29-vuotiaan Otson päihteidenkäytöllä on kaksi vastakkaista funktiota: hauskanpito ja toisaalta rauhoittuminen.

- Haen huumeista virtaa tanssimiseen ja siihen, että vapautuu arjen kahleista. Toisaalta ehkä kerran viikossa poltan illalla vähän pilveä maadoittuakseni, Otso sanoo.

Juhliessaan Otso käyttää pieniä määriä piristäviä amfetamiinia ja mdma:ta, aistihavaintoja muokkaavaa ketamiinia sekä psykedeelejä, kuten happoa ja sieniä. Alkoholia hän juo hyvin vähän, koska ei pidä sen aiheuttamasta olosta.

Otson kaveripiirissä koostuu kolmenkympin korvilla olevista helsinkiläisistä, joille huumeiden viihdekäyttö on täysin normaali asia.

Teemme sitä yleensä yhdessä, yhteisönä. Esimerkiksi bileissä tai sitten otamme psykedeelejä jonkun kotona. Otso

Otso ei ole haastateltavan oikea nimi, koska hän pelkää julkisuuden vaikuttavan työhönsä ja opiskeluun sosiaalialalla. Huumeidenkäytön rangaistavuus johtaa siihen, että jos hän kertoisi kokemuksistaan omalla nimellään, saattaisi hän saada sakot huumausaineiden käyttörikoksesta.

Huumeet ovat tulleet pysyväksi osaksi suomalaista päihdekulttuuria alkoholin rinnalle. Päihdetyön asiantuntijat muistuttavat, että huomattava osa huumeidenkäytöstä ei ole ongelmakäyttöä, vaikka usein näemme vain marginaalisimmat, kadulla aikaa viettävät käyttäjät.

Samaan aikaan Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, jotka käyttävät satunnaisesti tai säännöllisesti huumeita, mutta eivät voi leimaantumisen tai seuraamusten pelossa puhua asiasta esimerkiksi työpaikalla, terveydenhuollossa tai edes läheisilleen.

Haittoja ehkäisevä päihdetyö keskittyy tällä hetkellä marginaalisimpiin ongelmakäyttäjiin, kuten neulanvaihtoon, mutta myös satunnaisemmat käyttäjät voisivat tarvita neuvoja turvallisempaan käyttöön ja tarvittaessa käytön vähentämiseen.

A-klinikkasäätiön Hannu Jouhkin mukaan olisi hyvä, jos esimerkiksi festivaaleilla olisi käytössä ainetunnistus satunnaiskäyttäjille. Festarikävijä voisi testauttaa, onko aine sitä mitä sen on luultu olevan. Tähän asti ainetunnistuksen kokeiluja ovat jarruttaneet lainsäädäntö, joka estää työntekijää pitämässä hallussa edes pientä määrää huumausaineita.

Keski-Euroopan festivaaleilla järjestöt tarjoavat tietoa esimerkiksi vaarallisista päihdeyhdistelmistä sekä likaisella setelillä nuuskaamisen riskeistä. Suomessa vastaavaa neuvontaa tehdään verkossa: esimerkiksi avoimen netin puolella Päihdelinkki-foorumilla sekä salatun tor-verkon huumekauppasivustoilla.

Meillä on edessä iso yhteiskunnallinen keskustelu, sanoo Ehkäisevän päihdetyön Ehytin osastopäällikkö Heikki Luoto.

- Neulanvaihtopisteet aiheuttivat aikanaan ison porun, mutta ovat nyt normaali asia. Seuraava iso keskustelu käydään siitä, millaista haittoja vähentävää työtä Suomessa tullaan tekemään, Luoto sanoo.

Viihdekäyttäjille ei ole sopivia palveluita

Kaikilla huumeidenkäyttö ei pysy hallinnassa, vaan se alkaa haitata omaa tai läheisten elämää. Viihdekäyttö voi luisua riippuvuudeksi.

Yksi parannus olisi päihdetyön asiantuntijoiden mukaan se, että anonyymeja palveluita olisi lisää. Niistä hyötyisivät erityisesti työssäkäyvät, opiskelevat ja perheelliset ihmiset, joilla pelkona voi olla työpaikan tai ajokortin menettäminen tai ongelmat lastensuojelun kanssa.

- Olisi hyvä, jos ensikontaktin voisi tehdä anonyymisti terveydenhuollossa, jotta tilannetta voisi pohtia ammattilaisen kanssa ilman pelkoa merkinnästä, Jouhki sanoo.

Yksi anonyymeista palveluista on pahasti ruuhtaunut Päihdeneuvonta-puhelin, joka vastaa ihmisten puheluihin ympäri vuorokauden. Alkoholi on yleisin syy soittoihin, mutta huumeiden osuus kasvaa. Tyypillisimmin soittajan huolet koskevat kannabista (45 %), amfetamiinia (33 %) ja opioidi buprenorfiinia (13 %).

Päihdeneuvonnan päivystäjät kokevat välillä, että heidän on hankala ohjata ihmisiä eteenpäin, koska Suomessa päihdepalveluihin ei pääse tarpeeksi ajoissa ja kynnys hakeutua palveluihin on suuri.

On myös selkeä puute matalan kynnyksen palveluista henkilöille, joilla vasta herää huoli omasta tai läheisen päihteidenkäytöstä, sanoo Heikki Luoto Päihdeneuvontaa pyörittävästä Ehytistä.

Matalamman kynnyksen palveluita ei aina ole. Esimerkiksi AA- tai NA-ryhmät ovat monelle liian raskaita palveluita Heikki Lehto

Moni Päihdeneuvontaan soittava työssäkäyvä ihminen ei halua hakea apua päihdeongelmaan työterveyshuollon kautta. Pelkona on, että tieto menee työnantajalle ja työpaikka menetetään. Työterveyshuolto on kuitenkin vaitiolovelvollinen asiakkaiden asioista.

Viime aikoina puheluita on tullut yhä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleviltä ihmisiltä, jotka ovat huolestuneita päihteidenkäytöstään. Heillä on entistä suurempi kynnys hakea apua virallisia teitä, koska se voisi tarkoittaa työpaikan menettämistä.

Lue lisää: Darravapaa-yhteisö on saavuttanut sen, mitä päihdejärjestöt ovat yrittäneet vuosia: se tavoittaa nuoret aikuiset, joilla juominen menee välillä yli

Sakkorangaistus esti työt nuoriso-ohjaajana

Vuosia takaperin Otson työura sosiaalialalla tyssäsi hetkellisesti grammaan kannabista. Hän oli 20-vuotias ja opiskeli nuoriso-ohjaajaksi, kun keikkapaikan järjestyksenvalvoja löysi hänen taskustaan pienen purkin kannabista. Sakot tuli.

Merkintä lievästä huumausainerikoksesta näkyy poliisin tietojärjestelmissä viiden vuoden ajan ja se yleensä estää työskentelyn lasten kanssa.

• Lue lisää: "Menetin 35 000 euron vuositulot" - 8 ihmistä kertoo, mitä heille tapahtui huumeista kiinni jäämisen jälkeen

Siksi Otso ei yrittänyt heti valmistuttuaan edes hakea nuoriso-ohjaajan töitä. Tosin merkinnän poistumisen jälkeen hän on työskennellyt nuoriso-ohjaajana.

- Onhan se ikävä leima. Ei se vaikuta mun kykyyn olla nuoriso-ohjaaja. Se olisi ihan eri asia, jos olisin päihdeongelmainen, mutta en ollut silloin enkä ole nyt, Otso sanoo.

Otso ei halua missään nimessä vähätellä huumeiden riskejä. Hän on nähnyt tuhoisaa käyttöä ympärillään ja kokenut ne itsekin: hän oli välissä kolme vuotta polttamatta pilveä, koska alkoi saada siitä psykoottisia oireita. Kerran psykedeelitrippi oli niin vahva, että minuus hävisi.

Hyvälle ystävälle kävi huonommin: psykedeeleistä laukesi psykoosi, jonka jälkeen hän tappoi itsensä.

Kaikki päihteet eivät sovi kaikille. Joillekin ihmisille päihteet eivät käy ollenkaan. Otso

Otso opiskelee tällä hetkellä sosiaalialan korkeakoulututkintoa ja haluaisi suuntautua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Hän toivoo, että voisi joku päivä työssään kertoa avoimesti olevansa huumeiden viihdekäyttäjä - samalla tavoin kuin iso osa suomalaisista on alkoholin viihdekäyttäjiä.

- Haluaisin omalla esimerkilläni edistää kohtuukäyttöä ja muokata päihteidenkäyttökulttuuria terveellisempään suuntaan. En nyt voi tehdä sitä niin hyvin kuin haluaisin, koska en voi puhua näistä asioista suoraan, Otso sanoo.

Käytöstä rankaiseminen ei toimi

A-klinikkasäätiön toimistujohtaja Hannu Jouhki muistuttaa, että huumeidenkäyttö lisääntyy ja monipuolistuu koko ajan. Tämän tulisi näkyä myös päihdepolitiikassa.

- Nykyinen linja, joka rankaisee käytöstä, perustuu pelotteeseen ja oletettuun ohjausvaikutukseen, mutta me näemme, ettei se toimi. Pitäisi tunnustaa tosiasiat ja ottaa uusia politiikan keinoja käyttöön.

Päihdetyön asiantuntijat ovat melko yksimielisiä keinoista, joilla ongelmakäyttäjiä saataisiin autettua ja huumekuolemien kasvu saataisiin pysähtymään: ainetunnistus, käyttöhuoneet ja huumeidenkäytön rangaistavuudesta luopuminen. Viimeisin keino auttaisi myös satunnaisemmin huumeita käyttäviä ihmisiä, sillä se vähentäisi huumeisiin liittyvää stigmaa.

- On ollut hieno huomata, että 10 vuodessa mielenterveydestä on tullut asia, josta uskalletaan rohkeasti puhua. Samanlaiset stigmanpurkutalkoot tarvittaisiin siinä, miten kohtaamme päihdeongelmien kanssa painivia ihmisiä, sanoo Ehyt-järjestön Heikki Luoto.

Mitä ajatuksia aihe herättää? Keskustelu on auki kello 23 asti.

Jutussa on käytetty taustana Kati Hjerpin sosiaalityön pro gradu -tutkielmaa yhteiskuntaan integroituneiden huumeidenkäyttäjien kokemuksista palveluista. Lisäksi juttuun on haastateltu Humaania päihdepolitiikkaa -yhdistyksen puheenjohtajaa Juha Sarvankoa sekä kannabiksen käyttäjien identiteetistä väitöskirjaa tekevää Eve Orhanli-Viinamäkeä.