Jouni Lahti kertoi perheelleen lähtevänsä Ukrainaan "vain" kouluttajaksi. Todellisuudessa hän oli matkalla etulinjaan.

ZaporiZZja. Ukraina. 20. huhtikuuta 2022.

Vakavan näköinen mies puhuu kännykkäkameralle hiljaisella äänellä.

- Meidän ensimmäinen hyökkäystehtävä meni perseelleen, koska jouduttiin miinakenttään. Yksi mies haavoittui. Mutta ei mitään, toivotaan, että ensi kerralla menee vähän paremmin.

- Se oli aikamoinen tilanne suoraan sanottuna. Mutta tällaista täällä sattuu.

Mies on palkittu suomalainen sotilas, majuri evp. Jouni Lahti. Hän lähti maaliskuussa eläkkeeltä Ukrainan kansainväliseen legioonaan taistelemaan venäläisiä valloittajia vastaan. Kotiin Lemille Etelä-Karjalaan hän palasi kaksi kuukautta myöhemmin - yhtenä kappaleena.

- Salasin vaimolta ja kaikilta läheisiltä sen, että olen rintamalla. Feikkasin, että olen siellä ainoastaan kouluttamassa. En kertonut, koska en halunnut huolestuttaa kotijoukkoja, Lahti kertoo puhelimitse kotitalonsa pihalta.

- Nythän ne vasta tietää, että olinkin rintamalla.

Sapiskaa Lahti ei sano saaneensa.

- Olivat lähinnä huojentuneita, että tulin takaisin. Pojat tosin sanoivat aika moneen kertaan, että pitikö sinnekin lähteä.

Jouni Lahti BTR-80 miehistönkuljetusvaunun edessä harjoittelemassa hyökkäysoperaatiota ennen komennusta Zaporizzjaan. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi

64-vuotias majuri evp. oli pohtinut siirtoaan pitkään. Rintamalle Ukrainaan piti ensin lähteä kurssikaverin kanssa, mutta tämä joutui leikkaukseen.

- Sitten painelin sinne yksin. Olin seurannut tätä turvallisuuspoliittista tilannetta, ja osasin heti lukea sen, että nyt pystyy vaikuttamaan näihin asioihin.

- Olen sotilas luonteeltani ja tietyllä tavalla kytännytkin tuollaista tilannetta, koska minulla oli jo rauhanturvaoperaatioista kokemusta. Mutta niihin olen yli-ikäinen.

Lahti palveli suomalaispataljoonassa Golanin kukkuloilla 1986-1987. Bosniassa hän oli tilannekeskuksen päällikkö vuodet 1998-1999.

Suomen armeijassa hän palveli reilun neljännesvuosisadan ja eläköityi Valkoisen ruusun mitalilla palkittuna vuonna 2001.

Jouni Lahti MG 3 -konekiväärin takana Zaporizzjassa huhtikuun 15. päivänä. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi

Vaikka uran päättymisestä on kulunut jo kunnialaukausten korkeimman määrän verran vuosia, tiesi Lahti yhä pärjäävänsä nuorempien keskellä Ukrainassa.

- Tiesin, että sinne on se 50 vuoden ikäraja, mutta luotin siihen, että saan porukat vakuuttuneiksi. Sehän selvisi, kun minut testattiin.

60 punnerrusta, vatsalihasliike per sekunti ja yksi leuka enemmän kuin pääministerillä.

- Kymmenen leukaa meni, Lahti sanoo ja kehaisee pääministeri Sanna Marinia, joka kiskaisi uutisraporttien mukaan yhdeksän leukaa keväällä.

- Se on kova tulos naiselle.

Lahti läpäisi myös molemmat juoksutestit.

- Siihen kuului sadan metrin testi ja kahden kilometrin testi, joissa mitattiin, kuka juoksee nopeiten maastopuku ja maiharit jalassa.

Läpäisemisessä auttoi urheilutausta. Lahti on entinen kilpailutason ampumahiihtäjä. Puolustusvoimissa hän otti osaa lukuisiin hiihto- ja suunnistuskilpailuihin.

- Aikoinaan kun hakeuduin vapaaehtoisena laskuvarjojääkäriksi, olin vielä miettinyt jumppamaikan ammattia. Sitten tykästyin siihen räväkkään touhuun, jota laskuvarjo­jääkärikoulutuksessa oli, ja hain kadettikouluun.

Lahti haki myös laivastosukeltajaksi, koska oli kuullut "sukeltajien olevan kovempia kuin laskuvarjojääkärit".

- Kävin senkin sitten. Pärjäsin hyvin molemmilla kursseilla. Ja nehän on ihan yhtä kovia!

Lahti ja puolalainen erikoisjoukkojen sotilas Pavel Zaporizzjassa. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi

Perillä Ukrainassa lemiläistä odotti sodan todellisuus. Lahti toimi ensin tehtävissä, joista oli perheelleen kertonut: hän koulutti Lvivissä eri puolilta maailmaa saapuneita taistelijoita.

- Johdin kouluttajana monikansallista joukkoa, jossa oli 28 miestä. Kansallisuuksia oli paljon, ja yllättävän moni oli tullut Etelä-Amerikasta, etenkin Perusta. He olivat mahtavia tyyppejä. Hymyilivät aina, ja heille sopi kaikki.

Tulijoita oli myös Moldovasta, Portugalista, Espanjasta, Saksasta, Ranskasta ja Tanskasta.

- Englanti oli pääkieli. Kääntämisessä meni aina aikaa, mutta meillä oli hyvät tulkit. Minä ja tanskalainen olimme ainoat pohjoismaalaiset.

Lahti kehuu joukkuetovereitaan.

- He osasivat liikkua, ja olo oli turvallinen niiden äijien kanssa. Mukana oli pari yli viisikymppistä, mutta minä olin vanhin. Eteläamerikkalaiset olivat alle 30-vuotiaita, ja kaikki olivat hyväkuntoisia.

Naisia ryhmään ei osunut.

- Naapurijoukkueessa oli amerikkalainen ja italialainen nainen. Ruotsista oli vaalea amatsoni, joka todella näyttikin taistelijalta, mutta hänkin palveli naapurirykmentissä.

Taistelutaidoissa Lahdella oli paljon annettavaa. Hän toteaa suomalaisten sotataitojen olevan huomattavasti kovemmalla tasolla.

- Se lähtee ihan perussotilaan taidoista: miten asetta käsitellään ja miten liikutaan. Ennen kaikkea miten liikutaan maastossa ja suunnistetaan.

- Ne ei kykene sellaiseen tehokkaaseen maaston käyttöön, mitä Suomessa opetetaan ihan jokaiselle alokasajasta lähtien.

Suojautumista ei tarvinnut opettaa, mutta toimiminen ryhmänä ja joukkueena vaati hienosäätöä - kotimaisin jääkiekkotermein.

- Tulen ja liikkeen yhteen sovittaminen, siinä me ollaan todella hyviä. Sen takia suomalaisia kouluttajia siellä niin arvostetaan. Se meidän peli, Lahti sanoo.

- Meidän asevelvollisuusarmeija on todella kova. Suomalaisethan pärjää todella hyvin Naton yhteisharjoituksissa, vaikka ne on varusmiesjoukkoja eikä ammattisotilaita.

- Se johtuu sitä, että nuorilla miehillä ja naisilla on niin kova lähtötaso. Pelkästään meidän koulujärjestelmä jo tukee omalta osaltaan tätä tehokasta maanpuolustusta.

Ukrainan kansainvälisten joukkojen tunnus Lahden varusteissa. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi

Seuraavaksi oli aika siirtyä tositoimiin. Lahden ryhmä käskettiin ensin Kiovaan ja sitten ensimmäiselle tehtävälle Irpiniin, josta venäläiset olivat vasta vetäytyneet.

- Mun joukkue hajotettiin kolmeen osaan, ja meidän ryhmää johti erittäin kokenut 58-vuotias moldovalainen. Kun meidän piti ottaa omakotitalo haltuun ja perustaa siihen tukikohta, moldovalaiset sanoivat, että kaikki ei ole kunnossa.

- He menivät ja purkivat talon ympäristöstä toistakymmentä viritettyä käsikranaattia. Ne olivat kovahermoisia, sillä sellaisten purkaminen ei ole helppoa, Lahti sanoo.

- Silloin olin ihan rivijääkäri, hän hymähtää.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä maailma viimeistään heräsi Venäjän sotarikoksiin. Kuvat sidotuista ja teloitetuista siviileistä Butshan kaduilla eivät olleet aprillia muiden kuin Kremlin mielestä.

- Me olimme Irpinin ja Butshan rajalla viisi päivää, ja nähtiin mekin siinä kadulla ihmisten ruumiita. Seuraava joukkue meni sitten ihan Butshaan saakka. Viikon kuluttua ne hirmuteot sitten alkoivat selvitä toden teolla.

Lahti kertoo, että kuoleman näkemiseen turtui.

- On tässä työssä tullut nähtyä ruumiita. Lähinnä se entistä enemmän vahvisti sitä, että me olemme oikealla asialla.

- Sen sijaan ikinä ei voi sanoa, että tottuu siihen, kun kranaatti tulee lähelle. Se oli jokapäiväistä se tulittaminen siellä.

Venäläisten tykistötuli pyyhki maastoa vain 100-200 metrin päästä Lahdesta ja muista ryhmän jäsenistä.

- Se oli jo silloin melkoista tykistösotaa.

Irpinistä rykmentti palasi Kiovaan valmistautumaan hyökkäystehtävään Zaporizzjassa. Keskiviikkona 20. huhtikuuta venäläisen viikatemiehen sirppi viuhui läheltä ohi.

- Se tehtävä meni meiltä niin sanotusti mönkään, koska jouduimme miinakenttään.

- Kärkimies haavoittui. Hän sai sirpaleita päähän ja avomurtuman vasempaan jalkaan. Sitten räjähti toinenkin miina, ja jouduimme perumaan tehtävän. Emme päässeet siitä läpi.

Lahti sanoo, että silloin pelotti.

- Sellaista tervettä pelkoa. Se ei lamauttanut, mutta kaikki olivat huolestuneita. Sen näki miesten kasvoilta.

Jouni Lahti ryhmineen kuvattuna Irpinissä ennen komennusta, jossa miehet päätyivät käsikranaateilla ansoitettuun taloon. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi

Hän tallensi tuntemuksensa videolle. Puseroon oli hiipinyt myös sotaväsymys.

- Siinä loppuvaiheessa, kun alkoi kaksi kuukautta lähestyä, huomasin jo olevani aika väsynyt. Lähetin kavereille videon, jossa totesin, että sota saisi jo loppua ja toivoin, että en enää haavoitu tässä loppuvaiheessa - puhumattakaan kuole.

Kaikki hänen joukkueestaan eivät selvinneet hengissä.

- Siitä joukkueesta on nyt kuollut muutama ja muutama on haavoittunut. Yksi kuolleista oli meidän ukrainalainen joukkueenjohtaja. Olen ollut surullinen, sillä ehdimme tulla läheisiksi.

Lahti itse ei kaatanut yhtään vihollista komennuksensa aikana.

- En ampunut ketään henkilökohtaisesti. Kerran me yritimme väijytystä paikalla, josta tiesimme venäläisten hakevan vettä, mutta sillä kertaa ne eivät tulleet. Olimme siinä pilkkopimeässä aseet ja käsikranaatit valmiina.

- Kyllä olisimme tuhonneet ne, ja tiedän, että olisin pystynyt siihen. Siellä ei ajattele heitä ihmisinä vaan vihollisina.

Maataan puolustavien ukrainalaisten taistelutahto teki Lahteen vaikutuksen.

- Ukrainalaisilla on erittäin korkea taistelumoraali, vähän sama kuin suomalaisilla talvisodassa.

Lahden ukrainalainen sotilaspassi. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi

Elokuun ja syyskuun vaihteessa Lahti lähtee takaisin Ukrainaan - mutta vakuuttaa tällä kertaa pysyvänsä kaukana etulinjasta.

- Kyllä mä nyt pysyn kouluttajana. Olen nyt kokenut sen sodan, ja tiedän, että kranaatti on sokea. Siinä ei auta yhtään ammattitaito; se repii samalla tavalla siviilin kuin sotilaankin.

Yhdysvallat ilmoitti perjantaina jälleen uudesta aseavusta Ukrainalle. Tuoreeseen, noin 265 miljoonan euron arvoiseen pakettiin kuuluu lisää tehokkaita Himars-raketinheitinjärjestelmiä sekä 500 miehittämätöntä Ghost-ilma-alusta.

- Himars on tosi kova juttu, Lahti sanoo.

- Totuus on se, että Yhdysvallat on tässäkin avainasemassa. Hieman tuntuu, että muualla lännessä on vähän väsähdetty sodan jatkumiseen.

Majuri evp näkee, että modernilla aseistuksella on erittäin tärkeä rooli sodan lopputuloksen kannalta.

- Mekin saimme viimeiseen asti modernit aseet. Alussa käytimme AK-47 Kalashnikoveja, mutta pian saimme Nato kaliiberin CZ BREN 2 -huippurynkyt. Kaikilla oli myös käsikranaatit, joten kyllä he satsasivat meihin.

Lahden näkemyksen mukaan venäläisillä riittää materiaalia, mutta jalkaväestä on pulaa.

- Siksi ne keskittyy epäsuoraan tuleen. Kummallakaan ei ole kykyä lyödä toista, vaikka määrällisesti venäläisillä onkin ylivoima. Heillä ei myöskään ole tarpeeksi henkilökohtaisia laadukkaita varusteita.

Lopuksi Lahti toteaa, että jos suomalainen sotataito on arvossaan, sitä on myös suomalainen tiedonvälitys.

- Luin Ilta-Sanomien koostetta Ukrainan tilanteesta aina kun mahdollista, ja välitin tuoreimmat tiedot ryhmän ulkomaalaisille.

- Se ei ollut mitään liirum laarumia vaan selvää asiaa, päättää majuri evp Jouni Lahti.

Helsingin Uutiset seurasi Lahden matkaa Ukrainaan maaliskuussa. Koko nimellään hän esiintyi ensin Ylen jutussa.