Steve Prefontaine on legenda Yhdysvaltain yleisurheilupireissä. Hänen viimeistä iltaansa oli viettämässä joukkue suomalaisia huippuja. He kertovat nyt, mitä traagisen vuorokauden aikana tapahtui.

Steve Prefontainen kuolinpaikka on muodostunut melkoiseksi pyhiinvaelluskohteeksi. Kuva: Jonathan Ferrey / Getty Images, NCAA / Getty Images

Joukko suomalaisia kovia yleisurheilijoita otti rennosti, kun eksoottinen harjoitus- ja kilpailumatka Yhdysvaltain länsirannikolle oli päättymässä 29. toukokuuta 1975 Eugenessa, Oregonin osavaltiossa.

Kiekonheittäjä Pentti Kahma, seiväshyppääjä Antti Kalliomäki, pituushyppääjä Pirkko Helenius, keihäänheittäjä Jorma Jaakola, kestävyysjuoksija Rune Holmen ja pikajuoksija Raimo Vilen olivat olleet amerikkalaisten "Finnish Touriksi" kutsumalla kiertueella jo viitisen viikkoa, ja seuraavana aamuna lähtisi kone Seattlen kentältä kohti Eurooppaa.

Suomalaisia avusti matkajärjestelyissä ja paikan päällä yleisurheilun maajoukkuelegenda, jo edesmennyt Jaakko Tuominen, joka sittemmin asettui pysyvästi Yhdysvaltoihin ja teki merkittävän uran urheiluvälinevalmistaja Niken palveluksessa.

Finnish Tourin oli kuitenkin ideoinut kestävyysjuoksija Steve Prefontaine, 24, jolle suurin kiihoke oli ottaa mittaa kolmen vuoden takaisesta tuplaolympiavoittajasta Lasse Virenistä.

Montrealin vuoden 1976 olympiakisoihin valmistautunut Prefontaine himoitsi revanssia Münchenin olympiakisojen 5000 metrin klassikkokilpailusta, jossa hän oli taipunut neljänneksi ja epäonnistunut kisan voittaneen Virenin hyydyttämisessä kovasta yrityksestä huolimatta.

Lasse Viren (vas.) ja Steve Prefontaine. Kuva: Pentti Koskinen

USA:ssa "Preksi" kutsutun, äärimmäisen karismaattisen ja viihdyttävän juoksijan suureksi pettymykseksi Viren perui Amerikan-matkansa aivan kalkkiviivoilla ja vetosi loukkaantumiseen, polvivaivaan.

Montrealissa 1976 uudestaan 5000 ja 10000 metrin kultamitalit napannut myrskyläläinen ei esittänyt koko kaudella 1975 tasolleen kaksista virettä, mikä oli kuitenkin vain tyyntä vuoden 1976 myrskyn edellä.

Mutta Amerikkaan matkanneessa porukassakaan ei ollut moittimista. Kahma oli Euroopan mestari, Helenius EM-kolmonen, Kalliomäki tuleva olympia- ja EM-mitalisti, Jaakola tuleva olympiafinalisti, Vilen olympia- ja EM-edustaja ja Holmenkin EM-edustaja.

Torstaina 29. toukokuuta Prefontaine juoksi Eugenessa päämatkansa 5000 metriä mainioon aikaan 13.23,8, joka kauden päättyessä olisi maailmantilaston kuudenneksi paras. Sitä Prefontaine ei kuitenkaan enää olisi toteamassa.

Saati sitä, miten Yhdysvallat on nyt järjestänyt ensimmäisen kerran yleisurheilun MM-kisat. Vieläpä Eugenessa, jonka yleisurheilua Steve Prefontaine ikuisesti symboloi, vaikka hän olikin kotoisin Coos Bayn rannikkokaupungista parisataa kilometriä Eugenesta lounaaseen.

Pentti Kahma, 78, muistaa traagiseksi muuttuneen torstai-illan tapahtumat edelleen erinomaisesti.

-?Joku Niken edustaja (Geoff Hollister) kutsui meidät yksityiseen illanviettoon. Se ei siis ollut mikään kaikkien urheilijoiden banketti, vaan suomalaisten jäähyväisilta. Kun menimme paikalle, Frank Shorter (Münchenin olympiamaratonin voittaja 1972 ja Montrealin hopeamitalisti 1976) oli jo siellä. Prefontaine tuli vähän myöhemmin omalla autollaan.

Vaikka kyse oli vapaamuotoisesta illanvietosta ja alkoholia oli tarjolla, Kahman mukaan sitä otettiin varsin maltillisesti ainakin suomalaisvinkkelistä katsottuna. Paikalla olivat myös ex-juoksija, tunnettu urheilukirjailija Kenny Moore, Prefontainen vanhemmat sekä tämän tyttöystävä.

Steve Prefontaine kesäkuussa 1972. Kuva: NCAA Photos / Getty Images

-?Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja lähtö kentälle. Muistan Prefontainen nauttineen olutta, mutta ainakaan minun silmiini hän ei näyttänyt millään tavalla humalaiselta, Kahma sanoo.

Illanvietto päättyi suomalaisilta melko varhain.

Tuohon aikaan Eugenessa asuneen pituushypyn SE-miehen, nyt edesmenneen Rainer Steniuksen luona majoittuivat suomalaisdelegaatiosta Kahma, Jaakola ja Holmen, maratonjuoksun tulevan Euroopan mestarin Janne Holmenin isä ja 3000 metrin juoksun Euroopan mestarin Nina Holmenin puoliso.

Seuraavan aamun herätystä Pentti Kahma ei unohda koskaan.

-?Stenius tuli sanomaan, että tulkaa kaikki olohuoneeseen, on tapahtunut kauheita asioita. Hänellä oli radio päällä, mutta kun en englantia juuri ymmärtänyt, jouduin kysymään, mistä oli kyse.

Kyse oli siitä, että Eugenen kultapoika Steve Prefontaine oli yöllä suomalaisten illanvietosta lähtiessään ajanut autonsa kapealla ja mutkaisella tiellä ulos. Turvavyö ei - ajan tapaan - ollut kiinni, ja Prefontaine murskaantui autonsa alle. Hän oli autossa yksin. Menossa oli perjantain 30. toukokuuta ensimmäinen tunti.

-?Normaalisti olisi lentokentällä lähtöselvityksessä huulenheitto alkanut heti, mutta nyt oli hiljainen seurue paikalla. Monen silmistä valui kyyneleitä, Kahma muistelee suomalaisten lähtöaamua.

Siinä missä vuonna 1975 moni viittasi turvavöille kintaalla, USA:ssa oli myös sosiaalisesti melko hyväksyttyä ajaa autoa alkoholin nauttimisen jälkeen. Tämä kulttuuri voi maassa edelleen paksusti.

1977 ilmestyneen, Track & Field News -yleisurheilulehden silloisen toimittajan Tom Jordanin kirjoittaman "Pre"-nimisen elämäkertakirjan mukaan on kiistatonta, että Prefontaine oli ennen suomalaisillanviettoon saapumistaan ajanut kantapaikkaansa Paddock Taverniin. Siellä oluesta pitänyt juoksija nautti useita tuoppeja.

Suomalaisjuhlissa hän silminnäkijöiden mukaan joi puolenkymmentä olutta parissa tunnissa mutta "ei vaikuttanut humalaiselta".

Kun Prefontaine lähti juhlista, hän vei tyttöystävänsä kotiin ja jutteli hetken autossa Frank Shorterin kanssa ennen kuin tämä astui ulos. Juoksijan elämää oli jäljellä muutama minuutti, kun Shorter katseli auton Skyline Boulevardia pitkin loitontuneita perävaloja.

Viimeisiä sekunteja - ulosajo jyrkässä mutkassa - ei todistanut kukaan ulkopuolinen. Kuolemansyyntutkijan raportin mukaan veressä oli alkoholia 1,66 promillea. Osavaltion laki salli enintään lukemat 1,00.

Kaikki Prefontainen läheiset eivät ole suostuneet hyväksymään raporttia, jonka tulosta pidettiin tähtiurheilijaa rakastaneessa kaupungissa vainajan häpäisemisenä.

Lasse Virenin korviin traaginen uutinen kovan kilpakumppanin poismenosta kantautui 31. toukokuuta, kun siitä kerrottiin suomalaisissa sanomalehdissä. Viren muistelee 47 vuotta myöhemmin, mitä ajatteli tuolla hetkellä.

-?Se oli raju uutinen. Jostain syystä muistan miettineeni, että mitenhän olisi käynyt, jos olisin silloin lähtenytkin Amerikkaan? Olisinko ollut kyydissä? Viren pohtii.

Näin lähelle jäi Prefontainen olympiamitali Münchenin vitosella vuonna 1972: Iso-Britannian Ian Stewart ehti maaliin niukasti ennen heittäytyvää Prefontainea. Hopeamitalisti, Tunisian Mohammed Gammoudi jää voittoa ja olympiaennätystä tuulettavan Lasse Virénin taakse. Kuva: Bettmann / Getty Images

Vaikka Steve Prefontainen maanpäällinen elämä loppui 30. toukokuuta 1975, hänen legendansa on vuosikymmenien mittaan vain paisunut.

Kohtalokkaalla ulosajopaikalla Prefontaine on kirjaimellisesti kiveen hakattu. Vuosittain moni maailman paras yleisurheilija tuodaan Pren muistokivelle, kun Eugene järjestää Timanttiliigan osakilpailun. Sen nimi on tietenkin "Prefontaine Classic".

Eikä tässä kaikki: Coos Bayssä järjestetään vuosittain Prefontaine-muistojuoksu, ja useassa oregonilaisessa museossa on Prefontaine-muistoesineitä. Prefontainesta on tehty kolme elokuvaa ja elämäkerta.

Niken varusteita ovat vuosikymmenien mittaan käyttäneet urheiluhistorian jättiläisistä muun muassa Carl Lewis, Michael Jordan, Serena Williams, Roger Federer, Lebron James tai Tiger Woods. Heistä ei ole valettu patsasta Niken päämajan edustalle.

Arvaatte kai, kenestä on?

Jos Prefontainelle haetaan kansainvälistä vertailukohtaa nuorena tapaturmaisesti kuolleista mutta yhä muistetuista huippu-urheilijoista, ensimmäisenä mieleen tulee belgialainen Ivo van Damme, Montrealin olympiakisojen hopeamitalisti sekä 800:lla että 1500 metrillä. Brysselin vuotuinen Timanttiliiga kantaa auto-onnettomuudessa vuonna 1977 kuolleen Van Dammen nimeä.

Entä Suomi? Vaihtoehtoja ovat ainakin jääkiekkoilija Jarmo Wasama tai moottoripyöräilijä Jarno Saarinen, jotka menehtyivät tapaturmaisesti jo ennen Prefontainea, ralliautoilija Henri Toivonen 11 vuotta myöhemmin.

MUISTAMISEN mittaluokka on kuitenkin aivan toinen.

Yhdeksän amerikkalaista yleisurheilijaa palasi Münchenin olympiakisoista kultamitalisteina 1972. Heidän ylleen on pääasiassa valunut unohduksen pöly.

Vaikka Prefontaine oli USA:n yliopistojärjestelmän eli NCAA:n mestaruuskisoissa kieltämättä suorastaan legenda, hänen ainoa olympialaisten finaalistarttinsa päättyi 4. sijaan ja ainoa arvokisavoitto tuli alueellisissa mestaruuskilpailuissa, Pan-Amerikan kisoissa. ME-aikoja Prefontaine ei juossut.

Silti hän oli urheilulehti Sports Illustratedin tavoitellulla kansipaikalla jo 18-vuotiaana.

Prefontainen sädekehää selittää kuitenkin aivan toinen fakta: hän oli ensimmäinen urheilija, jolle Nike alkoi maksaa tekstiiliensä ja jalkineidensa käytöstä. Vuonna 1974 solmitun sopimuksen summa oli 5?000 dollaria.

Prefontaine on ainoa Niken varusteita käyttänyt urheilija, josta on tehty patsas yhtiön päämajaan. Kuva: Chris Pietsch / USA Today Sports

Vuonna 2022 tuntuu käsittämättömältä, että tuolloin Nike oli vielä aloitteleva pikkutekijä ja esimerkiksi suomalainen Karhu paljon suurempi. Niken perustaja Phil Knight, 84, kertoo Prefontainen merkityksestä yhtiön kehityskaaressa vuolaasti muun muassa muistelmateoksessaan Shoe Dog, jonka Gummerus suomensi muutama vuosi sitten.

-?Ystävyys Phil Knightin kanssa ja Niken nopeaa tahtia ylivoimaiseksi kehittynyt markkinointikoneisto selittävät Prefontainen legendaa huomattavasti enemmän kuin hänen kykynsä urheilijana. On hirvittävää sanoa näin, mutta tämä kaikki liittyy hänen traagiseen kuolemaansa nuorena, sanoo Ian Stewart, 73.

Skotlantilainen Stewart oli se juoksija, joka Münchenin olympiafinaalissa tuli kaukaa takaa ja ohitti kultataistelun hävinneen Prefontainen pronssikamppailussa runsas 10 metriä ennen maalia. Jos ei pronssi Lasse Virenin ja Tunisian Mohammed Gammoudin takana Prefontainea loppusuoralla juuri kiinnostanut, ei se Stewartiakaan tyydyttänyt.

-?Juoksin Prefontainea vastaan vain Britannia-USA-maaottelussa 1969 ja Münchenissä alkuerässä sekä loppukilpailussa. Hän oli hyvä juoksija mutta ei todellakaan suurjuoksija. Jos alan luetella kaikkien aikojen parhaita kestävyysjuoksijoita, kuten Lasse, Mo Farah, Kenenisa Bekele ja niin edelleen, menee todella pitkä aika ennen kuin tulee Steve Prefontaine.

Vuosina 2008-2012 Stewart toimi Lontoon olympiakisoihin tähdänneiden brittikestävyysjuoksijoiden päävalmentajana. Tässä ominaisuudessa hän kävi monesti Eugenessa, koska ykköstähti, nelinkertainen olympiavoittaja Mo Farah treenasi siellä "Nike Oregon Projectin" urheilijana.

Projektin päävalmentaja, sittemmin pysyvän urheilun toimintakiellon dopingrikkomusten ja muiden väärinkäytösten takia saanut Alberto Salazar kierrätti hämmentynyttä Stewartia alueella.

-?En ollut tajunnut, millainen pyhiinvaelluskohde Pren kuolinpaikka on. Vaikutti kuin osa college-nuorista yritti jopa näyttää Steve Prefontainelta. Hän oli juoksuratojen James Dean.

Dean oli kolmen elokuvan - erityisesti Nuoren kapinallisen - megasuosioon nostama amerikkalaisnäyttelijä, joka vuonna 1955 kuoli autoturmassa 24-vuotiaana: täsmälleen samanikäisenä kuin Prefontaine. Hän on jo 67 vuotta kuolemansa jälkeen "elänyt ikuisesti".

Sulkeutunutta ja askeettista Stewartia arvelutti kilpaveljessään Prefontainessa erityisesti yksi piirre:

-?Pre puhui liikaa, itse mieluummin vaikenin. Kuten Lassekin.

Stewart muistelee hieman huvittuneena tyylirikettään, kun hän kävi katsomassa Eugenen Timanttiliigan osakilpailun. Skottivieraan taustoista tietämätön paikallinen nuorukainen kysyi Stewartilta, oliko tämä vieraillut "Pren kivellä" eli ulosajopaikalla.

-?Vastasin jotain sellaista, että olen jo aikanaan Pren kahdesti juoksuradalla haudannut. Nuorukaisen reaktiosta ymmärsin, että Steve Prefontaine on Oregonin osavaltiossa kaiken leikinteon ulkopuolella.

Steve Prefontaine kesällä 1972. Kuva: NCAA Photos / Getty Images

Prefontainen elämäkerran tehnyt Tom Jordan toimi urheilutoimittajauransa jälkeen vuosikymmenet Prefontaine Classicin promoottorina ja vetäytyi eläkkeelle vasta pari vuotta sitten. Hän on Pren suuruudesta urheilijana hieman eri mieltä kuin Ian Stewart, amerikkalaisen eduksi.

-?Pren suosio Amerikassa perustuu osittain siihen, mitä Nike on tehnyt, mutta hyvin paljon hänen omiin tekemisiinsä. Hän oli intohimoinen, karismaattinen, näyttävä, kiinnostava ja auktoriteetteja pelkäämätön urheilija.

- Mutta en usko, että hänestä olisi Montrealissakaan tullut olympiavoittajaa. Loppusuoran kiriä hänellä ei ollut, vaikka hän pystyi juoksemaan 5000 metrillä viimeisen kierroksen 53 sekuntiin.

Jo suomalainen Lauri Lehtinen törmäsi 1932 Los Angelesin olympiakisoissa siihen, että amerikkalaisyleisö arvostaa kestävyysjuoksussa eri asioita kuin taktisiin nyansseihin perehtyneemmät eurooppalaiset.

Lehtinen blokkasi kaksi kertaa, sääntöjen mukaisesti, USA:n Ralph Hillin ohitusyritykset 5000 metrin finaalin loppusuoralla Coliseumin stadionilla. Lehtinen leikkasi maaliviivan kultamitalistina mutta buuausmyrskyssä. Aivan samalla tavalla Mohammed Gammoudi kohteli Prefontainea Münchenin loppukilpailun ratkaisuhetkillä 40 vuotta myöhemmin.

-?Pre osasi periaatteessa juosta yhdellä tavalla: heti kärkeen. Hänen harjoituspaitansa selkämykseenkin oli painettu älä ohita, Jordan nauraa.

Ei ihme, että ykkösinhokki oli länsisaksalainen tähti Harald Norpoth, joka ei käytännössä koskaan johtanut kilpailuja vielä 10 metriä ennen maaliviivaa.

Ihmiset tuovat edelleen muistoesineitä Prefontainen kuolinpaikalle. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Prefontaine profiloitui vahvaksi amatöörisääntöjen vastustajaksi. Bensa- ja sähkölaskunsa sekä vuokransa kanssa tuskaillut nuorukainen ei voinut sietää siveyttä valvonutta USA:n kattojärjestöä AAU:ta. Myöskään yliopistolla hän ei kokenut saavansa aluksi arvostusta.

-?Elettiin opiskelijaradikalismin aikaa. Mieltä osoitettiin Vietnamin sotaa vastaan. Siinä ilmapiirissä Oregonin yliopistossa ei juuri arvostettu kilpaurheilua, tietää Tom Jordan.

Hän myöntää usein pohtineensa, miten elämä olisi Prefontainea kohdellut, jos tämä olisi saanut elää.

-?Hän olisi hyvin todennäköisesti saanut heti uransa jälkeen Nikeltä pr-töitä ja osakkuuden, joka olisi tehnyt hänestä upporikkaan. Niillä rahoilla hän olisi voinut perustaa olutravintolaketjun, josta oli pitkään haaveillut.

-?Eugenen MM-kisoista hän olisi varmasti ollut innoissaan ja ylpeä, Jordan sanoo.

Heinäkuun 17. päivän iltana 1976 Tom Jordan katseli televisiosta Montrealin olympiakisojen avajaisia.

Hän oli tuolloin kirjoittamassa Steve Prefontainen elämäkertaa. Avajaisseremonioiden tutuksi lopuksi sytytettiin olympiatuli. Toinen tulen sytyttäneistä nuorista kanadalaisurheilijoista oli nimeltään - Stephane Prefontaine. Todennäköisesti sattumalta.

-?Kylmät väreet kulkivat lävitseni.