käynnistyi jo kolme vuotta sitten vapaaehtoisvoimin. Tänä kesänä alkoi myös pölyttäjien säännöllnen seuranta.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä on ollut mukana kimalaislaskennassa jo vuodesta 2019. Hänen mukaansa kantojen seuraaminen on Suomessa toistaiseksi vasta alussa:

- Kimalaisia on tosiaan seurattu vasta kolme kesää ja nyt on neljäs menossa eli tästä ei voi vielä kovin perusteellisia johtopäätöksiä vetää. Viime kesä oli hyvä ja sitä edeltävä vähän heikompi. Vuosittaisvaihtelu on suurta.

Kimalaisten määrän vuosittainen vaihtelu on tutkijoillekin vielä arvoituksellinen. Mutta yksi asia on varma: jos kimalaisille riittää pitkin kesää herkkuja, silloin niitä on runsaammin.

Kimalaisten vuodenkierto on seuraava: vain kuningattaret talvehtivat ja uusi sukupolvi syntyy joka kesä. Alkukesä on kimalaisille tavallisestikin karu ja tänä kesänä jopa poikkeuksellisen karu.

- Alkukesä oli sateinen ja kolea, pesien kehitys viivästyi ja kuningattaret eivät saaneet kerättyä kunnolla ruokaa. Siksi ensimmäiset työläiskimalaiset ovat olleet tänä kesänä tavallistakin pienempiä ja ne ovat lähteneet myöhään liikkeelle. Väittäisin, että tässä parin viikon sisällä tilanne on toinen, Heliölä rauhoittelee huolestuneita.

- No ehkä ne on meillä sitten kaikki, naurahtaa puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen kysymykseen onko kimalaisia näkynyt.

- Ne ilmestyivät heti, kun sää salli. Ne tuli ensimmäiseksi kukkiviin pajuihin puutarhan laitamilla ja sitten kukkivat sipulikasvit ja koristeomenapuut. Niissä kävi pörinä kovasti. Nyt pörisee esimerkiksi tässä Kiinan hortensiassa ja muissa hortensioissa.

Puutarhurille niin kastemadot kuin kimalaisetkin ovat toivottuja vieraita. Puutarhaneuvos Uosukainen on kattanut kimalaisille ja muille pölyttäjille herkkupöytää koko kesäksi.

- Kukkien valinnassa kannattaa suosia mahdollisimman luonnonmukaista. Se tarkoittaa sitä, että ei aina oteta sitä, mikä on ihmisen silmälle houkuttelevin, eli se kaikkein kerrottukukkaisin. Kimalaiselle tarvitaan sellainen selkeä maalitaulu. Pitää näkyä heteet ja emit. Mahdollisimman yksinkertainen, hän neuvoo.

Hyötykasvimaalle kannattaa myös sekä laittaa kasvamaan että antaa kasvaa kukkia:

- Meillä on nyt kasvimaalla esimerkiksi kehäkukkaa. Aikaisempina kesinä siellä on ollut myös ruiskaunokkia ja sitten on tämä ahdekaunokki, joka on teiden varsilta tuttu. Onhan meillä myös tämä, jota sanotaa Ruotsin lipuksi väriensä takia eli lehtomaitikka. Luontaisesti se kasvaa Lounais-Suomessa, mutta olen onnistunut sen siemenet täällä idättämään, Uosukainen kertoo.

Tietoisuus pölyttäjien merkityksestä on saanut suomalaiset liikkeelle. Suuren suosion saanut Pelasta pörräinen -kampanja sai monet rakentamaan hyönteishotelleja ja muutamaan nurmikentän keto- tai niittymäisemmäksi.

Liika tarkkus, tasaisuus ja yksitotisuus ei kuulu myöskään puutarhaneuvos Marjatta Uosukaisen mielestä kauniiseen ja eläväiseen puutarhaan tai pihapiiriin:

- Piha on eri asia kuin olohuoneen lattia. Siellä olohuoneen lattialla saa olla vaikka kuinka hieno ja tasainen matto, mutta täällä puutarhassa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia.

Entä se kimalaisten ja muiden pölyttäjien tulevaisuus Suomessa? Sen osalta hyvä asia on säännöllisen seurannan, laskennan ja sitä kautta perusteellisen tutkimustiedon kertyminen.

- No se kuva tarkentuu vuosi vuodelta. Yö- ja päiväperhosia on seurattu yli kaksikymmentä vuotta ja niiden osalta uskalletaan jo jotan sanoa. Kyllä se hyönteisillä vaatii vähintään kymmenen vuotta, ennen kuin jotain trendejä pystyy erottamaan, Suomen ympäristöksekuksen tutkija Janne Heliölä sanoo.

Seuraatko sinä pihan pörriäisten määrää? Voit keskustella aiheesta 27.7. klo 23.00 saakka.