Latotshka-juna Pietarista on saapunut Viipurin rautatieasemalle kesäkuussa 2022. Kuva: Olga Kulikova

Viipurin kujilla ja puistoissa on vilinää, mutta suomen sanaa ei juuri kuule. Kesäturistit ovat venäläisiä.

Mikään ei ole ennallaan - Allegro-juna seisoo, Saimaan kanava on kiinni, lennot Pietariin lopetettu. Tankkaajien ei kannata ajaa.

Kauppatorin parkkialueella näkyy turistibusseja, mutta ne tulevat Pietarin suunnasta. Viipurin monisatavuotinen menneisyys ensin Ruotsin valtakunnan, sitten Suomen aidosti kosmopoliittina kaupunkina kiinnostaa venäläisiä. Lännen tuulahdus rajalta tuntuu Viipurissa yhä.

Kiinnostukseen voi tosin olla sekin syy, että Venäjä tai ainakin Leningradin oblastin alue on sponsoroinut kansalaistensa kotimaanmatkailua viidenneksellä matkan hinnasta.

Kauppatorin parkkialueen kaikki autot ovat venäläisiä. Kuva: Olga Kulikova

Vesiportinkadun päätä sanottiin aikoinaan Suomen kauneimmaksi katunäkymäksi. Vuosikymmeniä luhistumispisteessä olleen kellotornin remontti valmistui 2019, mutta maali on jo rispaantunut. Kuva: Tiina Vahtera

Suomalaisten suurin ryntäys muistojen kaupunkiin oli ehtinyt hiipua jo ennen "viimeistä kesää" 2019, sillä juurimatkailijat jälkipolvineen olivat kivijalkansa kolunneet. Venäjän hyökkäys Krimille 2014 ja sitä seurannut ruplan romahdus sekä talouspakotteet purivat.

-?Odotamme hartaasti teitä takaisin, sanoo ryhmiä opastava Olga Kulikova IS:lle puhelimessa. Hän on tavannut uutena aikana vain muutaman suomalaisen.

-?Rossija 24 -televisiokanava kävi alkukesästä tekemässä juttua siitä, kuinka me täällä Viipurissa pärjäämme ilman suomalaisia. Ikävä kyllä kansainvälinen tunnelma puuttuu nyt, Kulikova pahoittelee.

Televisiokanava on Vladimir Putinin näpeissä kuten muukin tiedotus Venäjällä.

Kesällä 2019 jonkinlainen toivo paremmasta eli ja näkyi kaupunkikuvassa.

Linnan Pyhän Olavin torni sekä vanhan tuomiokirkon kellotorni olivat saaneet uuden maalin. Punaisenlähteentorin suomalaistaloja rempattiin. Meren rantaan Papulan kaupunginosaan valmistuivat SRV:n luksuskerrostalot rikkaille.

Torkkelinpuiston ikimuistoinen ravintola Espilä rakennettiin vanhan mallin mukaan uudelleen, mutta aavistuksen muovisen oloisena.

-?Ravintola on auki, mutta kallis. Viikolla on nyt tyhjää. Samoin Pyöreässä tornissa, Kulikova kertoo.

Pyöreässä tornissa ei näy suomalaisia. Baarin sisustus on uusittu, mutta kovin vetovoimainen perinteinen ravintola ei ole. Kuva: Olga Kulikova

Evakkojen jälkeläiset Suomessa ovat saaneet tiedonmurusia ja kuvaterveisiä Viipurin nykytilasta harvojen rajanylittäjien ja venäläisten ystäviensä kautta.

-?Esimerkiksi Sohlbergin kortteli Linnoituksessa on melko romuna yhä. Rahaepäselvyyksiä tutkitaan, tiivistää lohjalainen opettaja Riikka Loukkaanhuhta.

Hän vetää Facebookissa suosittuja Viipuri-ryhmiä ja joutuu jatkuvasti putsaamaan trolleja sivuiltaan.

Seth Sohlbergin kortteli on se surullinen talorähjien rykelmä, jonka kulkija näkee noustessaan Linnankatua sillalta kohti keskustaa.

Yksityinen raha oli jo vetämässä Sohlbergin korttelia pillarilla kumoon, kun kaupunkilaiset puuttuivat peliin. Vanhoista pytigeistä pelastettiin seinät. Kuva: Olga Kulikova

Viipurin uusi rinkelimuseo kiinnostaa suomalaisiakin - sitten kun matkailu joskus taas vetää. Kuva: Olga Kulikova

Alvar Aallon kuuluisa kirjasto remontoitiin täydellisesti 2013. Se on edelleen hienossa kuosissa. Kuva: Sirpa Pääkkönen

Kuuluisa Domuksen asuintalo on seissyt ihmismuistin ajan luhistumaisillaan peltihäkkyröiden ja rispaantuneiden suojaverkkojen takana - koivua kasvaen.

Samaan aikaan kun Aalto-kirjaston onnistunut remontti 2013 valmistui, yksityinen raha oli pillaroimassa kumoon historiallista keskustaa. Viipurin asukkaat puuttuivat peliin.

-Meille on ollut tärkeää säilyttää alue. Kunnostus ei ole edennyt, koska rahaa ei enää ole, Olga Kulikova kertoo.

Vilunkipeliä on pelattu, se on selvää. Mutta kuinka röyhkeää, selvinneekö ikinä.

Meneillään on ollut korruptiotutkinta kaupungin restaurointiin tarkoitettujen jopa 11 miljoonan euron kavaltamisesta.

Salamurhaaja ampui Viipurin omistajaksi kutsutun bisnesmiehen Aleksandr Petrovin tämän huvilan laiturille lokakuussa 2020. Säkkijärvellä tapahtunut murha on tiettävästi yhä ratkaisematta.

Missä pyörii osa BRICS-maiden ja Maailmanpankin myöntämistä Viipurin restaurointirahoista?

Kaupungissa kerrotaan varmana tietona, että Donbasin alueen ystävyyskaupunkien jälleenrakennuksessa.

Huhuille on antanut polttoainetta muun muassa Gazeta Vyborgin juuri Ukrainan sodan alla 21.2. julkaisema uutinen, jossa lausuntoja antoivat Putinin puolueen paikallispamput:

Monreposin portti näyttää vihdoin valmiilta. Siihen on saatu muun muassa kaivatut vessat ja lipunmyynti. Kuva: Olga Kulikova

"24. helmikuuta lähtee Viipurista... vaunu Pietariin, josta apu lähetetään Donetskin, Rostovin ja Kurskin alueille... Yhtenäinen Venäjä -puolueen aktivistit sitoutuivat huolehtimaan kerätyn avun toimittamisen lisäksi myös sen jakamisesta."

Vapaan median seuraajan on helppo päätellä, että "avustuskuljetuksilla" on ollut telaketjut.

Viipurilla on Venäjällä museokaupungin status. Kaikki entistämisrahat eivät ole uponneet Ukrainalta miehitettyjen alueiden liejuun.

Monreposin puistoa ja rakennuksia on pantu uuteen kuosiin, kovan porun saattelemana tosin. Vanhaa puustoa on kaadettu, rantoja kivetty ja kaunehimpia kaarisiltoja uusittu.

-?Hirmu riita, ihan kuin Suomessakin. Kansalaisaktivistit olivat liikkeellä myös Monreposissa, Loukkaanhuhta sanoo.

Monreposin kartanon päärakennuksessa tehdään sisätöitä. Puutarhaan nousee uusia kasveja, mutta ikivanhojen puiden kaataminen nosti suuren haloon Suomessa ja Venäjällä. Kuva: Olga Kulikova

Neptunuksen temppeli Monreposissa on kokenut kovia sodassa ja tuhopolttajien kourissa. Nyt paikalla on taas uusi luomus. Kuva: Olga Kulikova

Olga Kulikova kertoo, että rakennukset alkavat olla hahmollaan:

-?Päärakennuksessa tehdään sisätöitä ja kirjastoa rakennetaan. Uudet puut ovat lähteneet kasvuun.

Porilainen Jussi Miikkulainen ehti käydä Viipurissa elokuussa 2021, puoli vuotta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Muita suomalaisia ei näkynyt.

-?Kolmena päivänä kaupungilla kuului kauhea rytinä ja pauke. Mietin, että mikä jumalauta täällä on menossa. Sotaharjoitukset.

Linnankatu sillalta keskustaan päin kuhisi väkeä Venäjä-päivänä kesäkuussa. Kuva: Olga Kulikova

Viipuri on ollut aina sotilaskaupunki. Miikkulainen kuvasi harjoituksia. Nuoret sotilaat neuvoivat auliisti, milloin olisi parhaat näkymät.

-?Mietin usein, missä he ovat nyt. En osaa kansaa tästä syyttää. Heitä viedään kuin kuoriämpäriä. Hirmuteoissa näkyy, miten sota tekee ihmisistä kusipäitä, Miikkulainen pohtii.

Putinin viheliäinen sotaretki on aiheuttanut surua ja mielipahaa Viipurissa, vaikka siviilit eivät sodasta puhu. Maailma on ollut heiltä jotakuinkin suljettu.

Venäjä purki koronarajoitukset rajaltaan heinäkuun puolivälissä. Kansalaiset voivat matkustaa Suomeen ja Suomen kautta länteen aiempaa vapaammin, jos propuskat ovat kunnossa.

-?Venäjän viranomaisilla ei ole kiire, Olga Kulikova muotoilee.

Viisumia odotellessa hän opastaa kotimaisia ryhmiä, toivoo suomalaisia takaisin, lukee Lempi Jääskeläisen Viipuri-kirjoja ja Kaari Utrion historiateoksia suomeksi. Hän kertoo tarinoita Viipurista venäläisille asiakkaille, jotka ovat yllättävän kiinnostuneita pahaisesta rajakaupungista.

Whatsapp-puhelussa Kulikova näyttää kotinsa parvekenäkymää kohti Suomenvedenpohjaa.

SRV rakensi Papulan kaupunginosaan fiinin kerrostaloalueen rikkaille 2010-luvulla. Nyt pietarilainen yritys jatkaa töitä. Ouluksi nimetty uudistalo nousee. Kuva: Olga Kulikova

Hän asuu "Helsingissä", Papulan kaupunginosaan rakennetussa Pienessä Suomessa, jonka talot on nimetty osin länsiasiakkaiden houkuttelemiseksi Helsingiksi, Turuksi, Tampereeksi ja Lahdeksi. Suomalaiset eivät kiinnostuneet.

SRV:n käyntiin polkaisema alue, josta oli suuret suunnitelmat, jäi uinumaan. Kukaan pidättänyt henkeään sen suhteen, että Pieni Suomi ikinä valmistuisi kokonaan.

Kuinka ollakaan, "Oulu" nousee Kulikovan parvekkeen alle:

-?Työt alkavat aamukahdeksalta ja kestävät iltakahdeksaan. Rakentaja on venäläinen, Kulikova tietää.

SRV:llä ei ole enää tekemistä Pienen Suomen kanssa. Rakennusyhtiöstä ilmoitetaan, että se on rakentanut neljä kerrostaloa, joiden asunnot myytiin vuonna 2020. Loppuprojekti on myyty alkuvuodesta 2021.

Suomalainen Viipuri on vaiennut.

Graniittilinna valmistui vuonna 1906 Maria ja Juho Lallukan kodiksi ja liikerakennukseksi. Kuva: Rosemarie Särkkä

Viipurilaisten mesenaattien Juho ja Maria Lallukan koti kivenheiton päässä Viipurin asemasta on suomalaisomistuksessa. Viitisentoista vuotta sitten entisöity graniittipalatsi muistetaan myös Lallukan toimitalona.

Juho Lallukka (1852-1913). Kuva: Lehtikuva

Viipurilaisen liike-elämän perintöä vaaliva Pamaus-seura osti huoneiston Taidekeskus Salmelalta vuonna 2017. Se on jatkanut kirjoittajien ja taiteilijoiden residenssinä.

Kukaan ei ole käynyt siellä sodan aikana. Pamaus-seura ei ole myöskään kuullut, että Putinin hallinto olisi kaappaamassa näin pieniä yksityisomistuksia itselleen.

-?Paikallinen henkilö Viipurissa pitää puolestamme huolta viranomaisasioista ja siitä, ettei asunto mene rempalleen. Varmaan kuulisimme, jos jotain outoa olisi meneillään, strategiajohtaja Tomi Härmä Pamauksesta kertoo.

-?Ilman paikalliskontakteja Venäjällä on mahdoton asioida. Totta kai haluamme jatkaa huolenpitoa tästä arvokkaasta kulttuuriperinnöstä.

Härmän mukaan ylläpitokustannukset ja vastike ovat jokseenkin samat kuin Suomessa.

Mie maksan, messusi legendaarinen Juho Lallukka Viipurin yöelämässä. Koko vaurauttaan antelias kauppaneuvos ei saanut törsättyä 1900-luvun alun melskeisiin.

Lapsettoman pariskunnan jättiperintöä saavat kiittää helsinkiläiset taiteilijat Lallukka-kodistaan ja viipurilaiset Aalto-kirjastosta, joka on yhä tip top suurremontin jälkeen.