Mikäli yleisurheilun mannerlaatat eivät liiku viimeisenä kisapäivänä merkittävästi, Suomen joukkue palaa MM-kisoista kotiin kolmatta kertaa peräkkäin ilman mitalia. Toistaiseksi Suomen joukkueen parhaita ovat olleet keihäsmies Lassi Etelätalo ja Wilma Murto, molemmat kuudensia.

Suomen maajoukkueen paras arvokisasijoitus tuli täysin muualta kuin keihäänheittopaikalta vuonna 2005. Helsingin kotikisoissa pituushyppääjä Tommi Evilä saavutti joukkueen parhaana ei-keihäsmiehenä MM-pronssia.

Sunnuntaina Aku Partanen ja Aleksi Ojala kilpailevat riisutulla, 50 kilometristä 35:een typistetyllä kävelymatkalla, joka debytoi Oregonissa arvokisatasolla. Jos jompikumpi kävelijöistä saapuu maaliin paremmalla sijalla kuin Etelätalo ja Murto, lopputulos on ennakkoasetelmiin nähden erinomainen.

Päätöspäivän kolmannen suomalaisen, pika-aituri Reetta Hurskeen selviytyminen välieriin on hänen tasoonsa nähden maksimisuoritus. Hurskeen kohdalla kiinnostuksen kohteena on, pystyykö hän parantamaan kauden parastaan. Minimitavoite on jo täyttynyt.

Minimitavoitteensa täytti myös Oliver Helander, Suomen joukkueen ainoa realistinen mitalikandidaatti.

Murheellinen kolme karsintaa, kolme karsiutumista -saldo pyyhkiytyi historiaan Oregonin kellonaikaan torstaina, kun Helander eteni ensi kertaa arvokisafinaaliin. Harvakseltaan vammahistoriansa vuoksi kilpailleen Helanderin heittäminen oli rinnastettavissa opintomatkaan.

Neljännellä kierroksella keppi lipesi Helanderin kädestä ja lensi vain vaivaiset parikymmentä metriä. Sen sijaan parhaalla heitollaan kolmannella kierroksella keihäs laskeutui lähes tikkana 82,24:ään.

- Helpottihan se, kun sai edes sellaisen heiton aikaiseksi. Katsoin keihään asentoa ja ajattelin jo, että ei mene, mutta onneksi oli sitten sen verran tehoa takana, Helander totesi haastattelualueella.

Katso Helanderin paras heitto alta.

Riittävät tehot, puuttuva rutiini

Tehoon kiteytyy Helanderissa paljon. Finaalissa mikään ei muuttunut verrattuna kauden aiempiin kilpailuihin. Tehon puolesta MM-finaalissa yhdessä heitossa palikat olivat kohdillaan, ja mikäli siinä yhdessä heitossa keihäs olisi lähtenyt oikeaan asentoon, ainekset olisivat olleet mitalin tasoisessa laakissa. Sunnuntaina yhtälö ei kuitenkaan ollut voittava.

Kokemattomuus paistoi kauas.

- Jos hän pysyy vuoden terveenä, hän heittää yli 90 metriä. Helander on erittäin lahjakas. Nämä MM-kisat olivat hänelle tärkeää oppia. Hän voi haastaa Jakubin jo EM-kisoissa.

Sanat kuuluvat keihäslegenda Jan Zeleznylle, jonka suojatti Jakub Vadlejch otti MM-pronssia tuloksella 88,09. Tätä pidemmälle Helander on heittänyt vain kerran urallaan, kesäkuussa Paavo Nurmen kisoissa (89,83), joissa hän pesi Hayward Fieldin palkintojenjaossa paistatelleen mitalikolmikon.

Sitten päästään itse asiaan. Kesäkuun kisan jälkeen Helander, 25, on kilpaillut vain kerran, Tukholman Timanttiliigassa. Siellä tuloksena oli 85,46, jolla irtosi viides sija - mitalikolmikon heittäessä samoja lukemia kuin nyt nähdyssä MM-finaalissa.

Managerilegenda Jukka Härkönen on marinoinut tallissaan urheilijoita, jotka ovat voittaneet toistasataa arvokisamitalia. Härkösen ohjenuorasta suomalainen yleisurheiluentusiasti voi ottaa oppia: arvokisoissa kilpaillaan ensisijaisesti perustasolla, josta hyvänä päivänä piikkituloksella otetaan mitali.

Helanderin tapauksessa keskiarvo lasketaan PNG:n ja Tukholman Timanttiliigan tuloksista. Tällöin keskiarvoksi tulee 87,65. Se ei olisi riittänyt MM-finaalissa mitaliin, vaikka parhaan heiton tehot jättivätkin auki, missä maksimitulos olisikaan voinut olla.

Siirryttyään Pitkämäen alaisuuteen viime syksynä Helander on päässyt eroon maineestaan, jossa huonona päivänä keihäs lentää parhaimmillaan seiskalla alkaviin lukemiin. Lauantaina Hayward Fieldillä hänen parhaansa - olkoonkin teknisesti heikko heitto - kantoi MM-finaalissa pistesijaan oikeuttavaan sijoitukseen.

Se on merkittävää eteenpäin menoa vajaassa vuodessa. MM-finaalinkaan jälkeen mikään ei ole muuttunut: Helander on viivalla ollessaan potentiaalinen 90 metrin heittäjä.

Syy, miksi lauantaina ei nähty mitaliin oikeuttavaa tulosta, löytyy rutiineista.

Münchenissä ei enää raakile

Helander esiintyi neljättä kertaa arvokisoissa, mikä määränä saattaa kuulostaa paljolta. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Käsipallosta keihäänheittoon vuonna 2016 vaihtanut Helander on nykyisessä leipälajissaan vielä raakile, vaikka yksittäiset huipputulokset ovat keränneet huomiota jo vuodesta 2018. Tuolloin syntyi tähän vuoteen saakka voimassa ollut ennätys 88,02.

Tämän jälkeen IF Raseborgin kasvattiin ja nykyisin Oulun Pyrintöä edustavaan superlahjakkuuteen on kohdistettu mitaliodotuksia ennen kaikkea siitä syystä, ettei Suomen yleisurheilussa ole ollut Helanderia parempaa valttikorttia, mitä tulee suorittamiseen maksimitasolla. Painotetaan vielä: maksimitaso on edellytys, muttei minkään valtakunnan tae menestykselle arvokisoissa.

Vasta tänä vuonna Helanderista on nähty puoli, joka antaa edes ohuet saumat realistisille mitaliodotuksille. Niiden vahvistamiseksi Helander tarvitsee vain kilpailuja tiheään, ei kahden viikon heittotauoilla onnistumisten jälkeen.

Suomen 36-henkinen joukkue on kilpaillut Oregonin MM-kilpailuissa plusmerkkisesti lähtötasoonsa nähden. Valtaosa täytti minimitavoitteensa, niin myös Helander selättämällä karsintapeikkonsa.

Zelezny osui kuitenkin arviossaan täydellisen oikeaan: terveenä pysyessään Helanderista kirjoitetaan vielä paljon isompia otsikoita. Mahdollisesti jo kuukauden kuluttua.

Lue lisää:

Keihäspaikkaa kritisoinut Boris Obergföll ei halunnut puhua sanaakaan keihäsfinaalin jälkeen - Jan Zelezny ihmettelee saksalaisvalmentajan toimintaa

Tero Pitkämäki kertoo, mikä Oliver Helanderilla meni pieleen keihäsfinaalissa